voi apua, eilen oltiin lapsivesipunktiossa, ja nyt alkoi tihkumaan lapsivesi!!

sanoin sen lääkärillekin useita kertoja, mutta tämä vain painosti punktioon.

Toivottavasti AP lähti saman tien sairaalaan tuhlaamatta aikaa soitteluun.

valmiiksi, niin on helpompi pysyä lujana. Lääkäristäkin voi poista jos ei halua kuunnella painostusta

Vierailija:

Täällä on kirjoitellut vammaisen lapsen äitejä, jotka iloitsevat lapsestaan, hyvä niin, mutta tunnen vammaisen lapsen äidin, joka on tosi väsynyt ja on kertonut mm. että hänen taakkansa on pahempi kuin jos lapsi kuolisi. Hän puhui kokemuksella, sillä hänellä on vauva kuollut. Minulla, terveiden lapsien äidillä, ei ollut tähän mitään lisättävää.

Em. vammaisen lapsen äiti on myös harras kristitty, mutta hänen taakkansa on tosi raskas.

Mutta samalla iloitsen siitä että lapseni vamma on ns. kevyemmästä päästä, ainakin toistaiseksi. Aika sitten näyttää miten hän tulee kehittymään ja mitä sairauksia hänen tielleen annetaan. Tänään on kaikki hyvin ja nautimme yhteiselämästä :)

Kuitenkin lapsen vamman selviäminen oli meille järkytys. Olimme etukäteen puhuneet ettemme aborttia tekisi vaikka lapsessa jotain vikaa olisikin, mutta silti tuo hetki pysäytti. Myöhemmin mietin miltä mahtaa tuntua niistä vanhemmista joiden lapsi saa jo ensihetkillä vammansa lisäksi kannettavakseen kipua ja tuskaa, miltä tuntuu katsoa tuota elämän alkua...? Tai jos vanhemmat ovat olleet jo etukäteen tulleet siihen tulokseen ettei heillä ole voimavaroja vammaisen lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Uskon että näissä tapauksissa vanhempien järkytys on tuhatkertainen meidän tunteisiimme varrattuna.

Me olemme onnekkaina saaneet viettää suht normaalia vauvaperheen arkea. Tietysti mukaan kuuluu paljon paperisotaa, soittelua vierastoihin, lääkärintodistusten metsästelyä ym, jotta sataisiin asiat kulkemaan. Lisäksi lukemattomia lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä, jotka ovat edellytyksenä ihan tässä tavallisessa arjessa pärjäämiselle. Kotiharjoituksia, tukiviittomien opettelua jne. Jonkun mielestä nämäkin arkiset asiat sattavat tuntua raskaita, varsinkin joa lapsen kunto on niin huono ettei vastetta meinaa löytyä. Pahimmillaan saa katsella lapsensa hidasta kuolinkamppailua...

En tiedä montako vaikeavammaista lasta näillä punktion kritisoijilla on. Ilmeisesti monta ja joka alalta, koska heillä on kokemusta tuomita punktioon menijät. Itse en voi puhua kuin omalta kohdaltani. Meille down-lapsen saaminen oli positiivinen ja ihana kokemus :) Ja itse olisimme valmiit ottamaan vastaan toisenkin tällaisen lapsukaisen jos se meille suodaan. Tämä siis meidän perheellämme ja voimillamme. Jokainen puntaroi näitä asioita sitten omasta näkökulmastaan.

Surullisempia tarinoitakin olen kuullut, kyllä silloin abortti olisi mielestäni ollut pienempi paha sekä lapselle että vanhemmille.



Tuomitsijoilla taitaa olla vaan itsellä kovin paha olla, näin uskon.

...että downeissakin on niita hyvin vaikeasti kehitysvammaisia, jotka eivät näe, kuule, sairastavat leukemiaa, on pahoja sydänvikoja ja muita elimellisiä vikoja.



Kyllä TE elvistelijät olette perseestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Hankkikaa tarkempaa tietoa ja luulisi sen down lapsen äidinkin asiasta olevan tietoinen!

hyvin selvästi sen, mikä suomalaisissa on vialla. Osa kommenteista on lievästi sanottuna ala-arvoisia.

Vierailija:

...että downeissakin on niita hyvin vaikeasti kehitysvammaisia, jotka eivät näe, kuule, sairastavat leukemiaa, on pahoja sydänvikoja ja muita elimellisiä vikoja.

Kyllä TE elvistelijät olette perseestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Hankkikaa tarkempaa tietoa ja luulisi sen down lapsen äidinkin asiasta olevan tietoinen!

En todellakaan toivo hänelle mitään lisäsairauksia, vaikka häntä tällaisena rakastankin yli kaiken. Enkä tuota vammaa haluaisi millään vaihtaa pois.

