Lue keskustelun säännöt.
Koira murisi ilman syytä lapselle. Pelottaa, jos se seuraavalla kerralla tekee lapselle jotain.
01.10.2012 |
Eli meillä on nyt 2-vuotias lapsi ja 1-vuotias Saksanpaimenkoira. Koira otettiin ihan tarkoituksella, kun lapsi oli pieni, että tottuisi pienestä pitäen vähän rankimpiin hellyydenosoituksiin jne.
Tähän asti kaikki mennyt hyvin. Jos lapsi on ollut liian raju koiraa kohtaa, koira on itse lähtenyt pois omalle paikalleen, jossa saa olla rauhassa. Tänään kuitenkin, kun olin lapsen ja koiran kanssa pihalla, koira murisi lapselle ihan ilman mitään syytä. Lapsi ei ollut edes koiran lähellä, koira itse meni vähän matkan päästä lapsesta, hieman kyyristyi ja murisi. Eikä ollut mitään pientä murinaa. Selväksi tein koiralle, että nyt tuli tehtyä maailmanluokan virhe, mutta nyt pelottaa, että tulee seuraava kerta ja silloin ei jää pelkkään murisemiseen...
Joo, koiralla on nyt uhmaikä, mutta lapselle murisemista en kattele! Järki sanoo, että yksi kerta menee ja seuraavasta lähtee uuteen kotiin, mutta pelottaa silti, että jos seuraava kerta tulee...
Neuvoja, mitä itse tekisitte?
Kommentit (41)
Siis et oo tosissas luopumassa koirasta jos se kerran ärähtää riekkuvalle pikku penikalle? Siinä missä ihmisellä, menee koirillakin joskus hermot, ei se oo robotti jota ohjaillaan sillon/miten halutaan. Jeesus tollasille tolloille ei pitäs koiria ees antaakaan ikinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 11:27"]
Onhan lasta myös opetettu, ettei koiraa voi miten vaan kohdella?
[/quote]
Tässä on avainkysymys, miten lapsi kohtelee koiraa. Lapsi EI saa vetää koiraa karvoista, hännästä tms. eikä muutenkaan härnätä koiraa. Kaikki lapset eivät tätä opi ikinä, jotkut taas oppivat/ymmärtävät asian heti, jolloin koirasta tulee lapselle hyvä kaveri.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 11:16"]Eli meillä on nyt 2-vuotias lapsi ja 1-vuotias Saksanpaimenkoira. Koira otettiin ihan tarkoituksella, kun lapsi oli pieni, että tottuisi pienestä pitäen vähän rankimpiin hellyydenosoituksiin jne.
Tähän asti kaikki mennyt hyvin. Jos lapsi on ollut liian raju koiraa kohtaa, koira on itse lähtenyt pois omalle paikalleen, jossa saa olla rauhassa. Tänään kuitenkin, kun olin lapsen ja koiran kanssa pihalla, koira murisi lapselle, en tiedä että miksi. Lapsi ei ollut edes koiran lähellä, koira itse meni vähän matkan päästä lapsesta, hieman kyyristyi ja murisi. Eikä ollut mitään pientä murinaa. Selväksi tein koiralle, että nyt tuli tehtyä maailmanluokan virhe, mutta nyt pelottaa, että tulee seuraava kerta ja silloin ei jää pelkkään murisemiseen...
Joo, koiralla on nyt uhmaikä, mutta lapselle murisemista en kattele! Järki sanoo, että yksi kerta menee ja seuraavasta lähtee uuteen kotiin, mutta pelottaa silti, että jos seuraava kerta tulee...
Neuvoja, mitä itse tekisitte?
[/quote]
Korjasin väliin.
Älä päästä lastasi koiran lähelle.
Koira on huomannut, että lapsen läheisyys aiheuttaa sille kipua ja epämiellyttävää oloa.
Se ei halua lasta lähelleen.
Nosta myös lapsesi selkeästi arvoasteikossa ylemmäs, esim. älä päästä koiraa makkariin tai lapsen huoneeseen enää ollenkaan.
