Pk:n kanssa todettiin, että parempi kokopäiväisenä, kuin 5h

olla päiväkodissa, kun äiti ei kerran lapsen kanssa pärjää. Suosittelisin kyllä hakemaan muutakin apua sen mahdottoman esikoisen kanssa, sillä pk ei poista sitä syytä, miksi lapsi raivoaa tunteja. Nyt ongelma on siirretty, mutta se tulee vielä eteen, joten selvittämään sitä syytä, ettei elämä ole todella raskasta, kun lapsi on 8, 10 tai jo teini...

a) lapsi nukkuu yönsä omassa sängyssään kuivana, aiemmin tuli joka yö meidän sänkyyn ja pissi alleen. b)pukee, käy vessassa kiltisti ja antaa pestä hampaat c) menee päikkäreille itse(ei raivarin jälkeen, niin että halaillaan ja sylitellään yli tunti) minusta muutos on todella positiivinen Kotipäiviä odotan innolla ja touhuamme ulkona ja sisällä. Päivät sujuvat eppoisasti kun yhteistyö toimii. Toki välillä on kiukkuja, mutta tiedän että niitä pitää olla, kun on omaa tahtoa. MUTTA enää ei mene koko päivää lohdutellessa lasta. anteeksi jos elämämme laatu on parantunut ja olen onnellinen näin ap.

pitkään ja toivotaan, että se ainoa syy on vain se kaverittomuus kotona, muuten sen edestään löytää, jonka taakseen jättää...

jos päiväkoti on opettanut nuo asiat lapsellesi, etkä sinä ole siihen kyennyt. Etkö todellakaan huomaa, mitä lapsesi mielessä on meneillään? Ongelmia tulee olemaan ennemmin tai myöhemmin, jonain päivänä se kaikki purkautuu, mutta kiva, että lapsi nyt osaa pukea ja on kiltisti, kun hampaat pestään...



Keskimmäiseni pian 6v on ollut vuoden alusta lähtien 3 tuntia aamupäivällä 3xvkssa pk:ssa, koska kerhoa ei järjestetty lasten vähyyden takia ja neuvola suositteli puheen kehityksen takia samanikäistä seuraa, eikä kertaakaan meillä ole ollut ongelmia siinä, ettei leikkeihin ole päässyt mukaan tai että ruokailun jälkeen on kotiinlähtö. Raivareita kyllä tulee joskus mistä milloinkin, mutta ei ole tullut mieleenkään laittaa lasta enemmän hoitoon! Kyllä ne raivareiden syyt on selvitetty kotona, yleensä kuitenkin ihan huomion puutetta (vink!) ja väsymystä.

[/quote]

a) lapsi nukkuu yönsä omassa sängyssään kuivana, aiemmin tuli joka yö meidän sänkyyn ja pissi alleen.

b)pukee, käy vessassa kiltisti ja antaa pestä hampaat

c) menee päikkäreille itse(ei raivarin jälkeen, niin että halaillaan ja sylitellään yli tunti)



minusta muutos on todella positiivinen



Kotipäiviä odotan innolla ja touhuamme ulkona ja sisällä. Päivät sujuvat eppoisasti kun yhteistyö toimii. Toki välillä on kiukkuja, mutta tiedän että niitä pitää olla, kun on omaa tahtoa. MUTTA enää ei mene koko päivää lohdutellessa lasta. anteeksi jos elämämme laatu on parantunut ja olen onnellinen näin



ap.

[/quote]

Suomalainen "kotiajattelu" tässäkään asiassa ei ole universaali totuus.

Suomalainen "kotiajattelu" tässäkään asiassa ei ole universaali totuus.

sen takia, ettei niiden äidit pärjää niiden kanssa kotona.

Ja vaikka vilkas onkin niin hyvin viihtyy.



Käy 2xviikossa kerhossa ja 2xviikossa liikuntaharratuksissa (2 eri harrastusta)Lisäksi tavataan kavereita joilla lapsia (he kaikki ovat töissä) ja leikitään pihalla/puistossa muiden lasten kanssa.



Meidän pihalla leikkii iltapäivisin ja vapaapäiivisin nekin perheet joissa ollaan hoidossa/töissä. Lisäksi on vielä pihan pph:t

tai jotain avohuollon perhekuntoutusta missä voidaan opettaa teille arjen sujuvuutta ja ratkoa perheen vuorovaikutusongelmia.

Kaikki ei nyt selvästikään ole ihan kunnossa jos et pärjää tuon ikäisen lapsen kanssa ja lapsi oireilee pissailemalla sänkyyn jne.



Itsekin olin pitkään kotiäitinä kolmen lapsen kanssa ja lapset menivät hoitoon 3-vuotiaana,

5-vuotiaana ja esikoinen aloittikin silloin jo koulun, toki oli käynyt esikoulun ennen sitä.

