Onpa täällä paljon lastensa liikunnan vastustajiia, onko laiskuutta?

Ja jos äiti haluaa harrastaa lapsensa puolesta niin tuskinpa se kovin mielekästä on lapselle.

Juuri sen takia olen iloinen, että lapseni eivät ole halunneet pelata fudista!

Ihan naurettavaa, että pitää sitoutua käymään kisoissa, peleissä ja treeneissä ympäri Suomen viikonloppuisin ja heräämään epäinhimillisiin aikoihin. Siihen sitten vielä lukuisat viikkotreenit päälle ja mieluiten vielä vanhemmat auttamaan joka asiassa. Juu, ei kiitos.



Yrität selvästi vain ärsyttää ja minä tartuin koukkuun=)



Mutta kyllä niitä tosiaan on muitakin harrastuksia, jotka eivät vaadi mahdottomuuksia.

Lasten harrastuksiin kuskailu on kun laittais rahaa pankkiin. Eikä ole ikinä haitaksi, jos harrastaminen on lapsilähtöistä. Harrastuksiin kulutettu aika on pois kaikenlaiselta turhanpäiväiseltä vetelehtimiseltä ja pahanteolta. Johonkin ne nuoret sen energiansa pistävät, eikä se aina ole positiivista.



Harrastamisen ei tarvitse olla kallista urheiluseuroissa tapahtuvaa, vaan itsekseenkin perheen kesken voi harrastaa. Uiminen, luistelu, patikoiminen, pihapelit ym. eivät ole rahasta kiinni. Kunnan liikuntapaikkojen maksut on nimellisiä ja kerran hankituilla varusteilla liikkuu monta vuotta. Kun pienestä asti kannustaa lapsia liikkumaan, jää siitä usein elämäntapa. Hieman viitseliäisyyttä peliin, oma laji löytyy varmasti!

esim. pikkukoululaisella treenit 4x viikossa. Silloihan yksi harratus syö muut.

Minä ainakin pidän tärkeänä sitä että lapsi saa harrastaa monipuolisesti esim. liikunnan ohella musiikkia, kuvataiteita yms.

Nyt kun olen lukenut noita joukkueurheiluun ja liikuntaan yleensä liittyviä ketjuja, niin hämmästyttää kuinka monet tuntuvat vastustavan lastensa harrastuksia! Ei jakseta viedä, vie liikaa aikaa, lasten täytyy saada leikkiä jne jne, mä pidän noita syitä outoina. Jos lapset saavat päättää, niin joo, varmaan vaan leikkisivät, pelaisivat koneella jne. Siitä onkin sitten jo lyhyt matka kavereiden kanssa hengaan sinne ostarille jne. Viekää ihmiset lapsianne harrastuksiin, se kannattaa aina!

ovat pihalla illat ja pyöräilevät tai kävelevät kaikki matkat kavereille jne, mihin tarvitaan lisää liikuntaharrastuksia?

mutta joo, harmillisen paljon menee aikaa tenavien harrastuksiin viikossa, ihan mielelläni voisin tehdä muutakin kuin olla taksikuskina.

Mutta en tuollaiseen rääkkiin. En usko että tuollainen rääkki jo noin nuorena on hyväksi lapsen fyysiselle kunnolle, psyykkisestä puhumattakaan. lapsell on oikeus myös vapaa-aikaan ja rauhaisaan yhdessä oloon perheen kanssa. Lapseni harrasti pari vuotta joukkuelajia, ja sen ehdoilla mennen koko perheen elämästä tuli yhtä kiirettä ja paikasta toiseen juoksemista. lapsesta pelaaminen oli kivaa, mutta kivoja asioita oli muitakin, joihin ei silloin jäänyt aikaa. Puhumattakaan koulutyöstä, ainakin mun lapsella on ihan kunnolla läksyjä ja erilaisia projekteja, jotka tulee tehdä ajallaan. Minusta koulu tulee ensin, en todella halkuais lapsen asettavan harrastusta koulun edelle.

