Huvittavin anopilta saatu lahja -kilpailu

Olen iholtani aina ollut tosi vaalea, joten anoppi ilmeisesti ajatteli saada minuun hieman väriä :)

jos olisi kunnon ryijy. Ei siis mikään hieno, vaan kammottava tekele, joka ei siis mitenkään muistuta oikeata ryijyä.

Ex-anoppi tykkäsi ostella minulle liian suuria t-paitoja, ne oli yleensä jotain Lappi-aiheisia tuliaispaitoja, eikä edes sopivan kokoisina kovinkaan kivoja, mutta tosiaan ne olivat aina kokoa XL, kun oikea koko olisi ollut M. Tämä sen takia, kun anopin mielestä minulla oli niin suuret tissit, että pienemmät paidat olisivat kinnanneet... Pojalleen hän vastaavasti osti liian pieniä paitoja. No, usein saimme sopivat paidat vaihtamalla ne keskenämme tai sitten annoin ne liian isot paidat isälleni.

Olen kyllä isokokoinen, mutta en ihan noin iso kuitenkaan. Oli anopin vanha ja kuulemma "aivan liian iso, sulle siis varmaan passeli". Joo-o...

Kirppikseltä ostettu pihatonttu. Toisaalta anoppi oli henkisesti aika huonossa kunnossa tuolloin, avioero taustalla ja mielenterveysongelmia päällä, siksi ymmärrän ja hyväksyn lahjan. Pidin tonttua empatiasyistä pihallamme kiltisti, mutta kun se naarmuuntui niin ei tehnyt niin pahaa kuitenkaan heittää pois. Tehtävänsä tehnyt ja anoppikin varmaan iloinen kun sai antaa hyödyllisen lahjan.

Tuo aina ruokaa, päiväysvanhaa tai melkein-päiväysvanhaa. On tullut mustan homeen peitossa olevia porkkanoita, jotka sisältä "ihan hyviä". Vihertyneitä perunoita joista ei voinut käyttää yhtäkään. Tänään olisin saanut kuivattua purjoa, kun anoppi siivosi kaappejaan. En ottanut.

makkarapaketti, jonka päiväys vanha.

Kerran sain sellaisen Tiimarista ostetun puisen koristeen, jossa neljä puista vartta. Sen on tarkoitus esittää yhdenlaista joulukuusta, niistä varsista roikkuu jotkut kulkuset.

Ei muuta mut se koko "puu" on vinossakin.

No, tyttö 7v, onneksi tykkäs siitä ja pitää sitä koristeena huoneessaan.

Anoppi olisi lahjoittanut minulle käytetyt jumppatrikoonsa, koska ne olivat kuulemma liian isot hänelle. Oikeasti ne olivat liian pienet eivätkä siksi pysyneet kunnolla jalassa.



Anoppi oikein korosti, että ne ovat kokoa XL ja vähän käytetyt. En todellakaan keksinyt käyttöä vanhoille, hikisille ja kolme kokoa liian isoille jumppatrikoille, johan ne olisivat tipahtaneet päältä...

marketista kymmenen ruusun nippu. Rotinoille marketin kimppu, jossa kimalteinen joulupallo, mitäs lapsi syntyi niin lähellä joulua :S.

Suolakivilamppu. Sellainen oranssi, kammottava viiden kilon möhkäle joka vielä lämmetessään roiski jotain ihme kittiä ympärilleen. (juu, ex-mies halusi kokeilla toimiiko se).

Feikkimariskooleista tuli mieleen...mahtoikohan joku anoppi olla skooliostoksilla viime perjantaina; kasasi koriin ainakin 20 feikkiä.

Vuosia sitten sain silloiselta anopilta joululahjaksi jostain kaljabaarista varastetun tuhkakupin, en tiedä oliko vielä tarkoituksella jätetty pesemättä, mutta siinä oli tuhkaa jämähtäneenä pohjaan.

Mutta vielä enemmän riso sen akan lahjat omalle lapsenlapselle: pussillinen parittomia lapasia ja paketin päällä väärä nimi.

ei nyt ehkä huvittava, mutta vähän ehkä ihmettelin kun sain anopilta ryppyrasvan lahjaksi. Ja ikää oli siinä vaiheessa muistaakseni 23-25 vuotta. En muista tarkasti ikää. Ei ollut kyllä ittellä käynyt mielessäkään ryppyrasvan aloitus vielä sen ikäsienä, pakko oli peiliin katsoa pitkään ja hartaasti sinä iltana :)

Lapsemme saa aina liian pieniä tai isoja vaatteita vaikka kerron koon. Minä ja mieheni ei saada mitään.