Koira menee kiltisti omalle paikalleen, kun käsketään, mutta huom! lapsi ei seuraa perästä, vaan koiralla on omaa tilaa, johon se voi päästä lapsen ulottumattomiin.
Älä päästä lasta silittelemään tai halimaan koiraa. Koira ei välttämättä tykkää siitäkään, vaikka teidän aikuisten antama huomio olisikin kivaa.
En päästäisi pikkulapsia käsittelemään mun kaniakaan, vaikka tarkoituksena ois totuttaa kumpikin toisiinsa. Kani kun voi purra, jos sitä ahdistaa höykytys.
Tekisin just niin kuin olet tehnyt, eli teet selväksi koiralle sen paikan lauman alimmaisena. Olethan myös varmistanut, että koiralla on kaikki hyvin, sillä ei ole kipuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 12:04"]nykyajan lepsukoille ei sovi saksanpaimenkoira lemmikiksi. Oiskohan pitäny ottaa joku helpompi rotu eikä oman egon jatkeeksi sakemannia.
[/quote]
Mikä teidän käsitys on vaikeasti koulutettavista koirista?
Sakemannihan yksi helpoiten koulutettavista koirista, oppii nopeesti ja on halukas oppimaan.
Kyllähän siitä menee rotikka ja dobermanni reippaasti ja moninkertaisesti ohi, puhumattakaan oikeesti vaikeasti koulutettavista koirista.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 13:50"]"tietyntyyppisten ihmisten koiraksi".... Okei, on niitä jotka oikeasti tekevät vaikkapa työkseen jotain jossa ko. rodusta on iloa, mutta aika monella kaupungissa elelevällä se koira otetaan puhtaasti sen takia että "rotikka tai sakemanni on niin hieno ja sitä kaikki sitten pelkäävät". Sillä saa muka jotain uskottavuutta. Ja juu, saahan sillä, nimittäin aika moni syystäkin pelkää isoa ja usein arvaamatonta koiraa.
Just juteltiin yhden tuttavan kanssa kuinka eräällä koulutuskurssilla oli ollut oikea stereotyyppien kavalkadi tällaisten isojen koirien omistajista. Että ei ne puheet ihan tyhjästä synny, ikävä kyllä. Sitten kun se koira otetaan pätemismielessä, jälki voi olla usein rumaa. Nämä koirat on niitä Apulan pitovaikeuskoiria jotka eivät sovi lapsiperheeseen eivätkä tule toisten koirien kanssa juttuun. Kyllä mä miettisin aika monta kertaa, ennen kuin ottaisin pikkulapsiperheeseen sakemannin tai rotikan ilman että sille on varsinaista käyttöä. Koirahan kyllä keksii itselleen hommaa (vaikka sitä paimentamista ja vahtimista) niissäkin tilanteissa missä sitä ei pitäisi tehdä.
Mielummin itse siis talutan alle kymmenkiloista seurakoiraa ja katselen vierestä pelonsekaisin ajatuksin pienten taaperoiden perheitä, joissa hihnassa viedään 50 kiloista rottista tms jonka piteleminen on vaikeaa 2 metriselle miehellekin kun jotain "aggressiota herättävää" (toinen koira, vieras ihminen) tulee vastaan...
Ap:lle: nuorella koiralla on nuoren koiran temput. Älä koskaan jätä lasta ja koiraa vahtimatta (näin olet ilmeisesti toiminutkin). Muista, että tuon kokoisen koiran purema voi tappaa lapsen.
[/quote]
Mitä vittua, rotikkahan on vallan sopiva lapsiperhekoira, lempeä ja kärsivällinen.
Osaavissa käsissä ja hyvän koulutuksen saaneena. Kestää kielestävedot yms pienissä/satunnaisissa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli koiran pitää tottua rajuun käsittelyyn? Äly hoi...
Onko nyt varma, että koira ei leikkimurissut?
Eli koiran pitää tottua rajuun käsittelyyn? Äly hoi...
