Miten saan aktoriteetin kohilleen? 2,5v lapseni kanssa

kiukkukohtausten aikana pyrkinyt lohduttamaan ja kertomaan, että lasta harmittaa nyt tämä asia X. Sen tarkoituksena on siis saada lasta ymmärtämään omia tunteitaan - monestihan pieni lapsi ei ymmärrä kunnolla yhteyttä raivoamisen ja sen syyn välillä, se syy unothuu äkkiä, mutta kiukku jää. Tällä me ollaan saatu kiukkukohtaukset laantumaan.



Samoin ollaan pyritty kertomaan lapselle etukäteen, että kohta pitää lähteä, pukea, panna lelu pois jne.



Voi tietenkin olla, että oikein temperamenttisen lapsen kohdalla nuo ei auta.

Meillä on selkeä sääntö: ketään ei lyödä, potkita, satuteta. Piste. Asia on kerrottu lapselle selkeästi ja silmiin katsoan. Ei, noin ei tehdä, jos vielä teet, menet jäähylle. Sitten lapsi jäähylle jos vielä tekee. Jos poistuu jäähystä, selitän silmiin katsoen että sinä istutsiinä kaksi minuuttia koska teit kiellettyä. Tämän jälkeen ei enää keskustella eikä edes katsota kohti vaan viedään puhumatta takas jäähylle jos karkaa. Kahden minuutin kuluttua lapsi pois jäähystä ja keskustellaan vielä miksi näin kävi. Pointti selostuksessa: määrätietoisuus ja johdonmukaisuus.



Minä en suostu kotonani kenenkään mukiloitavaksi.

Auktoriteettisi rapisee kun huudat tai karjut tai pyytelet.

Käske, varoita, jäähytä. Jäähy 2min jota ennen menet lapsen tasolle, selität ja jäähyn jälkeen selität (lyhytsanaisesti!)syyn, anteeksipyyntö ja hali.

Puhu jämäkästi, älä annan montaa käskyä samaan aikaan, älä huuda, jos tekee mieli huutaa niin kuiskaa.

Nukkumaankäyntiä ennen kerrot, että odotat lapsen käyttäytyvän hyvin ja aamulla esim. luetaan muutama satu jos käy kiltisti nukkumaan tai muuta mieluista. Lapsi huoneeseen, iltasatu ja hyvää yötä. Jos tulee pois, kanna takaisin sanomatta sanaakaan.

Juu ei toimi ja edelleen kerron etukäteen asioita ja noin miljoona kertaa on kerrottu että eläimiä eikä muitakaan lyödä tai potkita, mutta ei vaan auta. Joskus itsekin sanoo että ei saa potkia ja silti saattaa potkaista.. Ärsyttää aivan mielettömän paljon että vaikka asia on juuri läpi käyty niin tekee uudestaan, varmaan testaa minua, mutta mielestäni tilanne ei koskaan lopu niin että hän tajuaisi toimineensa väärin. Joskus vaan ohjaan suoraan vaikka piirtämään yms jotta ei jäädä kiertotilanteeseen. Lapseni myös riehuu ja kiljuu yms kivaa. Alkaa vähän ärsyttämään, onneksi älyän että lapsi kasvaa ja sitäkautta toivon mukaan järkiintyy!

Juu käsken ja varoitan ja laitan jäähylle ja kerron miksi, vaan lapsi ei todellakaan siinä suostu istumaan. Alkaa temppuilla nousee seisomaan jos poistun vierestä lähtee pokkana omiin leikkeihin ja tätä palauttamista istumaan voin jatkaa sitten nukkumaanmenoon saakka sillä sitten lapsi alkaa itkemään jossain vaiheessa kun tajuaa että en annaperiksi ja haluaa syliin ja huutaa anteeksi. Sitten asia ok ja taas hän menee jotakin tekemään, en voi tajuta miten tämä on tämmöistä! Nukutankin hänet huoneessa istumalla vaikka 2h sillä yksin hän ei sinne jää vaikka mitä temppuja keksisi.

No tuossahan se menee pieleen kun annat periksi. Lapsi tietää, että itkeminen on keino päästä pois jäähyltä. Mikään ei muutu kun jatkat noin.

Tuon ikäisellä on kova uhma. Jos lähdet käskyttämään, niin useimmilla se lisää vain uhmaa. Ei niin kannata tehdä.



Lasta kannattaa ennemmin ohjata ja opettaa. Siis esimerkiksi, aamulla ennakoit lähtöä varoittamalla muutaman kerran etukäteen. Sitten lähdette pukemaan, viet lapsen vaikka sylissä. Nostat syliin ja sanot että nyt puetaan. Sitten autat lasta pukemaan.



Teoriassa näin, tietysti uhmaa silti. Mutta jos olet eteisessä karjumassa lähtöä, niin uhma on satavarma.

Mutta hän pyytää anteeksi, siltikö on istuttava?! Ja annanko itkeä sen 2min? Jos näin toimii niin kokeilen heti huomenna. Tosin en varmaan voi jäähylle laittaa jos ei suostu pukemaan?! Olen uhannut että äiti lähtee sitten yksin niin joskus se on toiminut..liekö tuommoinen uhkailu sitten järkevää?!

Jos esim pyydät viemään vaatteet pyykkiin eikä vie niin annat vaatteet lapselle käteen ja talutat lapsen pyykkikorille, odotat että laittaa vaatteet sinne ja sitten kehut kovasti.

