en ole ollut väitöstilaisuudessa, mutta mitä siitä luen kuulostaa melkoiselta "pelleilyltä"

Aika jännittävä tilanne. Takana myös vuosien uurastus, joten ilmassa saattaa olla hiukan juhlan tuntua.

Viimeinen teatteri joka pitää kestää, vaikka itse työ on jo hyväksytty. Mulla, kuten usein on, oli vastaväittäjä joka halusi tehdä yleisölle tilaisuudesta hauskan shown, aiheena minun nolaamiseni "osaamattomuudesta" kaivamalla esiin jotain 1960-luvun papereita ja kyselemällä niistä, ja kun en ollut tutustunut johonkin niin päivitteli oppimattomuuttani ja tietämykseni pintapuolisuutta kovasti. Nauratti yleisöäkin sutkautuksilla näistä. Aloin jo miettiä, voisikohan vielä tässä vaiheessa käydä niin että jäisikin tutkinto saamatta.



Loppujen lopuksi kuitenkin kaiken sen nöyryytyksen ja haukkumisen jälkeen kiitteli kovasti tutkimustani. Kannattaa mennä katsomaan jokunen väitöstilaisuus ennen omaa, niin ei ota ehkä omaa kohtelua niin haudanvakavasti kuin itse otin, vaan osaa suhtautua niin että kuuluu asiaan.

Asiantuntija kyselee väitöskirjan tehneeltä visaisia kysymyksiä ja niihin pitää osata vastata. Vähän kuin suullinen julkinen tentti, jossa on osattava ulkoa noin 200 sivua tekstiä.

En ole ikinä ollut sellaisessa ja alkoi vähän kiinnostaa. Väitelläänkö siellä oikeasti jonkun kanssa. Luin joskus, että joku teki väitöskirjan pöllön oksennuspalloista. Miten niistä väitellään.



Onko se väitöskirja oikesti joku kirja vai joku tutkimus vai mikä ihme?

eipä se kauhean pelleilyä kuitenkaan ole, kun väittelijän pitää TIETÄÄ asiansa, mistä puhuu. Pelleily on aika kaukana todellisesta väitöstilaisuudesta.

Asiantuntija kyselee väitöskirjan tehneeltä visaisia kysymyksiä ja niihin pitää osata vastata. Vähän kuin suullinen julkinen tentti, jossa on osattava ulkoa noin 200 sivua tekstiä.

kuten tuo yksi alla kuvasi, eli kyselevät asioita joita tarkasti ottaen henkilön ei täydykään osata, vaan liittyvät esim. johonkin vain löyhästi tutkimuksen aiheeseen liittyviin muinaisiin tutkimuksiin, ja tekevät teatraalisesti ison numeron siitä jos väittelijä ei tunne kyseistä tutkimusta. ja loppujen lopuksi sillä ettei tunne ei tosiaan ole minkäänlaista merkitystä edes sen vastaväittäjän mielestä. Sen kun kiusasi väittelijää.

Olen nähnyt vain yhden väitöksen. Onhan se kai luonteeltaan näytösluontoinen tapahtuma nykyään, mutta ei mielestäni välttämättä mitään pelleilyä. Ei voi olla pahasta jos julkista tieteellistä keskustelua käydään vähän suullisestikin eikä vain paperilla. Ja väitöstilaisuushan on ikään kuin väittelijän initiaatiotilaisuus tohtoriuteen: paikalla ovat perhe, opiskelukaverit, opettajat, opiskelijat, lähimmät oman alan auktoriteetit. Jos näiden todistaessa ei pysty puolustamaan omaa väitöstään, niin liekö tohtorin titteliä ansainnutkaan? Huono vertaus, mutta täytyyhän esim. avioliitollakin olla todistajat, jotta se saa julkisen aseman.

Olen nähnyt vain yhden väitöksen. Onhan se kai luonteeltaan näytösluontoinen tapahtuma nykyään, mutta ei mielestäni välttämättä mitään pelleilyä. Ei voi olla pahasta jos julkista tieteellistä keskustelua käydään vähän suullisestikin eikä vain paperilla. Ja väitöstilaisuushan on ikään kuin väittelijän initiaatiotilaisuus tohtoriuteen: paikalla ovat perhe, opiskelukaverit, opettajat, opiskelijat, lähimmät oman alan auktoriteetit. Jos näiden todistaessa ei pysty puolustamaan omaa väitöstään, niin liekö tohtorin titteliä ansainnutkaan? Huono vertaus, mutta täytyyhän esim. avioliitollakin olla todistajat, jotta se saa julkisen aseman.

Kannattaisiko mennä ihan oikeisiin töihin? Hohhoijaa!

Viimeinen teatteri joka pitää kestää, vaikka itse työ on jo hyväksytty. Mulla, kuten usein on, oli vastaväittäjä joka halusi tehdä yleisölle tilaisuudesta hauskan shown, aiheena minun nolaamiseni "osaamattomuudesta" kaivamalla esiin jotain 1960-luvun papereita ja kyselemällä niistä, ja kun en ollut tutustunut johonkin niin päivitteli oppimattomuuttani ja tietämykseni pintapuolisuutta kovasti. Nauratti yleisöäkin sutkautuksilla näistä. Aloin jo miettiä, voisikohan vielä tässä vaiheessa käydä niin että jäisikin tutkinto saamatta.

Loppujen lopuksi kuitenkin kaiken sen nöyryytyksen ja haukkumisen jälkeen kiitteli kovasti tutkimustani. Kannattaa mennä katsomaan jokunen väitöstilaisuus ennen omaa, niin ei ota ehkä omaa kohtelua niin haudanvakavasti kuin itse otin, vaan osaa suhtautua niin että kuuluu asiaan.

pitäisi aina muistaa pitää mielessä että se on teatteria!

