Perhehelvetistä hyvinvointiin

Pakko jakaa,



Perheemme oli vielä muutama viikko sitten luisunut tilanteeseen jossa lapsi kiukutteli ja uhmasi ja me vanhemmat huusimme, kiristimme ja uhkailimme.



Eräänä päivänä päätin, että nyt saa riittää. Onhan järjeöntä, että perheessä jossa kuitenkin ei ole suurempia ongelmia ja taloudeliset resurssitin ovat hyvät on liukunut täydelliseksi katasrofiksi. Siitä paikasta päätin, ettei tämä ei enää meillä käy.



Aloin tietosesti kehumaan lasta, pysyin vaatimuksissani tiukkana vaikka lujana ja kieltäydyin menettämästä malttiani. Sekä hölläsin hiukan. Muutaman päivän lapsi yritti vielä vanhoja konsteja eli löi, haukkui ja uhmasi. Sitten muuttui lapsenkin käytös rauhalliseksi ja rakastettavaksi.



Nyt perheemme voi paljon paremmin, lapsi vaikuttaa onnelliselta ja elämä hymyilee. Suosittelen kaikille jotka tahtomattaan ovat luisuneet perhehelvettiin.