Konkreettisesti - miten siitä mustasukkaisuudesta pääsee eroon?

ja ajankohtainen aihe itsellenikin, joten nostellaanpa ylös.



Minua myös raastaa käsittämätön mustasukkaisuus. Olen saanut jotenkin parin viimeisen vuoden aikana sitä sen verran kuriin juuri tuolla ylempänä mainitulla mindfulness-tekniikalla, että se vaivaa minua ainoastaan harvoin, mutta pinnan alla se kytee. Siihen ei sitten tarvita kuin joku pieni sysäys niin helvetti on taas valloillaan. Tämä on sikäli jännä juttu koska "selväpäisenä" ajattelen, ettei meidän suhde edes kaatuisi johonkin yksittäiseen hairahtamiseen. Silti se vaan vaivaa, se on sukua pelolle että mies ei olekaan sellainen hyvä mies kuin olen ajatellut ja että meidän suhde ei ole sellainen kuin olen luullut.



Muuten tällä ei ole esim. itsetuntoni kanssa yhteyttä. Myöskään mitkään aiemmat kokemukseni eivät tuntuisi olevan taustalla, minua ei ole kukaan koskaan pettänyt eikä lapsuudessa ole mitään hylkäämisiä tms.



Minua on helpottanut aina miehen kanssa puhuminen. Aina hän saa minut rauhoiteltua, mutta tiedän kyllä että tämä rasittaa meidän suhdetta. Esim. viimeisin mustasukkaisuusjupakka todisti minulle tämän. Mies oli jutellut sähköpostilla exänsä kanssa. No, eihän tässä vielä mitään. Olin ollut matkalla ja kotiinpalattuani tsekkasin sivuhistorian (tämäkin on minulle arvoitus miksi näin tein, koska en ollut mitenkään epäileväinen edes, mutta siellä se pirulainen vaan nosti päätään ja menin katsomaan sivuhistorian) ja huomasin tämän. En siitä vielä mitenkään hermostunut, ei minulle exän kanssa yhteydenpito ole mikään ongelma. Sitten myöhemmin samana päivänä huomasinkin, että mies oli poistanut tämän tiedon sivuhistoriasta! Siitä se sitten alkoi; miksi keskustelu piti salata jos salattavaa ei ole jne. Hirveä riita. Mies puolestaan kertoi, että oli poistanut tiedot siksi, etten minä saa mustasukkaisuuskohtausta tästä. Tämä jupakka kuvaa minusta hyvin sitä, miten tämä mustasukkaisuus vaikuttaa meidän suhteessa ja sille todella pitäisi jotain tehdä. Sovimmekin jo, että ratkaisu mustasukkaisuuteen ei ole asioiden salaaminen vaan nimenomaan avoimuus. Mutta jotain vinkkejä itse kaipaan oman mieleni hallintaan.



Terapia on kai ihan hyvä vaihtoehto, mutta jos jotain käytännön vinkkejä muutenkin saisi niin olisi kiva. Eipä se terapia varmaan sen kummempaa muutenkaan ole kuin saada vinkkejä mitä sitten itse harjoittelee.

Kokeile mindfulness-tekniikkaa: ole tietoinen ajatuksistasi, tarkkaile itseäsi. Kun huomaat alkavasi ajatella mustasukkaisesti, tartu kiinni ajatuksesta ja häädä se pois. Älä suostu alistumaan ikäville ajatuksille.

vaan ns. positiivista ajattelua. Mindfullness toimii, positiivinen ajattelu ei.

Mindfullnessissa tosiaan tarkkaaillaan itseä ja ajatuksia, mutta opetellaan päinvastoin olemaan tuomitsematta ajatuksia. Tarkkaillaan vain ja todetaan että minussa velloo mustasukkaisuus, se saa velloa vaikka se tuntuu pahalta, tarkkailen sitä, en tuomitse, tunne ei voi vahingoittaa minua, tunne tulee ja menee.

Mustasukkaisuus ei sinänsä ole mikään "sairaus", vaan mielesi reaktio siihen että suhteessanne ei ole emotionaalisella tasolla kaikki ihan kunnossa. Tietty perusturvallisuuden kokemus siis tuntuu sinun elämästäsi puuttuvan. Joskus mustasukkaisuus voi toki olla sairaalloistakin, mutta joskus se voi olla myös oikeutettua toisen käytöksen perusteella. Tilannettanne tuntematta en voi kuin neuvoa että yritätte keskustella näistä asioista toistenne kanssa ilman riitelyä.

