Ujo lapsi, joka ei halua toisten lasten seuraan.

Ettei olisi jotain muuta?



Yleensä ujo haluaa seuraan, mutta ei uskalla ja on tosi mielissään jos joku toinen tekee tuon aloitteen. Itsekin olin lapsena sairaalloisen ujo, nykyään ihan normaali.

auttaisi?



Mieheni on luonteeltaan hyvin introvertti, joskus olen ajatellut, että on vaan perinyt sellaisen luonten, mutta eikö luonnollisesti lapsilla pitäisi olla kiinnostus toisten lasten seuraan?

Ujoushan on vain sitä että on hidas ryhtymään muiden seuraan mutta kun pääsee sisään, kyllä kiinnostaa leikit ja muu.



Tuonon minusta enemmänkin introverttiutta ja matalaa sosiaalisuutta. Ne ovat ihan normaaleja luonteenpiirteitä joista ei tarvitse murehtia ja joita ei pidä yrittää pakolla muuttaa. Kyllä ihminen saa olla, ja myös lapsi!, myös sellainen joka pääosin viihtyy itsekseen eikä kaipaa juuri toisten seuraa. Ei siitä tarvi ongelmaa tehdä todellakaan.



Meillä sekä minä että molemmat lapset ollaan "erakkoja", sellaisia jotka mieluiten viihdymme oman päämme sisäisissä jutuissa pääosan aikaa emmekä kaipaa seuraa, mutta onneksi minä, koska olen samanlainen, ymmärrän lapsia enkä ole yrittänyt pakottaa heitä erilaisiksi! Minusta se on jotenkin tosi surullinen ajatus jos lasta ei hyväksytä hänen synnynnäisen temperamenttinsa takia vaan yritetään vääntää väkisin erilaiseksi, sosiaalisemmaksi ja ekstrovertimmaksi.

auttaisi?

Mieheni on luonteeltaan hyvin introvertti, joskus olen ajatellut, että on vaan perinyt sellaisen luonten, mutta eikö luonnollisesti lapsilla pitäisi olla kiinnostus toisten lasten seuraan?

ja se on täysin ok. Tämähän ei ole lapselle mitenkään ikävä tilanne edes, koska hän itse ei kaipaa seuraa. Se on surullista, jos lapsi kaipaa seuraa mutta ei esim. ujoutensa takia pysty siihen liittymään tai häntä ei jostain syystä seuraan hyväksytä, mutta lapsi joka aidosti omasta tahdostaan on itsekseen, ei asiasta mitenkään kärsi ja siitä on turha vanhemmannkaan tehdä ongelmaa.

Ei nämä tällaiset lapset mihinkään syrjäydy yleensä, yleensä näistä introverteista tulee tunnollisia koulunkäyjiä jotka hankkivat hyvän ammatin ja työn ja hoitavat elämänsä oikein hyvin. Varsin erakkomaisesti he voivat elellä koko ikänsä, mutta eivät siitä mitenkään kärsi.

ja matalasti sosiaalinen..., niin miksi sitten aikuisten kanssa kuitenkin on sosiaalinen? Kotona esim. ei juurikaan leiki yksin, vaan kaipaa koko ajan (aikuis)kaveria. Jos meillä on aikuisia ystäviä kylässä, on oikea ilopilleri, kohtelias, reipas, seurustelee ja todellakin on sosiaalinen.



Tämä on se yhtälö, jota en käsitä, että miksi ei halua olla lasten seurassa.

kiinnostunut samoista jutuista kuin ikätoverinsa ja kokee sen sijaan aikuisiin liittymisensä palkitsevana. Lapsien seuraa hän ei välttämättä kaipaakaan ja on ihan tyytyväinen sellaisena.

ja matalasti sosiaalinen..., niin miksi sitten aikuisten kanssa kuitenkin on sosiaalinen? Kotona esim. ei juurikaan leiki yksin, vaan kaipaa koko ajan (aikuis)kaveria. Jos meillä on aikuisia ystäviä kylässä, on oikea ilopilleri, kohtelias, reipas, seurustelee ja todellakin on sosiaalinen.

Tämä on se yhtälö, jota en käsitä, että miksi ei halua olla lasten seurassa.

Olin itse sellainen lapsena, että minua ärsytti meluisat, riehuvat ja mielestäni kaoottisesti käyttäytyvät ikäiseni (ja vähän vanhemmatkin) lapset. Olin mieluummin aikuisten seurassa.

Ei kai se mikään ongelma ole, jos sattuu olemaan sillä tavalla pikkuvanha ettei lasten touhut kauheasti kiinnosta vaikka onkin itse lapsi. Itsekin kun opin lukemaan nelivuotiaana ja aloin aika pian lukea raskasta tavaraa kuten Kansojen historiaa, Raamattua, avaruuskirjoja jne niin aika vaikea se oli muiden samanikäisten lasten koohotuksesta kiinnostua kun oman pään täyttivät ajatukset vähän syvällisemmistä asioista.

