Lapsi JOKA sunnuntai isovanhemmille??

Mä kuule luulen, että se lapsi pitää niitä isovanhempia niin tärkeinä, että se lapsi ihan HALUAA sinne sunnuntaihoitoon. Aattele, sekin voi kato olla mahollista.

Tietty se näennäisesti haluaakin, kun ei ole iässään mistään muusta systeemistä kuullutkaan. Eihän se lapsi edes tiedä, että sunnuntain voisi viettää omien vanhempiensa kanssa! Eikä se tiedä millaista se olisi.

Miten voidaan puhua tuon ikäisen kohdalla lapsen omasta halusta, kun noin pienellä elämänkokemuksella ei voi osata vielä todellista halua muodostaa.

Älä lässytä. Vai näennäisesti. Meillä ei ole oltu joka viikko säännöllisesti lapset hoidossa mutta erittäin paljon ollaan tekemisissä isovanhempien kanssa. Ovat todella läheisiä keskenään. Kyllä meidän 2-vuotiaat ovat suorastaan tärisseet innosta aina kun ovat päässeet mummulaan. Joko meidän kanssa tai ilman meitä.

Miten se on oikeasti niin kamalan vaikea ymmärtää, että joissain perheissä ne isovanhemmat ovat hyvin tiiviisti lasten elämässä jo ihan pienestä asti. Ja että lapset jo hyvin pienestä asti nauttivat isovanhempien seurasta. Kyllä meidän 2-vuotiaat osaavat haluta jo erinäisiä asioita. Jos teidän 2 vee on niin tampio ettei mitään tajua, niin älä kuitenkaan yleistä.

eri käsityksiä:



hoitoon ei saa viedä edes muutamaksi tunniksi pari kertaa viikossa, jos äiti on kotona



sen sijaan pitäisi kiikuttaa kuitenkin ympäri ämpäri kerhoihin ja harrastuksiin muutamaksi tunniksi pari kertaa viikossa



Kuitenkin 5 päivää viikossa tarhassa ja sunnuntai mummolassa on ok?!?!



koittakaa jo päättää

Olisin itse muuttanut mummulaan jos olisi kysytty. Eli minusta hieno systeemi!!

Jos lapsi on jo viikot pitkät päivät hoidossa, niin sunnuntaisin riittäisi puoli päivää isovanhemmilla. Tällöin lapsi ehtisi olla enemmän vanhempiensa kanssa.



Pienelle lapselle on hyvä että olisi se kerran viikkoon isovanhemmilla lyhyempiä aikoja kuin että olisi kerran kuussa pitkän ajan.



Eli ei tuossa tiheydessä ole mitään pahaa, mutta aika siellä isovanhemmilla on turhan pitkä. Erityisesti jos kaveri mainostaa että kyse on parisuhdeajasta, niin ei välttämättä ole lapsilähtöisesti ajateltu isovanhemman kanssa vietettyä aikaa. Eli tietty itsekkyys paistaa läpi. Mutta jos isovanhemmat eivät ole samaa maata, niin lapsi voi saada heiltä paljon.

jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään

Eikö ole hyvä, jos lapset ovat mummulassa, kun vanhemmat ryyppäävät? Ei elämän tarvi loppua, jos saa lapsia...

Eikö ole hyvä, jos lapset ovat mummulassa, kun vanhemmat ryyppäävät? Ei elämän tarvi loppua, jos saa lapsia.



Siis elämä loppuu jos ei pääse ryyppäämääm?. Olen kyllä jokusen jkerran ollut humalassa, mutta ne on lähinnä vahinkoja nuoruudessa. En tasan tarkoituksella ole känniä koskaan juonut...

Ja se on elämää??

Mun mielestäni tässä ei ole mitään hienoa. Millaiset vanhemmat ovat niin rasittuneita omasta lapsestaan että siitä pitää joka viikko saada yksi päivä lomaa? Etenkin kun lapsi on arkipäivät hoidossa.

Voi hyvät ihmiset kun ei tämmösessäkään tapauksessa tarvitse todellakaan olla mistään vanhempien rasittumisesta. Kun tosiaankin on niitäkin isovanhempia, jotka HALUAVAT viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja niitä lapsia, jotka HALUAVAT viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Varsinkin jos tässä ap:n kertomassa tapauksessa tämä sunnuntaihoito on aloitettu jo vauvana, niin väittiäisin, että isovanhemmat ja lapsi ovat aika läheisiä. Minusta tässä ei ole mitään paheksuttavaa. Hienoa että viihtyvät yhdessä.