Jos härnää eläintä selität että tuo on rumaa käytöstä, koiraa silitetään, siitä se tykkää. Otat lapsen käden omaan käteesi ja silität koiraa lapsen kädellä ja kehut kovasti.

Pikkuhiljaa kun lapsi huomaa että joutuu jokatapauksessa tekemään pyydetyt hommat hän ehkä tekee ne ilman talutusta..

Jos ei suostu pukemaan niin selitä ett sun tulee kylmä jos lähdet alushoususillaan ulos, haluatko käydä parvekkeella kokeilemassa tarkeneeko siellä ilman vaatteita. Jos ei suostu pukemaan niin sano että nyt on uloslähtöaika ja me lähdetään ulos, olit pukenut tai et. Tsrvittaessa kerää lapsen vastteet kainaloon ja lähtekää ulos, yleensä viimeistään rappukäytävässä pukeminen alkaa kiinnostaa. Pukemista voi motivoida myös esim lupaamalla että jos pukee reippaasti paidan niin sinä puet housut jne.

Suosittelen tutustumaan mll vanhempainnettiin ja siellä uhma-osioon ;)

Mutta hän pyytää anteeksi, siltikö on istuttava?! Ja annanko itkeä sen 2min? Jos näin toimii niin kokeilen heti huomenna. Tosin en varmaan voi jäähylle laittaa jos ei suostu pukemaan?! Olen uhannut että äiti lähtee sitten yksin niin joskus se on toiminut..liekö tuommoinen uhkailu sitten järkevää?!

Meillä anteeksopyynnöt on hoidettu vasta jäähyn jälkeen. Jos sun hermo ei kestä tuota jäähyttämistä niin keksi jotain muuta, vaikka lelut jäähylle( tarvittaessa kaikki lelut). Jäähyä ei pidä käyttää liikaa, teho menee muuten

Älä ainakaan uhkaa hylkäämisellä, a) koska se julmaa b) koska et koskaan Oikeesti tekis niin, ja sitten siitä tulee ns. Tyhjä uhkaus joka murentaa sun auktoriteetia. Mulla 3 lasta, keskimmäinen aivan tajuton 3v. höyrypää, tsemppiä! Käytän aika paljon huumoria koska mä oon huomannu et min lapset on tasan tarkkaan sillä tuulella millä mäkin. Ja joskus puen "väkisin" koska mulla siis muitakin lapsia ja homma vaan pitää saada kulkemaan. Nappaan syliin ja puen, enkä mieti mitään viiniä kasvatusta. Ja yritän vääntää mukavia kutitusvitsejä. Että pysyis toi ilmapiiri plussan puolella kuitenkin.

Juu uhkailu nyt on sanomattakin selvää.. Typerää siis vaan muuta en ole keksinyt. Hosin voisin senkin lopettaa, lapsi on muutenkin erittäin riippuvainen minusta niin ehkä se tosiaan ei kannata :/ väkisin pukeminen on vähän hankalaa kun hän sätkii ja potkii ja kiluu ja kovin väkisin ei hellästi pysty puristamaan... Huoh, on tää rankkaa. Noo eri iässä tulee uudet ongelmat.

Miten päätän nää jäähytilanteet kun ne menee joka kerta itkuksi? Lelu jäähyt myös.

Mä luulen, että sä ajattelet nyt tän ihan väärästä suunnasta. Ei kasvatus ole rankaisemista ja komentamista. Tai voi olla, mutta ihan pieneltä osin. Kaikki sanat mitä sä ap käytät on käskemustä, auktoriteettia, komentamista, huutamista, jäähyä jne.



Entä jos yrittäisit ajatella kasvattamista ihan toisesta suunnasta? Sen sijaan, että kiellät ja käsket, niin yritäpä jollain hyvällä? Ota yksi temppuilukohta, vaikka se pukeminen, ekaksi haasteeksi. Opettelette yhdssä pukemaan niin ettei mene riehumiseksi. Selität asian lapselle, voit käyttää vaikka kuvakortteja apuna jne.



Ethän ap rankaise uhmasta? Se on huono tapa. Uhma on tunne ja sun pitää opettaa lapsi pääsemään sen raivon yli. Ei rangaista siitä. Toiset lapset pääsee raivosta yli sylissä, toiset kun rauhoitat puheella/laululla. Jonkun pitää saada olla yksin, joku tarvitsee vaikka sen että hakkaa tyynyä tai polkee jalkaa. Sun pitää sanoittaa lapsen tunne, usein tietty vasta jälkikäteen. Mietitte yhdessä jo etukäteen mitä tehdään kun suututtaa.



Noin pienellä käyttäisin rangaistuksia erittäin harkiten. Vain lähinnä kylmäverisesti tehdyistä tempuista. Siis jos lapsi huitoo ja lyö uhmakohtauksessa, niin silloin pitää saada se lyöminen tyynyyn ei ihmiseen. Mutta jos ohimennessään ihan ilman mitään provokaatiota lyö toista, niin siitä sitten rangaistus. Tuossa uhmakohtauksen lyömisessä lopetat lyömiseen vaikka pitämällä kiinni tai kannat vaikka olohuoneen sohvalle ja kädestä pitäen ohjaat lyönnin tyynyyn. Toki tuosta pitää puhua etukäteen.