Onko nyt varma, että koira ei leikkimurissut?
No jos lapsiin totuttomaan koiran tuo lapsiperheeseen, kuinkas se meinaa lapsen "taputteluista"?
Olen varma ettei "leikkimurissut", koska ei sellaista tee edes koirakavereille kun niiden kanssa leikkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syytä luopua! Että ottaa kasvattajana päähän kun lukee tämmöistä, että ensin otetaan koira, ja sitten kun jotain äärettömän pientä ja tavallista kuten murinaa tapahtuu, niin olleen heti luopumassa. Se on oikeasti tosi harvinaista että kun lapsi ja koira yhdessä kasvavat, ettei koskaan edes murinaa tulisi. Voipa tulla joskus pieni varoitusnäykkäyskin jossain tilanteessa, eikä sekään ole kauheaa.
Mutta mitäpä jos alkaisit kouluttaa sille koiralle että lapsi on mukava asia? Ihan niin että koiraa palkitaan siitä että on lapsen lähettyvillä ja käyttäytyy hyvin. Näin koiralle muodostuu aivoihin assosiaatio lapsi-palkkio ja lapsesta tulee sille iloinen asia.
Ja toki katkaiset tuollaiset murinatilanteet, koira pois lapsen luota. Panikoida ei tarvi eikä kurmoottaa koiraa ylenpaljon, heti vaan pois tilanteesta eikä huomiota koko koiraan vähään aikaan. Niin kauan kuin tuollainen vaihe on päällä missä murinoita esiintyy niin toki myös valvotte koiran ja lapsen yhdessäoloa aina. Jos ei voi valvoa, koiran voi laittaa vaikka toiseen huoneeseen oven tai portin taakse siksi aikaa että taas pystyy itse kanssakäymistä sietämään.
Tähän asti kaikki mennyt hyvin. Jos lapsi on ollut liian raju koiraa kohtaa, koira on itse lähtenyt pois omalle paikalleen, jossa saa olla rauhassa.
Se nyt vaan on niin, että koiralaumoissakin ihan pikkupennuilta siedetään kaikenlaista rajuakin käytöstä, esim. näykkimistä, naamalle hyppimistä jne, mutta kun ne kasvavat, niille osoitetaan murinalla ja jos ei sitä uskota, näykkäisylläkin että tuo ei enää käy.
Sama usein käy ihmislasten kanssa että ihan pientä koirat pitää lauman pentuna jolta sallitaan kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa koira alkaa olla sitä mieltä että nyt tuo ihmispentu on jo niin iso että sille voisi alkaa kouluttaa käytöstapoja. Sen se tekee sillä ainoalla tavalla minkä koira osaa, minkä sitten valitettavasti ihminen saattaa tulkita että se on mielipuoli lasta vihaava koira kun murisee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan lasta myös opetettu, ettei koiraa voi miten vaan kohdella?
Miten olette koiraa kouluttaneet? Onko sillä tarpeeksi aktiviteettaja? Onko sille selvää teidän perheen laumajärjestys?
Miten reagoit/hoidit tilanteen?
Nähtii ite, et mun 8kk vauva ei tehny mitään. Se koira ärähti ja valenäykkäs poikaa, joka leikki lattialla. Koira vahti meidän isää, jota palvoo.
Jos ois purassu, niin siel talossa ei meitä nähtäis enneku koira on poissa. Onneks on vanha ja päivät on varmaan luetut muutenkin pian. Eikä johdu vanhuudesta toi käytös, se koira on ollu aina rasittava ja mustasukkainen rähjä. Äitini koko ajan kertoo juttuja miten koiransa on niin lapsirakas ja mm. vahtii imettäviä äitejä, ettei heitä häiritä, mut miust sekin käytös tuntuu uhkaavalta ja en ole ollenkaan varma et kyseessä on hyväntahtoinen vahtiminen. Ainakin he vähän hätkähti sitä tilannetta eilen. Äiti tosi hermostuneesti nauroi "ei purrut, ei purrut..."
