Koira murisi ilman syytä lapselle. Pelottaa, jos se seuraavalla kerralla tekee lapselle jotain.

Minusta tunnet itse koirasi paremmin kuin kukaan täällä palstailijoista ja olet tulkinnut tilanteen uhkaavaksi. Suosittelen että ottaisitte yhteyttä koirakouluttajaan, joka voisi tehdä kotikäynnin ja juttelisitte tästä aiheesta.



Meidän viisivuotias koira puraisi 1-vuotiastamme kasvoihin, oli murissut aiemmin lapselle useasti mutta ei kovin uhkaavasti ja ajattelimme että pärjäämme. Mutta niin kävi, onneksi lapsi selvisi yhdellä hampaanjäljellä, josta tosin jää ikuinen muisto kasvoihin. Koirakammoa hänelle ei jäänyt, minulle jäi. Uutta koiraa ei meille tule ennen kuin lapset on vanhempia. Tämä koira meni lapsettomaan perheeseen.



En halua pelotella, mutta huomaan että olet ottanut tilanteen varoituksena, kannattaa luottaa omaan tunteeseensa. Ei koiraa tarvitse heti pois laittaa, mutta koirakouluttajaan yhteyttä :)

Eikö lapsi siis edes katsonut koiraan? Ei uhkaava käytös aina tarkoita karvoista kiskomista tai hännästä vetämistä.



Eikö ole parempi, että koira varoittaa lasta/aikuista eikä käy suoraan kiinni?



Mutta joo, aika älytöntä on ottaa spk vauvaperheeseen. Ko. rotu vaatii kunnon koulutuksen ja harvalla on vauvavaiheessa aikaa olla montaa iltaa treenikentällä. Ehkäpä siinä syy koiran ongelmiin - aktiivinen rotu taantuu ja pitkästyy lapsiperheessä?

nykyajan lepsukoille ei sovi saksanpaimenkoira lemmikiksi. Oiskohan pitäny ottaa joku helpompi rotu eikä oman egon jatkeeksi sakemannia.

Kyllä me mietittiin aluksi rotikkaa, kun niitä ennemminkin meillä ollut, mutta ajateltiin ottaa helpompi rotu. ;)

Mä en ymmärrä miksi sakemanni mielletään munan jatkeeksi, koira kuin koira.

Eikö lapsi siis edes katsonut koiraan? Ei uhkaava käytös aina tarkoita karvoista kiskomista tai hännästä vetämistä.

Eikö ole parempi, että koira varoittaa lasta/aikuista eikä käy suoraan kiinni?

Mutta joo, aika älytöntä on ottaa spk vauvaperheeseen. Ko. rotu vaatii kunnon koulutuksen ja harvalla on vauvavaiheessa aikaa olla montaa iltaa treenikentällä. Ehkäpä siinä syy koiran ongelmiin - aktiivinen rotu taantuu ja pitkästyy lapsiperheessä?

Lapsi ei kiinnittänyt mitään huomiota koiraan. Siksi tästä sainkin omat karvat pystyyn. Koiran kanssa kyllä harrastetaan, ettei paljon pääse tylsistymään. Ihme idioottina täällä palstalla pidetään automaattisesti.

Minusta tunnet itse koirasi paremmin kuin kukaan täällä palstailijoista ja olet tulkinnut tilanteen uhkaavaksi. Suosittelen että ottaisitte yhteyttä koirakouluttajaan, joka voisi tehdä kotikäynnin ja juttelisitte tästä aiheesta.

Meidän viisivuotias koira puraisi 1-vuotiastamme kasvoihin, oli murissut aiemmin lapselle useasti mutta ei kovin uhkaavasti ja ajattelimme että pärjäämme. Mutta niin kävi, onneksi lapsi selvisi yhdellä hampaanjäljellä, josta tosin jää ikuinen muisto kasvoihin. Koirakammoa hänelle ei jäänyt, minulle jäi. Uutta koiraa ei meille tule ennen kuin lapset on vanhempia. Tämä koira meni lapsettomaan perheeseen.

En halua pelotella, mutta huomaan että olet ottanut tilanteen varoituksena, kannattaa luottaa omaan tunteeseensa. Ei koiraa tarvitse heti pois laittaa, mutta koirakouluttajaan yhteyttä :)

Täällä kerrankin joku fiksu. Tuota tilannetta juuri pelkäänkin, että joskus tulee meille.. Täytyy ottaa yhteys koiran kasvattajaan, kun koirakouluttajakin on..

