Huvittavin anopilta saatu lahja -kilpailu
Tehdäänkö niin että kerrotte tässä huvittavimman/säälittävimmän lahjan jonka ootte saaneet anopiltanne ja valitaan sitten niistä se kaikista koomisin.:)
Minä aloitan: sain anopilta oikein ison, oranssin kahvikupin jonka "korva" esittää hevosen kaulaa ja kaulan päässä on luonnollisesti sen hevosen pää. En oo eläissäni nähnyt niin rumaa kuppia ja oli pokassa pitelemistä kun näin sen.
Anoppi sitten käytti sitä kuppia sinä päivänä kun toi sen meille ja mulla valui vesi silmistä kun yritin kahvipöydässä pidätellä nauramista.:)
Kommentit (103)
Vieläkö täällä vaikuttaa se yksi mamma, joka sai anopiltaan sen laminoidun BMI-taulukon?
Se on ehkä paras juttu ikinä! Muistaako muut?
Tuon laminoidun BMI-taulukon lisäksi olen saanut myös mm. kinkunpaistomittarin, häkävaroittimen, sammutuspeiton ja vaahtosammuttimen. Käytännöllisiä ja tarpeellisia varusteita! Lahjarepertuaarin toista laitaa edustavat 10 numeroa liian isot alkkarit sekä unikkokuosiset milloin-mitkäkin jutut. Anoppi tyttärineen tykkää kovasti unikosta, minä en...
Täytyykin tässä anopin kunniaksi paljastaa, että äitini on näitä Yves Rocherin ilmaisia mini-porsliinipossuja lahjaksi antava tyyppi. Olen saanut äidiltäni myös pitkäkaulaisen puolitoistametrisen porsliinisen kissapatsaan, joka ikävä kyllä katkaisi kaulansa melko pian meille päätymisensä jälkeen. Vahingossa, tietenkin.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Vieläkö täällä vaikuttaa se yksi mamma, joka sai anopiltaan sen laminoidun BMI-taulukon?
Se on ehkä paras juttu ikinä! Muistaako muut?
Tuon laminoidun BMI-taulukon lisäksi olen saanut myös mm. kinkunpaistomittarin, häkävaroittimen, sammutuspeiton ja vaahtosammuttimen. Käytännöllisiä ja tarpeellisia varusteita! Lahjarepertuaarin toista laitaa edustavat 10 numeroa liian isot alkkarit sekä unikkokuosiset milloin-mitkäkin jutut. Anoppi tyttärineen tykkää kovasti unikosta, minä en...
Täytyykin tässä anopin kunniaksi paljastaa, että äitini on näitä Yves Rocherin ilmaisia mini-porsliinipossuja lahjaksi antava tyyppi. Olen saanut äidiltäni myös pitkäkaulaisen puolitoistametrisen porsliinisen kissapatsaan, joka ikävä kyllä katkaisi kaulansa melko pian meille päätymisensä jälkeen. Vahingossa, tietenkin.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Ja siis tuolloin ei lapsia vielä ollut..
yksiössä, jonka anoppi hyvin tiesi
sain lahjaksi kaksi isoa rumaa posliinielefanttia, myin ne mamuille kirpparilla ja mies aina nauraa kuinka ne on nykyään pizzerian ikkunassa
pannulappu&patakinnas samassa muovipakkauksessa, selkeästi jostain 90-luvun hobbyhall-paketin mukana tullut. Toisena syntymäpäivänä sain pehmolelunallukka-pyyheripustimen, ja kolmantena eurolaarista noukitun mauttoman meikkipussukan ja suuvettä. Kaikki menneet kierrätykseen pian joulun jälkeen kun ei ole Mitään käyttöä moisille.
Pidin kunnon kekkerit ja anoppi tuli ja antoi kirjan ja konjakkia.
Näin on kiva kertoa sukulaisille että vein miniälle kirjan ja pullon konjamiinia kun en muutakaan keksinyt.
Se vaan että se konjakkipullo on pienin mitä Alkosta saa ja se kirja on noin 7x5cm koko oleva kirjanen, jossa kerrotaan että tiedät olevasi 50v kun... mutta tottahan se hänen juttunsa oli.
Taustaa: Meille syntyi jälkikasvua vasta noin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Viimeiset viisi vuotta niistä anoppi ja appi itkivät, uhkailivat ja kiristivät, kun HEILLE ei kuulunut kaivattua lapsenlasta (Mieheni on ainoa lapsi). Uhkailtiin esimerkiksi antaa suvun maat miehen serkulle ym. Tämä ei meitä hetkauttanut sen kummemmin, mitä nyt v**utti kuunnella tuommoista sontaa.
