Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työssäkäyvät totaaliyksinhuoltajat, milloin te ehditte seurustella/
27.09.2012 |
tapailla miehiä?
Itse jo luulin olevani melko vapaa menemään ja tulemaan, kun lapseni on jo murrosikäinen ja menee ja tulee hänkin. Mutta hemmetti, eihän tästä meinaa taas mitään tulla, kun ei ehdi tehdä kaikkea: käydä töissä, olla läsnäoleva äippä, harrastaa, seurustella ja nukkua.
No, ehkä tämä tästä alkuhuuman jälkeen tasoittuu ja ehtii nukkuakin?
Kommentit (24)
tosissaan onnellinen sinkku vuosikausia ilman minkäänlaista ihastumista tai panemista. Ja tässäkin ketjussa joku kirjoitti miesten elämään tuomisen olevan epäreilua lapsille. Ap.
ja kyllä, miesten tuominen lasten elämään on epäreilua jos suhde ei ole jo vakaalla ja vakiintuneella pohjalla.
Tiedän, että jotkut eivät kykene olemaan onnellisia sinkkuja, näitä on ystäväpiirissäkin. Ja pienenä vinkkinä: ihastumista ja panemista voi olla myös ilman, että lasten eteen marssittaa miehiä...
t. se totaali-yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ajatellut asiaa niin, että jos itse voin hyvin, jaksan olla parempi äiti lapselleni. Siksi seurustelen. Vanhempani asuvat lähellä, joten lapsi menee välillä heidän luo. Exä asuu ulkomailla, joten harvemmin näkee ja sitä vanhempani ymmärtävät. Muuten ei olisi ikinä vapaata. En tunne edes tästä syyllisyyttä, veivätpä minut omassa lapsuudessani isovanhempien luo joka päivä. Lapseni tulee myös hyvin toimeen miesystäväni kanssa. Joten joskus tehdään ihan perhejuttuja vaan. Hänellä on myös lapsi. En voisi olla onnellisempi, ja sen on kyllä jopa lapseni huomannut. Hyvä olo tuntuu ja näkyy.
tai veitkö lastasi vanhemmillesi ennen sitä? Kun itse taas pitkästä aikaa tapailen tiiviimmin erästä miestä ja väkisinkin tuntuu, että aika on pois lapseltani, harrastuksistani ja muilta kavereiltani, ja eniten uniajasta (tapaamme paljon myöhäisillasta/öisin). Eniten tietysti mietin sitä lapseni kanssa olemisen ajan vähenemistä, ja unen puute tuntuu koko ajan. Tää kai on kuitenkin tavallista ja tasoittuu, kunhan tämä kuherteluvaihe ohitetaan ja päästää miesystävää enemmän osaksi muuta arkea..? Ap.
kun ei vielä ole valmis tuomaan miehiä lapsen elämään, mutta kuitenkin itse kaipaa sutinaa. Nyt kyllä huomaan, että satunnaisille tapaamisille aikaa on helpompi löytää kuin nyt, kun haluaa tapailla enemmän kuin satunnaisesti. :) ja on minusta ihan mukava kirjoittaa myös tuosta aiheesta, että uskon jokaisen oikeasti kaipaavan sitä romantiikkaa elämäänsä edes hetkellisesti, vaikka on omistautunut lapsilleen ja vaikka on totaaliyksinhuoltaja. Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen aina ajatellut asiaa niin, että jos itse voin hyvin, jaksan olla parempi äiti lapselleni. Siksi seurustelen. Vanhempani asuvat lähellä, joten lapsi menee välillä heidän luo. Exä asuu ulkomailla, joten harvemmin näkee ja sitä vanhempani ymmärtävät. Muuten ei olisi ikinä vapaata. En tunne edes tästä syyllisyyttä, veivätpä minut omassa lapsuudessani isovanhempien luo joka päivä. Lapseni tulee myös hyvin toimeen miesystäväni kanssa. Joten joskus tehdään ihan perhejuttuja vaan. Hänellä on myös lapsi. En voisi olla onnellisempi, ja sen on kyllä jopa lapseni huomannut. Hyvä olo tuntuu ja näkyy.