Pisin päivystyksessä hoitoa odottamasi aika?

4 tuntia, murtuma. Ihan ymmärrettävää että melkein kaikki pääsivät kiireellisyydessä ohi, enhän hengenhädässää ollut.

Kyllä ne on aina siihen max. tuntiin jääneet ne odottelut. Joskus on vähän ihmetyttänyt kun kaikki kertoo näistä 8 tunnin odotteluista. Aina olen päässyt suht nopeesti, joskus on toki mennyt kokonaisuudessaan pari-kolme tuntia, mutta siinä on sitten joutunut odottelemaan labroja tms. Olen käynyt sekä yksin että lasten kanssa, aina on päästy nopeesti lääkäriin. Tosin me ei ikinä ole menty kuin hätätapauksessa, ei mitään flunssaa varuilta näyttämään.

Tunteja Vantaalla. Lähdin lopulta pois ja palasin aamulla uudestaan. Sama jengi, jota päivystävä lääkäri oli lähettänyt kotiin, tuli itkien tai ambulanssilla takaisin. Muutaman tunnin odottelin. Hoito ja tutkimukset sujuivat hyvin. Lääkärit olivat erimielisiä ja sain kahdet aivan erilaiset ohjeet kotiin.

N. 10 tuntia, selkäranka murtunut

8 tunnin odotuksen jälkeen 1 yöllä osastolle. Selän makuuhaava, haava niin syvä että näkyi selkäranka. Minulla tuntopuutoksia selässä ja tunsin samana päivänä aiemmin alaselässä aivan kuin hyttynen olisi pistänyt alaselässä. Parin tunnin päästä nousi 40 asteen kuume. Sairastan vaikeata munuaisten vajaatoiminta ja ohjeistus on, että heti hakeutuu päivystykseen, jos nousee korkea kuume. Siellä minä sitten makasin juoppojen seurassa ja katselin, kun heitä hoidettiin ennen minua. Eräskin mallasviskejä paljon maistellut herrasmies oli saapunut paikalle, kun ruoka ei oikein ollut maistunut hänelle ja oli laihtunut parissa kuukaudessa 8 kiloa, mutta ei, ei hänellä mitään kipuja ole. Laihtuminen vain.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 15:57"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 15:55"]Yli yön. Keuhkoembolia oli kyseessä, iso sellainen. Pyörryin odotushuoneen lattialle, sitten tuli apu heti ja siirto teholle. Kuutisen tuntia odottelin.
[/quote]
No huhhuh, kävitkö missään välissä sanomassa, että oit oikeasti tosi kipeä ja tarvitsisit sitä hoitoa vai tuliko pyörtyminen ihan yllättäin, että ei ees ollut kovin huono olo aluksi?
[/quote]
Oli tosi huono olo alusta asti. En ole koskaan ollut turhaan päivystyksessä, mulla on korkea kynnys lähteä sinne. Hengenahdistus alkoi välittömästi jos tein jotain, mutta paikalla istuessa olo oli aika ok. Ehkä siksi ilmoittautumisessa ei tajuttu tilannetta. Ja kerroin, että on ollut vaikea hengittää monta päivää, mutta nyt se on pahentunut.

Keuhkoemboliassa on siis ensin (yleensä syvä) laskimotukos, joka lähtee liikkeelle, ja jämähtää keuhkoihin. Jos se irtoaa kerralla, siihen kuolee, jos tukos on iso. Mutta se voi irrota myös vähitellen. Voi olla, että näin kävi, en tiedä.

Kun pyörryn, alan nähdä mustia pisteitä näkökentässä, jotka vähitellen lisääntyvät. Istuin siinä tuolissa, näin niitä pisteitä, ja keskityin hengittämiseen, vaikka se oli vaikeaa. Pyysin vieressä istuvaa alkoholistin näköistä naista hakemaan hoitajan, mutta hän vain mulkaisi minua. En pystynyt itse nousemaan, tiesin, että taju menisi. Järjetön tilanne, akuuttipäivystyksessä, vailla apua, kirjaimellisesti kuolemaisillaan. Heräsin sitten teholta, onneksi edes heräsin!