Onko noinkin oppineissa ja viisaissa(?) ihmisissä inhottavia kiusaajia?

Ei se asiantuntija kysele asioita jotka löytyvät siitä väitöskirjasta suoraan vaan kaikenlaista muuta asiaan liittyvä. Joten ei ihan riitä että osaa väitöskirjansa ulkoa.

Asiantuntija kyselee väitöskirjan tehneeltä visaisia kysymyksiä ja niihin pitää osata vastata. Vähän kuin suullinen julkinen tentti, jossa on osattava ulkoa noin 200 sivua tekstiä.

Asiantuntija kyselee väitöskirjan tehneeltä visaisia kysymyksiä ja niihin pitää osata vastata. Vähän kuin suullinen julkinen tentti, jossa on osattava ulkoa noin 200 sivua tekstiä.

en ole koskaan käynyt, mutta mitä yhdestä jutusta luin oli melkoista pelleilyä.

Ja kysymykset voivat olla vaikka aiheen historiasta.

lue "jännittävä päivä", s. 26

http://www.acadsci.fi/kannanottoja/kirjeitanuorelletutkijalle.pdf

Olen nähnyt vain yhden väitöksen. Onhan se kai luonteeltaan näytösluontoinen tapahtuma nykyään, mutta ei mielestäni välttämättä mitään pelleilyä. Ei voi olla pahasta jos julkista tieteellistä keskustelua käydään vähän suullisestikin eikä vain paperilla. Ja väitöstilaisuushan on ikään kuin väittelijän initiaatiotilaisuus tohtoriuteen: paikalla ovat perhe, opiskelukaverit, opettajat, opiskelijat, lähimmät oman alan auktoriteetit. Jos näiden todistaessa ei pysty puolustamaan omaa väitöstään, niin liekö tohtorin titteliä ansainnutkaan? Huono vertaus, mutta täytyyhän esim. avioliitollakin olla todistajat, jotta se saa julkisen aseman.

Kannattaisiko mennä ihan oikeisiin töihin? Hohhoijaa!

Onko noinkin oppineissa ja viisaissa(?) ihmisissä inhottavia kiusaajia?

http://www.acadsci.fi/kannanottoja/kirjeitanuorelletutkijalle.pdf

s. 26 "tärkeä päivä" tms.. kappale sieltä vaan lukekaa.

ap

Onko noinkin oppineissa ja viisaissa(?) ihmisissä inhottavia kiusaajia?

http://www.acadsci.fi/kannanottoja/kirjeitanuorelletutkijalle.pdf

s. 26 "tärkeä päivä" tms.. kappale sieltä vaan lukekaa.

ap

mutta en saa noin isoa tiedostoa nyt ladattua koneelle. Pystytkö tiivistämään oleellisen pariin lauseeseen?

Ei se asiantuntija kysele asioita jotka löytyvät siitä väitöskirjasta suoraan vaan kaikenlaista muuta asiaan liittyvä. Joten ei ihan riitä että osaa väitöskirjansa ulkoa.

Asiantuntija kyselee väitöskirjan tehneeltä visaisia kysymyksiä ja niihin pitää osata vastata. Vähän kuin suullinen julkinen tentti, jossa on osattava ulkoa noin 200 sivua tekstiä.

väitöskirjasta löytyvistä asioista. Väittelin vuonna 2010, koska sinä?

väitöskirjasta löytyvistä asioista. Väittelin vuonna 2010, koska sinä?

Siinä pitää osoittaa tieteellisen argumentoinnin taito. Siksi puhutaan väittelemisestä. Ja se voi olla aika ilkeää teatteria jossa vastaväittelijä pyrkii osoittamaan oman ylivoimaisuutensa.

Vastavaväittäjä kysyy oikeastaan vain yhden oleellisen kysymyksen. Hän yrittää saada väittelijästä irti, mikä hänen työssään on oikeasti tieteellisesti arvokasta. Kaikki muu siinä ympärillä on sitten teatteria. Minulla oli omassa väitöksessäni hauskaa, kun pääsin ylitse alkujännityksestä. Tajusin jossain vaiheessa, että hei, minähän osaan tämän jutun ja noille kahdelle vastaväittäjälle pitää välillä vääntää asioita rautalangasta, kun ovat itse ihan pihalla kysymyksineen... ei sillä, kyllä heiltä tuli ihan fiksujakin kysymyksiä.

Siinä pitää osoittaa tieteellisen argumentoinnin taito. Siksi puhutaan väittelemisestä. Ja se voi olla aika ilkeää teatteria jossa vastaväittelijä pyrkii osoittamaan oman ylivoimaisuutensa.

Tuntuu että useinkin vastaväittäjä kyselee joko jostain pienestä turhasta yksityiskohdasta tai alkaa vänkäämään jostain aivan typerästä asiasta. Minusta siis väittely on melko usein aika inhottavan kuuloista. Varsinkin kun väittelijä jännittää kovasti ja niin ihan puissa että hyvä kun muistaa oman nimensä.

väitöskirjasta löytyvistä asioista. Väittelin vuonna 2010, koska sinä?

Siinä pitää osoittaa tieteellisen argumentoinnin taito. Siksi puhutaan väittelemisestä. Ja se voi olla aika ilkeää teatteria jossa vastaväittelijä pyrkii osoittamaan oman ylivoimaisuutensa.

väitöskirjaan kuulumattomien artikkelien. Siksi olisi kiva, jos olisi itse tehnyt väitöskirjansa ja tietäisi, mihin se perustuu. Kaikki eivät näköjään tiedä.