Halpa maatiaiskissa vai kallis rotukissa? Kumman sinä valitsisit?

Adoptoisin eläinsuojeluyhdistykseltä. Eikä mulla ole edes rahasta pulaa. Mutta tosiaan pidän hyvänä työnä pelastaa hylätty eläin ja antaa sille hyvä koti. Ja minusta liioitellaan useimmiten niitä vaikeuksia joita sopeutumisessa uuteen kotiin on.

Löytökissa ehdottomasti. Turha kannattaa kasvattajia jotka raahaavat on kissaraukkoja näyttelyihin ja pennuttavat rahan takia.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:56"]Löytökissa ehdottomasti. Turha kannattaa kasvattajia jotka raahaavat on kissaraukkoja näyttelyihin ja pennuttavat rahan takia.

[/quote]

Idiootti

Mä ottaisin kasvattajalta. Nuoruudessa meillä on ollut useita navettakissanpentuja ja löytökissa. Haluaisin kissan, mikä on pennusta asti käsitelty ja tottunut ihmisiin

Oon varmaan naiivi ihminen, mut kyllä jokaisella eläimellä on sielu kuten ihmiselläkin. Viis rodusta, mut se joka tuntuis sopivimmalta, niin sen ottaisin. Silmistä sen näkee.

Mun siskolla on ragdoll joka osaa olla hurmaava, mutta naukuu öisin tosi kovaa ja saa lähes joka yö pitkiä naukumiskohtauksia. Voin sanoa että yöllä se on todella raivostuttavaa! Mutta ihana se on silti

Kyllä mäkin tuohon ekaan vaihtoehtoon päätysin, tekisit tosi hienon teon antamalla kodin sitä tarvitsevilla. Mun eka kissa oli huonoista oloista tullut maatiainen ja toinen ragdoll, mut tää maatiainen on tuhat kertaa seurallisempi ja kaipaa enemmän läheisyyttä kuin räggäri, joten pelkän rodun perusteella ei voi tietää mimmonen kissasta tulee. Yhtä rakas siitä kissasta kuitenkin tulee :) ja ehottomasti suosittelen ottamaan 2 kissaa kerrallaan.

Ottaisin jo olemassa olevan, kotia tarvitsevan kissan. Näin olen tehnyt koirienkin kohdalla ja saanut aivan ihania, rakkaita perheenjäseniä. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:59"]Mä ottaisin kasvattajalta. Nuoruudessa meillä on ollut useita navettakissanpentuja ja löytökissa. Haluaisin kissan, mikä on pennusta asti käsitelty ja tottunut ihmisiin
[/quote]

Voit ottaa muovutusikäisen maatiaisen ja totuttaa sen ihan itse käsittelyyn.
Vai haluatko kissan kultalautasella siten, ettei sun tarvi muuta tehä ku antaa pöperöt, vesi ja putsata hiekat aina joskus?

Yhdistyksillä on paljon myös entisiä kotikissoja uuden kodin tarpeessa. Eivät ne kaikki ole mitään navetan alta löytyneitä villikissapentueita. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:59"]Mä ottaisin kasvattajalta. Nuoruudessa meillä on ollut useita navettakissanpentuja ja löytökissa. Haluaisin kissan, mikä on pennusta asti käsitelty ja tottunut ihmisiin
[/quote]

Voit ottaa muovutusikäisen maatiaisen ja totuttaa sen ihan itse käsittelyyn.
Vai haluatko kissan kultalautasella siten, ettei sun tarvi muuta tehä ku antaa pöperöt, vesi ja putsata hiekat aina joskus?

[/quote]

Joo. Mieluusti vielä, että kissa käy itse pöntöllä ja hakee ruokansa kaapista

Mun täytyy myöntää, että minusta rag doll ei ole kissa. Juuri sen "seurallisen luonteen" takia, se on pikemminkin melkein kissan näköiseksi puettu koira. En tykkää. Mutta jos ap haluaa seurallisen kissan, kannattaa varmaan ottaa juuri se rag doll.

Mun siskolla on ollut kaksi löytökissaa, jotka sitten ajan kuluessa on päätyneet asumaan suurimman osan ajastaan meillä. Omaan väkeen ne tottuivat nopeasti. Aluksi ne olivat melko arkoja nimenomaan vieraita kohtaan, mutta ei niinkään omaa perhettä. Nykyään ovat aika tavanomaisia maatiaiskissaluonteita. Toinen on utelias ja tulee mielellään makoilemaan sinne, missä muitakin on, toinen taas pysyttelee mieluusti omissa oloissaan, paitsi jos luvassa on harjausta.

Ota yksi molempia?

