Lue keskustelun säännöt.
Eipä ole lapsi toiste pelleillyt kaupassa...
26.09.2012 |
On se kumma kun ei moni saa lastaan kuriin kaupassa.
Aina uhkaillaan lähdöllä jos ei käyttäydy ja silti ei mitään tapahdu.
Meillä ei ole tarvinnut kuin 2 kertaa tehdä jotain radikaalia ja johan on kaupassa osattu käyttäytyä.
Ensimmäisen kerran kun lapsi kiukutteli ja venkoili eikä uskonut mitään, ilmoitin ettei sitten ruokaa osteta eikä meillä syödä. Sinne jäi kauppakärryllinen tavaraa ja lapsi kainaloon ja eiku kotiin.
Meillä ei sitten ollut kotona muuta ruokaa kuin veteen keitettyä puuroa.
Kummasti seuraavalla kerralla osattiin käyttäytyä.
Tästä meni aikaa ja kaupassa alkoi minä haluan, saanko saanko marinat eikä meinattu millään uskoa ettei saa.
Heittäydyin sitten itse lattialle mesoamaan kovaan ääneen: mä haluun, mutku mä haluun, saanko saanko saanko...
Lapsi tuijottaa haavi auki ja toteaa äiti tule nyt, mua hävettää.
Jatkoin vielä hetken enkä tule, en halua tulla metodilla ja kappas.. Ei ole enää kaupassa tämän jälkeen ruinannut karkkia. Saattaa kysyä, mutta riittää kun sanon ettei ole karkkipäivä.
Kannattaa joskus tosiaan vajota ipanan tasolle niin näkee miten tyhmännäköistä on kiukuttelu ulkopuolisen silmin.
Kyllä ne lapset saa kuriin jos haluaa. Piste
Kommentit (49)
tyttö oli muistaakseni n 2,5vuotias ja tuo toinen kerta oli 3,5vuotiaana. ap
vielä hävetä äidin itkupotkuraivareita. Toki varmaan alkaisivat nauraa ja ehkä se auttaisi tilanteessa.
Yhden lapsen kanssa on usein helpompi toteuttaa noita juttuja kuin useamman.
Meillä välillä kauppareissu sujuu hyvin, välillä huudon kanssa, mutta sillä mennään mikä on tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja osoitti olevansa turvaton vanhempi, joka uhkaa ruuatta jättämisellä tai saattaa heittäytä vaikka auton alle, jos lapsikin on karannut kädestä autotielle.
Jep jep. Saahan lapset hiljaisiksi monella tapaa. MInä suosin normaalia puhumista ja aikuisen roolissa pysymistä.
Henkilökunta? Onpa kiva siellä maidot lämpenemässä ja pakasteet sulamassa.
Toinen juttu lisäksi se, että huonon käytös ei ahdista mua niin jumalattoman paljon, että tarvitsisi tehdä tuollaista temppua. Pienellä lapsella auttaa monessa ennakointi ja isomman voi jättää jo kotiin.
ja osoitti olevansa turvaton vanhempi, joka uhkaa ruuatta jättämisellä tai saattaa heittäytä vaikka auton alle, jos lapsikin on karannut kädestä autotielle. Jep jep. Saahan lapset hiljaisiksi monella tapaa. MInä suosin normaalia puhumista ja aikuisen roolissa pysymistä.
Vanhemman pitäisi käyttäytyä tilanteessa vanhemman tasoisesti. Ei ainaakaan 2,5-vuotias uhmakohtauksessaan osaa ymmärtää miksi ei kotona ole illalla ruokaa. Aika julma metodi.
Meillä taasen on tehonnut parhaiten aikuisen lempeä auktoriteetti kiukutteluun. Jos sitä itse menisi lapsen tasolle (heittäytyisi kaupan lattialle kiukuttelemaan), niin eihän siinä kovin kummoista esimerkkiä käyttäytymisestä lapselle näyttäisi.
Lapset saa hiljaiseksi pelottelulla, turvattomuudella, väkivallalla, irrationaalisella käytöksellä, sarkasmilla, mutta mitä sillä opetetaan? Ettei aikuiseen voi luottaa, hän on arvaamaton eikä hillitse itseään. Aikuisen pitää olla turvalliset raja-aidat maailmassa opettaa miten siinä maailmassa toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuo tuntui ymmärtävän kun keitin puuron jota meillä sitten oli päiväruoaksi.
