Hoitajat - tiedättekö potilaan kuolevan? Yliluonnollista...
Mua kammoksuttaa kaikki yliluonnollinen. Nyt viime vuoden aikana potilaani ovat alkaneet käydä hyvästelemässä minut, kun kuolevat. Mulle tulee vain sellainen tunne, että nyt se kuoli ja menen katsomaan. Ensimmäinen vainaja, joka hyvästeli minut, oli tosi voimakas kokemus. Istuin koneella ja yhtäkkiä minulle tuli hankala olo. Kuulostelin tätä oloa viitisen minuuttia. Olo meni vasta sen jälkeen ohitse, kun olin käynyt toteamassa, että potilas oli kuollut.
Olen pitkään ollut hoitajana ja kuolleiden kanssa usein tekemisissä. Jotenkin tämä kammottaa minua. Toisaalta olen oppinut hyväksymään asian. Kerroi asiasta siskolleni ja hän kertoi, että hän saa aina tietyn merkin ennen sukulaisen kuolemaa. Olemme molemmat hyvin realisteja. Jotenkin tuntuu oudolta, että juuri meille tulee tällaiset kokemukset.
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:05"]
Minun kokemukseni eivät liity ihmiseen hänen eläessään ja kuollessaan, vaan kaikkeen muuhun mitä osastoilla on tapahtunut. Kuten siihen että käytävällä kuuluu selkeitä askelten ääniä ja kaikki ne kuulevat, mut liiketunnistimella varustetut kamerat eivät reagoi, kukaan ei näe ketään ja jokainen potilas on satavarmasti sängyssään nukkumassa. Kaappien ovia aukeilee itsekseen (vain öisin), kutsukello soi itsekseen tyhjässä huoneessa jossa potilas juuri kuollut vaikka kellossa ei ole mitään vikaa koskaan muulloin jne. Näihin asioihin kuitenkin kiinnittää huomiota, eikähän esimerkiksi tekninen vika korjaannut itsekseen.
[/quote]Hyi miten inhottavan kuuloista! En haluaisi olla siellä töissä..
Voi onhan näitä vaikka kuinka paljon...monesti kuoleva kertoo, että "häntä on tultu hakemaan" tai "ne ovat nyt tulleet hakemaan minua" ja poikkeuksetta kuolema tulee muutaman päivän sisällä. Tämä on aika yleistä. Joskus potilas ei enää välitä tästä maailmasta, vaan on selkeästi jo siirtymässä rajan taa, katsoo poispäin ja kun kysyy mitä katsoo, vastaus on esim. "äitini ja isäni ja mieheni tuossa odottavat että milloin olen valmis heidän mukaansa, sanoin että huomenna, tänään tulee vielä poika illalla käymään" tms.
Ja noita askelia tosiaan kuuluu paljon, joskus jotain kolinoita tms. vaikka satavarmasti ketään ei ole liikkeellä. Usein noita ääniä kuuluu kun joku lähdössä. en tiedä miksei näitä kaikille tapahdu, ei minullekaan nuorempana, enkä silloin uskonut kun joku vanhempi hoitaja kertoi. Ehkä n. 40-v koin ensimmäiset "yliluonnolliset" asiat ja siitä asti koko ajan enemmän. Aluksi pidin sattumina, en enää, niin paljon on kaikkea tapahtunut. Nykyään myös työn ulkopuolella. Ehkä ihmisen pitää olla jotenkin valmis ja vastaanottavainen?
Voitteko kuvailla sitä hajua jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 00:27"]
Voitteko kuvailla sitä hajua jotenkin.
[/quote]Semmonen "kalman" haju, vaikea kuvailla..
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:41"]
Eikö ole outoa, että ihmiset yleensä kuolevat yksin? Eli hyvästelevat ja sanovat, että mene pois vaan... He tietävät...
[/quote]
Yksin me tänne tullaan ja yksin lähdetään vastaamaan tekosistamme herralle.