Nyt kun olen lukenut noita joukkueurheiluun ja liikuntaan yleensä liittyviä ketjuja, niin hämmästyttää kuinka monet tuntuvat vastustavan lastensa harrastuksia! Ei jakseta viedä, vie liikaa aikaa, lasten täytyy saada leikkiä jne jne, mä pidän noita syitä outoina. Jos lapset saavat päättää, niin joo, varmaan vaan leikkisivät, pelaisivat koneella jne. Siitä onkin sitten jo lyhyt matka kavereiden kanssa hengaan sinne ostarille jne. Viekää ihmiset lapsianne harrastuksiin, se kannattaa aina!

ovat pihalla illat ja pyöräilevät tai kävelevät kaikki matkat kavereille jne, mihin tarvitaan lisää liikuntaharrastuksia?

Kaksihan olis parempi.

ja siihen, että aina ei voi olla kivaa eikä aina voi tehdä just niin kuin itse sillä hetkellä tykkää.

Jotkut tykkää opettaa lapsilleen tällaisia asioita, ja jotkut eivät. Jotkut ovat myös valmiita toimimaan yhteiseksi hyväksi ja jotkut tykkää olla vapaamatkustajia. Näinhän se menee yhteiskunnassa muutenkin.

Ihan naurettavaa, että pitää sitoutua käymään kisoissa, peleissä ja treeneissä ympäri Suomen viikonloppuisin ja heräämään epäinhimillisiin aikoihin. Siihen sitten vielä lukuisat viikkotreenit päälle ja mieluiten vielä vanhemmat auttamaan joka asiassa.

Miten hitossa joku voi sanoa et on naurettavaa sitoutua johonkin urheiluharrastukseen????

Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä.



Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla.



Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään.



Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Nyt kun olen lukenut noita joukkueurheiluun ja liikuntaan yleensä liittyviä ketjuja, niin hämmästyttää kuinka monet tuntuvat vastustavan lastensa harrastuksia! Ei jakseta viedä, vie liikaa aikaa, lasten täytyy saada leikkiä jne jne, mä pidän noita syitä outoina. Jos lapset saavat päättää, niin joo, varmaan vaan leikkisivät, pelaisivat koneella jne. Siitä onkin sitten jo lyhyt matka kavereiden kanssa hengaan sinne ostarille jne. Viekää ihmiset lapsianne harrastuksiin, se kannattaa aina!

Jos lapset pyöräilevät kouluun joka päivä meno-paluu yht 6 km, ovat pihalla illat ja pyöräilevät tai kävelevät kaikki matkat kavereille jne, mihin tarvitaan lisää liikuntaharrastuksia?

Oppiiko tuossa pyöräilyissä monipuolista kehohallintaa ja motoriikkaa? Osaako sen jälkeen voimistella, hypätä, juosta, hiihtää, venytellä ja uida? Antaako tämä harrastaminen valmiudet läpi elämän kestävään liikunnan harrastamiseen?

Ap, olet niiiin aikasi tuote :D

Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla.

Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään.

Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Kyllä 70-luvulla syntyneet ovat jo harrastaneet monipuolisesti ja minua sekä sisruksiani on kuljetettu paljonkin, koska pikkukaupungissa oli huonot julkiset yhteydet.

Miten hitossa joku voi sanoa et on naurettavaa sitoutua johonkin urheiluharrastukseen????

Ketjun alussa viitataan ketjuun liikuntaharrastuksen viikoittaisista treenikerroista ja kunnon av-mammatyyliin siitä vedetään johtopäätös että jos et hyksyt 4 krt/vko harkkoja niin olet liikuntavastainen. Huhheijaa.

Kysymys oli 8-9 vuotiaista, mielestäni todellinen sitoutuminen johonkin yhteen urheiluharrastukseen tehdään hieman myöhempänä kuin alta 10 v. Teemu Selännekin sanoi että skidinä pitäisi harrastaa monipuolisesti kaikenlaista, NHL-tähdeksi päätyy kyllä vaikka todellisen harrastamisen aloittaa vähän isompana.

