Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä me AV-mammat ollaan kotisynnytyksistä?
25.09.2012 |
Kakkoselta "kätilöt" ohjelma Norjasta, jossa näytettiin kotisynnytystä. Itse haluaisin, jos ei olisi niin suuret riskit.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetään kotisynnytystä. Kaikki menee hyvin. Hurraa kotisynnytyksen piikkiin.
Yritetään kotisynnytystä. Jossain vaiheessä äiti kärrätään sairaalaan. Siinä vaiheessa tilanne on jo pitemmällä kuin se olisi ollut jos äiti olisi alunperin ollut sairaalassa. Voi voi sairaalan piikkiin. Voi voi hollannin tilastoille. Ei tahraa kotisynnytysglooriaan.
No homma mennee hollannissakin todennäköisesti näin Yritetään kotisynnytystä. Kaikki menee hyvin. Hurraa kotisynnytyksen piikkiin.
Yritetään kotisynnytystä. Jossain vaiheessä äiti kärrätään sairaalaan. Siinä vaiheessa tilanne on jo pitemmällä kuin se olisi ollut jos äiti olisi alunperin ollut sairaalassa. Voi voi sairaalan piikkiin. Voi voi hollannin tilastoille. Ei tahraa kotisynnytysglooriaan.
parempi esitellä faktoja eikä omia olettamuksia? Kenen intressien mukaista on siloitella kotisynnytystilastoja?
Kakkoselta "kätilöt" ohjelma Norjasta, jossa näytettiin kotisynnytystä. Itse haluaisin, jos ei olisi niin suuret riskit.
synnytystä, enkä ole missään niistä tarvinnut mitään apua, joten voisin aivan hyvin synnyttää kotonakin.
Tosin meille ei enää tule lapsia : )
olen sen verran riippuvainen epiduraalista ja ammeesta. No, jonkinlaisen kahluualtaan voisi saada kotiinkin, mutta sairaalassa oli aivan taivaallinen allas jossa pystyi lillumaan ja lepäämään supistusten välillä.
En tosin arvostelisi vaikka joku kotisynnytyksen haluaisi. Aivan kuten lääkkeellisen kivunlievityksen kanssa; ystäväni koki synnytyksensä "voimaannuttavana" kun ei sellaisia tarvinnut, minä taas haluan itseeni pumpattavan kaiken mahdollisen lievityksen sillä en näe synnytyksessä mitään voimaannuttavaa.. Eli kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A recent meta-analysis published in the American Journal of Obstetrics & Gynecology provides the strongest evidence so far that home birth can, after all, be harmful to newborn babies. The research incorporated 12 studies and 500 000 births from several industrialised nations (USA, Canada, Australia, Sweden, the Netherlands, and Switzerland). The data show that planned home births to healthy and low-risk mothers compared with planned hospital births in the same group of women doubled the risk of neonatal deaths (0·2% vs 0·09%). And when infants with congenital defects were excluded, the risk of neonatal mortality tripled. The main attributable factors for the increase in mortality were the occurrence of breathing difficulties and failed attempts at resuscitation—two factors associated with poor midwife training and a lack of access to hospital equipment. In the USA, for example, only a third of home births are accompanied by a certified midwife.
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140673610611658/f…
Miksi sen synnytyksen yleensäkkin pitäisi olla joku elämys? Itselleni riittää kunhan se on mahdollisimman nopeasti ohi. Hirveästi nykyään kaikenmaailman hippi-ideologiaa synnytykseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian riskaabelia touhua.
Tämä tieto perustuu ainoastaa av faktoihin, eli jos riskit lapsen traumatisoitumiseen ovat todella suuret jo pelkästään marketti haalareissa, autossa nukkumisessa, paivähoidossa, kaupan eineksissä, pyllyn pyyhkimisessä, yh-vanhemmuudessa, sokerin syömisessä, jne.
Jos kotisynnytys olisi ainoa vaihtoehto, olisin pitänyt visusti huolen, etten tule raskaaksi. Ei ole ihmisen hommaa leikkiä omalla ja vauvan hengellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen synnytyksen yleensäkkin pitäisi olla joku elämys? Itselleni riittää kunhan se on mahdollisimman nopeasti ohi. Hirveästi nykyään kaikenmaailman hippi-ideologiaa synnytykseen liittyen.