Arki lasten kanssa on vaihtelevaa, on hyviä ja huonoja päiviä, on riitoja, uhmaa, kiukkua, mutta on myös niitä positiivisia tunteita, iloa ja rakkautta, yhdessä köllöttelyä ja sylittelyä.

Lasten pitää saada kokea tunteitaan perheessä missä pitäisi olla turvallinen aikuinen joka osaa ottaa ne tunteet vastaan. Ei ole mikään ratkaisu toimittaa lasta vieraalle hoitoon sen vuoksi että lapsi saa raivareita eivätkä vanhemmat pysty käsittelemään niitä tilanteita.

Kolme kuukautta kokeili äitiyttä, eikä sujunut.

Kolme kuukautta kokeili äitiyttä, eikä sujunut.

ap rupeaa vähän tarkemmin nyt miettimään tuota positiivista muutosta...

Miksi lasta ei voi hakea ennen päiväunia heti lounaan jälkeen?



Jos lapsi täyttää syksyllä 4 v. niin kyseessä on tällä hetkellä 3-vuotias lapsi. Eikö ap ole koskaan kuullut uhmaiästä?



Meillä uhmikset on raivonneet tuossa iässä reilusti, mutta ajan myötä on helpottanut ja meillä ei todellakaan ollut ratkaisuna laittaa 3-vuotias (kuten ap:n lapsikin vielä?) päiväkotiin uhmistelemaan kun samaan aikaan olin tissivauvan kanssa kotona. Imetys onnistuu myös kävellessä ja vaikka kakkapyllyä pyyhkiessä kun sen vaan opettelee. Kerhossa esikoinen kylläkin kävi pari kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan ja jonkun verran käytiin perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla jne. Nyt esikoinen käy eskarissa klo 8-12 ja olen kotona 3-vuotiaan kanssa. 3-vuotias käy pari kertaa viikossa kerhossa (iltapäivisin) ja lisäksi omasta pihasta löytyy iltaisin saman ikäisiä leikkikavereita. Mielestäni kyse on ihan vain vanhemman omasta viitseliäisyydestä ja mukavuudenhalusta ei siitä, että lapsi tarvitsisi nimenomaan päiväkodin virikkeitä. Meillä ei todellakaan ole mitkään "helpot" lapset ja esikoinen on todennäköisesti perinyt minulta ADHD:n (osaa kyllä käyttäytyä ja harva teistä huomaisi heti hänestä sitä) ja kuopuskin on melkoisen villi. Lapsistamme siis kysytään usein rauhallisina hetkinäkin, että ovatko aina noin vilkkaita. Mutta mikäs siinä, kukin tyylillään ja kyllä itsekin mietin usein kuopuksen ollessa pikkuvauva, että en yhtään ihmettele miksi joku vie isomman päiväkotiin.

Äitiys niin totaalihukassa kuin olla ja voi.



Sanattomaksi veti.

Tärkeintä on että teillä on kaikki hyvin.

Ja sitten se meneekin 45 min myöhässä pk:hon eik saa leikkikaveria itselleen ja itkee?

Sosiaalinen ei siis tarkoita sitä, että lapsi kotona hilluu ja heiluu ja on äänessä... Hehee..



Ja tuo pissaamisasia sai kyllä mut miettimään oikeesti mikä on ap:n tilanne. Selkeesti vähän on vanhemmuus hakusassa.

ei ole taistella siitä, kuinka monta tuntia viikossa lapsi on hoidossa. Kyse on siitä, että jos lapsella on asiat hyvin, koti ja pk on kumpikin hyviä, lapsi on tyytyväinen kummassakin paikassa. Jos lapsi tuli selvästi onnellisemmaksi pk:n myötä, kiva juttu, mutta SEN LISÄKSI pitäisi vakavissaan pohtia, mikä kotona on pielessä. Sillä vaikka kuinka saisi kivat kaverit, ei sellainen poista raivareita tai lopeta pissailuongelmaa, vaan se lapsi saa pk:ssa jotain muuta sellaista, mitä ei kotona saa. Miettisin tosissani perheen vuorovaikutuskuvioita. Tietysti esim. mustasukkaisuus voi aiheuttaa noita pissailutaantumisia ym. ja uhmaikääkin pukkaa, mutta ongelma ei pitkällä tähtäimellä ratkea sillä, että lapsi siirretään muualle. Jotkut taistelut on taisteltava eikä juostava karkuun. Ei lapsen tarvitse aina ollakaan kiva ja vaivaton.

Selvennystä lisää: Meillä ei ole lähellä kerhoja tai harratuksia tuonikäiselle. Eli tarha on ainoa viikon "tapahtuma". Naapurissa on lapsiperheitä, mutta heitä ei ole pihalla päivisin/iltaisin/viikonloppuisin, vaikka me olemme (älkää kysykö miksi). Jos lapsi olisi kotona koko ajan, hän todella olisi vanhempiensa ja sisaruksensa kanssa keskenään monta viikkoa.