Niin minäkin olin isovanhempieni kanssa, kun joka sunnuntai menimme KOKO PERHE sinne isovanhemmille syömään. Tämän lisäksi isovanhemmat hoitivat minua muutaman kerran vuodessa ja he kyläilivät meilläkin ahkerasti.

Omien lasten kanssa taas on harrastuksia viikonloppuisin, joten tapaamme isovanhempia usein mutta ei tiettynä päivänä. Lapset ovat läheisiä ja isovanhemmat saattavat hoitaakin heitä, kun tarvetta ilmenee, mutta mikään hoitoautomaatti heidän ei tarvitse olla.

Äitinä arvostaisin tuollaista halua hoitaa lapsiani, mutta haluaisin ilman muuta viettää aikaa lasteni kanssa myös viikonloppuisin. En tarvitse mieheni kanssa "lomaa" lapsista enkä "parisuhdeaikaa" kerran viikossa koko päiväksi, kun lapset menevät nukkumaan kuitenkin jo ennen klo 21. Siinä voimme joka päivä olla kaksin ja nauttia toisistamme.

Olen varma, että monet isovanhemmat haluavat tosiaan nähdä ja hoitaa niitä lastenlapsiaan mutta kun ei ole tarvetta ja kun itsekin haluan niitä lapsia nähdä työ- ja päiväkotipäivien jälkeen ihan kunnolla, niin en ehkä ymmärrä tuollaista viikottaista hoitoautomaatiota. Kun tällä palstalla aina haukutaan virikehoidossa olevat lapset, niin minä puolestani koen, että isovanhempien virikehoidattaminen on väärin. Läheistä suhdetta voidaan luoda muutenkin kuin valjastamalla automaattista hoitokoneistoa ja parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin kokonaisen vuorokauden viikossa. Väitän, että isovanhempien tarvetta nähdä lapsenlapsi käytetään hyväksi ilman että nämä sitä edes tajuavat. Isovanhemmat kun eivät ole hoitajia vaan heidän kuuluisi nauttia lastenlapsista ilman velvoitteita. Satunnaiset yökyläilyt ja hoitamiset tietysti asia erikseen mutta säännölliset ja toistuvat pitäisi aina olla lähtöisin lapsen halusta ja isovanhemman halusta, ei mikään tapa, joka on otettu jo vauvana käyttöön.

Mitä jos ne isovanhemmat eivät oikeasti oikein jaksaisi mutta eivät voi sanoa niin, kun kyse on rakkaasta lapsenlapsesta? Onko mahdollista, että on vanhempia, jotka eivät jaksa ja kestä lastaan edes kahta kokonaista päivää viikossa?

kun ihmiset innostuu ihan tosipäissään perustelemaan, miten itsekkyys ja lapsen hylkääminen on oikeutettua.

Olisin itse muuttanut mummulaan jos olisi kysytty. Eli minusta hieno systeemi!!

Sitäpaitsi enemmän siinä vanhempien kanssa vietetyssä ajassa ratkaisee laatu kuin määrä. On esimerkiksi sellaisia vanhempia, jotka istuttavat lapsensa koko kotonaolo ajan katsomaan telkkaria tai pelailemaan tietsikalla ihan pienestä asti. Ulkona kun ollaan, lapsi kiskoo äitiä kädestä, kun äiti vain puhuu kännykkään jne. Määrällisesti lapset viettävät vanhempien kanssa todella paljon aikaa, mutta aika vähän äiti oli lasten kanssa oikeasti läsnä. Se kyllä näkyikin lasten häiriökäyttäytymisenä, kaikenlaisena huomion hakemisena.

Epäilyttää kyllä muutenkin tuon aloituksen todenperäisyys, että joka sunnuntai ja joka kerta aamupalasta iltapalaan. Jos tuttavuuden taso on sitä, että toinen tulee av-palstalle päivittelemään toisen kertomia asiota, niin näinköhän tuttava on niin tarkasti tämän käytännön kuvaillut.

Täällä kerrotun perusteella en lähtisi vielä tuomitsemaan ketään.

Mun lapsi ei ole kellään muulla hoidossa ylimääräistä, kuin isällään joka toinen viikonloppu. Silti puhuu viikottain mummista, kummista, enosta ja kaikista muista läheisistään joita nähdään usein ja aina menee halaamaan ja hänellä on hauskaa heidän kanssaan. Lapsi on vasta kaksi. Joten en kyllä allekirjoita sitä, että 2,5 vuotias ei osaisi ikävöidä vierailujaan mummolassa.



