Mitä mieltä me AV-mammat ollaan kotisynnytyksistä?

kukaan puhunut puudutteesta mitään ennenkuin itse pyysin. Tai siis anoin.

Mulla loppui supistukset, kun sikiön sydänäänet häipyivät ja kätilöt nostivat mut yhtäkkiä pöydälle eivätkä kertoneet, mistä on kyse. Samaan syssyyn laittoivat anturin vauvalle. En siis kritisoi heidän toimintaansa muuten kuin sen osalta, että eivät tosiaan sanoneet mulle, mistä on kyse, alkoivat vain vatvoa ja ronkkia. Supistukset loppuivat siihen.

Että sinua saa ronkkia ihan miten sattuu ja alapäähäsi työntää piuhoja edes sanomatta että nyt me teemme näin. Ei juma- kyllä me äidit sitten ollaan typeriä koska meitä saa näköjään kohdella ihan miten sattuu. "Koska vauvan turvallisuus ja hyvinvointi on pääasia". Sen varjolla saa sitten tehdä ihan mitä tahansa.

Synnytys on syvälle naisen minuuteen, psyykeen ja seksuaalisuuteen menevä tapahtuma. Synnytyksen aikana huonosti kohdelluksi tuleminen voi pahimmillaan jättää naisen psyykeen raiskaukseen rinnastettavat arvet. Äidin pitäisi pystyä luottamaan kätilöönsä. Sairaalassa on sairaalan säännöt, kätilö noudattaa niitä. Jos hoitokulttuuri on vielä sellainen ettei äitiä tarvitse edes muodon vuoksi kuunnella niin huono synnytyskokemus on melko varmasti taattu. Ja silloin se kotisynnytyskin voi tuntua kivalta vaihtoehdolta...

Mulla loppui supistukset, kun sikiön sydänäänet häipyivät ja kätilöt nostivat mut yhtäkkiä pöydälle eivätkä kertoneet, mistä on kyse. Samaan syssyyn laittoivat anturin vauvalle. En siis kritisoi heidän toimintaansa muuten kuin sen osalta, että eivät tosiaan sanoneet mulle, mistä on kyse, alkoivat vain vatvoa ja ronkkia. Supistukset loppuivat siihen.

Että sinua saa ronkkia ihan miten sattuu ja alapäähäsi työntää piuhoja edes sanomatta että nyt me teemme näin. Ei juma- kyllä me äidit sitten ollaan typeriä koska meitä saa näköjään kohdella ihan miten sattuu. "Koska vauvan turvallisuus ja hyvinvointi on pääasia". Sen varjolla saa sitten tehdä ihan mitä tahansa.

Synnytys on syvälle naisen minuuteen, psyykeen ja seksuaalisuuteen menevä tapahtuma. Synnytyksen aikana huonosti kohdelluksi tuleminen voi pahimmillaan jättää naisen psyykeen raiskaukseen rinnastettavat arvet. Äidin pitäisi pystyä luottamaan kätilöönsä. Sairaalassa on sairaalan säännöt, kätilö noudattaa niitä. Jos hoitokulttuuri on vielä sellainen ettei äitiä tarvitse edes muodon vuoksi kuunnella niin huono synnytyskokemus on melko varmasti taattu. Ja silloin se kotisynnytyskin voi tuntua kivalta vaihtoehdolta...

Tarkoitin, että totta kai piti toimia nopeasti ja tehdä kaikki sikiön hyväksi, MUTTA olisi voinut myös sanoa minulle, että sydänäänet katosivat, nyt tehdään äkkiä näin...

sen verran että mahtaakohan oksitosiinisynnytysten epäonnistumiseen vaikuttaa enemmän itse epäluonnollisesti eteenpäinpotkittu synnytys kuin sairaalan kirkaat valot tai muu epämukavuus? Mulla oli siis raskaushepatoosin takia oksitosiinilla käynnissä pidetty synnytys.



Ja ehkä se kätilö tiesi mitä teki tilatessaan sulle heti valmiiksi puudutuksen ja oli itse asiassa sun paras ystävä, nimittäin mun oksitosiinisynnytyksessä kivut äityi yhtäkkiä muutamassa minuutissa siedettävistä täydeksi helvetiksi, josta en oikeasti muista yhtään mitään! Siis muistan sen miten yhtäkkiä helvetti aukesi, oksensin kaaressa, pyysin epiduraalin ja seuraava muistikuva on se että anestesialääkäri esittelee itsensä ja tökkää neulan selkään. Se mitä siinä välissä tapahtui on täysin hämärän peitossa. Että ehkä saisit oikeesti kiittää sitä kätilöä haukkumisen sijaan.



Siltikin lopulta valitsisin juuri tämän synnytyksen kuin esim. sen vaihtoehdon, että lapsi olisi päästetty täysaikaiseksi käynnistämättä ja olisi käynyt niin, että lapsi olisi kuollut kohtuun luonnollista käynnistymistä odotellessa.

ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Katilot siivosivat veret ja istukan. Palauduin paljon nopeammin kuin sairaala synnytyksesta, niita on kolme. Suosittelen.

että kotisynnytys ei tulisi mieleenkään. Kätilöt ovat olleet ystävällisiä ja kannustavia, ja synnytyksen jälkeen kaikki mieltä painamaan jääneet asiat käytiin läpi hoitavan kätilön kanssa. Tuskallinen se synnytys oli, 15 h yhteensä ja 2 h ponnistusvaihetta, joten oli hyvä kun koko ajan oli vierellä mahdollisuus myös hätätoimenpiteisiin. Minullakin aukeaminen oli koko ajan alkusupistuksista ponnistamiseen nousevana tasaisena käyränä, eli täysin normaali, mutta ongelmat kehittyivät ponnistusvaiheessa. En haluaisi sellaista missään muualla kuin mahdollisimman turvallisessa ympäristössä, vaikka voihan totta kai sairaalassakin tapahtua virheitä.

ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Katilot siivosivat veret ja istukan. Palauduin paljon nopeammin kuin sairaala synnytyksesta, niita on kolme. Suosittelen.

ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Katilot siivosivat veret ja istukan. Palauduin paljon nopeammin kuin sairaala synnytyksesta, niita on kolme. Suosittelen.

Ainakaan tätä nykyistä maha-asukasta, koska hän sattuu olemaan perätilassa. Haluan, että lääkäri on tavoitettavissa ja olen onnellinen siitä, että tulen synnyttämään tyksissä.

On se ollut aikoinaan hurjaa touhua kun kotisynnytys on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

sen verran että mahtaakohan oksitosiinisynnytysten epäonnistumiseen vaikuttaa enemmän itse epäluonnollisesti eteenpäinpotkittu synnytys kuin sairaalan kirkaat valot tai muu epämukavuus? Mulla oli siis raskaushepatoosin takia oksitosiinilla käynnissä pidetty synnytys.

Ja ehkä se kätilö tiesi mitä teki tilatessaan sulle heti valmiiksi puudutuksen ja oli itse asiassa sun paras ystävä, nimittäin mun oksitosiinisynnytyksessä kivut äityi yhtäkkiä muutamassa minuutissa siedettävistä täydeksi helvetiksi, josta en oikeasti muista yhtään mitään! Siis muistan sen miten yhtäkkiä helvetti aukesi, oksensin kaaressa, pyysin epiduraalin ja seuraava muistikuva on se että anestesialääkäri esittelee itsensä ja tökkää neulan selkään. Se mitä siinä välissä tapahtui on täysin hämärän peitossa. Että ehkä saisit oikeesti kiittää sitä kätilöä haukkumisen sijaan.

Siltikin lopulta valitsisin juuri tämän synnytyksen kuin esim. sen vaihtoehdon, että lapsi olisi päästetty täysaikaiseksi käynnistämättä ja olisi käynyt niin, että lapsi olisi kuollut kohtuun luonnollista käynnistymistä odotellessa.

Joo, varmaan se epiduraali tulikin siihen ihan tarpeeseen, mutta olisi kiva siinä ja muissakin kohtaa ollut, jos se kätilö olisi puhunut mulle - ehkei sitä oksitosiinia olisi tarvittukaan, jos kätilö olisi ennen mun pöydälle nostamistani sanonut, että nyt teemme näin.

Pointtihan on just se, että oksitosiinia tarvitaan monesti synnytyksissä, koska ne keskeytyy, vaikka ne on siihen asti edenneet normaalisti, ja monesti ne tekijät liittyvät juuri siihen sairaalaympäristöön! Jotkut kirkkaat valot saattavat tuntua naurettavilta, mutta mä olen nähnyt ihan tieteellisen, fysiologisen selityksen sille, miksi kirkkaat valot voivat vaikuttaa negatiivisesti synnytyksen etenemiseen ja kestoon.

Kaikki eivät saa sitä oksitosiinia nimittäin sen takia, että synnytys ei ole käynnistynyt lainkaan, monet saavat sitä kesken synnytyksen, kuten minä. Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun. Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia, eikä vauva meinannut tulla ulos edes imukupilla. Supistukset olivat koko ponnistusvaiheen ajan liian heikot.

Mä lopuksi halusin, että sitä epiduraalia ei anneta enää lisää, koska sen vaikuttaessa en päässyt liikkumaan, ja maatessa mulla tuli tosi voimakas kipu alaselkään, sitä ei epiduraali vienyt pois.

Jos kotisynnytyksessä supistukset loppuvat, eikä niitä saada kotona enää käyntiin ja päädytään siirtymään sairaalaan, jossa lapsi sitten lopulta syntyy, lasketaanko tämä synnytys kotisynnytykseksi? Ei varmaankaan jos lapsi kerran syntyi sairaalassa, tuleekohan tällöin tilastoihin jonkin sortin merkintä "epäonnistuneesta" kotisynnytyksestä? Voiko yksi synnytys siis olla sekä koti, että sairaala tilastoissa. Mitenköhän siis tilastoidaan kaikki ne kotisynnytykset, jotka siirtyvät kesken synnytyksen sairaalaan? Kunhan pohdin, että jos jos jos.

