Olenko ainoa, joka pitää riikka Pulkkisen kirjoja todella epäuskottavina?

Hänellä on lähihistorian tuntemusta ja oikea näkökulma siihen.

Just ne lapsen kertomat pätkät varsinkin. Mutta Totta oli mielettömän hyvä ja upea kirja. Mielestäni aika uskottavakin.



Uusinta en ole vielä ehtinyt lukea.

Just ne lapsen kertomat pätkät varsinkin. Mutta Totta oli mielettömän hyvä ja upea kirja. Mielestäni aika uskottavakin.

Uusinta en ole vielä ehtinyt lukea.

Itse en paljoa viitauksia ole huomannut. Kirjat itsessään ovat olleet mukaansa tempaavia ja rentouttavia lukea. Minusta on kirjailijalle hyvä, että hän herättää keskustelua. Nimi tulee tunnetuksi, ja usein jo nimi myy.

Mistä nuo kirjat mielestäsi kertovat?

johon ihan perusmamma ei kykene vastaamaan.

tienaa 80 000 e / vuodessa, asuu Kaivopuistossa ja kirjoittaa pöytälaatikkoonsa paremmin kuin Suomen luetuimmat nykykirjailijat.



:)

oli kirjan 7-vuotiaan henkilön kirjoittamia tekstipätkiä.



yksinään 7-v ei sillä tavalla kirjoita.



mäkin mietin silloin että mitä ihmeen suojeluohjelmaa tää merkkaa. miksei räikeistä virheistä puhuta

että ei ihme miksi kriitikot tykkää

eiks ne ole täynnä (piilo)viittauksia filosofiaan ja kirjallisuuteen että ei ihme miksi kriitikot tykkää

En ole Pulkkista lukenut, mutta jos näin on että kirja on piiloviittauksia pullollaan, ja että kriitikot tykkää niistä, niin herää kysymys, että mitä kirja itsessään antaa henkilölle, joka ei viittauksia tunnista? Tulee ihan mieleen nykytaiteen monet muutkin muodot: kuvataide, musiikki, jne., jotka kaikki "ottavat osaa keskusteluun", jonka tajuaa ne muutamat saman taiteen tekijät ja kriitikot.

eli autofoorumeilla, joilla kaikki ajaa sadantonnin Audeilla. Liikenteessä näitä pelejä ei vain jostain syystä koskaan näe...

tienaa 80 000 e / vuodessa, asuu Kaivopuistossa ja kirjoittaa pöytälaatikkoonsa paremmin kuin Suomen luetuimmat nykykirjailijat.

:)

Kliseistä kieltä, kevyttä filosofiaa päälleliimatusti, tavoitteena olla vaikuttava, vakuuttava Kirjailija muiden silmissä. Näin minä sen luen. Ihmettelen mistä kriitikoiden joukkoharha johtuu.

Olenko ainoa, joka pitää riikka Pulkkisen kirjoja todella epäuskottavina?

mutta sellaiselle, jolla ei ole tietoa julkaistuista kirjoista eikä siitä, mistä sitä tietoa saa, voi olla helpointa ostaa jokin paljon markkinoitu viihteellinen hittiromaani. Aivan yksinkertaista. Ja sitten voi sanoa lukeneensa kirjan.

sama fiilis minullakin. En tykkää. Yrittää enemmän kuin onkaan, ne suuret filosofiset elämäntotuudetkin on ihan sontaa.

Siinä oli kotiapulainen ja joku uraäiti, sen mies ja näiden tytär.



Se ainakin oli todella todentuntuinen. Tunnen sellaisia perheitä vaikka kuinka paljon.

Pidän itse Pulkkisen kirjoja hyvin kirjoitettuna romanttisena hömppänä. Lauseet ovat runollisia, tavalliset suomalaiset miehetkin maalailevat mitä kauneimpia kielikuvia järvimaisemista ja naisista. Epäuskottaviahan nuo ovat sikäli, ettei kukaan normaalielämässä pohdi asioita niin syvällisesti ja jää haikailemaan jokaista aamunsarastusta ja kukkasta.

Akateemiset nuoret naiset ovat sitä mieltä että Fifty Shades on kirja, jota ei malta jättää kesken. Että peilatkaa sitä vasten.

Kliseistä kieltä, kevyttä filosofiaa päälleliimatusti, tavoitteena olla vaikuttava, vakuuttava Kirjailija muiden silmissä. Näin minä sen luen. Ihmettelen mistä kriitikoiden joukkoharha johtuu.

Itse asiassa kaikki kriitikot eivät fanita Pulkkista: kieltä ovat useat kriitikotpitäneet kliseisenä, toiset taas särmättömänä ja liian mietityltä (tekosyvälliseltä).

Raja ja Totta oli molemmat äärettömän hyvin kirjoitettu noin niin kuin tekstillisesti, sisällöt vain vähän tökkii. Kaikki henkilöt vaikuttaa minusta jotenkin lähinnä kirjailijan oman persoonan kopioilta, kaikki ajattelee kauniisti ja filosofisin termein ja vaikka esim. Rajassa oli todella uskottavasti kirjoitettu alzheimer- taudin kuvaus, niin sitten tuli vain olo, että no mitä sitten. Mitä tällä yritetään sanoa. Se taas on yleensä ns. viihdekirjan merkki, ettei kirjalla ole varsinaisesti sen kummempaa sanomaa, joten sanoisin (kuten jostain olen lukenut) että ne ovat erittäin kauniisti kirjoitettua viihdekirjallisuutta. Mutta siis, tosi lahjakas kirjailija ja miksi kaikkien kirjojen pitäisikään olla todella syvällisiä- toki näitä kirjoja on kehuttu syvällisiksi, minä en vain itse ole samaa mieltä. Enemmän tunteiden kuin elämän filosofiaa.

kirjaa olen lukenut ja tämä viimeisin oli kyllä niin pohjanoteeraus etten enää sen kirjailijan kirjoihin koske! Yhtä vähän minua kiinnosta vain Sofi Oksasen kirjat, joista Puhdistus oli kyllä loistava tähän verrattuna.



Kaikki ongelmat sullottu samaan naiseen ja sekavaa ja masentavaa tekstiä ja asetteluilla leikitty ihan turhanpäiten. Kaikkea sitä julkaistaankin!

ja

ja

ihmettelen, mitä siinä tarkoittaa ne sekavasti rivivälein kirjoitetut sanat?

ja

ja ja



"ja ja" toistuu koko ajan, minulla tulee siitä mieleen Leena Heffner/Herppeenluoma eikä mikään runollinen vajoaminen kuin ehkä on tarkoitettu?