Olen hoitovapaalla,mies vaatii mun veronpalatuksen omiin mätkyihinsä..
Miehellä nettotulot n. 5000 eur ja itse olen kotihoidontuella kolmen lapsen kanssa kotona. Saan veronpalautusta n. 1000 eur ja mies puolet tosta summasta mätkyjä. Joudun häneltä jatkuvasti pyytämään rahaa, hoidan ruokaostokset ja lasten vaate ym. hankinnat. Olin jo iloinnut kun saan vähän "omaa rahaa" veronpalatuksena ja eilen mies vaati että voisin antaa hänelle omasta palautuksestani puolet jolla maksetaan hänen mätkynsä koska muuten poltan rahan johonkin turhuuteen..En kyllä ajatellut antaa, mitä ootte mieltä olenko ahne?
Kommentit (99)
Ja kun rahansa ovat erillisiä, haluaa myös pitää osuutensa.Jos sinä et olisi halunnut pyytää mieheltäsi lainaa selvitäkseksi lastenne hoitamisesta, niin olisiko miehesi kehdannut vaatia sinun rahojasi omaan veronpalautukseensa? Kai hänkin olisi saanut rahansa suunniteltua ja varauduttua mätkyihin tai otettua lainaa.
(Ihan riippumatta siitä, millaisista summista on kyse.)
Kyllä meillä on aina ollut tapana ruksia se kohta verolipukkeisiin että palautukset saa käyttää toisen hyväksi. Oli tilanne mikä tahansa.
Ja mitä tuohon lainailuun tulee, toki pakollinen on pakollista ja niistä on huolehdittu. Vaan jos jotain YLIMÄÄRÄISTÄ olisin tahtonut, olisin ehdottomasti tahtonut ne kuitata aikanani takaisin. Vaikka niin ei koskaan ole vaadittukaan. Se nyt on vain minulle automaattisesti selvää. Loinen en missään tapauksessa halua olla. :) Enkä tuntea oloani sellaiseksi / velkaiseksi vaikka toinen ei niin ajattelisikaan.
Miehen tuloista huolimatta tietenkin jos jostain olisin saanut suuremman summan rahaa, ne olisi menneet perheen hyväksi. Ei minun.
Jos rouva saisi ne mätkyt ja mies vuorostaan palautusta, kuka mätkyt maksaisi.
Eli tässä nyt sitten teistä pitäsi rouvan saada nuolla kermat päältä.
Jos rouva saisi ne mätkyt ja mies vuorostaan palautusta, kuka mätkyt maksaisi.
Eli tässä nyt sitten teistä pitäsi rouvan saada nuolla kermat päältä.
Että rouva hoitaisi mätkynsä ihan itse (laina ja maksaisi palattuaan työelämään) ja mies käyttäisi oman palautuksensa vaikkapa omaan viikonloppumatkaan.
Jos rouva saisi ne mätkyt ja mies vuorostaan palautusta, kuka mätkyt maksaisi.
Eli tässä nyt sitten teistä pitäsi rouvan saada nuolla kermat päältä.
Mieshän olisi ihan SIKA jos se ei rouvansa mätkyjä maksaisi! Tietenkin miehen tehtävä olisi maksaa ne ja mielellään vielä antaa vähän rahaa jouluostoksiin ja vähän myös siihen että rouva voi itseään hemmotella.
....sitä että mies kaavailee avioehtoa ja avioeroa sen päälle.
Harmi jos rouva vasta liian myöhään ymmärtää mitä on mennyt ryssimään elellessään siivellä.
Helppohan on vetää marttyyrin roolia ja miettiä miten on niin kamalasti perheen eteen tehnyt. No voivoi, valintakysymys. Varmaan olisi voinut mennä töihinkin.
Tosin sitten ois kitinä ollut siitä että kun pitää maksaa isompia hoitokuluja yhdessä kun perheen tulot on niin suuret. Ja että miten rouvankin pitää maksaa vaikka tienaa sikana miestään vähemmän. :D :D :D
Siipeilijä mikä siipeilijä.
Moni takertuu nyt miehen kohtuullisiin tuloihin.
Mitä jos miehen tulot olisivatkin 2k€??
Olisiko sama ääni kellossa silloinkin?
Se lienee näitä elämän valintakysymyksiä millaisille tienesteille pääsee.
Ja varmaanhan tämä vaimo olisi itsekin voinut SÄÄSTÄÄ silloin kun oli töissä. Silloin ei 1k€ olisi summa eikä mikään.Pitäisikö siis miestä rangaista ja rokottaa siitä että tienaa kohtuullisen kivasti?
