Mitä mieltä me AV-mammat ollaan kotisynnytyksistä?

Jos ne on hoitaneet tuhansia synnytyksiä ja 99% prosentissa äiti hätääntyy enemmän jos sille sanotaan että vauvan sydänäänet katos, niin paska mäihä että kuuluu siihen yhteen prosenttiin, mutta elämä on.

synnytys oli kuitenkin helpomipi, kuin aikaisemmat sairaalasynnytykset. itse asiassa en edes synnyttänyt vaan vauva vaan syntyi

Sydänäänten katoaminen on varmasti hätätilanne Kumpi sit on parempi, sanoa äidille että vauvalla on hätä vai ottaa nopeasti selville mitä tapahtuu? Eikö äiti sit stressaa jos sille sanotaan että no nyt sun vauvan sydänäänet katos? Vai stressaako se jopa enemmän?

en kritisoi sitä, että kätilöt toimivat nopeasti, kritisoin sitä, että mulle ei kerrottu ennen sitä pöydälle kiskomista, jolloin olisin omalla toiminnallani voinut myös auttaa esim. sitä pöydälle nousemista. Tottahan ne kertoi mulle sitten, kun anturi oli laitettu.

Jos susta on kivempi, että sut kiskotaan pöydälle ja työnnetään se anturi sikiön päähän kertomatta mistä on kyse, niin toki sekin on ok.

Musta tuntuu, että sulla on jotenkin voimakkaammat mielipiteet mun synnytyksestä kuin mulla itsellä. Jännä.

Kumpi sit on parempi, sanoa äidille että vauvalla on hätä vai ottaa nopeasti selville mitä tapahtuu? Eikö äiti sit stressaa jos sille sanotaan että no nyt sun vauvan sydänäänet katos? Vai stressaako se jopa enemmän?

Vaikka olisi mikä hätä, jos ihmiseen mennään hoitotoimenpiteenä kajoamaan niin siitä pitää varoittaa etukäteen. Se ei montaa sekuntia vie, jos sanotaan että nyt hävisi sydänäänet ja käy tuohon pöydälle niin vaihdetaan anturia. Sitten voi sen jälkeen jutella siitä että no nyt ne äänet löytyi taas, ja jäädään seurailemaan. Se purkaa stressin aiheuttaman adrenaliinikertymän. Ja todellakin tuollainen pelästyminen voi lopettaa supistukset kuin seinään.

Jos ne on hoitaneet tuhansia synnytyksiä ja 99% prosentissa äiti hätääntyy enemmän jos sille sanotaan että vauvan sydänäänet katos, niin paska mäihä että kuuluu siihen yhteen prosenttiin, mutta elämä on.

ihan tavallista, että nämä asiat kerrotaan siinä synnytyksessä!

äidille kerrotaan että vauvan sydänäänet hävis, niin sitten siinä on tuplattu ongelmat, on sydänäänetön vauva ja kauhistunut äiti, jonka rauhoittelemiseen menee toisen kätilön työpanos.

Kumpi sit on parempi, sanoa äidille että vauvalla on hätä vai ottaa nopeasti selville mitä tapahtuu? Eikö äiti sit stressaa jos sille sanotaan että no nyt sun vauvan sydänäänet katos? Vai stressaako se jopa enemmän?

Vaikka olisi mikä hätä, jos ihmiseen mennään hoitotoimenpiteenä kajoamaan niin siitä pitää varoittaa etukäteen. Se ei montaa sekuntia vie, jos sanotaan että nyt hävisi sydänäänet ja käy tuohon pöydälle niin vaihdetaan anturia. Sitten voi sen jälkeen jutella siitä että no nyt ne äänet löytyi taas, ja jäädään seurailemaan. Se purkaa stressin aiheuttaman adrenaliinikertymän. Ja todellakin tuollainen pelästyminen voi lopettaa supistukset kuin seinään.

varsinkin kun sydänäänten häviäminen ei tosiaan automaattisesti edes tarkoita sitä, että sikiöllä on joku huonosti, se voi johtua pelkästään anturistakin.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Sinulla oli tila, jossa vauva ei todennäköisesti olisi selvinnyt hengissä ilman sairaalaa, mutta arvostelet silti kätilöiden toimintaa? Vai menikö minulta jotain ohi? Supistukset saattoivat loppua stressin takia, mutta napanuora kaulan ympärillä ei ole tilanne jossa otetaan rauhallisesti. Näin olisi myös kotisynnytyksessä, jolloin äiti voisi stressaantua --> supistukset loppua kuin seinään.

äidille kerrotaan että vauvan sydänäänet hävis, niin sitten siinä on tuplattu ongelmat, on sydänäänetön vauva ja kauhistunut äiti, jonka rauhoittelemiseen menee toisen kätilön työpanos.

kertoa se äidille, koska se äiti on tavallaan osallisena siinä synnytyksessä, mikäli et ole tullut ajatelleeksi. Se on ihan tavallista ja todellakin kuuluu kertoa.

varsinkin kun sydänäänten häviäminen ei tosiaan automaattisesti edes tarkoita sitä, että sikiöllä on joku huonosti, se voi johtua pelkästään anturistakin.