Ei siitä pääsekään. Voin ainoastaan vältellä niitä tilanteita joissa tiedän etten osaa hallita itseäni (kieltäni) kunnolla.



En esimerkiksi lähde samaan aikaan baariin hänen kanssaan, enkä etenkään silloin jos olemme vain hänen kaveriporukkansa seurassa. En myöskään ole samaan aikaan miehen kanssa humalassa..

No en muutenkaan kyllä juo hirveästi, mutta selvinpäin ne tilanteet on niin paljon helpompia kestää, tai ainakin osaan lähteä siitä tilanteesta pois.

Ei siitä pääsekään. Voin ainoastaan vältellä niitä tilanteita joissa tiedän etten osaa hallita itseäni (kieltäni) kunnolla.

En esimerkiksi lähde samaan aikaan baariin hänen kanssaan, enkä etenkään silloin jos olemme vain hänen kaveriporukkansa seurassa. En myöskään ole samaan aikaan miehen kanssa humalassa..

No en muutenkaan kyllä juo hirveästi, mutta selvinpäin ne tilanteet on niin paljon helpompia kestää, tai ainakin osaan lähteä siitä tilanteesta pois.

Mulla ei ole edes mitään syytä epäillä miestä mistään. Enkä oikeasti edes usko että hän pettäisi ikinä minua, hän ei nimittäin ole sellainen joka riskeeraisi suhteemme (joka toimii), yhdenillanjutun tai satunaisen panon takia.

Luotan siis häneen ja tiedän että tuo mustasukkaisuus on ns. menneisyyden haamuja, ja siksipä olenkin vain yrittänyt elää sen kanssa. Tai yritän olla huomioimatta sitä.

Hirveän vaikea selittää.

Mietin tässä, että puuttuuko elämästäni jokin perusturvallisuuden tunne, mikä olisi tämän taustalla. Taustalla on toki asioita, jotka selittävät osittain tätä mustasukkaisuuden tunnetta (ei mitään sellaista, mikä oikeuttaisi mustasukkaisuuden eli mieheni ei ole tehnyt mitään suhdettamme vaarantavaa tms.), esim. mieheni ja oma aikaisemmissa suhteissa tapahtunut pettäminen ja meidän suhteen alkaminen pettämisestä, oma ongelmallinen suhtautuminen esim. vanhenemiseeni ja sellaista. Meillä kuitenkin menee hyvin ja suhde toimii, tämä on ainoa mörkö taustalla. Tälleen järkipäisenä aina luotan mieheeni ja siihen, ettei hän tekisi mitään mikä voisi vaarantaa meidän suhteen nyt kun kummatkin on löytänyt itselleen sopivan puolison ja kummallakin on hyvä olla suhteessa. Sitten kun mustasukkaisuus iskee, nämäkin ajatukset alkaa epäilyttämään ja mietin onko kaikki vain minun omaa kuvitelmaa.



Mutta yhtä kaikki, jotenkin ajattelen että kun kerran tässä nykyisessä suhteessa ei ole sellaisia tekijöitä, jotka "oikeuttaisivat" mustasukkaisuuden, niin olkoon ne taustalla vaikuttavat omat mieleni sisäiset ongelmat mitä ovat, niiden kaivelu ei auta itse mustasukkaisuusongelmaa. Olen tosiaan niitä paljon jo miettinytkin ja tunnistan monia taustalla vaikuttavia asioita, mutta ei se mustasukkaisuus sillä poistu.



Hän, joka kertoi että välttelee alttiita tilanteita, niin kerrotko tarkemmin? Miten sen tunteen voi vaan jättää? Jos minä saan päähäni että miehelläni saattaa olla jotain meneillään jonkun toisen kanssa, se tunne raastaa minua yötä päivää ja kasvaa joka hetki. Samalla teen havaintoja jotka tukee mustasukkaisuuden tunnetta ja tunne tietysti vain kasvaa. Kun sitten olen saanut puhuttua siitä miehelleni, yleensä saan pyörän pysähtymään, mutta kuten tuossa jo aiemmin kerroin, tästä alkaa olla rasitetta suhteellemme.

Itse mustasukkainen. Mutta aihettakin on antanut tosin en tiedä valehteleeko kun kertoo ettei mitään ole tehnyt. Yritän vaan hillitä itseäni ja kohtauksia. Ns. Pysyä tyynenä. Asiaa ei helpota että ajattelen monen toivovan minulle pahaa ja miehelleni hyvää. Hänestä pidetään ja minusta ei.

Viihtyy myös töissä liiankin hyvin. Mutta on pysynyt vierelläni pahojakin aikoja.

se tunne raastaa minua yötä päivää ja kasvaa joka hetki.

