Pk:n kanssa todettiin, että parempi kokopäiväisenä, kuin 5h
Itse olen äippälomalla. Kesällä vanhempi lapsi oli kolmisen kuukautta kotona. Loppuviikkoina tunteja kestäviä raivareita tuli useampi päivässä ja itsellä oli jo hermot ihan riekaleina. Päikkärin alettua 5 tuntia päivässä ja 12 pv /vko, meillä oli aivan eri poika, ei raivareita, ei tuntien uhmakohtauksia.
Nyt poika jää aamuisin itkemään tarhaan, kun kaikilla kavereilla on jo leikki menossa ja hän seisoskelee yksin. Todettiin tätien kanssa että jos aloitetaan aamu jo 45 min aiemmin klo 8.15 eli aamupalalta eli siis kuitenkin lapsi siirtyy "täysipäiväiseksi", niin homma muuttuu. Hakuaika klo 14-16.
Siinä teille puolustus "virikehoidolle" omasta kokemuksesta
Kommentit (111)
mutta ei ne vuorovaikutusongelmat perheessä silla poistu että lapsi on säilössä tarhassa
eli ihan yhtä lailla joudutte kohtaamaan raivokohtaukset, kiukun ja aggression kun lapsi kasvaa
nyt vain väistitte sen hetkeksi
...ja sitä vaikeampaa se on myöhemmin
saat (luonnollisesti) paljon negaa valinnastasi. Sädekehäänsä kiillottelevat homeiset kotiäidit pääsevät näykkimään sinua, mutta sen jo arvasitkin.
Tärkeää on vain se, että homma toimii teidän kohdallanne - ja miksei toimisi, saahan nelivuotias nyt kavereita ja puuhaa ja vauva sinun jakamattoman huomiosi.
Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisimpänä - on sinun jaksamisesi ja hyvinvointisi. Tämän kun nämä hyeenat ymmärtäisivät. Hyvinvoiva äiti on paras äiti lapsilleen :) Joskus se tarkoittaa esikoisen vientiä virikehoitoon, joskus kaikkien lasten kotihoidossa pitämistä kouluikään saakka!
t. kahden leikki-ikäisen lapsen vanhempi
ps. nyt sitten villiä spekulaatiota ja rohkeaa syyttelyä onko mielipiteen takana koti-vanhempi vai ura-vanhempi - vai ei kumpikaan. Kakkia tulee joka tapauksessa, joko kerta- tai kestovaipallinen!
vaikka 106 ei asiaa tyypillisenä yksinkertaisena av-mammana tajuakaan, pääasia kun on päästä haukkumaan muut lehmiksi ja ämmiksi.
Vaan kyseisen lapsen kotioloissa on jotain pahasti vialla, ja avuksi ei riitä se että lapsi on kauemmin päiväkodissa. Toki se saattaa hetkeksi helpottaa tilannetta mutta ne ongelmat vain pahenevat mitä kauemmin niitä lykätään.
Päiväkodissa asia on varmaan jo tajuttu jos hoitopäivän pidentämistä on suositeltu, muuten en voi kuvitella että missään tosielämän päiväkodissa kehotettaisiin pitämään kotiäidin lasta mieluummin vähän kauemmin hoidossa. Mutta toivottavasti siellä ymmärretään ryhtyä jatkotoimenpiteisiin, tässä vaiheessa kun saattaisi edes yksi surullinen lapsikohtalo vielä olla estettävissä. Mutta se vaatii toimintaa ulkopuolisilta, äiti ei selvästikään itse osaa apua hakea.
että veit asian henkilökohtaiseksi. Lupaan olla ottamatta henkilökohtaisesti - ihan vaan kiusaksesi.
Onneksi av:lla on näitä asiantuntijoita, jotka tietävät ap:n kotiolot tarkalleen, ja voivat tehdä aukottomat päätökset heidän kotioloistaan.
Surullinen nelivuotias (kavereineen) päiväkodissa kiittää myötätuntoisesta mielipiteestäsi!
106
saat (luonnollisesti) paljon negaa valinnastasi. Sädekehäänsä kiillottelevat homeiset kotiäidit pääsevät näykkimään sinua, mutta sen jo arvasitkin.
Tärkeää on vain se, että homma toimii teidän kohdallanne - ja miksei toimisi, saahan nelivuotias nyt kavereita ja puuhaa ja vauva sinun jakamattoman huomiosi.
Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisimpänä - on sinun jaksamisesi ja hyvinvointisi. Tämän kun nämä hyeenat ymmärtäisivät. Hyvinvoiva äiti on paras äiti lapsilleen :) Joskus se tarkoittaa esikoisen vientiä virikehoitoon, joskus kaikkien lasten kotihoidossa pitämistä kouluikään saakka!
t. kahden leikki-ikäisen lapsen vanhempi
ps. nyt sitten villiä spekulaatiota ja rohkeaa syyttelyä onko mielipiteen takana koti-vanhempi vai ura-vanhempi - vai ei kumpikaan. Kakkia tulee joka tapauksessa, joko kerta- tai kestovaipallinen!
Mua nolottaa taas sun teksti... voi taivas miten ahdasmielistä porukkaa täällä on. 4v. tarvitsee jo oman ikäisiä leikkikavereita ja sosiaalisia suhteita, joten on ihan okei viedä päiväkotiin varsinkin kun lapsi kerran viihtyy siellä. Tsemppiä Ap, sinä yksin tiedät mikä on perheellesi se paras ratkaisu!
Juuri näin. Tämä järjestely sopii ap:n perheelle.
Esikoinen voi olla mustasukkainen sisaruksestaan ja siitä, ettei hän ole enää se "vauva", joka saa äidin ja isän jakamattoman huomion. Ehkä hän on havainnut, että häiriökäyttäytymisellä hän saa enemmän huomiota?
Tilanne voi helpottua, jos esikoiselle annetaan ihan omaa aikaa äidin/isän kanssa, ilman sisarusta. Pieni vauva, kun vie helposti kaiken huomion, vaikka yrittääkin pelata/aslarrella/ulkoilla yhdessä lasten kanssa. Vauva ei pysty odottamaan kauan itkuineen, että hänen tarpeensa tyydytetään. Tätä nelivuotias ei ymmärrä. Hän näkee sen niin, että taas tuo sai äidin lopettamaan pelin kanssani, taas tuon takia äiti ei enää piirrä, taas tuo sai äidin lopettamaan keinun heiluttamisen...
Ei ihmekään, että perheen entinen ainukainen kokee mustasukkaisuutta. Se on täysin luonnollinen reaktio. Ja yhtä luonnollista on, että pieni vauva lumoaa vanhemmat keskittymään enemmän häneen. Silti esikoinenkin tarvitsee oman osuutensa. Keskittykää siis joskus vain häneen, vaikka isä-poika retki ulos tai isä lähtee vauvan kanssa ulos kävelemään ja äiti pelaa esikoisen kanssa häiriöttä juuri hänen lempipelejään. Näin esimerkkinä.
Silti en tuomitse ap:n ratkaisua tai muiden äitien, jotka lapsiaan hoidossa pitävät. Kukaan ei tiedä juuri heidän tilsnnettaan tai heidän kykyään jaksaa. On helppo syyllistää, ihmettelen vain, miksi niin monet siihen sortuvat. Missä on äitien solidaarisuus, kyky asettua toisen asemaan, sympatia? Ennen vanhaan ei tarvittu tällaisissa tilanteissa päiväkotia, vaan auttamassa oli koko yhteisö; isovanhemmat, tädit, sedät ja naapurit.
kyllä mäksetaan täysi maksu =) Lapsi osaa käyttäytyä kotona ja tsrhassa kun on riittävästi puuhaa päivän mittaan.
Ja lapsi viihtyy kotona ja tarhassa, hänellä on tarhassa monta kaveria ja kotona paljon leluja ja leikkimahdollisuuksia, mutta ei ikäistään seuraa tai muitakaan lapsia
ap
Hoito EI maksa sitä pariasataa /kk vaan 700-1200/kk.
Virikehoidosta pitäisi lätkäistä täysi kustannukset kattava hoitomaksu.
On perheen omaa saamattomuutta/laiskuutta, jos lapselle ei kykene järjestämään leikkiseuraa muuten kuin kunnallisen päivähoidon kautta.
ettei ulottuvilla ole yhtään mitään "virikettä" perheen esikoisille? Pk-seudulla on tarjolla vaikka mitä, kun vain näkee sen vaivan, että lähtee liikkeelle ja etsii aktiivisesti.
jotka ensin muuttaa väkisin jonnekin lapsettomaan korpeen ja sitten panevat esikoisen hoitoon, jotta lapsi saa lapsiseuraa.