Mä en tarkoittanut viestissäni lääketieteellisen puuttumisen keinoilla pelkästään puudutteita ja piuhoja vaan sitä, että sairaalaympäristö voi vaikuttaa synnyttäjään esim. siten, että synnytyksen eteneminen pysähtyy (kuten mulle kävi). Sen perusteella, mitä olen lukenut kotisynnytyksistä, niissä supistukset harvoin loppuvat. Sairaalasynnytyksissä tämä taas on aika tavallista.

On se ollut aikoinaan hurjaa touhua kun kotisynnytys on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ja kuitenkin niistäkin lapsista syntyi suurin osa elävinä ja terveinä. Pienet keskosetkin synnytettiin kotona, sitten vietiin pärekopassa lämminvesipullojen kera sairaalaan.

Toki moni äiti joutui kohtaamaan sen ikävimmän asian, että vauva kuoli tai vammautui pahasti. Tai itselle jäi pahoja vaurioita synnytyksestä. Ja kyllähän niitä äitejä synnytyksiin kuolikin.

Onnellisessa asemassahan me ollaan kun on mahdollisuus mennä sairaalaan synnyttämään turvallisesti. Silti jaksan kritisoida sairaaloissa tapahtuvaa äitien alistamista, huomiotta jättämistä, äidin toiveiden ja mielipiteiden mitätöimistä, vallankäyttöä.

yhdessä kirjassa, että joskus vuonna kivi ja kanto äidit hyvästeli perheensä varmuuden vuoksi synnytyksen alkaessa. Se jotenkin pystäytti.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

vauvan huonontunut tilanne kertonut siitä että sun synnytyksessä oli jokin ongelma ihan ilman keskeytymistäkin? Sun oletus on siis se, että keskeytys aiheutti ongeman, kun mä epäilen että ongelma aiheutti vauvan tilan heikkenemisen ja synnytyksen keskeytyminen oli osa ongelmaa, ei mikään ulkopuolelta tullut kätilöiden aiheuttama seuraus.

Jos kotisynnytyksessä supistukset loppuvat, eikä niitä saada kotona enää käyntiin ja päädytään siirtymään sairaalaan, jossa lapsi sitten lopulta syntyy, lasketaanko tämä synnytys kotisynnytykseksi? Ei varmaankaan jos lapsi kerran syntyi sairaalassa, tuleekohan tällöin tilastoihin jonkin sortin merkintä "epäonnistuneesta" kotisynnytyksestä? Voiko yksi synnytys siis olla sekä koti, että sairaala tilastoissa. Mitenköhän siis tilastoidaan kaikki ne kotisynnytykset, jotka siirtyvät kesken synnytyksen sairaalaan? Kunhan pohdin, että jos jos jos.

Sanotaan vaikka että kotisynnytyksessä tulee ongelma joka johtaisi vauvan tai äidin kuolemaan jatkuessaan. Äiti ja vauva viedään sairaalaan, jossa heidät pelastetaan. Tuleeko kotisynnytyssarakkeeseen kohta kuollut vauva ja/tai äiti? Tuskin? Jätetäänkö sairaalasynnytysten komplikaatioiden listasta pois yksi sektio ja/tai vauriot osapuolissa? Tuskin.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

vauvan huonontunut tilanne kertonut siitä että sun synnytyksessä oli jokin ongelma ihan ilman keskeytymistäkin? Sun oletus on siis se, että keskeytys aiheutti ongeman, kun mä epäilen että ongelma aiheutti vauvan tilan heikkenemisen ja synnytyksen keskeytyminen oli osa ongelmaa, ei mikään ulkopuolelta tullut kätilöiden aiheuttama seuraus.

Vauvan sydänäänten heikkeneminen johtui siitä, että hänellä oli napanuora kaulan ympärillä, tämä selvisi sitten, kun vauva vihdoin saatiin kahden lääkärin imukupilla avustamana ja kahden kätilön painaessa vatsaani ulos.

Supistukset heikkenivät sen jälkeen, kun mulle oli tehty se äkillinen toimenpide.

Onko se todellakin niin vaikea uskoa, että synnytys keskeytyy, jos äiti yhtäkkiä kokee olonsa stressaavaksi? Onhan tämä ilmiö olemassa muillakin eläimillä!

Mulla hyvin alkanut avautuminen ja supistukset keskeytyivät heti mulle tehdyn äkillisen toimenpiteen jälkeen, eivätkä supistuneet palautuneet normaaleiksi, vaikka mulla meni oksitosiini koko synnytyksen loppuun.

Oletko ikinä miettinyt olisiko supistusten loppumisen voinut aiheuttaa sama syy, joka aiheutti sen äkillisen toimenpiteen? Ja tämä ei sitten ollut kettuilua, vaan pelkkä miete.

oli se, että mut nostettiin pöydälle ja vauvan päähän laitettiin anturi, koska sydänäänet katosivat hetkeksi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä.

Supistukset loppuivat sitten sen jälkeen.

Kumpi sit on parempi, sanoa äidille että vauvalla on hätä vai ottaa nopeasti selville mitä tapahtuu? Eikö äiti sit stressaa jos sille sanotaan että no nyt sun vauvan sydänäänet katos? Vai stressaako se jopa enemmän?