Olenko kamala vanhempi jos vien lapseni ulkomaanlomalle vasta koululaisena?

toisen ja kolmannen luokan välisenä kesänä. En tiedä miksi olisi pitänyt olla aiemmin.

Me matkustelimme paljon kun olin alle kouluikäinen ja muistikuvat niistä reissuista ovat aika vähäisiä =( Valokuvia toki on mutta eivät ne kauheasti lämmitä kun ei oikein muista mitään mistään.

Siinähän se tulikin... Eli oli suunnittelussa vielä tämän vuoden puolella lähtä reissuun, 2 aikuista+1 5v lapsi.

Siinä otettiin hieman aihetta puheeksi, katseltiin hotelleja yms ja lapsi hankaa vastaan, ei tahdo lentokoneeseen, ei tee siellä lomalla tätä eikä tuota eikä halua mennä tuonne... Eikä ainakaan syö tuota.

Näin jo mielessäni sen kuinka stressaantuneena ja uupuneena palaan taas töihin, lomakassa käytettynä. Ei houkuta mielikuva!

Samalla poden tästä todella huonoa omatuntoa, en vaan näe niitä positiivisia puolia tässä! Miten te olette asian ratkaisseet, olenko nyt vaan itsekäs ilkiö :(

Jännittäjätyyppi? Varmasti tuon ikäinen nauttisi kuitenkin reissussa olosta ja muistojakin jo jää.

Siinähän se tulikin... Eli oli suunnittelussa vielä tämän vuoden puolella lähtä reissuun, 2 aikuista+1 5v lapsi.

Siinä otettiin hieman aihetta puheeksi, katseltiin hotelleja yms ja lapsi hankaa vastaan, ei tahdo lentokoneeseen, ei tee siellä lomalla tätä eikä tuota eikä halua mennä tuonne... Eikä ainakaan syö tuota.

Näin jo mielessäni sen kuinka stressaantuneena ja uupuneena palaan taas töihin, lomakassa käytettynä. Ei houkuta mielikuva!

Samalla poden tästä todella huonoa omatuntoa, en vaan näe niitä positiivisia puolia tässä! Miten te olette asian ratkaisseet, olenko nyt vaan itsekäs ilkiö :(

Jännittäjätyyppi? Varmasti tuon ikäinen nauttisi kuitenkin reissussa olosta ja muistojakin jo jää.

Minä olin ensimmäisen kerran ulkomailla (lukuunottamatta Ruotsia) vasta 18-vuotiaana. Tuntui, että kaikki muut olivat olleet siellä sun täällä.



Nyt aikuisena olen matkustellut paljon perheeni kanssa, ehtii sitä siis myöhemminkin. Muistan toki lapsuudestani, kuinka kateellisena kuuntelin ystävieni kertomuksia espanjan hiekkarannoista yms.

luulen, että lapsi viihtyy ihan hyvin lomalla. Nyt vaan jäkättää vastaan kaikesta, ihan vaan jäkättämisen ilosta :)



Oltiin pari viikkoa sitten etelässä 8v ja 3v lasten kanssa, ja meillä kyllä lapset nautti lomasta todella paljon. Lentokoneessa matkustaminen oli jännittävää, eivätkä ehtineet kyllästyä kun lento oli vaan vajaa 4h.

Jännä, tuntuu että täältä saa aina lukea niitä lasten kanssa reissaamis-tarinoita, nyt ei vielä yhtäkään.



Tunnustaako kukaan olleensa lasten kanssa lomalla ja palanneensa arkeen entistä väsyneempänä? Tämä pohdiskeluni kuuluu kyllä kategoriaan jota en välttämättä ääneen kehtaisi tunnustaa...



Tai katsoneensa kaihoisasti pariskuntaa terassilla hyväntuulisina drinkeillä kun lapsi vetäsee uhmaraivarit keskellä katua?

Meidänkin poika matkusti lentokoneella ensimmäisen kerran vasta 10-vuotiaana. Laivalla Ruotsiin ja Viroon tosin jo 4 ikäisenä.



Kaikkien ei ole pakko reissata lasten kanssa ulkomailla, alle 5 ikäiset eivät lisäksi muista matkastaan mitään myöhemmin. Rantalomakohteet ovat vaihtoehto vain sellaisille joilla ei ole mökkiä tai vastaavaa kunnon kesänviettopaikkaa kotimaassa. Meillä on, ja siksi ainoat ulkomaanmatkat meidän perheessä ovat lyhyempiä kaupunkilomia. Alle kouluikäiset eivät jaksa ravata isoissa kaupungeissa pitkiä matkoja ja siksi heitä on turha raahata nillekään mukaan. Isommille nissä sitten on paljon enemmän nähtävää.

ettei tee sitä tai tätä tai syö tuota? Varsinkin kun ei ole koskaan käynyt ko. paikassa?