Miksi hänen äärellään oli kaksi kätilöä? Oliko jokin muukin syy kuin sydänäänet olettaa että kaikki ei ole kunnossa?

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä.

Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Lienee aika yleinen varmuustoimenpide, harmi ettet ollut moiseen osannut varautua ja koit sen niin stressaavana, että synnytys pysähtyi. Itselleni tehtiin sama ja parit muut myös, esim. verikoe vauvan päästä. Minulle kätilöt, joita siis oli kirkkaasti valaistussa huoneessa useita, selittivät niiden äkillisten toimenpiteiden jälkeen miksi mitkäkin oli tehty. Pystyin onneksi luottamaan kätilöihin ja vältyin ylimääräiseltä stressiltä, joka olisi voinut pysäyttää synnytyksen. Toimenpiteet tehtiin, jotta pystyttiin valvomaan tarkasti vauvan sykettä ja varmistumaan riittävästä hapettumisesta. Oksitosiinia meni reippaasti ja supistukset meinasivat välillä hyytyä, mutta minun tapauksessa syynä olikin vauvan koko, lähes viisi kiloa.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Sinulla oli tila, jossa vauva ei todennäköisesti olisi selvinnyt hengissä ilman sairaalaa, mutta arvostelet silti kätilöiden toimintaa? Vai menikö minulta jotain ohi? Supistukset saattoivat loppua stressin takia, mutta napanuora kaulan ympärillä ei ole tilanne jossa otetaan rauhallisesti. Näin olisi myös kotisynnytyksessä, jolloin äiti voisi stressaantua --> supistukset loppua kuin seinään.

vaan lähes kaikki ohi.

Miksi yrität päteä minun synnytykselläni? Ei sille napanuoralle tai sikiölle tehty siinä kohtaa yhtään mitään, mua käänneltiin - jos kätilö olisi sanonut, mistä on kyse, olisin kääntynyt itse - ja sydänäänet tulivat takaisin. Sitten laitettiin anturi, ja sitten vasta kerrottiin, mistä oli ollut kyse. Sitten ne supistukset loppuivat. Kätilöt eivät tienneet sillä hetkellä, miksi sydänäänet heikkenivät, he sanoivat, että todennäköisesti ei ole mitään hätää, näin käy usein.

Napanuora kaulan ympärillä selvisi vasta sitten, kun lapsi tuli ulos. Se ei ollut tiukalla, lapsi alkoi hengittää ihan normaalisti.

Miksi yrität päteä synnytyksellä, jossa et ole ollut mukana?

varsinkin kun sydänäänten häviäminen ei tosiaan automaattisesti edes tarkoita sitä, että sikiöllä on joku huonosti, se voi johtua pelkästään anturistakin.

Jättääköhän kyseinen kirjoittaja jotain kertomatta? Miksi hänen äärellään oli kaksi kätilöä? Oliko jokin muukin syy kuin sydänäänet olettaa että kaikki ei ole kunnossa?

siksi, että toinen oli harjoittelija, siis tutustumassa sairaalaan.

Mä oon varmaan jättänyt kertomatta lempivärini: se on vihreä. Tästä varmaan nyt osaat päätellä taas jotain uutta.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä.

Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Lienee aika yleinen varmuustoimenpide, harmi ettet ollut moiseen osannut varautua ja koit sen niin stressaavana, että synnytys pysähtyi. Itselleni tehtiin sama ja parit muut myös, esim. verikoe vauvan päästä. Minulle kätilöt, joita siis oli kirkkaasti valaistussa huoneessa useita, selittivät niiden äkillisten toimenpiteiden jälkeen miksi mitkäkin oli tehty. Pystyin onneksi luottamaan kätilöihin ja vältyin ylimääräiseltä stressiltä, joka olisi voinut pysäyttää synnytyksen. Toimenpiteet tehtiin, jotta pystyttiin valvomaan tarkasti vauvan sykettä ja varmistumaan riittävästä hapettumisesta. Oksitosiinia meni reippaasti ja supistukset meinasivat välillä hyytyä, mutta minun tapauksessa syynä olikin vauvan koko, lähes viisi kiloa.

koska mut nostettiin yhtäkkiä pöydälle ja alettiin vatvoa. Sitä ennen seisoskelin rauhassa sängyn vieressä.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Sinulla oli tila, jossa vauva ei todennäköisesti olisi selvinnyt hengissä ilman sairaalaa, mutta arvostelet silti kätilöiden toimintaa? Vai menikö minulta jotain ohi? Supistukset saattoivat loppua stressin takia, mutta napanuora kaulan ympärillä ei ole tilanne jossa otetaan rauhallisesti. Näin olisi myös kotisynnytyksessä, jolloin äiti voisi stressaantua --> supistukset loppua kuin seinään.

vaan lähes kaikki ohi. Miksi yrität päteä minun synnytykselläni? Ei sille napanuoralle tai sikiölle tehty siinä kohtaa yhtään mitään, mua käänneltiin - jos kätilö olisi sanonut, mistä on kyse, olisin kääntynyt itse - ja sydänäänet tulivat takaisin. Sitten laitettiin anturi, ja sitten vasta kerrottiin, mistä oli ollut kyse. Sitten ne supistukset loppuivat. Kätilöt eivät tienneet sillä hetkellä, miksi sydänäänet heikkenivät, he sanoivat, että todennäköisesti ei ole mitään hätää, näin käy usein. Napanuora kaulan ympärillä selvisi vasta sitten, kun lapsi tuli ulos. Se ei ollut tiukalla, lapsi alkoi hengittää ihan normaalisti. Miksi yrität päteä synnytyksellä, jossa et ole ollut mukana?