Olen lääkäri, en hoitaja, mutta kyllä minäkin aavistan kun joku on menokelkassa. Olen intuitiivine ihminen. Se ei todellakaan tarkoita mitään yliluonnollista vaan sitä etten päättele näitä asioita pelkästään tietoisesti virtsamääristä, ihon väristä, hengityksestä jne vaan nämä samat asiat tiedostamatta muodostaa jonkun sortin kokonaiskuvan. Kuoleman merkkejä on paljon. Sinä varmaan samalla tavalla havaitset niitä ja "aavistat" jonkun kohta kuolevan. Ei se ole yliluonnollista. Lääkärin statuksessa tärkein lause on useimmiten se ensimmäine "yleistila hyvä tai yleistila heikko" siihen yhdistyy ne kaikki pikaiset havainnot mitkä kokemuksen kautta tekee heti potilaan nähdessään eikä edes analysoi niitä osiinsa. Kokenut hoitaja toimii samoin. " hengittää pinnallisesti, iho harmaan heijastamaton, haju imelä, silmät kuopallaan, liikkuminen ja puhuminen hidastunutta, jne jne" sä vaan et rekisteröi juuri noita havaintojasi tietoisesti.
Kuolevasta näkee n. kuusi tuntia ennen kuolemaa, että kasvoihin tulee sellainen harmahtava kolmio. En oikein osaa selittää. Kokenut hoitaja on illalla tai yöllä nähnyt tämän eikä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota sillä hetkellä. Ei ole mitään yliluonnollista.
35 ja 36 entä ne jotka eivät ole nähneet kuolevaa eikä siis voi olla mitään tiedostamattomiakaan havaintoja merkeistä ja silti tietävät jonkun kuolleen/kuolevan?
Eikö se muka ole yliluonnollista?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 00:13"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:05"]
Minun kokemukseni eivät liity ihmiseen hänen eläessään ja kuollessaan, vaan kaikkeen muuhun mitä osastoilla on tapahtunut. Kuten siihen että käytävällä kuuluu selkeitä askelten ääniä ja kaikki ne kuulevat, mut liiketunnistimella varustetut kamerat eivät reagoi, kukaan ei näe ketään ja jokainen potilas on satavarmasti sängyssään nukkumassa. Kaappien ovia aukeilee itsekseen (vain öisin), kutsukello soi itsekseen tyhjässä huoneessa jossa potilas juuri kuollut vaikka kellossa ei ole mitään vikaa koskaan muulloin jne. Näihin asioihin kuitenkin kiinnittää huomiota, eikähän esimerkiksi tekninen vika korjaannut itsekseen.
[/quote]Hyi miten inhottavan kuuloista! En haluaisi olla siellä töissä..
[/quote]
Miksi vain öisin? Nukkuvatko yliluonnollisten ilmiöiden aiheuttajat päivisin?
Tähän en koskaan ole keksinyt muuta selitystä kun yön erilaisuuden. Hiljaista, hämärämpää. Mielikin väsyneempi, ehkä mielikuvitus pääsee paremmin laukkaamaan.
En tiedä yliluonnollisesta, mutta kun olin kotihoidossa niin tiesin kyllä milloin lähetin ihmisen viimeiselle matkalle. Jos joku vanhus kaatui tai sai kohtauksen tai vaikka vain valitti päivän vatsakipua niin tiesin aina ambulanssia soittaessani että ei tule tämä mummo/ukki enää kotiin. Ei tämä tunne tullut jokaisen ambulanssireissun yhteydessä, mutta näiden tiettyjen ihmisten kohdalla tuli.
En oo hoitaja mutta sisarukseni kanssa meille tulee etiäisiä sukulaisten kuolemasta.
Scary...
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:41"]
Eikö ole outoa, että ihmiset yleensä kuolevat yksin? Eli hyvästelevat ja sanovat, että mene pois vaan... He tietävät...
[/quote]
Jos se on sama kuin alat nukkumaan, rauhoitut ja silmät kiinni.. mutta et enää herääkään.