Minä en koskaan vaatisi ketään elättämään minua. En edes tuossa tilanteessa ole pyytänyt. Olisin voinut lainata mieheltäni. Onneksi siihenkään ei ole tarvinnut ryhtyä, sillä osaan laitella sivuun rahaa siten että pärjäisin kivasti muutaman vuoden ilman mitään tuloja. Ja tällainen säästö ei suuria lopulta vaadi..! Kun vain on pitkäjänteinen. Ei sitä vuodessa tai kahdessa kasata, mutta neljässä viidessä alkaa jo olla mallillaan.Se vielä, että mieheltäni minun ei olisi tarvinnut lainata. Olisin saanut. Omiinkin turhuuksiini. Mutta en halua. Haluan kantaa itse korteni kekoon. Sekä taloudellisesti että muuten.
jo taas toisen ääripään idioottimaisuutta, että nainen maksaa omistaan kokonaan sen, kun hoitaa lapsia kotona. Kyllä sillä miehelläkin on velvollisuus osallistua yhtälailla lastenhoidon kustannuksiin.
Mutta ap. ja muut kaltaisensa ruikuttajat saa mut kyllä näkemään niin punaista. Ei hankita kunnon koulutusta, ei hankita kunnon miestä, ei sovita mistään selkeästi ja vaikka paperilla asti, ja sitten itketään ja vollotetaan, kun ollaan puilla paljailla ja toinen ei innosta puhkuen laitakaan kaikkia rahoja vaimon pikku perheleikkiin, jossa miehelle jätetään yleensä vain maksajan osa.
Että vaimo tienaisi vähemmän?
Hän on hoitovapaalla, yhden lapsen kohdalla korkeintaan kaksi vuotta kestävällä pienituloisella ptäkällä. Mikään ei anna ymmärtää, että hän olisi tämän pätkän ulkopuolella mitenkään elätettävä raukka.
Jos vaikka juristiäidillä on pienet tulot hoitovapaalla, tekeekö se hänestä ikuisen elätin joka aina kitisee miten miehen pitäisi kustantaa häntä?
Mistä edes kumpuaa ajattelu, että vaimo on jollain omalla projektillaan, tuntemissani perheissä hoitovapaa on yleensä ollut yhdessä sovittu asia. Tosin minun tutuissani on moni isäkin ollut hoitovapaalla, nekin pariskunnan yhdessä sopimina.
....sitä että mies kaavailee avioehtoa ja avioeroa sen päälle.
Harmi jos rouva vasta liian myöhään ymmärtää mitä on mennyt ryssimään elellessään siivellä.
Helppohan on vetää marttyyrin roolia ja miettiä miten on niin kamalasti perheen eteen tehnyt. No voivoi, valintakysymys. Varmaan olisi voinut mennä töihinkin.
Tosin sitten ois kitinä ollut siitä että kun pitää maksaa isompia hoitokuluja yhdessä kun perheen tulot on niin suuret. Ja että miten rouvankin pitää maksaa vaikka tienaa sikana miestään vähemmän. :D :D :D
Siipeilijä mikä siipeilijä.
Ihan totta taitaa olla se, että Suomessa on itsekkyys vallalla ja oma perhe ei merkitse enää mitään. Perheen elättäminen ei ole miehelle kunnia-asia vaan yhteisiä lapsia hoitava vaimo on ikävä riippakivi ja kuluerä.
Avioliittoon lain mukaan kuuluva elatusvelvollisuus ei merkitse mitään, naimisiin mentiinkin vain siksi että se tuo mukavasti statusta. Se että avioliittoon liittyy velvollisuuksia tulikin miehelle yllätyksenä.
Lapset olisi parempi viedä syntyessään lastenkotiin, niin voisi molemmat vanhemmat tehdä uraa ilman esteitä. Kumpikaan vanhemmista ei joutuisi tinkimään elintasostaan eikä kotona loisivaa elättiä tarvitsisi katsella.
Tällaisen nillityksen perusteella nainen on varmuudella pienempituloinen tai sitten ihan uuno jos elää nyt kädestä suuhun miehen kustannuksella.
Omat tuloni eivät ole 5k€ netto (ei edes brutto), mutta en silti moisessa tilanteessa ole koskaan ollut mieheni armoilla.
Oma mieheni olisi valmis kustantamaan myös minulle liki mitä toivon. En silti halua niin. Olen ihan yhtä kykenevä hankkimaan perheelle rahaa. Ihan siinä missä mies on yhtä kykenevä hoitamaan perhettä.
Onneksi voin katsella hymyillen muuta maailmaa. Kyllä oma elämä on helppoa ja ihanaa.
Avioliittoon kuuluu et toisen mätkyt siirretään toisen palautuksista jne.
Meillä verottaja teki sen automaattisesti kun ollaan aikoinaan se kohta ruksattu.