Olen lukenut tietoa kotisynnytyksistä, ja ainakin näkemieni tilastojen mukaan kotisynnytyksissä on vähemmän komplikaatioita ja vähemmän tarvetta lääketieteelliseen puuttumiseen, joten ne ovat siis helpompia ja nopeampia kuin sairaalassa.
En ole tässä propagoimassa minkään puolesta, enkä tiedä, haluaisinko edes synnyttää kotona, jos siihen olisi mahdollisuus. Haluan vain tuoda tähän keskusteluun näkökulmaa siihen, miten monimutkainen kehomme on ja miten paljon erilaiset kokemukset aivan tiedostamatta vaikuttavat siihen. Jos joku on lukenut viime aikoina lehtiä, on todennäköisesti lukenut uusista plasebo-tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen psyykellä on todella suuri rooli parantumisessa. Sama pätee synnytyksiin. Monet asiat saattava sairaalaympäristössä pitkittää synnytystä, ihan alkaen vaikkapa stressistä ja jännityksestä esim. valon määrään, joka vaikuttaa jotenkin hormonaalisesti - en muista miten, kuitenkin niin, että liian kirkas valo voi vaikuttaa synnytykseen pitkittävästi.
On mahtavaa, että meillä on niin pieni imeväis- ja äitikuolleisuus ja turvalliset sairaalat, joissa synnyttää, mutta sitten on se toinenkin puoli: psyyken vaikutus synnytykseen. Omassa synnytyksessänikin oli paljon sellaisia juttuja, jotka olisi ehkä voinut välttää, jos ympäristö olisi ollut erilaine ja kätilöt toimineet toisin.
kyllä se varmaan olisi kivempaa synnyttää kotona kynttilöiden valossa. Mutta kun synnyttämisen aika on pari tuntia mun elämästä ja sen vaikutukset voi pahimmillaan koskea 100% vauvan elämästä, niin mun mielipide on se, että koetan kestää kirkkaat valot ja sen että synnytys voi pahimmillaan olla aika paska kokemus, mutta parhaimmillaan oikein positiivinen, kuten esim. yhdellä muntutulla, joka sen kauhean epiduraalinkin sit otti ja oikein mukavasti sujui synnytys. Mutta synnytyshän ei oikeastaan saa olla kiva ja voimaannuttava, jos epiduraali on käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen synnytyksen yleensäkkin pitäisi olla joku elämys? Itselleni riittää kunhan se on mahdollisimman nopeasti ohi. Hirveästi nykyään kaikenmaailman hippi-ideologiaa synnytykseen liittyen.
Olen lukenut tietoa kotisynnytyksistä, ja ainakin näkemieni tilastojen mukaan kotisynnytyksissä on vähemmän komplikaatioita ja vähemmän tarvetta lääketieteelliseen puuttumiseen, joten ne ovat siis helpompia ja nopeampia kuin sairaalassa.
En ole tässä propagoimassa minkään puolesta, enkä tiedä, haluaisinko edes synnyttää kotona, jos siihen olisi mahdollisuus. Haluan vain tuoda tähän keskusteluun näkökulmaa siihen, miten monimutkainen kehomme on ja miten paljon erilaiset kokemukset aivan tiedostamatta vaikuttavat siihen. Jos joku on lukenut viime aikoina lehtiä, on todennäköisesti lukenut uusista plasebo-tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen psyykellä on todella suuri rooli parantumisessa. Sama pätee synnytyksiin. Monet asiat saattava sairaalaympäristössä pitkittää synnytystä, ihan alkaen vaikkapa stressistä ja jännityksestä esim. valon määrään, joka vaikuttaa jotenkin hormonaalisesti - en muista miten, kuitenkin niin, että liian kirkas valo voi vaikuttaa synnytykseen pitkittävästi.
On mahtavaa, että meillä on niin pieni imeväis- ja äitikuolleisuus ja turvalliset sairaalat, joissa synnyttää, mutta sitten on se toinenkin puoli: psyyken vaikutus synnytykseen. Omassa synnytyksessänikin oli paljon sellaisia juttuja, jotka olisi ehkä voinut välttää, jos ympäristö olisi ollut erilaine ja kätilöt toimineet toisin.
Oletko koskaan synnyttänyt?
Ei siellä sairaalassakaan ole pakko ottaa puudutteita ja piuhoja, jos tuntuu ettei niitä tarvitse!