Tuo tilanne, jota kuvailit, ei ole normaali. Siinä koira on ottanut hyökkäävän asenteen lasta kohtaan vaikka mitään ei ole tapahtunut. Se tarkoittaa, että koira jossain vaiheessa palaa asiaan. Minä inhoan yli kaiken kaikenlaisia koiralaumavertauksia, mutta myös koiralaumassa varsinaiset yhteenotot, oman kokemukseni mukaan, alkavat jo kauan ennen varsinaista konfliktia juuri tuolla lailla, että koira alkaa tuijottaa toista koiraa ulkopuolisen silmin täysin neutraalissa tilanteessa, ja murista. Niin kauan, kuin kohde ei reagoi, mitään ei ehkä tapahdu. Mutta jos kohde ottaa katsekontaktin, lähtee karkuun tai tekee jonkun nopean eleen, muriseva koira hyökkää.



Minä en ole mikään koiraekspertti, totean vaan tämän edellisen sillä kokemuksella, että meillä on koira, joka on ihan todennetusti päästään vähän sekaisin, ja kaksi pientä lasta. Me ollaan tehty koiramme kanssa paljon töitä, että sen käytös on saatu ohjattua kunnolliseksi kotikoiraksi, ja tämä työ on tehty eläinlääkärin ohjauksessa. Koiramme on murissut lapselle kerran (ilman syytä), mutta tilanne oli täysin toinen kuin mitä sinä kuvailit. Vauva oli juuri tullut kotiin, ja koiramme katsoi sitä kauempaa ja murisi sellaista epävarmaa kurkunpäämurinaa. Se jäi siihen yhteen kertaan, eikä sitä ole tapahtunut koskaan sen jälkeen, ei siis vuosiin.



Olen nähnyt koirani myös tekevän noin kuten kuvailit oman koirasi tehneen (ottavan siis vaanimis/hyökkäysasennon ja murisevan kunnolla ilman syytä) ja se on aina ennakoinut todellista yhteenottoa. Koira on halunnut avointa konfliktia. Jos meillä koira tekisi noin lapselle, olisin erittäin huolissani.

Minä en ole mikään koiraekspertti, totean vaan tämän edellisen sillä kokemuksella, että meillä on koira, joka on ihan todennetusti päästään vähän sekaisin, ja kaksi pientä lasta.

haluatte pitää tällaisen koiran ja olette olleet valmiita ottamaan riskin ja tekemään noin paljon töitä? En pahalla kysy, kiinnostais vain.

Miten ihmiset voi olla noin tyhmiä? Lapsesi on hengenvaarassa! Ei olisi ensimmäinen kerta, kun koira tappaa lapsen ja ihan sekunnissa.



Koira murisee, kun se varoittaa. Varuillaan (valmiina hyökkäämään) se nostaa korvansa ja elekieli muutenkin viestii siitä. Ja kun koira päättää tehdä asialle jotain, se käy kiinni. Siinä lapsesi henki on hiuskarvan varassa!



Miksi alistat lapsesi ja koirasi tilanteeseen, joka ei voi päättyä muuten, kuin että jompikumpi tai molemmat menettävät henkensä????



Koiran ei tule opetella sietämään lapsen repimistä tai kovaa käsittelyä. Miksei koira saisi elää rauhassa, ilman, että joku repii ja leikkii sillä? Eikö koira voi peuhata muiden koirien kanssa? Koirien leikit on erilaisia, ei se koskaan opi leikkimään turvallisesti lapsen kanssa!!!



Pieni lapsi ei osaa käsitellä koiraa niin, että se olisi turvallista hänelle. Pieni lapsi voi leikkiä pehmoleiluilla ja halailla äitiä ja isää.



Meillä toimitaan näin:



Lapsemme on 1,5v ja koira 2,5v (lintukoira, asuu sisällä kodissa). Siitä lähtien, kun tultiin synnytyslaitokselta, koiralle on opetettu, että se ei saa koskea lasta. Kehutaan, kun on rauhallinen lapsen lähellä ja palkitaan, haistaa saa mutta ei koskea. Uutuudenviehätys meni nopeasti ohi, kun tajusi, että kyseessä ei ole lelu.



Myös arvoasteikko opetettiin. Koira on lasta alempana asteikossa. Eli lapsi menee ennen koiraa ovista ja ruokajärjestys on sen mukainen ja niin edelleen.



Mutta myös lapsen tulee kunnioittaa koiraa. Lapsemme ei saa koskea koiraa lainkaan!! Koiran täytyy saada luottaa siihen, ettei tuo arvaamaton olento tule kiipeilemään sen päälle tai nykimään turkista. Lasta on kielletty alusta saakka ja aika nopeasti oppi, ettei koirakaan ole hänen leikkikalunsa!