Ei se lapsi vielä ymmärrä minne olette menossa ja mitä kaikkea hauskaa siellä voi olla.

Ehkä lapsi ei vanhempana muista matkustelua, mutta mitä sitten? Eikö pääasia ole elää nyt ja tässä eikä miettiä mitä muistaa.

Ette tekään muista ehkä viimeisintä reissuanne enää vanhuksena, jos iskee dementiä.



Jos minä haluaisin reissuun, ei lapsi sitä voisi kiukuttelullaan estää. Mä luulen että sitä vaan jännittää.

jos ette mene ulkomaille, mutta todennäköisesti lapsi reissussa viihtyisi, jos pääsee uimaan, syömään jätskiä jne. Pitäiskö teidän aloittaa vaikka risteilemällä Tukholmaan tai Tallinnaan päiväksi, jos matkustaminen lasta jännittää?

Lapsi ei ole ollut aikaisemmin lentokoneessa, sekin hermostuttaa että miten pärjää. On kyllä hieman arempi tapaus.



Miten te lomailijat vietätte muuten illat hotellissa kun lapsi laitettu nukkumaan?

Meidänkin poika matkusti lentokoneella ensimmäisen kerran vasta 10-vuotiaana. Laivalla Ruotsiin ja Viroon tosin jo 4 ikäisenä.

Kaikkien ei ole pakko reissata lasten kanssa ulkomailla, alle 5 ikäiset eivät lisäksi muista matkastaan mitään myöhemmin. Rantalomakohteet ovat vaihtoehto vain sellaisille joilla ei ole mökkiä tai vastaavaa kunnon kesänviettopaikkaa kotimaassa. Meillä on, ja siksi ainoat ulkomaanmatkat meidän perheessä ovat lyhyempiä kaupunkilomia. Alle kouluikäiset eivät jaksa ravata isoissa kaupungeissa pitkiä matkoja ja siksi heitä on turha raahata nillekään mukaan. Isommille nissä sitten on paljon enemmän nähtävää.

Mutta en kyllä ikimaailmassa vertaisi sitä rantalomaan jossain ihanassa paikassa! HahHah!

Kaupunkilomalle en pienten kanssa lähtisi, mutta rantalomalle kyllä ehdottomasti. Meillä ainankin lapset on viihtyneet aina erittäin hyvin, ei mitään ongelmia!

Ja tuo ettei muista vanhempana enää matkustelua ja siksi turha lähteä on todella naurettava perustelu! Eläkää tässä ja nyt, koskaan ei tiedä mitä sattuu.

Siinähän se tulikin... Eli oli suunnittelussa vielä tämän vuoden puolella lähtä reissuun, 2 aikuista+1 5v lapsi.(

Ei oikein käy ilmi onko lapsesi 1.5 vai 5 vai 15 vuotias.

Jos 15 vuotias niin yritä houkutella että siellä on hyvännäköisiä vastakkaisen sukupuolen nuoria.

Eli et toki ole kamala vanhempi jos et vie lasta ennen kouluikää matkoille. Itse matkustin ekan kerran 22-vuotiaana ja oikein hyvin pärjään työmatkoilla kaukomaillakin...



Mutta miten se puolitoistavuotiaan käsittely voi niin vaikeaa ollakin että sellainen yksi lapsi saa koko loman muka pilattua? Toki temperamentiltaan hitaaasti sopeutuva lapsi vähän känisee muutostilanteissa mutta harva tuonikäinen kovin sinnikkäästi sitä jaksaa eikä koko lomaa suinkaan pilaa sillä.

Tuliko tuossa iässä virhe? Kohtahan se ei ole edes koululainen enää, jos on tosiaan jo 15-vuotias? Yleensä tuon ikäiset on innolla lähdössä ulkomaille, jos eivät ole aiemmin päässeet.

Mutta en kyllä ikimaailmassa vertaisi sitä rantalomaan jossain ihanassa paikassa! HahHah! Kaupunkilomalle en pienten kanssa lähtisi, mutta rantalomalle kyllä ehdottomasti. Meillä ainankin lapset on viihtyneet aina erittäin hyvin, ei mitään ongelmia! Ja tuo ettei muista vanhempana enää matkustelua ja siksi turha lähteä on todella naurettava perustelu! Eläkää tässä ja nyt, koskaan ei tiedä mitä sattuu.