Luulin, että se napanuora-tilanne oli saatu selville, jolloin tilanne oli mennyt hektiseksi. En yritä millään tavalla päteä, hyvä että sinä ja vauva selviydyitte kuitenkin kaikesta!

Mulle ei ainakaan ole ihan selvää, että mulle olisi ollut vähemmän stressaavaa jos kätilö olisi ruvennut puhumaan kadonnneista sydänäänistä ENNEN kuin tiedettiin onko oikeasti syytä huoleen. Mä luulen että olisin siinä kohtaa säikähtänyt aivan helvetisti..

Mulle ei ainakaan ole ihan selvää, että mulle olisi ollut vähemmän stressaavaa jos kätilö olisi ruvennut puhumaan kadonnneista sydänäänistä ENNEN kuin tiedettiin onko oikeasti syytä huoleen. Mä luulen että olisin siinä kohtaa säikähtänyt aivan helvetisti..

että yhtäkkiä hätäisesti vängätään sen ison raskausmahan kanssa pöydälle ja kohta ronkitaan yhtä häitäisesti alapäätä, sua ei varmaankaan stressaisi myöskään tieto siitä, että ne sydänäänet eivät hetkeen kuuluneet.

Kyllähän se välittyy niiden kätilöiden toimista se kiireellisyys, mulle olisi ollut helpompaa, jos olisin itse saanut toimia siinä mukana.

asutaan tiheesti, ja raskauden ajan seuranta erittäin lämmin ja laadukas (yksityiset kätilöt, tutustut tulevaan kätilöösi jo raskausaikana). Jos ilmenee pientäkin poikkeamaa suositellaan poliklinikka synnytystä, ja synnytyksen aiaknakin pääsee helposti sairaalaan jos tällainen tarve ilmenee.



Jokaisella on vakuutuksessaan oliko se n. yht. 24 tuntia 'kotihoitoa'. Eli synnytyksen alettua ennalta tavattu 'hotaja' tulee kätilön lisäksi avustamaan. Hoitaa kaikki pyykit, teen laitot etc. Seuraavina päivinä tulee joka päivä avustamaan vauvan kanssa ja hoitamaan pyykkäystä, pientä siivousta, ruuan laittoa, vieraiden kestitsemistä etc. Lisä summalla saa hankittua tietenkin lisää tunteja.



Lisäksi vakuutukseen kuuluu perus tarvikkeet kotisynnytystä varten.



Inhimillistä, kotoista, lämminhenkistä ja turvallista.



Olen synnyttänyt 2 lasta kätilöopistolla haikaranpesässä ja nyt keväällä syntyy 3. kotona hollannissa. Olen myös saanut olla täällä kahdessa kotisynnytyksessä mukana. Toinen meni oikein mutkattomasti, toisessa jouduttiin lähtemään sairaalaan, josta sitten palattiin tunti synnytyksen jälkeen kotiin (kätilö kuskas ees taas).

Ärsyttää, kun täällä ollaan niin kotisynnytyksiä vastaan.

Olen synnyttänyt kolme lasta kuudesta(3.,4.ja5.) kotona, samaa suunnittelen tämän seitsemännenkin kanssa, jos ei ilmene ongelmia loppuraskaudessa.



Ei minulla kuitenkaan ole mitään sairaalasynnytystä vastaan, koska osaan pitää puoliani ja päättää miten haluan synnyttää ja siihen kätilön(joka yleensä vain sivustaseuraaja) on vaan suostuttava. En tarvitse mitään kivunlievityksiä, piuhoja/antureita tai hörhökonsteja synnyttämiseen, vaan olen suoran toiminnan synnyttäjä. Sairaalaan vasta, kun supistukset tulevat minuutin välein ja pääsee suoraan saliin ponnistamaan ja siitä sitten 6h kuluttua takaisin kotiin.

Nyt kun lähimpään sairaalaan 70km, en todellakaan aio lähteä edestakaisin ajelemaan, kun kerta voin taas synnyttää turvallisesti kotosalla miehen ja sisarusten kesken ja tätini(kätilö) on taas avustamassa, jos tarvetta.

joutua itse pyykkäämään veriä ja kakkoja yms. Edes synnyttämään haluan päästä täyden palvelun taloon. En pelkää sairaaloita enkä toimenpiteitäkään. Haluan epiduraalin. Haluan että tarvittaessa lääkäri löytyy samasta rakennuksesta. Haluan että lähistöllä on elvytysmahdollisuus lapselleni. Mulla olis turvaton olo kotisynnytyksessä.