Näen painajaisia sektiosta

Itselläni on kaksi sektiota takana, suunniteltu ja kiireellinen. Molemmat meni tosi hienosti. Siinä ei ole mitään pelättävää, kyllä ne lääkärit hoitaa sen homman niinkuin pitääkin. Sinä vaan odottelet, että saat vauvan viereesi.

Jos et pääse noista peloista yli niin puhu ihmeessä neuvolassa. Voit varmasti mennä juttelemaan vaikka jonkun synnytyslääkärin kanssakin.

Pelko oli ennen sitä ja nyt sama: sektio. Ajatus siitä että minua leikellään on kauhea, en tiedä miksi. Koitan vain olla ajattelematta asiaa...

Esikoinen syntyi alakautta. Olen lääkärikammoinen ja ajatuskin mahan aukivetämisestä hirvittää. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta aina välillä iskee mieleen kauhea kammo.

minulla myös toinen raskaus, ja jostain syystä jo rv6 aloin nähdä unia sektiosta. aiemmin ovat olleet painajaisia, mutta tämä viimeisin pari yötä sitten oli hyvä uni.

muistan siinä ihmetelleeni, miksi haava on ihan navan alla, eikä häpyluun lähellä..:)



mutta, edelleen, sektio pelottaa, ajatuskin että joutuu siinä vaan makaamaan ja maha avataan..hyi!



ja nyt sitten vielä sain syyn pelätä, ultrassa huomattiin eteisistukka. no, lähes ainahan se nousee ylemmäs, muttei aina..

juuri tuon mahan auki vetäminen ja jotenkin koko operaatio ,mutta sitä en osaa järkiperäisesti selittää.Se tässä onkin hirveää kun tuntuu ettei koko asiasta pystyisi kenenkään kanssa kasvokkain puhumaan kun tunteet ottavat vallan.

ap

Tosin nyt alkaa jo vähän helpottaa kun 2 lasta syntynyt alakautta normaalisti ja helposti. Siis helpottaa sen takia, että todennäkisesti seuraavatkin lapset (joita vielä 2 toivoisimme lisää) voivat syntyä normaalisti, ja toisaalta jos joudun sektioon, niin kohtu kestää vielä yhden raskauden sen jälkeen.



Mä en ollenkaan ymmärrä sitä sektion glorifiointia mitä täältä saa paljon lukea. Mä en tajua miten ihminen voi kokea olevansa enmmän muiden armoilla alatiesynnytyksessä kuin sektiossa, jossa ei itse todellakaan voi tehdä yhtään mitään. Samoin kun on lukenut noita kohdun repeämisiä sun muita pikkukivoja vaivoja joita sektiota seuraavissa raskauksissa voi olla, niin kiitän luojaani että olen siltä välttynyt.

Pelkään " aina ja kaikkea" , ja olin tosi kauhuissani mennessäni sektioon. Itkin ja tärisin. Synnytysosaston henkilökunta ymmärsi (?) , ei ainakaan ollut ihmeissään pelostani, ja hetkeä ennen leikkauksen alkua sain suoneen rauhoittavaa lääkettä. Se auttoi tosi hyvin, ja koko toimenpide meni ihan hyvin. Vaikka lääkkeistä sanotaan mitä synnytyksen yhteydessä, hetkeä ennen vauvan syntymää annettu tujaus rauhoittavaa oli todella tarpeen! Tämä ei tietysti lohduta, jos koko odotusajan joutuu pelkäämään... Väistämättömän tilanteen= sektin edessä sain kuitenkin apua.

Kokemuksena sektio ei ollut niin kamala, mitä se minunkin mielikuvissani oli. Tsemppiä!

Se oli pahin painajaiseni. Noh, murphyn lakihan määrää, että sellaiset henkilöt taatusti joutuvat ko. operaatioon... Huomasin, että olin pelännyt turhaan. Operaatio oli " helppo" ainoastaan n. viikko sen jälkeen oli kamalaa, mutta siitäkin selvittiin. Tsemppiä!

et.