Koirasta puhutaan lapselle myönteisessä sävyssä, samoin kuin koiralle lapsesta.



Lopputulemana tästä on se, että meidän perheessä lapsi ja koira pitävät toisistaan, eikä kummankaan tarvitse olla varuillaan tai jännittynyt toistensa seurassa. Koira usein nukkuu keskellä lapsen lelukasaa ja lapsi leikkii siinä lähellä, mutta he eivät piittaa toisistaan. Lapsi väistää koiraa leikkiessään ja koira siirtyy, kun tulee ahdasta. Tietysti aina me vanhemmat seuraamme tilannetta, koska 100% ei voi luottaa milloinkaan.



Kuitenkin lapsi pitää koirasta todella paljon. Lapsi on aina innoissaan, kun koira tulee kotiin ja usein "selittää" koiran tekemisiä innoissaan. Samoin koira ymmärtää lapsen kuuluvan laumaan ja suhtautuu siihen normaalisti. Heiluttaa lapselle häntää ja nuuhkaisee kevyesti, kun tapaavat.



Ja kyllähän se koira usein on pöydän alla, kun lapsi syö, koska sieltä aina jotain tippuu, mutta ei yritä ottaa kädestä, koska tietää arvoasteikon. Koira ei myöskään saa leikkiä lapsen leluilla, eikä lapsi koiran leluilla. Eikä lapsi saa mennä koiran ruokakipolle.



Meidän koira on metsästyskoira, lintukoira. Koulutus on sen mukainen. Tämä rotu on erittäin kovapäinen ja vaatii kovan koulutuksen, koska sooloilua tulee herkästi. Mutta kunnon määrätietoisessa ja selkeässä koulutuksessa siitä on tullut rotunsa paras kilpailuissa, joissa on käynyt.



Koiran kanssa käydään paljon metsällä ja koulutusta ja ulkonaoloa on paljon. Siellä koira saa toteuttaa viettiään ja kuluttaa energiaa. Ja onhan se työkoirakin, sehän etsii, seisoo ja hakee linnut. Koira on todella tärkeä.



Kotona koira on rauhallinen, koska saa ulkona metsässä toteuttaa itseään. Olemme usein koko perhe mukana metsässä ja näinkin lapsi ja koira tajuavat kuuluvansa samaan laumaan.



Koska meidän koira on lintukoira, sille on myös opetettu se, ettei se saa ravistaa lintua sitä tuodessa. Siksi se ei ole koskaan saanut leikkiä leluillaankaan mitään ravistus- tai vetoleikkejä. Mielestäni tämäkin lisää turvallisuutta lapsen kanssa.



Teillä on saksanpaimenkoira. Ymmärtääkseni se on jonkin sortin suojelus- ja vahtikoira. Oletko aivan varma, että kyseinen rotu on perheellenne sopiva? Rotu vaatii todella kovan koulutuksen ja paljon aktiivista tekemistä. Tuollaisen koiran paikka ei ole pääsääntöisesti olla neljän seinän sisällä pienen lapsen kanssa! Siitä ei seuraa mitään hyvää!



Halusin kirjoittaa sinulle kaiken tämän, koska olen todella huolissani lapsesi turvallisuudesta.



Vasta näin uutisen, missä perheen lemmikki (staffi muistaakseni) yhtäkkiä kävi perheen konttausikäisen lapsen niskaan kiinni ja tappoi lapsen 30 sekunnissa ravistellen!!! Muu perhe seurasi tapahtumaa vierestä kykenemättä saamaan koiraa irrottamaan otettaan. Tätä ennen lapsi ja koira olivat aina peuhanneet yhdessä.

Onhan koira tutkittu, ettei ole kipuja? Yleensä kivut ilmenee juuri murinalla ja myöhemmin (ikävä kyllä) ihan ärähtämällä/puremalla..

Sakemanni kun sattu olemaan paimenkoira... ettei se nappula suunnannut seim. pihasta pois ja koira siihen väliin murisemaan tms?



Ihmettelemään jäin kyllä logiikkaa, jossa on ihan pieni lapsi ja sitten otetaan siihen pentu "tottumaan kovaan käsittelyyn"... Meillekin on kyllä tuullut haastavan rotuinen koiranpentu, kun lapsi ollut n. 1v, mutta ei missään tapauksessa tuollaisella syyllä. Kovemman koulun meillä lapset kävi kuin koira, eikä se koira silti ikinä pitänyt lapsista, sieti vain.