Muistan miten minua ihmetytti päivähoidossa kun toiset lapset huutelivat "meidän isä on ainakin vahvempi kuin teidän isä" ja vastaavaa, ja minä ihmettelin, että mitä ihmettä ne puhuvat, eihän tuossa ole mitään järkeä. Itse fantasioin avaruusmatkoista, kun olin juuri lukenut kirjan kuulennosta.

Ei kaikkien 3-vuotiaat vielä tarvitse kaveriseuraa. Jatkaisin kaverien kutsumista kotiin, mutta vaikka puolen puoden kuluttua. Kuten täällä on sanottukin, ei kaikki ihmiset halua muiden seuraa.

Itselläni on ujo 5-v poika, joka on koko ajan tullut rohkeammaksi, kavererita käy jo paljon kylässä ja osaa jo itsekin pyytää leikkiin.

Anna kasvaa ja kehtiyytä rauhassa omaan tahtiinsa.

Olette aina saatavilla ja viihdytätte häntä niin ei kaipaa muita. Otatteko aina syliin kun haluaa ja jos itkee turhia niin heti lohdutatte jne. Monesti vanhemmat lellivät ja suojelevat lasta liikaa. Ihan kaikkeen ei saisi aina puuttua ja olla liikaa lähellä. Antaako lapsi teillä lainkaan omaa tilaa?



Minustakaan kyse ei ole ujoudesta. Tuollaisesta käytöksestä voi olla kouluiässä paljonkin harmia ja surua.

Voi olla, että tykkää vielä aikuisten seurasta kun aikuiset on vakaampia. Uskon, että tulee vielä leikkimään lastenkin kanssa, mutta se tulee vain hitaammin. On jollain tavalla introvertti, mutta kyllä sitä sosiaalisuuttakin tulee elämässä löytymään. En usko, että on mitään hätää : )

poika on ollut vauvasta saakka ujo. Nykyään uskaltaa "seurustella" aikuisten kanssa. Muita lapsia pelkäsi mutta nykyään uskaltaa olla

samassa huoneessa ja leikkiä omiaan. Hitaasti on tullut edistystä. Minä olen kuljettanut kaikenlaisisa kerhoissa. Neljänä viikonpäivänä käydään avoimessa päiväkodissa/kirkon kerhoissa. Tulosta on alkanut tulla. Meillä tuo tiheä kerhoilu on todella auttanut.

Aina mietitään miten vanhemmat saisivat omaa aikaa, jotta jaksaisivat paremmin. Mutta harvemmin ajatellaan, että lapsikin sitä tarvitsee. Anna pojalle tilaa kasvaa.

Minä en halunnut pistää pistää ujoa päiväkotiin. Halusin totuttaa muiden lasten seuraan minun läsnäollessa.

poika on ollut vauvasta saakka ujo. Nykyään uskaltaa "seurustella" aikuisten kanssa. Muita lapsia pelkäsi mutta nykyään uskaltaa olla

samassa huoneessa ja leikkiä omiaan. Hitaasti on tullut edistystä. Minä olen kuljettanut kaikenlaisisa kerhoissa. Neljänä viikonpäivänä käydään avoimessa päiväkodissa/kirkon kerhoissa. Tulosta on alkanut tulla. Meillä tuo tiheä kerhoilu on todella auttanut.

- Lapsi tosiaan on pikkuvanha, puhui jo 2-vuotiaana aivan "täydellisesti", on rauhallinen ja hyvä keskittymään ja mielikuvitus on todella vilkas. Uskon, että juurikin lasten kaottisuus, arvaamattomuus ja ns. nopeus ovat asioita joista ei pidä.



- Lapsen oma aika ja tila ovat todella vaikeita kysymyksiä, lapsi tosiaan itse vaatii huomiota jatkuvasti. Kovasti yritän kannustaa leikkimään itsekin ja keksimään juttuja, mutta tilanne on sitten se, että huutaa ja parkuu vaikka puolikin tuntia. Menen kyllä tässä itseeni, ollaan totutettu lapsi saamaan huomiota. Mieheni on tässä asiassa vielä äärimmäisempi kuin minä, on todella jatkuvasti opastava isä.



- Ollaan ymmärretty, että lapsi on pieni. Näin olen aina ajatellut ja edelleenkin ymmärrän, että koulun alkuunkin on vielä neljä vuotta, siinä ajassa ehtii tapahtua paljonkin. HUolestutti vaan tuo päiväkodin ilmas, että "pian tottuu jäämään syrjään", eli jos siitä tulee joku toimintamalli, josta ei sitten pääsekään eroon. VAikea selittää.