Koira on siis tosi pieni, et en sillee ole osannu pelätä ja oon koko ajan lähettyvillä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta emmä nyt yhdestä muraisusta koiraa pistäisi kuitenkaan vaihtoon herranjumala!
Ei se oo mikään ihme että koira voi välillä hermostua siihen riehuvaan pikkukakaraan jos jatkuvasti ollaan halimassa, läpsitään, vedetään hännästä ja jaloista, roikutaan kaulassa, yritetään kiivetä selän päälle tms.
Hermostuisitko itsekin ja jos vielä olisit esimerkiksi väsynyt? Entä jos koira oli vaan väsynyt? Kyllä mä nyt ainakin pidemmän päälle saattaisin vähän murahtaa vaikken väsynyt oiskaan ja etenkin jos olisin väsynyt! ihan molemmilla syillä.
Se koira kun ei kuitenkaan oo mikään pehmolelu. Vaan tunteva eläin. Pehmolelua saat rutistella ja rätistellä niin paljon kun haluat. Mutta et välttämättä elävää eläintä, siihen täytyy tottua, se ei ole mikään maskotti vaan perheenjäsen siinä missä muutkin ja ansaitsee asiallisen kohtelun.
Meidän perheessämme on labradorinnoutaja, esimerkiksi jos hän on ottanut suuhun jotakin sellaista mitä ei olisi pitänyt ja minä aikuisena ihmisenä menen ottamaan sen häneltä pois, kyllä hänkin minulle mieltään osoittaa murisemalla ja yrittää kääntää päätään pois etten saisi otettua sitä juttua häneltä, mutta olen ottanut kuitenkin ja ei ole kertaakaan kiinni käynyt. Ollut vaan tollaista isottelua.
Tottakai lasta on ohjattu, miten koiraa tulee käsitellä. Noin pieni nyt ei vain osaa vielä niin kuin aikuiset. Ja koira on ennemminkin murahtanut lapselle, mutta silloin on ollut syytä!
Eikä näitä kahta ole ikinä, eikä varsinkaan nyt, jätetty kaksin, siinä on aina ollut aikuinen vieressä.
Nyt kuitenkaan ei ollut Mitään syytä murinalle ja päättänyt olen ettei koiraa meillä seuraavan kerran jälkeen ole, sitten on koiralla edessä kodinvaihto.
Miten reagoin? Koira meni niskasta sisälle, eikä ole vieläkään saanut minkäänlaista huomiota. Lähinnä ällöttää tällä hetkellä tuo koira.
Meillä on aina saanut otta leluja ja luita pois ja kipolla saanut käydä kuka vain, vahtiminen on kitketty pois saman tien.
Kyllä oli varmasti tosi väsynyt koira, kun oli koko aamun ja yön vain nukkunut paikallaan rauhassa.. Huoh, kun sille murinalle ei ollut syytä, ei ollut. Onko sisälukutaidossasi vikaa?
ymmärrä, että noin nuori koira - ja koira ylipäätään - voi käyttäytyä arvaamattomasti, ehkä parempi panna se koira vaan monttuun ja ottaa seuraavaksi vaikka akvaario.
Ja oli jo valmiiksi se reaktio päällä että kohta se lapsi tekee jotain typerää ja häiritsevää ja oli jo puolustuskannalla.
Mitä jos hommaisit teille ihan koirankouluttajan? kun niitäkin experttejä on saatavilla. Kannattaa katsoa hintoja. Mitä itse olen seurannut aina maikkarilta ainakin sitä ohjelmaa missä se eräs mies, en muista nyt hänen nimeään, mutta kuitenkin.. kouluttaa niitä koiria niin on saanut vaikka minkalaisen koiran kuntoon. Sama on tällä Cesar Millerillä. Ja sitten onko Victoria eräs sen naisen nimi joka kouluttaa myöskin niitä koiria erittäin hyviä. Amerikkalaisia vaan nämä kaikki. Eli tälläinen kannattaisi kyllä hommata ihan itse lapsen ja koiran kannalta, jotta voisitte pitää molemmat. =)
Ylipäätään vielä: Miksi pitää hankkia koira perheeseen kun on vauva?