Yhtenä jouluna anoppi sitten epätoivoissaan antoi minulle lahjaksi vauva-aiheisen aikuisten palapelin ja miehelle, siis pojalleen, KAMA SUTRAN. Että jos se raskaus siitä alkaisi, kun kasailee itse vauvelin kuvaa tai oppii harrastamaan seksiä oikealla tavalla :D.
Että tällaista meillä :D.
Onneksi meidän lapsettomuutemme oli silloin vapaaehtoista, muuten olisi saattanut ottaa vielä hiukkasen enemmän päähän..!
Me ollaan saatu kirpparilta viktoriaanisen ajan oloisia nukenvaatteita. Kaikkea mainoslahjoja mm. Liberon heijastin ja tarra-arkki ilman tarroja. Paperiaskarteluun jo leikeltyja kartonkeja. Vanhoja nappeja mummon laatikosta jne... Anoppini on PIHI!!!!
vieläkö tähän skabaan pääsee?
Esikoisen ristiäislahja oli posliinikenkä.
Mun ja miehen kihlajaislahja ja meidän molempien syntymäpäivälahja oli muovinen pyykkikori.
lapsi sai synttärilahjaksi halpiskorilelun (oli oranssi tarra) joka oli ensin näytetty lapselle ja kysytty haluaako hän sen synttärilahjaksi. lapsi vastasi ei. lapselle tuotiin se synttärilahjaksi.
anopin lahjan, jonka arvaan painosta ja muodosta olevan - vihreitä kuulia rasia. Mies saa äidiltään kunnon lahjan, yleensä jotain vaatetta tai rahaa ja lapsetkin joko rahaa tai jonkun toivomansa lahjan, mutta mulle aina tuo rasia. Olin joskus alkuaikoina erehtynyt sanomaan, että pidän niistä. Mut ei meillä kovin läheiset välit olekaan...
höh. musta noi on hyviä. ihania. parhaat lahjat on just syötäviä ja juotavia tai itse tehtyjä.
Siis sellainen neulottu pieni "myssy", joka on tarkoitus panna munakupissa seisovan munan päälle että se pysyy lämpimänä. Oli vielä koristeltu jotenkin "hassusti".
No, meillä ei syödä keitettyjä munia munakupista, mutta vaikka syötäisiinkin, niin mietin että missä vaiheessa sillä lämmittimellä on jotain virkaa? Ei kai sitä munaa siinä kupissa seisoteta, vaan pannaan suuhun?
Mulla on kyllä anoppi ihan omaa luokkaansa ja ei todellakaan kohtaa mitkään mielenkiinnonkohteet taikka maku missään asiassa. Lahjoja on tullut jos jonkin moista ja kortteja samaten, sukunimi on niissä ollut vasta vuoden oikein ja sitä ennen seurusteltu kuitenkin 9 vuotta :D
Suosikkini on viime kesän häälahja: jostain halpahallista krähnitty kimppu kirjavia muoviruusuja (väreistä päätellen vielä poistomyynnissä) ja ne oli tungettu käytettyyn (olen nähnyt sen hänen tv-tason päällä!) rihkamamaljakkoon. Kyllä vähän pullahti muiden vieraiden silmät onnittelujonossa kun rouva sen meille kiikutti. Me nyt ollaan jo niin totuttu hänen taholtaan kaikkeen, että pokka piti sen hetken.
Kaikkea olen vuosien varrella saanut: käytetyn tyynyliinan mihin painettu itse sotkeentunut kuva joulukukkasesta, naistenlehtiä mistä oli leikattu horoskoopit pois, tiimarin posliiniesineitä ihan vain näin muutamia mainitakseni. Mies saa äidiltään nimppareina 100€, synttäreinä ja jouluna 200€, joten ei pitäisi olla piheydestä kiinni. En tiedä mitä ajatuksia naikkosen päässä minusta liikkuuu kun ajattelee mun ilahtuvan kaikesta häneltä ylijääneestä käytetystä krääsästä ja rihkamasta :D Ei paljon kiinnosta enää vieraillakaan siellä, rasittava ja omituinen tyyppi kaikin puolin.
Muuten ovat tosi kauniit ja hyvälaatuiset, mutta, mutta, olemme maanviljelijöitä (he ja poikansa teki sukupolvenvaihdoksen) ja sen lisäks vielä koneurakointia. mitä luulette, kestääkö valkoisena, vaikka kuinka pesis kädet myrkyillä puhtaaks...
ja yleensä rotinoissa on leivonnaisia, vaate vauvalle ja vaikkapa joku lelu tms. Nuo leivonnaiset ovat se pääjuttu ja alkuperäinen tarkoitus on ollut ilahduttaa äitiä tuomalla lämpimäisiä.