- Lapsi tosiaan on pikkuvanha, puhui jo 2-vuotiaana aivan "täydellisesti", on rauhallinen ja hyvä keskittymään ja mielikuvitus on todella vilkas. Uskon, että juurikin lasten kaottisuus, arvaamattomuus ja ns. nopeus ovat asioita joista ei pidä.



- Lapsen oma aika ja tila ovat todella vaikeita kysymyksiä, lapsi tosiaan itse vaatii huomiota jatkuvasti. Kovasti yritän kannustaa leikkimään itsekin ja keksimään juttuja, mutta tilanne on sitten se, että huutaa ja parkuu vaikka puolikin tuntia. Menen kyllä tässä itseeni, ollaan totutettu lapsi saamaan huomiota. Mieheni on tässä asiassa vielä äärimmäisempi kuin minä, on todella jatkuvasti opastava isä.



- Ollaan ymmärretty, että lapsi on pieni. Näin olen aina ajatellut ja edelleenkin ymmärrän, että koulun alkuunkin on vielä neljä vuotta, siinä ajassa ehtii tapahtua paljonkin. HUolestutti vaan tuo päiväkodin ilmas, että "pian tottuu jäämään syrjään", eli jos siitä tulee joku toimintamalli, josta ei sitten pääsekään eroon. VAikea selittää.

Oletko koskaan kuullut sanaa neuvola? Esim. lastenneuvolassa pyritään edistämään alle kouluikäisten lasten terveyttä.



Lapsen vuorovaikutukselliset ongelmat voivat liittyä laaja-alaisiinkin kehityshäiriöihin, kuten autismi ja Aspergerin syndroomaan.

HUolestutti vaan tuo päiväkodin ilmas, että "pian tottuu jäämään syrjään", eli jos siitä tulee joku toimintamalli, josta ei sitten pääsekään eroon. VAikea selittää.

on usein semmoisia että ne kannattaa kyllä kuunnella, miettiä itse tilanne, ja aika usein ne voi ignoorata.

Valitettavasti todella usein päiväkodeissa ei ymmärretä mitään erilaisista temperamenteista, saati että niitä hyväksyttäisiin ja pidettäisiin ihan hyvinä. Usein on yksipuolisesti hyvin sosiaalisen, toisten lasten kanssa leikkivän lapsen ihanne, ja kaikki erilaiset on jotenkin epäilyttäviä joissa on muka jotain vikaa. Näiden ujojen, introverttien, pikkuvanhojen tms vanhemmille usein manaillaan kauheaa tulevaisuutta kiusattuna ja syrjäytyneenä ja ties minä. Tosiasiasassa kuitenkaan nämä temperamenttipiirteet eivät yleensä johda mihinkään epämiellyttävään, jos lapsi vaan hyväksytään sellaisenaan ja opetetaan tarpeellisia asioita lähtien siitä että lapsi on mikä on.

että alkaisin näillä perusteilla hakea lapselle diagnoosia!



Jos olisi esim. autistinen, niin eikö se ilmenisi myös aikuisten kanssa? Ei vain lasten?



Eikä lapsi asperger-tapaukseltakaan vaikuta, toki seuraamme tilannetta ja koitamme tukea, mutta kuten tässä monesti tuli sanottua lapsi on vielä tosi pieni.



Olen muuten huomannut, että tälläinen, oli se sitten ujo, arka tai introvertti lapsi ei monestikaan saa ymmärrystä vilkkaampien ja sosiaalisempien lasten vanhemmilta. Ihan aiheen vierestä, mutta itse ainakin olen, ehkä siksi, että oman lapseni käytös ja luonne poikkeaa aika tavalla omastani, oppinut ymmärtämään, että lapsia voi olla monenlaisia.

Oletko koskaan kuullut sanaa neuvola? Esim. lastenneuvolassa pyritään edistämään alle kouluikäisten lasten terveyttä.

Lapsen vuorovaikutukselliset ongelmat voivat liittyä laaja-alaisiinkin kehityshäiriöihin, kuten autismi ja Aspergerin syndroomaan.

jokainen ujo tai introvertti lapsi vaan tutkimuksiin kun se varmaan on autisti tai asperger.... Ei ei, ei näin.

Mikään ap:n kertomasta ei viittaa laaja-alaiseen kehityshäiriöön, vaikka tietyt lapsen luonteenpiirteet ovatkin sellaisia toki että niitä esiintyy myös as-lapsilla tai autisteilla. Mutta aivan valtavat määrät on ihan terveitä lapsia joita ei toisten lasten seura kauheasti kiinnosta, ei pelkästään tuon perusteella nyt aleta mitään laaja-alaisia kehityshäiriöitä epäillä.