[/quote]
Samasta syystä eniten kuollaan aamuyöllä. Ihmisen elintoiminnot ovat silloin levollisimmassa tilassa, silloin moni vanhus nukkuu pois. Jos ihmisellä on ollut kipuja niin yleensä kipulääkkeen saamisen jälkeen menee muutama hetki kun elimistö rauhoittuu ja sitten vain nukutaan pois. Yliluonnolliseen uskon sen verran että kun sanoin kuolevalle äidilleni kuolemaa edeltävänä viikonloppuna että tulen tiistaina käymään, nähdään silloin (hän oli vielä jutteleva vklp), äitini oli lähes tiedoton kun tulin häntä katsomaan, sanoin äidille että voit mennä, kyllä me täällä pärjäillään iskän kanssa, ihan kuin hän olisi vielä kerran katsonut minuun ja hengityskatkot alkoivat ja niin hän nukkui pois siinä edessäni. Minulle jäi tunne että hän odotti että tulen, ennen kuin lähti pois.
Kuolevaan ihmiseen tulee sellainen jännä haju. Siitä tiedän.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:29"]En tiedä yliluonnollisesta, mutta kun olin kotihoidossa niin tiesin kyllä milloin lähetin ihmisen viimeiselle matkalle. Jos joku vanhus kaatui tai sai kohtauksen tai vaikka vain valitti päivän vatsakipua niin tiesin aina ambulanssia soittaessani että ei tule tämä mummo/ukki enää kotiin. Ei tämä tunne tullut jokaisen ambulanssireissun yhteydessä, mutta näiden tiettyjen ihmisten kohdalla tuli.
[/quote] oppii tuntemaan ihmisen ja huomaa ettei ole enää kotikuntoinen.
En ole huomannut mitään jänniä hajuja vaikka ollut kuolinhetkillä vieressä ja laittanut vainajan.
Minun kokemukseni eivät liity ihmiseen hänen eläessään ja kuollessaan, vaan kaikkeen muuhun mitä osastoilla on tapahtunut. Kuten siihen että käytävällä kuuluu selkeitä askelten ääniä ja kaikki ne kuulevat, mut liiketunnistimella varustetut kamerat eivät reagoi, kukaan ei näe ketään ja jokainen potilas on satavarmasti sängyssään nukkumassa. Kaappien ovia aukeilee itsekseen (vain öisin), kutsukello soi itsekseen tyhjässä huoneessa jossa potilas juuri kuollut vaikka kellossa ei ole mitään vikaa koskaan muulloin jne. Näihin asioihin kuitenkin kiinnittää huomiota, eikähän esimerkiksi tekninen vika korjaannut itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 00:27"]
Voitteko kuvailla sitä hajua jotenkin.
Semmonen "kalman" haju, vaikea kuvailla..
Kitkerä, tekee huonon olon. Kuoleman jälkeenhän ihmisestä vapautuu kaasuja. Ehkä "sielu".
Vierailija kirjoitti:
Kokeneena hoitajana näet että kalkkiviivoilla mennään kohti maalia. Olet vaan alkanut pelkäämään omaa kuolemaasi ja pönttösi alkaa sekoamaan. Ei tuossa sen kummempaa yliluonnollisuutta ole.
Oikeasti rasittavia tuollaiset näkyjä näkevät ja niistä alituiseen höpöttävät työkaverit.
Ei tuohon kyllä tosiaan mitään yliluonnollisia kykyjä tarvita. Melko montaa kuolemaa on nähty ja aika monta myös aavistettu. Vaikka olenkin skeptikko en kuitenkaan sano etteikö joku voisi jotain erikoisempaa nähdäkin tai sitten pään sisällä tapahtuu outoja:).
Useamman vainajan kohdannut sekä ollut läsnä myös kuoleman hetkellä. Ei mitään yliluonnollista, normaali elintoimintojen loppuminen vaan. Työ sairaalassa on saanut mut ymmärtämään, ettei elämää kuoleman jälkeen ole. Ihminen elää aikansa ja sitten kuolee, eikä häntä ole enää missään.
Joillain on vaan vilkas mielikuvitus.
En ole hotaja mutta olen useamman ihmisen tiennyt tai oikeammin "tiennyt" saaneen jonkin kohtauksen tai kuolleen vaikka en olisi häntä pitkään aikaan nähnytkään, joistakuista en edes tiennyt että ovat sairaita. Tämä tunne/tieto tulee siis ihan kun olen yksin kotona, usein yöllä.
Ei sitä selitä kokeneen ihmisen ymmärrys kuolevan näöst, elintoimintojen hiipumisesta tms.