Ja silti kannatan ajatusta, että lapsiperheeseen otetaan nimenomaa pentukoiria. Niistä kun helpommin tietää mitä saa... Mistäpä sitä aikuisen koiran historiaa kukaan tuntisi varmasti, sellaista riskiä en uskaltaisi ottaa.



Lapsiystävällisyys ei myöskään ole yksiselitteisesti rotukohtaista, vaan yksilöitten välillä on suuriakin eroja.

itse lapsi ja veljeni taapero. Veljeni kyllä käsitteli sitä kovakouraisesti. Se ei ikinä murissut meille tosissaan. Leikissä kun painittiin saattoi äristä kyllä, mutta se on eri asia. Ei ole normaalia ja minusta lapsesi on vaarassa.



Koirtahan murisevat tuolla tavalla esim. koiranpennuille näyttääkseen niille paikkansa. Teidän koira ei selvästikään ymmärrä asemaansa laumassa ja on potentiaalisesti vaarallinen. Ihmislapsi ei samalla tavalla ymmärrä murinaa ja saattaa tehdä virheen ja lähestyä koiraa väärällä hetkellä.

Seuraisin huolella tilannetta... Aika hurjaa että pieni lapsi ja nuori koira samassa perheessä...

Teet ison luokan virheen kun kiellät koiralta VAROITUSMERKIN! Se on sen merkki näyttää ettei lähelle saa tulla, se on VAROITUS.



Jos kieltää koiralta murinan, se sattaa tulevaisuudessa örtyessään purra suoraan, ei murista varotukseksi mikä pelastaisi tilanteen.

[/quote]

haluatte pitää tällaisen koiran ja olette olleet valmiita ottamaan riskin ja tekemään noin paljon töitä? En pahalla kysy, kiinnostais vain.

[/quote]

oltiin silloin lapsettomia, ja oli aikaa ja motivaatiota katsoa, paljonko voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi. Jos meillä silloin olisi ollut lapsia, tilanne olisi ollut ihan toinen, eikä varmaankaan oltaisi koiraa pidetty.



20

"tietyntyyppisten ihmisten koiraksi".... Okei, on niitä jotka oikeasti tekevät vaikkapa työkseen jotain jossa ko. rodusta on iloa, mutta aika monella kaupungissa elelevällä se koira otetaan puhtaasti sen takia että "rotikka tai sakemanni on niin hieno ja sitä kaikki sitten pelkäävät". Sillä saa muka jotain uskottavuutta. Ja juu, saahan sillä, nimittäin aika moni syystäkin pelkää isoa ja usein arvaamatonta koiraa.



Just juteltiin yhden tuttavan kanssa kuinka eräällä koulutuskurssilla oli ollut oikea stereotyyppien kavalkadi tällaisten isojen koirien omistajista. Että ei ne puheet ihan tyhjästä synny, ikävä kyllä. Sitten kun se koira otetaan pätemismielessä, jälki voi olla usein rumaa. Nämä koirat on niitä Apulan pitovaikeuskoiria jotka eivät sovi lapsiperheeseen eivätkä tule toisten koirien kanssa juttuun. Kyllä mä miettisin aika monta kertaa, ennen kuin ottaisin pikkulapsiperheeseen sakemannin tai rotikan ilman että sille on varsinaista käyttöä. Koirahan kyllä keksii itselleen hommaa (vaikka sitä paimentamista ja vahtimista) niissäkin tilanteissa missä sitä ei pitäisi tehdä.



Mielummin itse siis talutan alle kymmenkiloista seurakoiraa ja katselen vierestä pelonsekaisin ajatuksin pienten taaperoiden perheitä, joissa hihnassa viedään 50 kiloista rottista tms jonka piteleminen on vaikeaa 2 metriselle miehellekin kun jotain "aggressiota herättävää" (toinen koira, vieras ihminen) tulee vastaan...



Ap:lle: nuorella koiralla on nuoren koiran temput. Älä koskaan jätä lasta ja koiraa vahtimatta (näin olet ilmeisesti toiminutkin). Muista, että tuon kokoisen koiran purema voi tappaa lapsen.

ensinäkin koira on nuori.



Toisekseen antaisin koiran olla kokonaan rauhassa, kirjoitustesi perusteella lapselta sallitaan liikaa "noin pieni ei osaa vielä niin kuin aikuiset" ja kertomasi mukaan koira on syystä murahdellut useampaan otteeseen jo aiemmin. Haloo! Jos lapsi ei osaa niin lapsi ei koske koiraan eikä ole liian lähellä koiraa - vaaditte koiralta liikaa ja sallitte lapselle liian paljon.



