Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien käytös harmittaa..
01.10.2012 |
Olemme pitkästä aikaa kyläilemässä mieheni vanhempien luona lapsemme kanssa. Käymme harvoin, sillä välimatka on todella pitkä. Nämä isovanhemmat aina odottavat tuloamme kuin kuuta nousevaa, mutta sitten innostus tuntuu lakkaavan jo ensimmäisten päivien kohdalla. Mummo huitelee ties missä, pappa on päivät töissä. Jotenkin harmittaa lapsemme puolesta ettei mummo ja pappa vietä enemmän aikaa hänen kanssaan :/ esim. Mene puistoon tai muuten vain vietä aikaa. Näkevät kuitenkin harvoin, niin jotenkin ajattelin että haluaisivat viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.
Kommentit (59)
Ei heidän aikanaan lasten kanssa erikseen leikitty, siinä ne pyörivät mukana arjen askareissa! Ei tuo heidän tapansa toimia ole mitenkään sinua/lasta vastaan suunnattu! Jos oikein ymmärsin, niin lapsesi on vasta (!) vuoden ikäinen. Mitä sen ikäisen kanssa voi edes leikkiä vielä???? Nyt kyllä vedän "tyypillinen esikoisen äiti"-kortin esiin - tsadaa, maailma ei lopettanut pyörimistään, vaikka sinä sait lapsen!
Ja hei, he ovat vielä työikäisiä. Itse olen 48-vuotias ja kyllä, minun lapsuudessanikin leikittiin lasten kanssa. Veikkaan, etteivät ap:n appi ja anoppikaan siinä suhteessa ole NIIN eri sukupolvea.-14-
En tiedä, onko se heille niin että lapsi vain on siinä ja sen perään sivusilmällä katsotaan jos tarve vaatii. No, ei se minulta ole pois =)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen itse tottunut erilaiseen mummo suhteeseen. Omat vanhempani tuntuvat olevan niin kuin omat isovanhempani olivat minulle. Jo pienenä vietin aikaa isovanhempieni kanssa mökillä. Kesäisin vietettiin paljon aikaa mummoloissa ja aina oli mukavaa.
-ap
väärinymmärtäjä, joka haluaa haukkua ap:ta ja keksiä ties mitä salattua perustelua ap:n viestin takaa. Minä ainakin ymmärsin hyvin, mistä puhut. Kyse on lapsen ja isovanhemman tunnesiteestä ja sen puuttumisesta. -14-
En halua tästä puhua miehelleni, saatika hänen vanhemmilleen. En halua pahoittaa heidän mieltään. Toivon että tajuaisivat itse, että olisi hyvä viettää aikaa, kun se on vielä mahdollista. Ja mieheni vanhemmat eivät ole vielä hirveän iäkkäitä.. Eli virtaa riittää heillä vielä. -Ap
lapsenne kasvaa, toivotaan niin. Moni kokee vaikeaksi touhuta vuoden ikäisen taaperon kanssa, mutta vähän isomman leikki-ikäisen voi jo ottaa mukaan kalareissulle tai mukaan leipomaan. Meillä tosin sekään ei kiinnosta mummoa ja paappaa... -14-
Taaperomme kanssa vaikka lapsi onkin noin pieni :) -ap
mutta kaikki eivät ole kovin luontevia pikkutaaperon kanssa, mutta sitten taas isomman lapsen kanssa voi jo keskustella asioista ja tehdä juttuja ilman, että pitää varoa kaikenlaista. Yksilöllinen juttu, siis.
-14-
Meillä miehen äiti ei ole kertaakaan ottanut tyttöä hoitoon. Kysyimme, että jos lyhyeksi aikaa (pariksi tunniksi), mutta ei käy. Mummo asuu 5 kilometrin päässä ja näemme maksimissaan kerran kuussa jos sitäkään ja mummo on tytölle yhtä vieras kun postimies.
No jos mummoa ei kiinnosta niin olkoon kiinnostamatta. Kuten joku mainitsikin aiemmin, paras muuttaa omaa suhtautumistaan niin ettei odota MITÄÄN tuollaisilta isovanhemmilta. Ei turhia odotuksia, ei pettymyksiä. Kaikki on vaan plussaa jos sieltä suunnalta jotain tulee. Onneksi toinen mummo on mukana ja aivan huippuihana mummo onkin. Harmi vaan,että asuu niin älyttömän kaukana.
Ja kun oli kylässä niin jutteli kyllä joskus meille, ja antoi karkin käsilaukustaan. Mutta ne tuokiot oli lyhyitä. Kun kasvoin teiniksi niin mummo kiinnostui juttelemaan. Pidin suhdettani mummoon ihan hyvänä. Häntä ei pienet lapset kiinnostaneet paljoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen äiti ei ole kertaakaan ottanut tyttöä hoitoon. Kysyimme, että jos lyhyeksi aikaa (pariksi tunniksi), mutta ei käy. Mummo asuu 5 kilometrin päässä ja näemme maksimissaan kerran kuussa jos sitäkään ja mummo on tytölle yhtä vieras kun postimies.