Ehkä meidän kohdalal on se happamia nuo pihlajamarjat ilmiö, mutta minua ei kiinnosta lentää kanarialle, thaimaahan tai malediiveille. Ei siellä ole mitään tekemistä minulle eikä vaimolleni. Meitä ei kiinosta sellaiset valmiiksi pureskellut kohteet joissa on vain turisteja. Minua kiinnostaa laskettelumatkat alpeille tai lappiin ja alpeilla kävimme juuri 10-vuotiaan poikamme kanssa. Lisäksi samalle reissulla olimme muutaman päivän Wienissä koska lento oli sinne ja tehtiin omatoimimatka. Tuli muuten paljon halvemmaksi kuin valmismatka hiihtolomaviikolla, ja koska osaamme saksaa, ei ollut vaikeuksia pärjätä itse.

tarkoitin siis löytyy 1kpl 5vuotias lapsi :)



Ja tuolla "en tahdo tuonne, en tee sitä"-jurputuksella viittasin siihen että epäröin tuhlata muutaman tonnin siihen että menen kuuntelemaan kiukuttelemista matkakohteeseen ja palaan väsyneenä arkeen.

Lapsi ei ole ollut aikaisemmin lentokoneessa, sekin hermostuttaa että miten pärjää. On kyllä hieman arempi tapaus.

Miten te lomailijat vietätte muuten illat hotellissa kun lapsi laitettu nukkumaan?

jossa oli sekä terassi, että parveke. Siellä oli mukava istua iltaa kun lapset nukkui. Pienempi nukkui päiväunet aina vähän myöhemmin iltapäivästä niin jaksoi illalla lähteä kaupungille syömään.

Valittiin aina ravintola, jossa oli leikkipaikka (lähes kaikissa alueen ravintoloissa oli) niin sai aikuiset syödä ja juoda ehkä viiniäkin rauhassa. Jos matkat oli pitkiä mentiin suosiolla taksilla, ettei lasten tarvinnut napista pitkästä kävelymatkasta.

Muutenkin jo kohde valittiin niin, että siellä on mahdollisimman helppoa lasten kanssa. Esim. meillä oli hotellin pienempi allas ihan huoneistomme lähellä. Siellä polskittiin sitten iltapäivästä, kun lapset (tai me aikuiset) ei jaksaneet enää olla rannalla tai isolla uima-altaalla.

Lentomatkalle kannattaa varata lukemista, piirrustusvälineet tai esim. kannettava dvd soitin niin lapsi viihtyy varmasti. Ehkä ekaksi ei kannata lentää 12h thaimaahan, jos jännittää miten lento sujuu. Moneen kivaan kohteeseen lentää 4-6h.

Kannattaa varata myös lapselle ikkunapaikka niin on kiva katsella ulos, (jos lennätte valoisaan aikaan). Kun varaa lentokoneaterian, kuluu jo aikaa siihen syömiseen.

Ei se lomailu ole vaikeaa, jos siitä ei tee sellaista. Lomailla pitää lasten ehdoilla, niin ei mene hermo kellään :)

jos lapsi nauttii lämpöisestä, uimisesta, jätskin syönnistä, jostain kivasta tekemisestä esim. vesipuisto niin varmasti viihtyy.

Etsi kohteesta joku sellainen juttu joka saa lapsen kiinnostumaan ja innostumaan. Esim. se vesipuisto tai eläintarha tai joku kiva retki.

Lentokoneesta voi myös näyttää kuvia, riippuen lentoyhtiöstä voi myös koneen sisältä nähdä kuvia.

ole siitä sen kummempaa mieltä kuin että:



1) lapsi hyötyy matkustelusta. Oppii jo pienestä pitäen kansainvälisyyttä ja omatoimisuutta, olemaan ja toimimaan oudoissakin ympäristöissä.



2) voi olla hyvä aloittaa tuollainen totuttelu jo ennen kouluikää, konservatiivisuus (en mä kun en ole ennenkään...) yleensä lisääntyy iän myötä, ei vähene.



3) lapsen kanssa on hyvä olla lomalla, en kannata erillään lomailua eli sitä, että lapsi säännöllisesti kyörätään mummolaan, kun vanhemmat viihtyvät ilman lasta. Ok, on se tietenkin välillä kivaa ja lapsellekin se voi olla hauskaa, mutta jos sitä tapahtuu monta kertaa vuodessa, lapselle viestitään, että hän on riesa, ja vanhemmilla on kivempaa ilman häntä.

Tämä tietysti menee ns. teistä ohitse, kun en tiedä, oletteko edes menossa sitten ilman lasta, jos ette ota häntä mukaan.



Entäpä, jos lapsesta onkin oikein hauskaa olla ulkomailla ja tehdä asioita yhdessä vanhempiensa kanssa? Etukäteen jännittää, mutta paikan päällä jo tykkääkin. Paha sanoa, sinä tunnet lapsesi tietysti paremmin. Mutta pieni innostus voisi auttaa...