Olen kuskannut lapsiani monipuolisesti eri liikuntaharrastuksiin ja puutteenä olen todenut että meiltä puuttuu harrasteryhmät - eri lajeissa harrastaminen muuttuu nopeassa tahdissa siitä 1 krt/vko useampaan treeniin, välimuotoa ei ole. Silloin porukasta jää pois aina ne muksut jotka sinänsä haluaisivat vaan liikkua ja harrastaa mutta ei veri suussa. Tämän saman olen kuullut monen muun vanhemman toteamuksena.

Oppiiko tuossa pyöräilyissä monipuolista kehohallintaa ja motoriikkaa? Osaako sen jälkeen voimistella, hypätä, juosta, hiihtää, venytellä ja uida? Antaako tämä harrastaminen valmiudet läpi elämän kestävään liikunnan harrastamiseen?

Ongelma on juuri se, että lapset eivät voi harrastaa montaa lajia/ monipuolisesti kun yksi harrastus jo vie 4-6/pv viikossa. Esim. me joudumme sanomaan lapselle että jääkiekko on mahdoton harrastus; treenit alkaa työaikana ja niitä on 4krt/vko + viikonloput + seuran pakolliset talkootyöt. Siitä on leikkimielinen liikunnailo kaukana. Vähintään yhtä pahoja ovat telinevoimistelu, taitoluistelu jne; pelkkä harrastaminen on mahdotonta ja lajille pitää omistautua.

Ap, olet niiiin aikasi tuote :D

Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla.

Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään.

Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Kyllä 70-luvulla syntyneet ovat jo harrastaneet monipuolisesti ja minua sekä sisruksiani on kuljetettu paljonkin, koska pikkukaupungissa oli huonot julkiset yhteydet.

Ap, olet niiiin aikasi tuote :D

Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla.

Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään.

Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Kyllä 70-luvulla syntyneet ovat jo harrastaneet monipuolisesti ja minua sekä sisruksiani on kuljetettu paljonkin, koska pikkukaupungissa oli huonot julkiset yhteydet.

Vähän isommassa kotikaupungissani julkiset pelittivät hyvin, mutta siitä huolimatta useimmiten sain kyydin vanhemmiltani, samoin veljeni sai. Kai se sitten taas riippuu mihin piireihin on synytynyt.

jos tosta tulee se minimi tunti päivässä, niin ok...

Nyt kun olen lukenut noita joukkueurheiluun ja liikuntaan yleensä liittyviä ketjuja, niin hämmästyttää kuinka monet tuntuvat vastustavan lastensa harrastuksia! Ei jakseta viedä, vie liikaa aikaa, lasten täytyy saada leikkiä jne jne, mä pidän noita syitä outoina. Jos lapset saavat päättää, niin joo, varmaan vaan leikkisivät, pelaisivat koneella jne. Siitä onkin sitten jo lyhyt matka kavereiden kanssa hengaan sinne ostarille jne. Viekää ihmiset lapsianne harrastuksiin, se kannattaa aina!

ovat pihalla illat ja pyöräilevät tai kävelevät kaikki matkat kavereille jne, mihin tarvitaan lisää liikuntaharrastuksia?

Kaksihan olis parempi.

Jo pelkistä välitunneista ja lyhyestäkin koulumatkasta tulee tuo. Päälle vielä harkat kaksi kertaa viikossa ja muiden iltojen leikit kavereiden kanssa.

Itse asiassa on tutkittu, että ne lapset joita viedään harrastamaan liikuntaa muutaman kerran viikossa, liikkuvat vähemmän verrattuina niihin jotka saavat riekkua ulkona kavereiden kanssa.

ylsi tavoitteeseen, eli ammattiurheiljaksi?

Entä jos lapsi ei olekaan erityisen hyvä tai muuten kyllästyy ja jatko tyssää kokonaan?