No jos mummoa ei kiinnosta niin olkoon kiinnostamatta. Kuten joku mainitsikin aiemmin, paras muuttaa omaa suhtautumistaan niin ettei odota MITÄÄN tuollaisilta isovanhemmilta. Ei turhia odotuksia, ei pettymyksiä. Kaikki on vaan plussaa jos sieltä suunnalta jotain tulee. Onneksi toinen mummo on mukana ja aivan huippuihana mummo onkin. Harmi vaan,että asuu niin älyttömän kaukana.
Onneksi on kuitenkin edes toinen mummo joka haluaa olla mummo lapsellesi..
-ap
Vuoden ikäisen vauvan kanssa oleminen on lähinnä perushoitamista, joka on a) tylsää monta tuntia peräkkäin b) vaikeaa, jos lapsi on vieras. Eihän ne isovanhemmat sitä teidän vauvaa tunne ollenkaan ja tuon ikäiset on rasittavia hoidettavia, jos niitä ei yhtään tunne. Ei tiedä miksi lapsi itkee, millaisiin "leikkeihin" se on tottunut jne.
Kaikki ei sitten vaan jaksa niin kovasti tsempata ja tavallaan velvollisuudentunnosta ruveta hoitamaan, jos ollaan monta päivää peräkkäin kylässä. Enkä siis mitenkään kritisoi ap:tä, ymmärrän, että heidän tapauksessa ei ole muuta vaihtoehtoa käytännön syistä.
Mulla on itselläni huono omatunto, kun en oikein jaksa innostua mieheni veljen pienistä lapsista. Me asutaan kanssa toisessa maassa, eikä nähdä kuin kerran-pari vuodessa eli nämä lapset ovat meille aika vieraita, ei tunneta tapoja eikä osata kovin hyvin kommunikoida (taaperoiden juttuja ymmärtää, jos on usein tekemisissä, muuten ei välttämättä kovin paljon niitä omalla tyylillä lausuttuja juttuja tajua).
En ole tyypiltäni mikään pikkulapsi-ihminen. Omani hoidin tietysti, mutta ne ekat vuodet kyllä kävi hermoon ja tuntui välillä todella puuduttavalle se puistossa kökkäily ja muu touhu.
Nyt sitten haluan kyllä "luoda suhteen" näihin lasten serkkuihin ja pakotan itseni touhuamaan heidän kanssaan, katsellaan kirjaa, mennään puistoon, loruttelen ja laulan. Mutta voi jestas, että se on tylsää ekan puolen tunnin jälkeen. Varsinkin, kun ei siihen vauvaan/taaperoon ole välimatkan vuoksi syntynyt tiivistä sidettä.
Ap, ymmärrän sun pettymyksen, mutta halusin vaan valottaa tämmösen ei-pikkulapsi-ihmisen ajatuksia. Ja en pidä itseäni mitenkään kauheana tyyppinä ja vähän isommista lapsista tykkään yleensä tosi paljon ja teen mielelläni kaikenlaista sekä omien että muiden lasten kanssa.
Teillä on hankalaa tuo, kun on välimatkaa. Tuohan on kyllä jo hyvin, että isovanhemmat piti vauvaa viisi tuntia. Se on minusta jo pitkä aika, olkoonkin, että lapsi nukkui osan ajasta, mutta sehän on myös tuon ikäsen elämää ne päiväunet ja niiltä heräämiset.
Ai niin, se vielä, että mua todellakin oksettaa muiden kuin omien lasteni vaipanvaihtaminen. Tuo voi olla kanssa joillain syy siihen, ettei kovin innolla hoitele vauvaikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän hän ole vielä kovinkaan "kiinnostava" isovanhempien kannalta. Sori että sanon tämän näin, mutta oikeasti lapsi alkaa monia kiinnostaa enemmän sitten kun hänen kanssaan voi jutella ja tehdä asioita yhdessä. Siitä se tunnesidekin sitten kasvaa ja kehittyy.
Omakin lapsi on mielenkiintoisimmillaan siinä vaiheessa, kun muuttaa kotoa pois... :(
isovanhemmat aina valittelevat, kun näkevät niin harvoin lapsenlapsiaan. Käydään noin kerran kuussa, asuvat kaukana. Nykyään ollaan aina yötä sillä he vaativat sitä, isovanhemmat siis.