Selitin miksi meillä ei ole ruokaa: Katos nyt, ruokaostosten tekeminen ei onnistunut, koska kiukuttelit kaupassa ja sen takia meillä ei nyt ole kuin puuroa.
Tuskimpa lapseni nyt sai ikuisia traumoja tai nälissään oli kun oli kuitenkin saanut terveellisen aamupalan,lounaan ja välipalan ennen kauppaan menoa.
Tiedän ettei kaikki hyväksy tälläisiä menetelmiä, mutta meillä se tosiaan toimi eikä ole tarvinnut joka jumalaton kerta selittää aikuismaisesti miksi ei näin voi tehdä jne.
Aina ei aikuistenkaan tarvitse olla niin hillittyjä ja hallittuja, minun mielestäni.
Eri asia on vaaralliset asiat, kuten tuo auton alle heittäytyminen jne.
Pitääkö sen elämän tosiaan aina olla niin vakavaa, hallittya ja hillittyä?
Aikuiset ei koskaan saa käyttäytä lapsekkaasti?
ap
läpi koko lapsuuden ja nuoruuden. MInä en todellakaan pidää siitä, että pikkulasten silmille pärskytään raivoa, kun ollaan "temperamenttisia", purraan takaisin osoittaakseen kuinka se sattuu, jätetään yksin seisomaan kadulle ja kävellään vain pois, kun lapsi kiukuttelee (osoitetaan valmiutta myös hylätä, jos lapsi ei ole mieleen) tai juuri tuo, että heittäydytään lapsen tasolle kiukuttelemaan.
Tietenkään et heittäydy auton alle, mutta mitä luulet 2-4 vuotiaan kuvittelevan? Äiti on hauska, kun se jättää rangaistuksena ilman ruokaa ja huutaa kaupassa? Ei se kuitenkaan menen auton alle, tietenkään?
Luot perusturvattomuutta. Ei tuo ole huumorilla kasvattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuo tuntui ymmärtävän kun keitin puuron jota meillä sitten oli päiväruoaksi. Selitin miksi meillä ei ole ruokaa: Katos nyt, ruokaostosten tekeminen ei onnistunut, koska kiukuttelit kaupassa ja sen takia meillä ei nyt ole kuin puuroa. Tuskimpa lapseni nyt sai ikuisia traumoja tai nälissään oli kun oli kuitenkin saanut terveellisen aamupalan,lounaan ja välipalan ennen kauppaan menoa. Tiedän ettei kaikki hyväksy tälläisiä menetelmiä, mutta meillä se tosiaan toimi eikä ole tarvinnut joka jumalaton kerta selittää aikuismaisesti miksi ei näin voi tehdä jne. Aina ei aikuistenkaan tarvitse olla niin hillittyjä ja hallittuja, minun mielestäni. Eri asia on vaaralliset asiat, kuten tuo auton alle heittäytyminen jne. Pitääkö sen elämän tosiaan aina olla niin vakavaa, hallittya ja hillittyä? Aikuiset ei koskaan saa käyttäytä lapsekkaasti? ap
on monta eri puolta. Toki meilläkin vanhemmat heittäytyy välillä lapsellisiksi ja hassuttelee ja hulluttelee, mutta on meillä tilannetajua milloin voi heittäytyä lapsen tasolle.
Ja on minusta aika kohtuuton rangaistus uhmaikäiselle lapselle, että nyt ei koko perheellä ole ruuaksi muuta kuin puuroa, koska sinä sait sen uhmakohtauksen kaupassa ja äiti ei sitä kestänyt vaan pimahti ja raahasi sinut pois kaupasta. En epäile kyllä hetkeäkään, ettei kyseinen metodi ole toimiva vanhemman näkökulmasta, mutta mitä mahtaa pienen lapsen mieleen jäädä kyseisestä tapahtumasta.
Kun omani oli siinä parivuotias ja istui siinä kärryn istuinosassa, auttoi jos oli äidillä hassu hattu päässä tai lapsella banaani kädessä (tiedän, ei saisi syöttää lasta kaupassa mutta syötin kuitenkin).
Nyt kun lapsen lapsi on kaksi vee, menee kauppareissut hienosti, kun hän saa työntää sitä pikkukärriä. Toki kauppareissuilla ostetaan vaan välttämättömin eikä koko viikon ruokia, niin ei tule turhan pitkä kauppareissu lapselle. Myös tääle nykyiselle pienelle tepsii se banaani ellei pikkukärriä ole.