Toki on olemassa vakavasti sairaita downeja, mutta niin on myös näitä suht terveitä tapauksia. Ja kieltämättä kun lapsemme myötä olemme moniin down-perheisiin tutustuneet niin täytyy myöntää että olemme löytäneet paljon parempikuntoisia ja täydempää elämää eläviä ihmisiä mitä olimme osanneet odottaakaan.

Mutta ongelmahan on se ettemme pelkän punktion perusteella edes tiedä mitä kyseinen vamma meidän lapsellamme tarkoittaa. Meidän perheessä abortti olisi ollut täysin väärä ratkaisu ja oli hyvä ettei meidän tarvinut edes harkita sitä.

se downin äiti

Meille syntyi terve poika tammikuussa 2005. Itse olin tuolloin jo 38v. ja en välttämättä kuitenkaan olisi keskeyttänyt raskautta.



Älä välitä toisten tyhmistä kommenteista.



Onnea matkaan !



Pienen pojan äiti

oireita löydetty, eikä lääkärin mukaan ole toivoa terveestä lapsesta, niin silloinhan ap olisi tyytyväinen kun menee kesken....

miksi olisi ees punktioon mennyt jonsei tarkoituksena olisi abortoida sairas lapsi?

ja tiedän äidin joka ikänsä puolesta teki punktion, meni kesken ja terve lapsi olisi ollut.toisella kerralla ei uskaltanut tehdä punktiota ja down lapsi syntyi.. et sillee.

.. Luojalle kiitos, ei se ollutkaan lapsivettä mikä tihkui. Vaikka kirjoitin, että haisi ihan lapsivedelle, niin todellisuudessa eihän mulla ole hajuakaan millaista se on! Jotenkin sitä vain ajatteli, että sen on oltava lapsivettä. Kävi testissä ilmi, ettei olekaan, vaan todennäköisesti omaa kudosnestettäni. Eikä sitä ole nyt enää illalla kamalasti tullutkaan.

Itse ongelmaa, eli sikiön mahdollisia vaikeuksia ei lähdetty nyt enempää tutkimaan. Odotellaan ensin ne punktion tulokset ja sitten. Vauva oli hyvin hengissä ja meidän mielestä näytti ultran ruudulla taas niin ihanalta. Mutta tosiasia on se, että jotain on vialla ja meillä on kovat paikat edessä tulosten tultua. On tässä mietitty jo kaikenlaista.

Kiitos rohkaisevista viesteistä! Arvasin, että joukkoon mahtuu paljon muutakin viestiä, mutta tätähän on av.

Punktio on tehty ja sillä selvä. Oli syy mikä hyvänsä, se on varmastikin tehty lääketieteellisesti pätevin perustein. Turha tässä ketjussa on kenenkään muun harrastaa moraalista paasaamista aiheesta. Toivotaan ennemminin, että kaikki on kunnossa testin tuloksia myöten ja että vauva selviää. Tsemppiä!

Minulle kävi myös niin, että lapsivesipunktion jälkeen vettä alkoi valua ulos. Lähdin paniikissa Naistenklinikalle, jossa parin tunnin odottelun jälkeen lääkäri totesi, että raskaus menee kesken. Raskausviikkoja oli tuolloin muistaakseni 15.

Minut passitettiin osastolle, jossa odottelin synnytyksen käynnistymistä neljä päivää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja pääsin kotiin. Ultrassa todettiin ettei lapsivettä ollut kohdussa kuin tilkka jäljellä.

Kontrolliultra oli parin viikon päästä, jolloin tilanne oli samanlainen. Ihme kuitenkin tapahtui ja kalvoon tullut reikä umpeentui ja uutta lapsivettä muodostui mikä mahdollisti raskauden jatkumisen normaalisti :)



Tsemppiä!

Ja jos 1. lapsi on vammainen, niin ainakin sitä tietää kuinka vammainen ja minkä verran itsellä on voimavaroja.

eikö voisi olla avoimenpi ja yrittää nähdä positiivisia puolia: esim. lapset oppivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, huomioimaan toisia enemmän kuin itseään.



osa kirjoittajista tuntuu pelkäävän erilaisuutta niin että se estää heitä ajattelemasta asiaa useammalta kantilta. ehkä se elämä vammaisena itsestä tuntuu vaikealta, mutta jos on ollut aina vammainen ei muusta tiedä = normaalia hänelle.



en pidä itseäni niin erinomaisena että voisin määrätä lapselle saako hän syntyä tähän maailmaan vai ei. mielestäni kaikille pitäisi antaa mahdollisuus. jos kaikki olisivat kuten tähän hyvin tuomitsevasti kommentoineet... pelottava ajatus! en ymmärrä niitä jotka katsovat oikeudekseen tuomita toisia tai haukkua toisia sairaiksi. ajattelematonta...