Aika moni vaan haluaa. Niin minäkin, vaikka alun perin ajattelin meneväni mahdollisimman luomuna.
Joten olisiko sen takia kotisynnytyksissä vähemmän komplikaatioita ja muita, koska riskisynnytykset hoidetaan siellä sairaalassa?
Sillähän ne luvut pysyy pieninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ne haluavat laittaa. Hirveä syyllistäminen ja suorainen haukkuminen alkanut minun kohdalla ainakin heti, kun olen kieltänyt scalp-elektrodin käytön. Eikä aikaakaan, kun mahan päältä alkaa käyrä "näkyä huonosti" ja sitten on "nyt ihan pakko laittaa tää scalppi".
Eli ei se äidin vapaaseen tahtoon perustu se toiminta sairaalassa. Ja kun ei kätilö tarjoa mitään lääkkeettömiä kivunlievitysvaihtoehtoja eikä kannusta/tue äitiä millään lailla niin harva on niin voimakastahtoinen että jaksaa pitää kiinni omasta näkemyksestään. Luulee itse halunneensa puudutteita tms. ja ihmettelee miksi synnytyksestä jäi niin paskat fiilikset.
T: se jonka kolmas synnytys oli aivan kamala kätilön takia
Miksi sen synnytyksen yleensäkkin pitäisi olla joku elämys? Itselleni riittää kunhan se on mahdollisimman nopeasti ohi. Hirveästi nykyään kaikenmaailman hippi-ideologiaa synnytykseen liittyen.
Olen lukenut tietoa kotisynnytyksistä, ja ainakin näkemieni tilastojen mukaan kotisynnytyksissä on vähemmän komplikaatioita ja vähemmän tarvetta lääketieteelliseen puuttumiseen, joten ne ovat siis helpompia ja nopeampia kuin sairaalassa.
En ole tässä propagoimassa minkään puolesta, enkä tiedä, haluaisinko edes synnyttää kotona, jos siihen olisi mahdollisuus. Haluan vain tuoda tähän keskusteluun näkökulmaa siihen, miten monimutkainen kehomme on ja miten paljon erilaiset kokemukset aivan tiedostamatta vaikuttavat siihen. Jos joku on lukenut viime aikoina lehtiä, on todennäköisesti lukenut uusista plasebo-tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen psyykellä on todella suuri rooli parantumisessa. Sama pätee synnytyksiin. Monet asiat saattava sairaalaympäristössä pitkittää synnytystä, ihan alkaen vaikkapa stressistä ja jännityksestä esim. valon määrään, joka vaikuttaa jotenkin hormonaalisesti - en muista miten, kuitenkin niin, että liian kirkas valo voi vaikuttaa synnytykseen pitkittävästi.
On mahtavaa, että meillä on niin pieni imeväis- ja äitikuolleisuus ja turvalliset sairaalat, joissa synnyttää, mutta sitten on se toinenkin puoli: psyyken vaikutus synnytykseen. Omassa synnytyksessänikin oli paljon sellaisia juttuja, jotka olisi ehkä voinut välttää, jos ympäristö olisi ollut erilaine ja kätilöt toimineet toisin.
Oletko koskaan synnyttänyt?
Ei siellä sairaalassakaan ole pakko ottaa puudutteita ja piuhoja, jos tuntuu ettei niitä tarvitse!
Aika moni vaan haluaa. Niin minäkin, vaikka alun perin ajattelin meneväni mahdollisimman luomuna.
viestissäni omasta synnytyksestäni, joten siitäkin jo voi päätellä, että olen synnyttänyt.
Totta kai voi olla ottamatta puudutteita ym, mutta en mä siitä puhunutkaan, sehän on ihan selvää - paitsi kyllä se puudute on pakollinen oksitosiinitipan yhteydessä, tai näin mä käsitin, koska ei multa kysytty, haluanko epiduraalin vai en.
Mä en tarkoittanut viestissäni lääketieteellisen puuttumisen keinoilla pelkästään puudutteita ja piuhoja vaan sitä, että sairaalaympäristö voi vaikuttaa synnyttäjään esim. siten, että synnytyksen eteneminen pysähtyy (kuten mulle kävi). Sen perusteella, mitä olen lukenut kotisynnytyksistä, niissä supistukset harvoin loppuvat. Sairaalasynnytyksissä tämä taas on aika tavallista.