Ällötyksesi kohde pitäisi löytyä peilistä, ei koirasta. Ei ole koiran vika jos sinä aikuisena olet toiminut väärin.



Antakaa nuorelle koiralle rauha, pienikin lapsi kyllä osaa jos asiaa vaatii.

Meillä on aina saanut otta leluja ja luita pois ja kipolla saanut käydä kuka vain, vahtiminen on kitketty pois saman tien.

Kyllä oli varmasti tosi väsynyt koira, kun oli koko aamun ja yön vain nukkunut paikallaan rauhassa.. Huoh, kun sille murinalle ei ollut syytä, ei ollut. Onko sisälukutaidossasi vikaa?

koiralla täytyy olla myös rauha syödä ja rauha omille leluille.

Ymmärrätkö ollenkaan mitä mokia teette? Ja sitten vingutaan kun koira murisee..

Mitä jos hankkisitte lelukoiran, se taitaisi sopia teidän taidoille parhaiten.

Meillä on aina saanut otta leluja ja luita pois ja kipolla saanut käydä kuka vain, vahtiminen on kitketty pois saman tien.

Kyllä oli varmasti tosi väsynyt koira, kun oli koko aamun ja yön vain nukkunut paikallaan rauhassa.. Huoh, kun sille murinalle ei ollut syytä, ei ollut. Onko sisälukutaidossasi vikaa?

koiralla täytyy olla myös rauha syödä ja rauha omille leluille.

Ymmärrätkö ollenkaan mitä mokia teette? Ja sitten vingutaan kun koira murisee..

Mitä jos hankkisitte lelukoiran, se taitaisi sopia teidän taidoille parhaiten.[/]

Hoh, että sellainen koira on hyvä, joka vahtii kippojansa ja lelujansa? :D Tottakai koiralla on rauha syödä ja pureskella luitansa yms. Vittu mitä vatipäitä täälläkin, jokainen nyt luulee, että meidän lapsi saa retuuttaa koiraa 24/7 ja tunkee kipoille aina silloin, kun koira on syömässä..? Niinpä niin...

Joo-o, kiitos hyvistä neuvoista ja niille muille...ei oo kauheesti mitään sanottavaa. Meillä säännöt on kummallakin, niin lapsella kuin koiralla. Mutta meidän koiran pitää tottua siihen, ettei 2-vuotias voi osata halailla tai taputella niin kuin aikuinen ihminen.. Mutta turha sitä on täällä teille yrittää jauhaa, mielummin nyt olen vain yhteydessä koiran kasvattajaan, joka meidän perheen ja koirataidot henkilökohtaisesti tuntee. Kiitos, hei ja näkemiin.

No jos lapsiin totuttomaan koiran tuo lapsiperheeseen, kuinkas se meinaa lapsen "taputteluista"?

Aikuinen koira ymmärtää paremmin pikkulapsia kuin pentukoira. Meillä vanhempien kotona on aina ollut koiria, ja lastenlasten tullessa nimenomaan ne aikuiset koirat, jotka ovat olleet vanhemmillani pennusta asti mutta eivät ole tottuneet pikkulapsiin, osaavat kyllä käyttäytyä taaperoiden kanssa. Ne antavat lauhkeasti vetää hännästä ja korvasta ja kestävät kovia taputteluja, ymmärtäähän koirakin, että kyseessä on ihmisen pentu. Kun koira ei halua enää olla taputeltavana, se menee pois, vaikka ulos omaan rauhaan.

Pentukoira sen sijaan kilpailee laumassa perheen taaperoiden kanssa asemasta.

Mieluummin kannattaa ottaa koira joko hyvissä ajoin ennen lastentekoa tai vasta sitten, kun lapset ovat aloittelemassa koulunkäyntiä.

Sinua on ainakin varoitettu täällä ja lapsesi turvallisuuden puolesta on puhuttu. Luulisi sen kiinnostavan sinua!



Älä anna lapsen koskea koiraan tai toisinpäin. Koirien maailma on erilainen kuin ihmisten, ei se voi koskaan oppia sitä, että 2-vuotias halailee sitä eri tavalla. Haloo!



Sitten kun lapsi kasvaa ja osaa paijata normaalisti ja nätisti, silloin on aika antaa paijailla ja halata.



Leikkiköön kumpikin omilla leluillaan, ei toisillaan!!