Anoppini, joka syntyisin täältä ja tietää rotinaperinteen, toi minulle kaupasta kananmunia ja vehnäjauhoja sekä neulelankaa saatesanoilla:Nyt kun olet kotona, sinulla on aikaa leipoa ja neuloa.
No, olen kyllä leipomisesta tykännyt ja neuloinkin sitten myöhemmin langoista, joten hukkaan ei mennyt mikään.
toiselle miniälle oli joku anopin tuttava neulonut sukat. Kun miehen veli kysyi, että entä Liisa siis minä, kävi anoppi hakemassa omat puolipitoset, nyppyiset sukkansa ja iski mulle käteen, että tässäpä sinulle. Kiitin ja sanoin, että minulla on niin paljon villasukkia, että voi pitää nämä.
Vieläkö täällä vaikuttaa se yksi mamma, joka sai anopiltaan sen laminoidun BMI-taulukon?
Se on ehkä paras juttu ikinä! Muistaako muut?
Tuon laminoidun BMI-taulukon lisäksi olen saanut myös mm. kinkunpaistomittarin, häkävaroittimen, sammutuspeiton ja vaahtosammuttimen. Käytännöllisiä ja tarpeellisia varusteita! Lahjarepertuaarin toista laitaa edustavat 10 numeroa liian isot alkkarit sekä unikkokuosiset milloin-mitkäkin jutut. Anoppi tyttärineen tykkää kovasti unikosta, minä en...
Täytyykin tässä anopin kunniaksi paljastaa, että äitini on näitä Yves Rocherin ilmaisia mini-porsliinipossuja lahjaksi antava tyyppi. Olen saanut äidiltäni myös pitkäkaulaisen puolitoistametrisen porsliinisen kissapatsaan, joka ikävä kyllä katkaisi kaulansa melko pian meille päätymisensä jälkeen. Vahingossa, tietenkin.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Se oli kyllä yksi hulvattomimmista ketjuista ikinä. Tuosta laminoidustaBMI-taulukosta on tullut jo vakiovitsi av:lla
Mieheni anoppi eli minun äitini kerran yllätti meidät ilmiantamalla meidät tv-lupa rekisteriin. Ihan hyvää tarkoittaen tietenkin. Oltiin miehen kanssa vähän ihmeissään kun postin mukana alkoi tulla tv-lupamaksuja, mutta myöhemmin selvisi että äitini oli halunnut yllättää iloisesti.
Todella kiva ylläri vähävaraisille opiskelijoille :D
ja yleensä rotinoissa on leivonnaisia, vaate vauvalle ja vaikkapa joku lelu tms. Nuo leivonnaiset ovat se pääjuttu ja alkuperäinen tarkoitus on ollut ilahduttaa äitiä tuomalla lämpimäisiä.
Anoppini, joka syntyisin täältä ja tietää rotinaperinteen, toi minulle kaupasta kananmunia ja vehnäjauhoja sekä neulelankaa saatesanoilla:Nyt kun olet kotona, sinulla on aikaa leipoa ja neuloa.
No, olen kyllä leipomisesta tykännyt ja neuloinkin sitten myöhemmin langoista, joten hukkaan ei mennyt mikään.
no huh!
marmorikuulatkin ois ihaninta tuohon verrattuna.
eräs anoppi antoi häälahjaksi miniälleen käytetyn paidan! Kertoi minulle vielä ylepänä että hän on itse laihtunut niin paita ei enää hänelle sovi joten antoi sen morsiamelle, että kun se tulee raskaaksi niin on sitten tarpeeksi iso paita! Ja se oli tosiaan ainut lahja hääparille.
Ei luoja miten ihmiset kehtaa.
Kaksi patalappua, sellasia "virkattuja" mitä ei oikeasti voi käyttää. Ei kuitenkaan edes käsintehtyjä. Muita lahjoja ei saatu :D
Anopin nimipäivätkin pitäisi aina muistaa, mutta hän ei edes onnittele kun mulla on synttärit. Ihan ok välit meillä on, mutta ei tosiaan kovin läheiset. Kerran sain joululahjan ollessani n. 30 v. Sellaisen mummojen flanellisen kukkayöpaidan, joka oli kokoa 46-48 ja mun oma koko 36... Laitoin kiertämään ja annoin mummolle.