Kannattaako masennukseen hakea apua?

kannattaa aina hakea apua. Paraneminen on pitkä prosessi joten sen aloittamista ei kannata lykätä. Mene terveyskeskukseen juttelemaan asiasta

En tiedä oletko edes varsinaisesti masentunut, tai jos olet niin ei siihen apuna niinkään lääkärin keinot olisi vaan se että järjestäisit elämäsi sinulle siedettävämmäksi. Eli hankit niitä sosiaalisia kontakteja! Ei siinäkään mitään järkeä ole että alat syödä jotain lääkenappeja masennukseen joka johtuu siitä, että elät luonteellesi täysin sopimatonta erakkoelämää!



Miten niin muka mahdollisuus sosiaalisten kontaktien löytymiseen olematon? Jos et ole neliraajahalvaantunut jossain kodin tai laitoksen vankina niin tuskinpa se oikeasti mahdotonta on.

masentuneita kohdellaan huonosti ja epäkohteliaasti etenkin terveyskeskuksessa. Jos haluaa sinne mennä nöyryytettäväksi niin sitten kannattaa.

eikö se masentuneisuus ole aika...masentavaa? Tai ei ainakaan minulle se ole ollut vain sitä, että kaikki olisi yhdentekevää, vaan myös hyvin tuskaista sen vuoksi, kun kaikki on niin yhdentekevää.

Tarjottiin pyytämättä pitempää aikaa lääkärille että ehdin selittää asiani. Ja kysyttiin, pärjäätkö varmasti muutaman päivän, kun en saanut aikaa ihan heti.



Älä ap yritä diagnosoida itse itseäsi vaan jätä se asiantuntijoille. JOskus on hyvä antaa toisten auttaa itseään.

Jos jo vuosia mennyt sumussa ja täydessä yksinäisyydessä niin että sosiaaliset kontaktit siviilielämässä pyöreä 0, sillat poltettu moneen suuntaan ja jäljellä ei ainoatakaan ystävää. Mahdollisuus uusien löytämiseen olematon. Jos tällaisessa tilanteessa masennus ja turtumus on se mikä estää ns. sekoamasta täysin, koska toi täydellinen ulkopuolisuus kaikesta olisi liian kova paikka kestää "terveelle", niin onko mitään järkeä tavoitella sitä? Eikö ole parempi olla vain masentunut ja antaa kaiken tuntua yhdentekevältä.

Parempi on kohdata juuri myöten se ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne. Sen jälkeen voit alkaa tehdä sille jotain, etsiä ihmisiä elämääsi.

Tuo välinpitämättömyyteen ja masennukseen jääminen on huono ratkaisu, koska se estää sen että voisit saada sen mitä kaipaat, eli sosiaalista elämää. Se vie sinulta mahdollisuuden elämän iloihin, vaikka pahimman tuskan turruttaisikin.

Tarjottiin pyytämättä pitempää aikaa lääkärille että ehdin selittää asiani. Ja kysyttiin, pärjäätkö varmasti muutaman päivän, kun en saanut aikaa ihan heti.

Älä ap yritä diagnosoida itse itseäsi vaan jätä se asiantuntijoille. JOskus on hyvä antaa toisten auttaa itseään.

minulle lääkäri sanoi ihan suoraan että kannattaa lopettaa nuo pelleilyt ihan alkuunsa ettei lähde työpaikkakin alta.

eikö se masentuneisuus ole aika...masentavaa? Tai ei ainakaan minulle se ole ollut vain sitä, että kaikki olisi yhdentekevää, vaan myös hyvin tuskaista sen vuoksi, kun kaikki on niin yhdentekevää.

ihan muulta kuin oikeasti masentuneelta. Hän kuulostaa ihan terveeltä ihmiseltä, joka on kehittänyt suojakseen elämää ja välttämätöntä toimeen tarttumista vastaan välinpitämättömän asenteen, jota kutsuu masennukseksi.

Avun hakeminen tuollaisessa tilanteessa on riskipeliä. Toisaalta järkevä terapia tai keskusteluapu voisi olla oikein hyväksikin, ainakin siinä että ap pääsisi ehkä harhastaan jossa luulee ettei hänellä muka ole mahdollisuuksia löytää uusia sosiaalisia kontakteja. Mutta aika suuri riski on, että jos hakee apua vaikka terveyskeskuksesta, saakin sen sijaan lääkereseptin mikä taas ei auta yksinäisyyden ongelmaan yhtään.

eikä masennuskaan ole varsinainen mielisairaus, vaan luonnollinen psyykkinen reaktio kuormitukseen. Lääkityskään ei ole pelkästään saatanasta, vaan yhdessä terapian tai jutteluavun kanssa saavutetaan parhaat tulokset masennuksen hoidossa. Ainakin sillä voidaan saada masentunut nousemaan kuopasta ja elämä saattaa korjaantua sitä kautta, kun jaksaa taas elää.



Suosittelen ap:lle että aloitat avun hakemisen terkkarista, valmistaudu käyntiin hyvin, kirjoita vaikka ylös kaikki oireet ja ongelmat, ja tuo esiin että olet valmis sitoutumaan hoitoon. Pyydä lähetettä psykiatrian polille.

Taistelen vaihtelevalla tarmolla itsekin masista vastaan.