Ettekö te yhtään tutki sitä asuinseutuanne ennen kuin ryntäätte sinne??
Monikin on kertonut asuvansa pk-seudulla ja silti tilanne on tämä. Tilanne on juurikin tuollainen koska monet palaavat töihin jo lapsen ollessa 1-2 -vuotias. Ja kun tehdään sisarus, niin esikoista ei haluta ottaa pk:sta pois ettei paikkaa menetä. Sen vuoksi kotona on vain niitä 0-2 -vuotiaita, joiden isosisarus on osa-aikaisena päiväkodissa. Joten siellä puistoissa EI ole enää 4-vuotiaalle oman ikäistä seuraa juurikaan. Ja tämä siis ihan täällä tiuhaan asutetulla pk-seudulla.
saat (luonnollisesti) paljon negaa valinnastasi. Sädekehäänsä kiillottelevat homeiset kotiäidit pääsevät näykkimään sinua, mutta sen jo arvasitkin.
Tärkeää on vain se, että homma toimii teidän kohdallanne - ja miksei toimisi, saahan nelivuotias nyt kavereita ja puuhaa ja vauva sinun jakamattoman huomiosi.
Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisimpänä - on sinun jaksamisesi ja hyvinvointisi. Tämän kun nämä hyeenat ymmärtäisivät. Hyvinvoiva äiti on paras äiti lapsilleen :) Joskus se tarkoittaa esikoisen vientiä virikehoitoon, joskus kaikkien lasten kotihoidossa pitämistä kouluikään saakka!
t. kahden leikki-ikäisen lapsen vanhempi
ps. nyt sitten villiä spekulaatiota ja rohkeaa syyttelyä onko mielipiteen takana koti-vanhempi vai ura-vanhempi - vai ei kumpikaan. Kakkia tulee joka tapauksessa, joko kerta- tai kestovaipallinen!
:D Tässä osutaan niin naulan kantaan kuin olla ja voi. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu asian ydin. En olisi itse osannut sitä paremmin sanoa.
Hyvä äiti ei ole mikään meriitti, mitä pitää kiillotella sillä, että jaksaa puurtaa päivästä toiseen hammasta purren ja sitten katkerana haukkua toisenlaisen ratkaisun elämässään tehnyttä äitiä. Hyvä vanhemmuus alkaa siitä, että tunnistaa omat voimavaransa ja tekee parhaansa niiden ylläpitämiseen. Eli juuri niinkuin ap on tehnyt.
Väitättekö te ap:n (ja hänen kanssasisartensa) kiivaat kritisoijat, että te olette täydellisiä äitejä, kun olette lapsenne kotona pitäneet ja että juuri teidän lapsistanne tulee täyspäisiä ihan vain siksi, ettei tarvinnut päiväkodissa kitua? Melkein voisin veikata, että pelkästään kotona olleilla lapsilla tulee olemaan enemmän vaikeuksia sopeutua koulun sääntöihin ja yhteisöllisyyteen, kun se aika tulee. Ei tosin välttämättä, sillä lapset ovat niin yksilöllisiä.
Ja minä olen henk.koht. kokenut molemmat päät tästä kaksiteräisestä miekasta. Esikoiseni oli aikoinaan päiväkodissa virikepaikalla, kun olin yh ja se oli paras mahdollinen ratkaisu juuri tuolloin. Nyt olen hoitovapaalla kuopukseni kanssa ja jaksan mainiosti kotona lasten kanssa, ja kaikilla on hyvä olla. On mieskin talossa. Tunnelma on tällä hetkellä se, että haluaisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia vielä senkin jälkeen, kun hoitovapaa loppuu, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi se ei vain onnistu. Kaikki ei todellakaan ole aina niin mustavalkoista kuin av-palstalaiset luulevat. Oma napa = kaikkien napa?
Miksi pitää tuomita se toisin valinnut??? Argh. :D
Ap, ihmiset täällä ovat olleet sinulle ilkeitä. Älä välitä. Luota itseesi. Olet fiksu ihminen.
mutta tässä on taustalla jotain lastensuojelullista toimenpidettä. On FAKTA, että päiväkodin työntekijät eivät muuten suosittele hoitopäivän pidentämistä, päinvastoin. Meidän lasten päiväkodissamme viesti on selvä: mitä vähemmän lapsi on hoidossa, sitä parempi. No meillä ei tosin olekaan koskaan ollut tunteja kestäviä raivareita... kotiolot kunnossa.