Fiksu vanhempi antaa lapsen harrastaa monipuolisesti, ettei sitten 12-vuotiaana tule eteen tilanne että se yksi ainoa harrastus jää eikä sitten olekaan tilalle mitään järkevää vapaa-ajan tekemistä.

Ei tässä mistään piireistä ole kysymys. Olen liikkunut monenmoisissa piireissä ja elänyt monenlaisissa olosuhteissa. Siitä huolimatta normaali elämä ei missää pitänyt sisällään sitä, että vanhemmat istuvat kaiken iltaa jossain kentän laidalla tai myyvät pullaa seuran hyväksi.

Minusta tuntuu että tässä asiassa ei niinkään ole kysymys lasten harrastamisesta vaan vanhempien statuksesta. Ollaan niin hyviä vanhempia jos viedään lasta paikasta toiseen harrastamaa versus ne vanhemmat, jotka esim. kannustavat lastansa rauhoittumaan ja lepäämään koulupäivän jälkeen. Siksi tätä joka iltaista harrastamista perustellaan juuri tuolla "aina ei tarvitse olla kivaa ja tehdä vain mitä itse haluaa" -mantralla. Lapset ovat jo aikaa sitten kyllästyneet ja haluaisivat vain olla mutta vanhemmat vain pakottaa ja kuskaa.

Tehkää mitä tykkäätte mutta edestänne löydätte. Ihan samalla tavalla kun ne vanhemmat, jotka pakottavat lapsensa soittamaan vaikka viulua. Onhan se kiva sanoa, että meidän Maija harrastaa viulunsoittoa :D

Ap, olet niiiin aikasi tuote :D Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla. Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään. Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Kyllä 70-luvulla syntyneet ovat jo harrastaneet monipuolisesti ja minua sekä sisruksiani on kuljetettu paljonkin, koska pikkukaupungissa oli huonot julkiset yhteydet.

Ap, olet niiiin aikasi tuote :D Parikymmentä vuotta sitten kun minä olin lapsi ei kukaan vanhempi vienyt eikä tuonut lastaan yhtään mihinkään. Oletettiin vain, että pihalla kavereiden kanssa heilutaan kaiken päivää koulun jälkeen, syömään tullaan viideksi ja kotiin viimeistään kahdeksalta. Ihan normaaleita ihmisiä meistä kasvoi kuitenkin, ehdittiin oikein hyvin harrastamaan myöhemmälläkin iällä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aikuisella pitää olla omakin elämä siitä huolimatta että on sattunut saamaan lapsia. Lapset kyllä löytävät sopivat harrastukset silloinkin kun pääsevät itse niihin kulkemaan. Myös lepo ja vapaa-aika on koulun lisäksi tärkeää, mielestäni vielä tärkeämpää kun joka päivä harkoissa juokseminen. Teini-iässä ne harrastukset kuitenkin tippuvat ja jos lapsella on sellaiset kaverit että ostarit kiinnostavat niin sinnehän ne menevät. On sitten vanhemmasta kiinni miten ja millä aikataululla. Liikunta on hyvästä, sen me jokainen tiedetään. Jokailtainen rehaaminen pitkin kyliä koko perheen voimin ei ole. Urheiluseuroissa mielellään panostetaan kilpaurheiluun eikä oikein anneta mahdollisuutta vain harrastaa. Se on tietysti heidän intresseissään. Kohtuus kerjätessäkin ja suorittaminen pois sanon minä!

Kyllä 70-luvulla syntyneet ovat jo harrastaneet monipuolisesti ja minua sekä sisruksiani on kuljetettu paljonkin, koska pikkukaupungissa oli huonot julkiset yhteydet.

Vähän isommassa kotikaupungissani julkiset pelittivät hyvin, mutta siitä huolimatta useimmiten sain kyydin vanhemmiltani, samoin veljeni sai. Kai se sitten taas riippuu mihin piireihin on synytynyt.