Tee kokeeksi joskus niin että kun tulee tällainen tilanne että tunnemyrsky rupeaa nousemaan, niin hankkiudut yksin, menet peiton alle ja annat sen vyöryä ylitse ymmärtäen ettei sillä ole mitään tekemistäsi miehesi kanssa tai sen hetkisen tilanteen kanssa. Eli et mene peiton alle jauhamaan mitään onko vai eikö juttuja tai miestäsi, menet sinne ja yrität tyhjentää mielesi kaikesta muusta kuin siitä tunteesta. Sukellat siihen ja se annat sen vahvistua sietämättömäksi, ja just kun tuntuu ettei tällasta kestä, trauma tulee esiin nähtäväksesi. Ehkä muistat jotain, ymmärrät jotain uutta, tuskan keskellä rupeaa tuntumaan hyvältä ja lopuksi itket surun pois.

Olen itse käynyt tämän prosessin läpi monta kertaa ja joka kerta lopussa elämä on pikkusen muuttunut parempaan päin ilman että tarvii millään lailla muuttaa ajattelutapojaan tai parantaa asennettaan. Kun lukittunut tunnereaktio päästetään pois, ajattelun muutos tulee ihan itsestään ja ilman ponnisteluja.

Joo tätä mä kokeilen joskus! Kiitos!

Olin nuorena tosi mustasukkainen (tai no nuori olen vieläkin, mutta vielä nuorempana). Kasvoin siitä vain yksinkertaisesti ulos. Itsetuntoni on kasvanut ja arvostan nykyään itseäni. En pelkää petetyksi tulemista, koska ajattelen että olen arvokas, ja ainut joka siinä menettäisi jotain on mies. Tai sitten meitä vain ei olisi tarkoitettu yhteen ja minun on parempi olla yksin/löydän joskus onnellisemman suhteen. En ole korvaamaton, mutta hiton hyvä kuitenkin ja jos joku ei sitä huomaa/osaa arvostaa niin en voi auttaa asiassa.



Enkä nyt väitä etteikö petetyksi tuleminen minua satuttaisi, ehkä. Ei se siitä kuitenkaan murehtimalla parane niinkuin asiat yleensäkään ei.

uppiii

UP

nostan vanhan ketjun, jos löytyis uusia vinkkejä itsellekin.

onko kellään ikinä niin voimakasta mustasukkaisuutta että tekisi mieli vain kävellä bussin alle että ajatukset loppuisi? pääseeköhän siitä ikinä eroon?

Onpa todellakin käynyt monesti mielessä hurauttaa petäjikköön, mutta jälkeenpäin hävettää moiset ajatukset. Selväpäisinä hetkinä älyää että ei omaa elämää voi heittää hukkaan yhden ihmisen takia. Itsekseni olen päättänyt että jos en tosiaan pääse 'selville vesille' niin teen palveluksen molemmille ja lähden tästä suhteesta. Tässä tapauksessa aihetta mustasukkaisuuteen on ja odotin että toinen älyää ottaa jatkossa huomioon eikä loukkaa tahalleen, mutta nauttineeko toisten huomiosta vai mikä, kaikki pitäisi olla kunnossa mutta minä en vain ole. Joku hypnoosi tai muu terapia kuulemma auttaa mutta enpä ole saanut aikaiseksi... mutta jätä bussit rauhaan ja elä mieluummin yksin :)

Tuo kirja on hyvä apu omien traumoista aiheutuneiden tunnelukkojen tiedostamiseen. Mustasukkaisuuskin on tunnelukkojen aiheuttamaa, eniten hylätyksi tulemisen tunnelukon. http://www.tunnelukkosi.fi/

Uskalla luottaa. Se on jonkinmoinen uskonhyppy, mutta kannattaa.

Kannattaa miettiä myös sitä, mitä oikeasti pelkäät. Pelkäätkö miehen menettämistä, yksin jäämistä vai jotain muuta? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua ja miksi se olisi pahinta?

minä olen työstänyt tunteitani ns. HOT:illa eli hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla. Siis ihan itsekseni vaan, en ole missään varsinaisessa terapiassa käynyt, mutta voin suositella esim. Russ Harrisin kirjaa Onnellisuusansa (kts. esim. http://www.joustavamieli.com/2012/11/onnellisuusansa-on-ilmestynyt.html).