Aina täällä vittuillaan, että ei ole ihme, kun avioliitot kaatuu, kun lapsi on 24/7 siinä ja muuta ei huomatakkaan. Sitten kun joku on järjestänyt sitä parisuhde aikaa ja lapselleen lisää luotettavia aikuisia, on se yhtäkkiä pahasta...

(Tosin se ei yllätä tämän palstan ollessa kyseessä)



Kyllä kai nyt jokainen terveellä järjellä varustettu ihminen tajuaa että tuo ap:n mainitsema tilanne on tosi omituinen. Ymmärtäisin tuon jos lapsi olisi kotihoidossa. Mutta jos lapsi on ensin viikot pitkää päivää hoidossa, niin ei todellakaan kuulosta reilulta että vielä sunnuntaitkin viettää hoidossa. Olkoonkin että hoitopaikka on tuolloin mummola. Ei varmaan kovin läheisiä välejä muodostu omiin vanhempiin. Katsokaas, kun sitä laatuaikaa isovanhempien kanssa voi viettä sitenkin, että lapsen vanhemmat ovat mukana; mummolassa voi vierailla ihan koko perheenkin voimin, ei ole pakko tuupata pelkkää lasta sinne!

mutta mikään hoitoautomaatti heidän ei tarvitse olla.

niin en ehkä ymmärrä tuollaista viikottaista hoitoautomaatiota. Kun tällä palstalla aina haukutaan virikehoidossa olevat lapset, niin minä puolestani koen, että isovanhempien virikehoidattaminen on väärin. Läheistä suhdetta voidaan luoda muutenkin kuin valjastamalla automaattista hoitokoneistoa ja parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin kokonaisen vuorokauden viikossa. Väitän, että isovanhempien tarvetta nähdä lapsenlapsi käytetään hyväksi ilman että nämä sitä edes tajuavat. Isovanhemmat kun eivät ole hoitajia vaan heidän kuuluisi nauttia lastenlapsista ilman velvoitteita. Satunnaiset yökyläilyt ja hoitamiset tietysti asia erikseen mutta säännölliset ja toistuvat pitäisi aina olla lähtöisin lapsen halusta ja isovanhemman halusta, ei mikään tapa, joka on otettu jo vauvana käyttöön.

Mitä jos ne isovanhemmat eivät oikeasti oikein jaksaisi mutta eivät voi sanoa niin, kun kyse on rakkaasta lapsenlapsesta? Onko mahdollista, että on vanhempia, jotka eivät jaksa ja kestä lastaan edes kahta kokonaista päivää viikossa?

Sinä siis ihan pikku päässäsi nyt päättelit, että ap:n tuttavan tapauksessa kyse on juuri tällaisesta "virikeautomaatti" isonvahemmista, jotka viimeisillä voimillaan hoitavat lapsia joka sunnuntai vaikka niin eivät haluaisi.

Tiedätkö, että on niitäkin isovanhempia, jotka nauttivat niistä lastenlasten seurasta juurikin hoitamalla näitä. He haluavat ottaa lasta kylään päiväksi tai yön yli. Ihan vilpittömästi haluavat. Ja sitten se pitäisi kieltää jonkun ihmeellisen periaatteen takia.

Olen myös sitä mieltä, että jos on isovanhempia jotka kokevat olevansa ns. hoitoautomaatteja, niin kannattaisiko katsoa peiliin. Kun on myös se ei-sana olemassa ja sitä saa käyttää.

kovin usein vaan haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsen kanssa. Meillä lapsi 3,5 vuotta ja hoidossa alle 20 tuntia viikossa. Olemme molemmat vanhemmat töissä. Käymme kerran kuusssa mummolassa ja olemme pari yötä kerralla. Meille on tärkeää harrastaa koko perhe yhdessä liikuntaa ja ulkoilua sekä kotona möllöilyä, myös isovanhempien luona käydään kaikki yhdessä. Isossa, monen sukupolven kokoontumisessa lapsi oppii erilailla asioita, kuin jos olisi vain yksin hoidossa.

selitystä lukea. Ap nyt on vaan kateellinen kun toisilla on isovanhemmat. Ja ennen kuin kukaan alkaa meuhkaamaan turhasta, niin meillä ei ole.