Tuo tratti oli kyllä aika raju.Täytyy sanoa että olisin itse ollut loukkaantunut.

Täytyy taustaksi todeta että ilmoitin kaikille etten halua mitään lahjoja koska minulla on jo kaikkea mitä haluan. Kaadettiin anopin kanssa mehua pulloon synttäreitä edellisellä viikolla ja tuli vähän sotkua kun minulla ei ollut kunnollista trattia.

No synttäreille anoppi tuli sitten ilkikurisesti virnistellen "kukkapaketti" kädessä. Kukkien sijaan siellä olikin tuo tratti. Anoppi naureskelikin että luotti minun huumorintajuuni että uskalsi tuoda tuon.

ei ihan riittänyt huumorintaju sulla, kun täällä anopillesi tuosta tratista naureskelet...

tuli meille katsomaan vastasyntynytta pojantytärtään ja toi rullallisen sifonett keittiörättiä... Tarkoitus ei ihan auennut mulle.

Me ollaan saatu 6 vuoden aikana KAHDET normaalilevyiset peitot vaikka anoppi tietää että meillä on tuplaleveä peitto käytössä. Se ei varmaan voi ymmärtää että jotkut ei tarvitse omia peittoja :D



Toinen hassu lahja oli M-kokoinen villapusero ja itse olen XS-kokoa, eli pusero oli todella suuri.



Muuten on yleensä ihania lahjoja.

MUAHAHAHAHAAAAA...

Olen pahoillani. Mä olen törkeä, todella likaisen mielikuvituksen omaava vanhusteini. Sori. Mutta kun tuo naurattaa niin...

Ei kai sitä munaa siinä kupissa seisoteta, vaan pannaan suuhun?

Anoppi ei yleensä anna lahjoja minulle ja lapsille, mikä ei ärsytä vaan se, miten se tehdään. Siis jos ei vain halua antaa lahjoja/ei ole varaa niin se on ihan täysin ok. Mutta lasten lahojejen kanssa on niin, ettei ikinä "muista" ostaa niitä ajoissa ja sanoo että no ostaa sitten synttärien/joulun jälkeen, eihän sillä lapselle ole väliä. Eikä siis osta. Ja kun asuttiin kauempana niin "unohti" lähettää ne ajoissa. Tyttärensä lapsille ostaa kyllä kalliita lahjoja ja ajaa myös itse paikan päälle ne viemään (matkaa yli tuplat sen mitä oli meille aikoinaan, nykyään asutaan kävelymatkan päässä), ei ole vielä ikinä unohtunut. Toisaalta näkee heitä toki harvemmin.



Minulle taas antaa "lahjakortteja". Siis ei oikeita lahjakortteja johonkin liikkeeseen, vaan itse tehtyjä, kun ei tiedä millaisesta pidän niin sitten kun mennään yhdeää kaupungille niin hän sitten ostaa mulle tällaisen. Turha kai mainita etten ole vielä ikinä ollut anopin kanssa yhdessä kaupungilla ja jos sattuisin menemään, en toki ikimaailmassa kehtaisi alkaa mistään lahjakorteista muistuttamaan.



Miehelle eli pojalleen ostaa toki ihan oikeita lahoja, ei mitään ihmeellistä tai superkallista mutta pääasiassa ihan ok käyttötavaraa, vaatteita, rahapussin yms.



Tullaan anopin kanssa ihan hyvin toimeen ja itse ostan hänelle minun budjettiini nähden aika arvokkaita lahjoja joista on aina pitänyt, ja ostaisin myös vaikka reilusti sanoisi ettei ole varaa/muuten halua meille lahjoja ostaa, auttaa kuitenkin usein ja se on arvokkaampaa kuin tavara. Mutta ärsyttää tuollainen muka-lahjojen hankkiminen.

Se missä on nuuskamuikkunen, olen kuulema samannäkönen niin oli pakko hänen ostaa, lahjan saadessa tokasin, että tietääkö anoppi että se nuuskamuikkunen o mies... :D