Tämä siitä voi seurata. Olisi kannattanut odottaa että lapsi olisi esimerkiksi edes 7-vuotias. Ja hankkia vasta koira sitten.
nykyajan lepsukoille ei sovi saksanpaimenkoira lemmikiksi. Oiskohan pitäny ottaa joku helpompi rotu eikä oman egon jatkeeksi sakemannia.
mutta mitä luulit, että saat vastaukseksi kun tällä palstalla kyselet?
Se mikä minut yllätti on se, että sait paljon vastauksia joissa tuota pidettiin ns. normina käytöksenä ja sinua lähinnä huonona kasvattajana, yleensä kun täällä ei muuta neuvoa saa, kun koira suoraan piikille. Vai jotain tälläistäkö lähdit hakemaan? synninpäästöä?
No, ensin tietysti tulee tosiaan mieleen,että oletko nyt täysin tiennyt mitä otit kun tähän rotuun päädyit? Olihan sulla tosiaan ollut niitä rottiksiakin, eli sakemannihan olisi siihen verrattuna ihan lastenleikkiä, vai onko sittenkään?
Lähtökohtaisestihan koira on aina eläin, jolla on eläimenvaistot ja tapa reagoida, se miten pinnalla vaistot milläkin rodulla on, on se mikä erottaa sen sakemannin siitä puudelista, noin niin kuin karkeasti yleistettynä.
Jos nyt edelleen ihan yleisesti mietit missä käytössä kyseistä rotua maailmalla käytetään, niin siitä ei ole vaikea päätellä niitä luonteenpiirteitä jotka tavallisella sohvanvaltaajalla, tavallisessa kodissa voi nousta ihan ongelmiksi saakka.
Rotuahan käytetään mm. suojelu ja vartiointi tehtävissä eli jotainhan se kertoo kyseisen rodun luonteesta, eikö?
Ennen rotua käytettiin paljon myös palveluskoirina, mutta rodun suosio siinä tehtävässä on kärsinyt mm. sen takia, että koira ei välttämättä päästä kohtauksen saaneen omistajansa luokse muita ihmisiä, koska vartiovietti on niin kova, siihen tehtävään sopivampi vaihtoehto onkin esim.labradorinnoutaja.
Eli koiran luonteessa on paljon hyvää, mutta myös paljon piirteitä joita tulisi ymmärtää ja pyrkiä kohdentamaan siihen tarkoitukseen mihin koira on ns.luotu.
Sinun tapauksessa huoli on todellakin ihan aiheellinen, koska lapsi ei ollut koiran lähelläkään. Se, että koira on ollut matalassa, vaanivassa asennossa tuijottaen lasta, on ihan selvä merkki, että koira on ollut hyökkäämässä saalista kohti, kyse ei ollut mistään hauskasta leikistä.
Se koirien ja lasten kanssa on aika ongelmallista, että varsinkin kontaten kulkeva lapsi voi olla koiralle kohde joka käynnistää saalistus vietin, vaikka lapsi liikkuisi kauempanakin koirasta, eikä olisi edes tarttumassa kiinni.
Helpompi melkein olisi reagoidakin selvään tilanteeseen kuten juuri siihen, että lapsi koskisi koiraan tai vaikka ruoka kippoon ym. silloin murina olisikin selvä varoitus, sinun tapauksessa kyse ei kuitenkaan ollut siitä.
Ole nyt varovainen koiran ja lapsen kanssa ja kouluttaja varmaan on ihan hyvä vaihtoehto, se että inhoat koiraa tai se kuvottaa sua, ei hyödytä mitään.
Mun miestä on purrut nimenomaan sakemanni namaan, nykyisin ne arvet ihan sopii siihen naamaan, mutta lapselle sellaista ei todellakaan toivo ja aina on se riski, että henkikin siinä voi lähteä. Eli koira ja lapsi ei ole mikään leikin asia.