Kyllä rotukissan pitäminen usein kalliiksi tulee. Ellkulujenkin takia. Sairastelevat enemmän. Ainakaan ensimmäiseksi kissaksi en sellaista hankkisi. Eläinsuojeluyhdistyksen kissat kyllä katsoisin läpi. Se on totta, ettei niistä välttämättä täyttä kissaa tule koskaan. Pennut tottuvat helposti lapsiinkin kun taas aikuinen kissa ei välttämättä koskaan opi hyväksymään pikkulapsia. Pentuun menee sama raha kuin löytöeläintalonkin suojattiin. Pentu on joskus leikkautettava ja ei madotus ole mikään kertaluonteinen juttu vaan useasti vuodessa. Niin, kissanpentu voi olla aika riiviö myöskin... Yksilöitä nuo on kissatkin. 

Jos sisäkissan hankit, niin kannattaa hankkia samantien kaksin kappalein.

Tällöin seuraa toisilleen teidän ollessa poissa kotoa.

Yllättäviä eläinlääkärikuluja varten pitäis muutenkin olla säästössä vähintään se 800€, päivystysaikana varsinkin voi tulla todella kalliiksi. Plus raapima/kiipeilypuut, hyvä ruoka, ynnä muut tarvikkeet. Kaksi kissaa on parempi kuin yksi. Saatat säästää hetkellisesti kun otat maatiaspennun jostain navetasta, mutta sosiaalisuudessa ja eläinlääkärikuluissa saattakin sitten tulla takkiin. Löytökissat ovat ainakin Tamperella KKY:llä ja Kisu ry:llä leikattuja, rokotettuja, madotettuja ja sirutettuja/tatuointeja, joten kissan hankintahinta on jopa pienempi kuin samat kulut eläinlääkärissä pennulle. Lisäksi löytökissojen luonteet ja terveydentilat kerrotaan sivuilla ihan suoraan, jotta uusi koti tietäisi mihin on ryhtymässä. Meillä on kaksi KKY:ltä eri aikoihin otettua jo valmiiksi äärettömän sosiaalista aikuista kollia, joten kaikki löytökissat eivät todellakaan ole arkoja. Pentuaika on muutenkin lyhyt. Jos kaipaat sitä söpöyttä, mieti haluatko kissaa lainkaan, sillä kissa voi olla "vähemmän söpö" aikuinen yli 20 vuotta.

Luepa uusin artikkeli toksoplasmoosista, olikohan Hs. En ottaisi kissaa ikinä tuonkaan takia.

tavalliset maatiaiset ovat söpöimpiä kissoja, ja minusta ne ovat "ainoita oikeita kunnon kissoja" ;D. En ota kantaa siihen, mitä kautta kissa pitäisi hankkia. Kissa kuin kissa, ihania kaikki.

Mä ottaisin lapsiperheeseen pennun kasvattajalta, koska omien kokemusten pohjalta moni koditon kissa on melko arka ja ehkä koviakin kokenut ja lapset ei välttämättä osaa jättää sitä kissaa rauhaan. En siis sano, että näin pitää tehdä, oon vaan itse huomannut tämän että moni näistä mun luona majailevista joiden alkuperästä ei ole tietoa on arkaillut tosi paljon lapsia jotka on tulleet kissaa katsomaan ja lapselle tyypilliseen tapaan koittaneet heti päästä paijaamaan ja ottaa kiinni. Ne jotka on mulle tulleet hyvästä kodista, mutta ei oo vain voitu pitää niin ne on paljon reippaampia ja tykänneet niistä lapsistakin helpommin.

Itse päädyin hankkimaan aikanaan pari siamilaista. Halusin nimenomaan koiramaisen kissan, kun koiraa en voinut siinä tilanteessa ottaa. Moni tuttava järkyttyi, kun ihan maksoin kissoista monta sataa. Navetasta olisi kuulemma saanut ilmaiseksi. Vastaavasti kukaan ei hämmästele rotukoiran hankkimista. Kissaa pidetään yhä vähemmän arvokkaana eläimenä. Minä halusin tietynluonteisen kissan, joka varmasti viihtyy sisäkissana, enkä ole valintaani katunut, ihania otuksia.

Toki kissatkin ovat ennen kaikkea yksilöitä, eivät rotunsa edustajia. Minäkin tunnen ragdollin, joka ei viihdy seurassa tai varsinkaan sylissä, möllötelee mieluiten yksin jossain nurkassa. Muita ragdolleja en tunne, joten on vähän naurattanut tämä maine "koiramaisena kissana", omat kissat kun seuraavat oikeasti huoneesta toiseen, noutavat leluja ja juoksevat paikalle nimeltä kutsuttaessa. Niiden kanssa voi käydä myös pitkiä keskusteluja. :* Toisaalta tunnen myös hiljaisempia ja vaisumpia siamilaisia. Eli aina se eläimen hankkiminen on vähän arpapeliä, varsinkin jos se pentunta tulee.