Kumpikaan lapsi ei ole kauppareissuilla pahemmin kiukutellut, mutta toisaalta en koskaan mennyt lapsen kanssa kauppaan tarhapäivän jälkeen vaan kävin kaupassa ennen tarhasta hakua tai sitten illemmalla syönnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos aamun nauruista.
Toi oli hyvä. *tykkään*
Mä käyn 4 lapsen kanssa kaupassa ja ei oo ongelmaa. ( ainoa ongelma oli 2v kuka kiipes kärryistä alas,mutta nykyään kiinnitän sen valjailla kärryihin, ei tarvitse pelätä että tippuu kärryistä)
Totta kai lapset kinuaa et haluaa tavaroita ja herkkuja.
Mutta kun eivät ole saaneet periksi niin tietävät että eivät saa.Omalla rahallaan ostavat joskus leluja tms.
Oon myös käyttäny tota et jos ette oo kunnolla niin joudutte autoon istumaan,sitä ei oo tarvinut kertaakaan käyttää että oisin ne autoon vienyt.
meillä on suhteellisen pitkä kauppa matka 2o km. ja usein kauppa reissut on lähellä ruoka-aikaa, silloin saatan sanoa että jos nyt ootte kiltisti niin käydään syömässä pikaruokalassa.
Sanoisin että jos jotain "uhkaatte" niin kannattaa myös toteuttaa se muuten puheelta menee uskpttavuus ja lapsi aattelee et aina vaan uhkailee eikä tottele.
tuo tilanteiden ennakointi on fiksua. Lapset eivät jaksa käyttäytyä kuin posliininuket jonkun pitkän tarhapäivän päätteeksi, mahdollisesti nälissään ja hikisinä ja pissahädässä.
Kauppareissut on pakko tehdä joskus, mutta jos se on mitenkään mahdollista, kannattaa riisua, juottaa mehua ja pissattaa edes ennen ihmismassaan sukeltamista. Ottaa lapset mukaan ostosten tekoon ja hedelmäpussien tarrojen liimaamiseen. Käydä mielummin kaupassa vasta ruuan jälkeen ja suunnitella ostokset parille seuraavallekin päivälle.
Jos kuitenkin alkaa itkettää ja väsyttää, niin ei kaikkien väsymystä pidä kaataa perheen pienimmän niskaan kostona "me mennään kotiin, ei syödä sitten ollenkaan, mitäs olit niin tuhma".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan oikeaa ruokaa. Huvittavia nää joiden mielestä lapsi oli jätetty nälkiintymään. Olihan kotona kuitenkin puuroa.
Kyllä lasten kanssa täytyy keskustella asioista. Mutta sitä en ymmärrä, miksi jokainen pikku asia täytyy selvittää sille mussukalle. Pitää riittää se, että sanoo kerran "EI". Ainakaan minä en ala lapsille perustelemaan päätöksiäni sen enempää. Jos ei riitä niin sitten tulee rangaistus.
Jos lapselle tekee tosi selväksi, että pitää käyttäytyä kunnolla, hän alkaa jännittämään sellaisia tilanteita ja jännittäessään tekee kaikkea pöhköä ja riehuu entistä enemmän, kun hermoilultaan ei osaa enää olla kiltisti.
Kun taas ei kiinnitä mitään erityistä huomiota tai ohjaa huomaamattomasti hölmöilyistä pois, lapsi käyttäytyy kuin itsestään yleensä ihan kiltisti. Joskus tulee kinaa esim. karkista, mutta lähes aina riittää napakka "ei osteta" eikä siitä seuraa mitään suurta mesoamista.
Isänsä käyttää paljon tiukempia menetelmiä kuten ap, mutta hänellä on vaikeampaa saada lapsi kuriin, sillä lapsi alkaa jännittämään tai sitten kiukkuisena protestoi tekemällä hölmöyksiä, kun tietää saavansa niillä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja osoitti olevansa turvaton vanhempi, joka uhkaa ruuatta jättämisellä tai saattaa heittäytä vaikka auton alle, jos lapsikin on karannut kädestä autotielle.
Jep jep. Saahan lapset hiljaisiksi monella tapaa. MInä suosin normaalia puhumista ja aikuisen roolissa pysymistä.
On se kumma kun ei moni saa lastaan kuriin kaupassa.
Aina uhkaillaan lähdöllä jos ei käyttäydy ja silti ei mitään tapahdu.Meillä ei ole tarvinnut kuin 2 kertaa tehdä jotain radikaalia ja johan on kaupassa osattu käyttäytyä.