En tässä jaksa tarkemmin selittää HOT:in ideaa, siitä löytyy kyllä tietoa googlaamallakin, mutta siinä on  ajatuksena mm. hyväksyä tuollaiset mustasukkaiset ajatukset ja mielikuvat, mutta"eriyttää" ne niin, ettei ne enää aiheuta niin voimakkaita tunteita ja vie energiaa positiivisemmilta asioitalta elämässä. Kirjassa on useita tekniikoita siihen, mutta itsellä on toiminut esim. tällainen:

Mielikuva exästä (joka jätti minut) toisen naisen kanssa aiheuttaa minulle voimakkaita tunteita ja ahdistusta, vaikka sinänsä olen jo erosta selvinnyt. Exällä ei vielä edes ole toista naista, mutta jossain vaiheessa sellanen tulee, ja jo etukäteen pelkään, miten siitä selviän. Ajatus ja mielikuvat tulee vähän väliä mieleen, päivittäion, sitä enemmän mitä enemmän yritän olla miettimättä asiaa.

Kirjan ohjeen mukaisesti olen nyt antanut sellaisen mielikuvan, jossa exä kertoo alkaneensa seurustelemaan (ja olevansa niin rakastunut jne jne), tulla mieleeni, mutta katson sitä ikään kuin telkkarista. Kelaan kohtauksen aina alkuun, ja vaihtelen tyylilajia, välillä se on musikaali, välillä gangsterifilmi, välillä saippuaooppera. Ja kun keksin, että kohtauksen aikana exä ja se uusi nainen tanssivat irlantilaista rivitanssia, koko juttu alkoi jo naurattaa. 

Tuo mielikuva tulee mieleen edelleen, mutta aiemmin se herätti voimakkaita negatiivisia tunteita ja ahdistuksen, nykyään lähinnä naurattaa. Eikä se enää edes tule niin usein mieleen, ja voin päästää mielikuvasta helpommin irti, kun se ei enä ahdista.

Toki tämä keino ei poista todellisuutta, joskus exä alkaa seurustelemaan uudestaan enkä tiedä, miltä asia sitten tuntuu, mutta ainakaan minun ei tarvitse enää ahdistua päivittäin siitä ajatuksesta, että noin joskus käy.

Ehkä nuo HOTin menetelmät voisi toimia sinullekin? Kokeilemisesta tuskin ainakaan on haittaa.

Pliis älkää nostako tällaisia vanhoja ketjuja, harmittaa vastata niihin ja sitten vasta huomata, että ketju onkin vuosia vanha. Tuntuu, että koko vastaus meni ihan hukkaan, kun alkuperäinen kysyjä ei olekaan lukemassa sitä, ja se harmittaa :(.

Jos on kiinnostunut samaan samaa aihepiiriä koskevia vastauksia, niin tee uusi aloitus asista. Kiitos.

Kyllä näistä ketjuista aina joku saa jotain vaikkei alkuperäinen enää sitä katsoisikaan, ei mene hukkaan :) Itse pääsin hyvään alkuun sillä että sanoin puoliskolleni että 'rakastan ja arvostan sinua valtavasti, päätä itse mitä sillä tiedolla teet'. Yllättävästi yhteisiä hyviä hetkiä alkoi löytyä ja hoen tuota sitten itsellenikin pitkin päivää että pysyy muistissa ;)

Mä olin nuorempana todella mustasukkainen. Se oli raastavaa kun sitä ei voinut hallita mitenkään. Minnulla se loppui vasta kun ikää alkoi tulla. Oppi hyväksymään itsensä. Mustasukkaisuushan on huonoa itsetuntoa. Olen nyt 46v ja lähinnä ihmettelen itseäni ja n. 20- 25v takaista käytöstäni. Ollaan kavereiden kanssa juteltu ja tultu siihen tulokseen, että vasta yli 40v jotenkin oppii olemaan itsensä kanssa. Tämä ei tietenkään lohduta ap:tä. ehdottaisin, että ap kertoo miehelleen suoraan asiasta, miten itsekin siitä kärsii.

Mä olin suhteen alussa hemmetin mustasukkainen. Jossain vaiheessa tein tietoisen päätöksen, että en kuluta elämääni turhaan kyttäämällä miehen menoja ja tekoja, se vain luo ahdistusta itselle. Jos jotain sattuu, niin kyttääminen ja kyylääminen ei auta yhtään, mies vastaa itse omista teoistaan. Mustasukkaisuus on tunne ja aikuisen ihmisen pitäisi kyetä käsittelemään omia tunteitaan niin, että ei mene kaikkiin mukaan. Hyvin on toiminut tämä päätös, elämä on nykyään paljon helpompaa ja mukavampaa.