Meillä ei ole yhtään sukulaista täällä eikä meillä kotona käy vieraita kuin kerran pari vuodessa, koska niitä ei täällä uudella paikkakunnalla ole



Lapsen sängyn kastelu ja sängyn hylkääminen alkoi uudelleen kuukausien kuivana olon jälkeen synnyttyä, eli ei ole minusta johtuvaa.



Nämä kaikki asiat korjaantuivat KAHDESSA päivässä tarhan aloituksen jälkeen, joten tarha ei niitä opettanut.



ap

Täällä taas hoetaan näitä av-mantroja "vanhemmuus hukassa", "miksei äiti jaksa omaa lastaan" ynnä muuta paskaa.



Ei todellakaan tullut ap:n kirjoituksesta mieleen, että ap:n kotiolot olisivat jotenkin ongelmalliset. Sen sijaan ap:n 4-vuotias on varmasti sitä sorttia, että vaatii paljon tapahtumia ja kavereita ympärilleen. JOTKUT LAPSET KUN OVAT SELLAISIA. Ja jos siihen tylsistymisturhautumiseen lisätään vielä mustasukkaisuus uutta sisarusta kohtaan, niin varmasti tulee raivareita. Ei tuon ikäiset välttämättä enää jaksa piirrellä äidin kanssa 24/7 vaan ihan oikeasti ne kaipaavat jo ikäistä seuraa ja ohjattua toimintaa.



Ja kyllä, hyvinkin on mahdollista, että missään lähistöllä ei ole enää 4 vuotiaita lapsia puistoissa. Kaikki naapuruston mukulat ovat päiväkodeissa, samoin kaikki ystävien lapset. Itse asun pk-seudulla ja tämänkin taloyhtiön seitsemästätoista 0-5-vuotiaasta lapsesta kotona on vain 3 kpl alle 2-vuotiaita. Kaikki muut ovat päiväkodissa vähintäänkin osa-aikaisena.



Sitä paitsi ep kertoi hakevansa lapsen hoidosta jo klo 14 jälkeen. Eihän päivä sitten ole pitkäkään. 6 tuntia, joista pari tuntia nukutaan.



Ja sille joka räksytti ettei ulkomaillakaan viedä lapsia leikkikouluun sen takia, että äiti ei jaksa olla kotona lapsen kanssa. Ihan vaan news flash, ne mukulat menee aika monessa maassa sinne leikkikouluun viimeistään 4 -vuotiaana vaikka äiti olisi kuinka kotona. Se on ihan normaalia ja tavallista ja monissa maissa ymmärretään, että tuon ikäinen tarvii jo muutakin kuin äidin helmoja.

Uhmaikä alkoi 2 vuotiaana, tiedän mitä se on ja osaan sen ratkaista. Se ei ole ongelma. Niitä kausia on ollut jo 2 selkeästi ja niistä on selvitty.



Imetys onnistuu leikkiessä KYLLÄ, lapsien hoito onnistuu ja leikit onnistuu, mutta vanhempi vain suuttui vähän väliä mistä tahansa ollessaan monta kuukautta kotona, joten selkeästi kaveriseura teki hyvää. ap

Ja sille joka räksytti ettei ulkomaillakaan viedä lapsia leikkikouluun sen takia, että äiti ei jaksa olla kotona lapsen kanssa. Ihan vaan news flash, ne mukulat menee aika monessa maassa sinne leikkikouluun viimeistään 4 -vuotiaana vaikka äiti olisi kuinka kotona. Se on ihan normaalia ja tavallista ja monissa maissa ymmärretään, että tuon ikäinen tarvii jo muutakin kuin äidin helmoja.

Ota hoitolapsia sille omallesi seuraksi.



Et ole niin elättinäkään.

eikä enää raivonnutkaan tunteja kuten alussa... :)



Mutta joo, ihan hyvä homma, mutta huonosti alkuun perustelit virikehoidon tarvetta.

Ja sille joka räksytti ettei ulkomaillakaan viedä lapsia leikkikouluun sen takia, että äiti ei jaksa olla kotona lapsen kanssa. Ihan vaan news flash, ne mukulat menee aika monessa maassa sinne leikkikouluun viimeistään 4 -vuotiaana vaikka äiti olisi kuinka kotona. Se on ihan normaalia ja tavallista ja monissa maissa ymmärretään, että tuon ikäinen tarvii jo muutakin kuin äidin helmoja.

Juurihan ap on kertonut vieneensä lapsen hoitoon lapsen seurantarpeen vuoksi. Kyllä joo, mukana tuli myös rauha maahan kotioloihinkin mutta pääasia oli, että poika sai leikkiseuraa. Vai sekö se sinua keljuttaa kun ap:n kotona on nyt kaikilla hyvä olla?