Ensimmäisen kerran kun lapsi kiukutteli ja venkoili eikä uskonut mitään, ilmoitin ettei sitten ruokaa osteta eikä meillä syödä. Sinne jäi kauppakärryllinen tavaraa ja lapsi kainaloon ja eiku kotiin.
Meillä ei sitten ollut kotona muuta ruokaa kuin veteen keitettyä puuroa.
Kummasti seuraavalla kerralla osattiin käyttäytyä.Tästä meni aikaa ja kaupassa alkoi minä haluan, saanko saanko marinat eikä meinattu millään uskoa ettei saa.
Heittäydyin sitten itse lattialle mesoamaan kovaan ääneen: mä haluun, mutku mä haluun, saanko saanko saanko...
Lapsi tuijottaa haavi auki ja toteaa äiti tule nyt, mua hävettää.
Jatkoin vielä hetken enkä tule, en halua tulla metodilla ja kappas.. Ei ole enää kaupassa tämän jälkeen ruinannut karkkia. Saattaa kysyä, mutta riittää kun sanon ettei ole karkkipäivä.Kannattaa joskus tosiaan vajota ipanan tasolle niin näkee miten tyhmännäköistä on kiukuttelu ulkopuolisen silmin.
Kyllä ne lapset saa kuriin jos haluaa. Piste
saa varmasti hetkeksi kuriin noinkin, mutta mitä muuta noin toimimalla saa?
Meillä lapsi osasi jo 6v hävetä kaverinsa itkupotkuraivaria. Laittoi kädet silmilleen, eikä pystynyt katsomaan kun kaverinsa raivosi äidilleen. Lapseni sanoi minulle;"Voi apua, äiti, enhän minä vaan koskaan ole ollut tuollainen". En tiennyt olisiko pitänyt sanoa, että kyllä, kyllä sinä 3v olit tuollainen... mutta sanoin ettei hän ihan noin isoa raivaria ole koskaan saanut.
ja ihan oikeaa ruokaa. Huvittavia nää joiden mielestä lapsi oli jätetty nälkiintymään. Olihan kotona kuitenkin puuroa.
Kyllä lasten kanssa täytyy keskustella asioista. Mutta sitä en ymmärrä, miksi jokainen pikku asia täytyy selvittää sille mussukalle. Pitää riittää se, että sanoo kerran "EI". Ainakaan minä en ala lapsille perustelemaan päätöksiäni sen enempää. Jos ei riitä niin sitten tulee rangaistus.
oli tuollainen ylemmyydentuntoinen koska-minä-sanon-niin -äiti. Hänenkään kapasiteettinsa ei riittänyt kuin sanomaan ei, sekä rankaisemaan. Me lapset kyllä olisimme ymmärtäneet jokaisen pikku asian jos ne meille olisi viitsitty selvittää, mutta ei...
uhata et jos et ole kunnolla saat mennä autoon odottamaan.
Tuota ei ole tarvinut toteuttaa koska kaikki uhkaukset mitä olen kotona antanut, olen toteuttanut joten lapsi ei ole kaupassa alkanut testaamaan joutuuko todella autoon yksin istumaan jos ei lopeta kiukuttelua.
Sinänsä tyhmää uhata tuolla koska en oikeasti voisi viedä pientä lasta yksin autoon itkemään kaupan parkkipaikalle, mut tässä tapauksessa on toiminut koska lapselle ei tule mieleenkään etteikö äiti toimisi niin kuin sanoo.
Olen myös uhannut et jos et lopeta, lähdetään heti kotiin. Kun on tullut mieleen etä on sekin vaara et pitää toteuttaa uhkauksensa ;D
Mä en ikinä heittäytyisi minnekään kaupan lattialle matkimaan uhmaikäistä. Olen sitä mieltä et parempi kun aikuinen pysyy aikuisena.
Aivan mahtava jos olet oikeasti tehnyt näin! Juurihan siitä oli jonkun asiantuntijan lausuntokin että jos lapsi saa esim itkupotkuraivarin aikuisen nimenomaan pitäisi toistaa lapsen käytös (juuri kuten ap) ja sitten käydä läpi ne tunteet yms (ymmärrän että haluat asian x ja x ja olet pettynyt ja vihainen jne), se opettaa lasta hahmottamaan ja ilmaisemaan tunteitaan vaimitensenymeni.
Eniveis. :P Taitaa kuitenkin kyseinen juttu jäädä itseltä kokeilematta, en ihan velä halua sinne suljetulle joutua.