Tekevät omia juttujaan ja me olemme siellä oman perheen kesken. Koskaan eivät jää lasten kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(ja miehellesi) lapsen äänellä. Kerro, miten lapsi selvästi nauttii isovanhempien seurasta, mistä olet hyvin iloinen, koska kyse on niin tärkeästä ihmissuhteesta. Sano, että toivot, että lapsi saa olla mahdollisimman paljon heidän kanssaan.
miehen puolelta mutta ei hekään kauaa jaksa meidän villiä taaperoa. Vauva taas alkaa itkeä mummon sylissä. He ovat sanoneet, että odottavat, että lapset hieman kasvavat ja heidän kanssaan voi jutella tai tehdä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tilanne muutu, kunhan lapsi kasvaa. Oman äitini kohdalla tilanne on vähän samanlainen, hän haluaa olla hirveän hyvä mummi, mutta ei oikein osannut olla ihan pienen kanssa. Koko ajan tilanne kuitenkin paranee, kun lapsi oppii kommunikoimaan enemmän ja eroahdistus hellittää. (lapsi nyt 2v)
Voin kyllä ihan hyvin uskoa, että 30 vuoden tauon jälkeen voi olla hankalaa alkaa vaihtaa vaippoja, syöttämään, nukuttamaan ja muuta. Varsinkin jos lasta näkee harvoin.
Täytyy kyllä myöntää, että joskus minuakin on harmittanut, kun odotukset oli niin korkealla. Toisaalta mieheni äiti ei oikeastaan ota mitään kontaktia lapsenlapsiinsa (myöskään vanhempiin, teini-ikäisiin lapsenlapsiin). Se ei vain ole hänelle luontaista. Että siihen nähden ei tuo tilanne minusta kamalan huonolta vaikuta. Meillä ei poika ole vieläkään ollut viittä tuntia hoidossa, kun ei ole paikkaa, minne laittaa.
Ei kai tässä muukaan auta. Ehkä omat odotukseni olivat liian korkealla. Viimeksi kun kävimme, oli mummo innoissaan vaihtamassa vaippaa, syöttämässä yms yms. Mutta nyt ei edes sitä. Enkä sitä edes vaadikkaan. Kyllä minä oman lapseni hoidan, ei siinä. Toivoin vain enemmän sitä yhdessä oloa.
-ap
normaalista puuhastelusta isovanhempien kanssa, leipomisesta, marjastamisesta ja sienestämisestä, puutarhahommista, kalastamisesta, lumitöistä ja lumilinnan/ukon tekemisestä jne. sekä tarinoinnista. Siis ei mitään leikkijuttuja vaan tavallista yhdessä olemista ja tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, mikä velvollisuus aikuisilla on viihdyttää lasta? eivthän ne ennenkään viihdyttäneet lapsia, vaan tekivät töitään lapset siinä ohella!
Itse en ole ikinä leikkinyt lapseni kanssa, se ei ole mun hommaani. Ollaan menty teatteriin, tapahtumiin,tehty asioita yhdestä,olen mahdollistanut laspivieraat kotononamme - mutta että minä leikkisin tai pakottaisin muut aikuiset, kuten isovanhemmat leikkimään. Ei todellakaan.
olisikin juuri tuota normaali puuhastelua,mutta kun ei.
olisikin juuri tuota normaali puuhastelua,mutta kun ei.
niin kyllä vieraat siinä ohessa on aika rasittavia, vaikkeivät muuta kuin hengaisi siinä ohessa, saati jos esittävät kaikenlaisia toivomuksia. Vaikka olisivat miten samaa huonetta ja sukua. Niin se vain on. Tiedän tasan yhden ihmisen, josta on oikeasti ihanaa, kun talossa on vieraita kaiken aikaa.
olisikin juuri tuota normaali puuhastelua,mutta kun ei.
niin kyllä vieraat siinä ohessa on aika rasittavia, vaikkeivät muuta kuin hengaisi siinä ohessa, saati jos esittävät kaikenlaisia toivomuksia. Vaikka olisivat miten samaa huonetta ja sukua. Niin se vain on. Tiedän tasan yhden ihmisen, josta on oikeasti ihanaa, kun talossa on vieraita kaiken aikaa.
Eli kuten sanoin, nämä ovat minun omia ajatuksiani ja näin.. en ole kenellekkään näistä sanonut tai antanut ymmärtää että harmittaa.
-ap
Nyt kolme teiniä, joita ei saa kuin kerran vuodessa pyörähtämään mummolassa. Kun ensin on luvattu, että käydään vain kahvilla. Ovat täysin ventovieraita. Käydään silloin tällöin miehen kanssa kyläilemässä, isovanhemmat käydän meillä todella harvoin, heillä on omat kiireensä. Molemmat isovanhemmat asuvat 15min ajomatkan päässä, eli välimatka ei olisi este ollut koskaan. Ei vaan kiinnosta, niin ei ollla väkisin tuppauduttu. Meidän lapset vielä molempien puolelta ainoita lastenlapsia.
Meillä oli tilanne saman tapainen. Kun lapset olivat pieniä, isovanhemmilla oli aina jotain tärkeämpää tekemistä, kun lastenlasten tapaaminen, kun kävivät suomessa.
Nyt heistä olis mukava tavata isoja tyttöjä, mutta mikään maailman mahti ei saa tyttöjä uhraamaan viikonloppuaan ventovieraille vanhuksille.
Taaperomme kanssa vaikka lapsi onkin noin pieni :)
-ap