Olen myös sitä mieltä, että jos on isovanhempia jotka kokevat olevansa ns. hoitoautomaatteja, niin kannattaisiko katsoa peiliin. Kun on myös se ei-sana olemassa ja sitä saa käyttää.

tokikin olisi hyvä opetella sanomaan ei, jos siltä tuntuu, mutta ymmäräthän että se saattaa joissakin tilanteissa olla vaikeaa, kun ei haluta että kukaan loukkaantuu. Ja mitäs jos nämä lapsen omat vanhemmat jotka pitävät isovanhempia hoitoautomaatteina, katsoisivat itse sinne peiliin ja miettisivät omaa käytöstään ja toimintatapojaan!?

Vai ovatko eläkkeellä?

Kuule, tässä vielä karmivampi tapaus. Ainakin minun mielestäni..



Perhe, jossa on 3- ja 7-vuotiaat lapset, toimii seuraavasti:



ma-pe Esikoinen koulussa päivät, sen jälkeen

hänet viedään / menee mummolaan, josta

tulee kotiin nukkumaan.

Kuopus päivähoidossa 7-16, josta

viedään lähes päivittäin mummolaan,

josta tulee kotiin nukkumaan.



pe-ilta Lapset tuodaan mummolaan ja haetaan

su-iltana.



Perheen äiti opiskelee ja isä käy päivätyössä. Heille on erityisen tärkeää saada viettää laatuaikaa kahdestaan, eivätkä he enää juurikaan osaa kaivata lapsiaan. Isovanhemmat liian kilttejä sanomaan vastaan, vaikka molemmat vielä työelämässä ja raskaissa töissä. Lapset lähetetään jopa isovanhempien mukaan ulkomaille, vaikka haluaisivat edes siellä levähtää.



Ulkoisesti tämä perhe kailottaa perhearvojen ja lämpimien perhesuhteiden puolesta, mutta vain harva tietää (toki osa aavistaa), että vanhemmat eivät juuri lapsiaan näe. Kuopusta lellitään, esikoista moititaan. Perhe on minulle läheistä sukua, joten tiedän heidän elämästään melko paljon, jos joku epäilee todenperäisyyttä. Loma-aikaan tehdään hulppea reissu, päivän parin tuhlailuloma lasten kanssa, ja loput ajasta he viettävät mummolassa.



Minulla itselläni on taaperoikäinen lapsi, enkä kestä olla hänestä erossa kovin pitkään. En usko, että lapselle tekee hyvää itkeä vanhempien perään öisin ja kaivata heitä kuten nämä kaksi kaipaavat. Mutta, vanhemmat pitävät itseisarvona, että isovanhemmat auttavat heitä ja on nähty usein tilanne, että nämä vanhemmat suuttuvat tosissan, mikäli isovanhempien luona on joku muu lapsenlapsi käymässä tai isovanhemmat eivät jostain syystä pysty ottamaan heidän lapsiaan hoitoon.

Olin lapsena joka lauantai isovanhempieni luona. Aamulla 9 vietiin ja neljän aikaan kotiin. Joka kerta haettiin liian aikaisin. Rakastin mummola päiviä, vaikka välit.omiin vanhempiini olivat hyvin läheiset ja lämpimät. Ja päiväkoti aikana isovanhemmat hakivat perjantaisin kotiin aikaisin. Minulla on paljon hyviä muistoja isovanhemmista ja kun he olivat iäkkäitä, oli minun vuoroni käydä heidän luona ja viedä kahville ym. Näin myös omilla lapsillani on hyvät muistot isoisovanhemmistaan. Mun mielestä jos lapsella on paljon rakastavia aikuisia ympärillä, on se vain hieno asia. Ja ps. Nyt.oma äitini hoitaa meidän 2 vuotiasta vuorotteluvapaalla, kun itse opiskelen. Ja tyttö nauttii isoäidin jakamattomasta huomiosta.

mutta tämä lapsi on päiväkdissa niin aivan kauheaa, koska lapsi ei saa olla tarpeeksi vanhempien kanssa.

Tiedän muutaman tällaisen lapsen ja kummatkin janosivat äitinsä läsnäoloa.

Tosin nyt jo lapset vanhempia.

3v. hoki ääneen tahtoo olla kotona.

6v. kävi ajoittain lapseni päälle ja hänelle vaan ilmoitettiin, että olet nyt mummon luona.

Lapsi salasi menonsa meiltä.

7v. joka myös passitetaan lähimummon luo.

Hän on myös ajoittain agressiivinen poikaani kohtaan.

Eli yhteenveto on oireilevat lapset.

Eri asia, jos lapsi on kotihoidossa tai ei käy iltiksessä.