AP,een itsekkyydellä kuvio voi olla ensi vuonna toisinpäin eli AP maksaakin itse mätkynsä eikä mies osallistu vaik sais miljoonan palautusta.
Sanopa suoraan, onko sinusta tosiaan oikein, että mies ei maksa vaimon kuluja, vaikka vaimo hoitaa YHTEISIÄ lapsia? Ovatko lapset vain vaimon projekti?
Kompromisseja on tehtävä, koska jommankumman on käytävä töissä. Lopuksi niin makaa kuin petaa ja tämä on tosi.
Jos kerran olet ryhtynyt downshiftaamaan, sinun pitää vähentää kulutusta ja karsia kuluja.
Johan tässäkin moneen kertaan todettu ettei ap noilla tuloilla taloutta voisi hoitaa lähimainkaan.
Tarkoittanee sitä että mies kyllä maksaa, paljon.
Paljon enemmän kuin rouvansa.
Ja mies käy töissä ne rahat siihen YHTEISEEN elämiseen hankkimassa.
Ehkä olenkin sitten miehelleni melkoinen saalis kun haluan itse omat ei-ihan-pakolliset hankkia. Ja olen saalis siinäkin että olen osannut säästää. Olen saalis siinä että kannan myös perheen taloudesta huolta enkä oleta että jos olen kotona, minua elätettäisiin, LEVEÄSTI.
yli 10 aviovuotta takana ja nyt ensimmäistä kertaa jäin pidemmäksi aikaa kotiin, meillä on siis 3 lasta ja jokaisen lapsen välissä olen ollut töissä. Mieheni tosiaan ilmoitti muutama kk sitten että tekisimme sen avioehdon ihan molempien parhaaksi?! Mietin että miten se voi olla molempien parasta jos toisella ei ole mitään omaisuutta. Ehkäpä hän suunnittelee jo uutta elämäänsä ilman minua vaikka kivenkovaan väitti ettei siitä ole kyse.. En olisi kyllä koskaan uskonut vajoavani tähän tilanteeseen, että veronpalautusrahoistakin kiistellään. Ja totta on sekin että ei meillä ihan kulta-aikoja parisuhteen saralla eletä.
ap
hyi että mikä liero sulla on miehenä. Älä missään nimessä mene kirjoittamaan vielä jotapin avioehtoakin jälkikäteen. Taitaa mies tosiaan nyt laskelmoida, että ei vaan joudu mitään antamaan koskaan sinun hyväksesi. Lapsiaankin kasvattaan niin pihisti kuin vain voi, jos sinä joudut pyytelemään rahat lasten vaatteisiin jne.,
itsekäs mies todellakin.Taitaa hällä olla jo uusi nainen kateltuna...miettii vaan, että miten pääsis teistä eroon mahdollisimman halvalla.
jaaha...teidän miehen tuloilla plus sun tulot siihen niin miettikääpä paljonko maksaa 3 lapsen päivähoito. Maksaako miehesi sinulle palkkaa lastenne hoidosta sen verran???
Jos lasten hoitovapaa-aikana työssäkäyvä puoliso maksaa enemmän yhteisistä menoista kuin kotona oleva puoliso, niin enpä laske sitä sen kotona olijan elättämiseksi. Vai pitäisikö kotiin jäävän puolison mielestäsi yksin vastata lasten kotihoidon aiheuttamista tulonmenetyksistä? Miksi työssäkäyvä ei ole vastuussa niistä?
Muuten olen sitä mieltä, että perheen elatus ja jälkeläisten hoiva ovat lähtökohtaisesti tasapuolisesti molempien puolisoiden vastuulla. Tästä lähtökohdasta voidaan poiketa, jos molemmat haluavat (esim. toinen haluaa jäädä kotiin, toinen ei), mutta silloin toisen on mukisematta kannettava enemmän taloudellista ja toisen enemmän hoivavastuuta.
(Ja lasten olisi hyvä saada olla kotona ainakin 2- ja mielellään 3-vuotiaiksi, eli jos tästä tulee erimielisyyksiä niin niin kauan kuin on alle 3v lapsia perheessä -> jomman kumman on ok olla kotona, jos taas nuorin on yli 3 v -> molempien on syytä mennä töihin ja kantaa tasapuolisesti vastuunsa elatuksesta. Näin siis jos asiasta erimielisyyttä, toki jos molemmille sopii niin toinen voi olla kotona vaikka 10v).
Ja meillä olimme molemmat mieheni kanssa esikoisesta kotona n. 1.5v. Työssäkävijä maksoi aina enemmän yhteisistä kuluista. Eli en ole ollut elätti sen enempää kuin miehenikään...