8 tuntia keuhkokuumeessa. Kotona ei ollut lääkkeistä, kylmästä ja levosta apua, lämpö hyppi 40-41 asteen tienoilla. Olin sekava, huonovointinen, kotona piti kontata vessaan ja isän piti taluttaa päivystykseen. Soitimme lähtiessämme, että nyt tullaan ja puhelimessa suhtauduttiin vakavasti. Istuin päivystyksessä kovalla penkillä, ensimmäisten 4 tunnin ja useiden "hei milloin saadaan apua" -kysymysten jälkeen joku osaamaton harjoittelijatyttö tuli ottamaan verikokeita keskellä odotustilaa. Kädet aivan ruhjeilla ja mustelmilla, koska hoitsu ei löytänyt suonta. Katselin odotustilassa kun "sairaat" lapset juoksentelivat ja naureskelivat, mutta saivat puolessa tunnissa hoitoa. Minä taas itku silmässä pyydän isääni hakemaan lääkärin, mutta eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, vaikka varmasti näkivät että oloni ei ollut hyvä. Verikokeista seuraavat 4 tuntia, pääsin lääkärin puheille, huoneeseen, antibioottia suoneen ja särkylääkettä. Otettiin keuhkokuvat, joista löytyi kai jotakin inhottavaa lääkkeiden määrästä päätellen, minulle kokeiltiin kolmea tai neljää eri antibioottia, jotakin muuta liuosta, paljon särkylääkkeitä ja kai jotakin joilla saa unen päästä kiinni. 3 yötä sairaalassa. Vaikka olin korkeasta kuumesta johtuen kuutamolla, muistan kuinka hirvittävää oli joka kerta kun lääkäri tai hoitaja vain käveli ohi, eikä päinkään viitsitty katsoa. En sen kahdeksan tunnin aikana saanut mitään hoitoa, joka olisi parantanut oloani. En päässyt edes pehmeälle sohvalle istumaan, koska näiden iloisten, ei näkyvästi sairaiden lapsien vanhemmat olivat kasseineen ja pusseineen vallaneet koko tilan.

Käsi murtu 4 eri kohdasta. Ootettiin noin 5 tuntia.

Äiti kertoi tämän mulle:

Olin about 3.v. ja oli virtsatientulehdus- jouduttii oottaa 12h siin aulassa ja olin kuulemma ihan veltto äitin sylkys. Kuumetta oli lähellä 39-40° mutta lääkärit ei ollut kokeneet tätä kiirreelliseksi. 12h jälkeen, joku vanhahko lääkäri oli tullut luokse ja siitä mentiin suoraan leikkauksiin yms kun oli levinnyt molempiin munuaisaltaisiin. Tän takii en luota lääkäreihin.

Pari viikkoa sitten löin nyrkillä läpi peiliovesta. Kävin tikkauttamassa käteni ja odotusaika oli viitisen minuuttia.

Olen ollut päivystyksessä kaksi kertaa elämäni aikana. 45 minuuttia oli pisin odotusaika.

Kaksi kertaa kanssa ollut, toisella kerralla odotin alle tunnin, toisella kerralla reilut kaksi tuntia. Toivottavasti ei tarvi päivystysreissuja tehdä enää, varsinkin kun tietää tilanteen siellä.

Olen odottanut 6-8 tuntia jotain täysin turhanpäiväistä flunssa-saikkulappua jonka pomo on vaatinut hakemaan päivystyksestä. Noilla reissuilla sai aina vain lisää tauteja, kannattavaa pomollekin.

Ja keuhkoveritulppaepäilynä odotin tt-kuvaan monta tuntia, nuo tunnit tuntuivat kyllä pitkiltä. Olin jo tipassa ja aloitettu verenohennuslääkkeet fidd-arvon takia. Onneksi ei ollut tulppaa keuhkoissa.

Vähän yli kuusi timmaa.

Kaverin takia oltiin siellä jonottamassa.

Kaveri lopetti juurikin pitkän noin 4.5kk kestäneen maratonin alkoholin otossa. Pelkkää tiukkaa viinaa joi. Ei mitään keskikaljaa. 

Kaverille hommasin ensihätään 10mg diapamin jonka annoin kun odotettiin vuoroa. Olin henkisenä tukena koska pitkä aika jonottaa ja toisella aivan järkyttävä olo päällä ei kuule yksi diapami riittänyt. Kaveri lopulta pääsi sisään. Ja aloittivat välittömästi diapam kyllästyksen

Oli iltaa kun kotiin pääsin mutta olihan se tutulle parempi nii. Että odottelin hänen kaverina tuota pääsyä. Pääsi tuosta hoitoon ja ollut nyt yli vuoden jo raittiina. 

9 tuntia, olkaluumurtuma. Kahteen otteeseen kuvattiin, siinä välissä. Päivystävä lri kertoi, että joutui konsultoimaan ortopediä, joten siksi kesti..toki aulakin oli täynnä väkeä. Tämä ei olisi haittanut, jos olisi saanut kipulääkettä..olkapää leikattiin vasta kahden pvän päästä ja väliaika kotona. Kantositeen sain kuuden tunnin odottelun jälkeen, mikä hieman helpotti oloa.