Edelleen, en ole propagoimassa kotisynnytysten puolesta, haluan vain keskustella siitä, mitä muita asioita synnytyksessä voitaisiin ottaa huomioon ja miten esim. tiettyjen asioiden haluaminen synnytyksessä ei ole hippielämysten hakua, vaan oikeasti hyväksi sekä synnyttäjän että syntyvän kannalta.
kukaan puhunut puudutteesta mitään ennenkuin itse pyysin. Tai siis anoin.
mitä ne haluavat laittaa. Hirveä syyllistäminen ja suorainen haukkuminen alkanut minun kohdalla ainakin heti, kun olen kieltänyt scalp-elektrodin käytön. Eikä aikaakaan, kun mahan päältä alkaa käyrä "näkyä huonosti" ja sitten on "nyt ihan pakko laittaa tää scalppi".
Eli ei se äidin vapaaseen tahtoon perustu se toiminta sairaalassa. Ja kun ei kätilö tarjoa mitään lääkkeettömiä kivunlievitysvaihtoehtoja eikä kannusta/tue äitiä millään lailla niin harva on niin voimakastahtoinen että jaksaa pitää kiinni omasta näkemyksestään. Luulee itse halunneensa puudutteita tms. ja ihmettelee miksi synnytyksestä jäi niin paskat fiilikset.
T: se jonka kolmas synnytys oli aivan kamala kätilön takia
Kaamealta akalta kuulostaa. Miksi et vaihtanut kätilöä?
Minä oon aina saanut mennä sairaalassa omilla ehdoillani.
Kätilöstä riippuu ilmeisesti tuokin :/
Mulla oli oksitosiini käytössä eikä kukaan puhunut puudutteesta mitään ennenkuin itse pyysin. Tai siis anoin.
että käytäntö vaihtelee sairaaloittain. Mun synnytyksessä kätilö tilasi anestesialääkärin heti kun oksitosiinitippa oli laitettu, eikä siis kysynyt multa mitään.
Mulla loppui supistukset, kun sikiön sydänäänet häipyivät ja kätilöt nostivat mut yhtäkkiä pöydälle eivätkä kertoneet, mistä on kyse. Samaan syssyyn laittoivat anturin vauvalle. En siis kritisoi heidän toimintaansa muuten kuin sen osalta, että eivät tosiaan sanoneet mulle, mistä on kyse, alkoivat vain vatvoa ja ronkkia. Supistukset loppuivat siihen.
Sairaalassa olen saanut vaikuttaa omiin synnytyksiini ( puudutukset, sängyssä/liikkeellä olo, jne.) niin paljon kuin se on ollut mahdollista vauvan hyvinvointi huomioon ottaen.
Kysykääpä olisiko joku hätäsektioon joutunut halunnut synnyttää sittenkin kotona? Tunnen eräänkin ihmisen jonka synnytys eteni täysin normaalisti, kunnes juuri kun olisi pitänyt alkaa ponnistaa, sydänäänet heikkenivät rajusti. Hätäsektiolla lapsi maailmaan, 1 apgarpiste ja lapsi teholle. Olisikohan jäänyt kotisynnytyksessä henkiin? Kyseinen raskaus ja synnytyskin viime metreille täysin normaaleja, ilman mitään osviittaa tulevasta. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että itselle kävisi näin, mutta onhan se mahdollista. Siinä ei paljon lohduttaisi Hollannin kotisynnytys-tilastot kun omalle kohdalle osuisi lapsen kuolema tai vammautuminen, koska matka sairaalaan kesti liian kauan.
Ajatuksena kotisynnytys on upea, mutten itse ikinä ottaisi sellaista riskiä.
Alue: Aihe vapaa
"Mutta kun tutkimuksessa vertailtiin matalan riskin synnyttäjiä, jotka suunnittelivat synnytystä kotona ja niitä, jotka suunnittelivat synnytystä sairaalassa ei eroja löydetty lapsikuolleisuudessa, eikä vammautumisissa äidin tai lapsen osalta.
"Tulimme siihen tulokseen, että matalan riskin synnyttäjien on yhtä turvallista synnyttää kotona kätilön avustuksella, kuin sairaalassa kätilön avustuksella." sanoi Professori Simone Buitendijk TNO instituutista. "
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=275