Ap:n tilanteeseen: ellei sinulla ole jotain pakko-shoppailuhäiriötä, miehesi on kohtuuton. Älä ihmeessä anna rahoja.
Moni takertuu nyt miehen kohtuullisiin tuloihin.
Mitä jos miehen tulot olisivatkin 2k€??
Olisiko sama ääni kellossa silloinkin?
Se lienee näitä elämän valintakysymyksiä millaisille tienesteille pääsee.
Ja varmaanhan tämä vaimo olisi itsekin voinut SÄÄSTÄÄ silloin kun oli töissä. Silloin ei 1k€ olisi summa eikä mikään.Pitäisikö siis miestä rangaista ja rokottaa siitä että tienaa kohtuullisen kivasti?
Minä en koskaan vaatisi ketään elättämään minua. En edes tuossa tilanteessa ole pyytänyt. Olisin voinut lainata mieheltäni. Onneksi siihenkään ei ole tarvinnut ryhtyä, sillä osaan laitella sivuun rahaa siten että pärjäisin kivasti muutaman vuoden ilman mitään tuloja. Ja tällainen säästö ei suuria lopulta vaadi..! Kun vain on pitkäjänteinen. Ei sitä vuodessa tai kahdessa kasata, mutta neljässä viidessä alkaa jo olla mallillaan.
Sanopa suoraan, onko sinusta tosiaan oikein, että mies ei maksa vaimon kuluja, vaikka vaimo hoitaa YHTEISIÄ lapsia? Ovatko lapset vain vaimon projekti?
Onko lapset vain miehen projekti, kun vain hän käy töissä?! Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmilla on velvollisuus elättää lastaan, eikä vain vanhemmalla.
Mies ei maksa vaimon kuluja?! Eikö nyt kuitenkin tilanne ole päin vastainen. Vaimo ei maksa miehen kuluja.
Jos ap kävisi töissä, miehen ja ap:n pitäisi sumplia kolmen lapsen kuskaamiset hoitoon ja kotiin, työssäkäynnit, kotityöt, kauppareissut, sairastuneen lapsen hoitamiset, vanhempainillat ja lasten sekä omat harrastukset.
Se on aikamoinen paletti verrattuna siihen, että ap hoitaa kaiken ja mies saa rauhassa keskittyä työhönsä ilman, että tarttee hakea sairas lapsi kesken päivän tarhasta tai että pitää ehtiä koskaan viideksi päiväkotiin hakemaan lapset kotiin.
Meillä on kaksi lasta ja kummallakin vaativa ja aikaavievä työ. Käydään kahden viikon välein kalenteri läpi suunnilleen tunnin tarkkuudella ja sovitaan kumpi hoitaa minäkin päivänä lasten kuljetukset, omat menot, hammaslääkärit, neuvolat ym. ja välillä ollaan silti pulassa, kun kummankaan työ ei välttämättä jousta tai toinen lapsista sairastuu yllättäen.
Itse teen onneksi vuorotyötä, niin arkivapaita tulee jonkin verran. Se helpottaa kummasti.
Ap:n mies välttyy tältä kaikelta ja se ei ilmeisesti ole yhtään mitään.
jaaha...teidän miehen tuloilla plus sun tulot siihen niin miettikääpä paljonko maksaa 3 lapsen päivähoito. Maksaako miehesi sinulle palkkaa lastenne hoidosta sen verran???
...että mies maksaisi vaimolle palkkaa puolen (tai vaikka KOKO) lastenhoidon verran?
Ja tämän jälkeen sitten mies ja vaimo maksaisivat perheen elämisen PUOLIKSI?
Asumisen, safkat, laskut, huonekalut, vaatteet... Kaiken!
Kumpi sitten onkaan reilumpaa?
Jos oikein nitkuttelee. Plus jos mies maksaisi oman osuutensa (puolet) niin summahan olisi kaksinkertainen. Yhteisesti kustannettuna ap:n kuuluu maksaa oma osuutensa ja puolet lasten osuuksista. Mies maksaa oman osuutensa ja puolet lasten osuuksista. Plus ap säästää mieheltä koko ajan puolet kolmen lapsen hoitomaksuista. Ja ilmeisesti mies ei maksa koko asuntoa vaan vain oman puolensa, koska ap:llä oli laina lyhennysvapaalla. Eli jos mies maksaa oman puolensa asuntolainasta ja vaikka juoksevat laskut (omakotitalo vai kerrostalo-osake jne, paljonko juoksevia menoja on?) ja ap maksaa suuremman osan ruokakuluista ja lasten vaatteista ja kaiken omansa niin ap ei edes mitenkään ole miehen elätti. Eli vaikka ap:n kuuluisi maksaa puolet perheen asioista, niin hän saattaa hyvinkin hoitaa osuutensa.