Lapseni ei kelpaa miehen suvulle

Meillä on ydinperhe, jossa on yksi lapsi. Poika on ollut isovanhemmille alusta asti kaikki kaikessa ja tunne tuntuu olevan molemminpuolista :)

Jos nyt kuvittelisin, että meille tulisi mieheni kanssa ero, niin voisin kuvitella mieheni vanhempien ottavan vielä suuremman kasvatusvastuun ja että he surisivat eroa yhdessä lapsenlapsensa kanssa.

Miksi siis isovanhempien pitäisi yhtäkkiä hyväksyä poikansa uusi puoliso ja näiden yhteinen lapsi? Pystyisitkö siihen itse?

Miten tuota voi edes kysyä. Totta kai siihen pystyisi, hyväksymään OMAN POJAN valitseman puolison ja vielä helpommin viattoman lapsen jonka nämä ovat yhdessä saaneet. Keskeistähän tuossa on se oma poika, joka on ja pysyy omana poikana, vaihtuipa vaimot tai ei.

syrjiminen käytännössä ilmenee. Ehkä kaikki on vain omassa päässäsi ja isovanhemmat käyttäytyvät ihan normaalisti. Sinä vain olet sitä mieltä että sinun lastasi tulisi kohdella jotenkin ruhtinaallisesti ja kun hän on muille vain lapsi lasten joukossa, se ei kelpaa sinulle, vaikka saattaa olla lapselle hyvää koulutusta elämää varten.



Siis näitä ylihemmoteltuja lapsia ja niiden äitejä on liikenteessä, eikä ole lapselle hyväksi.

olipa sen vanhemmat sitten ketätahansa.



Mutta ettei eds oman pojanpoikaa7tyttöä hyväksyisi, niin...

mieluusti kuulisin ap miten tämä kelpaamattomuus näkyy konkreettisesti.

tätä lasta, muille kyllä syliä ja leikkiaikaa riittää. Jos meidän lapsi itkee se saa mummun mielestä huutaa ihan rauhassa. Toisille kyllä löytyy lohtua. Lapsemme oli lyhyen aikaa hoidossa mummulla ja oli kuulema itkenyt koko ajan eikä mummu ollut ottanut syliin, ei ollut edes puhunut lapselle ollenkaan. Oli kiire leikkiä toisen kylään tulleen lapsenlapsen kanssa jonka vanhemmat olivat paikalla. Ja muita lapsenlapsia mummu kyllä hoitaa mielellään, ovat viikkokausia mummulla hoidossa. Sama juttu kun olemme paikalla, mummu ei kiinnitä mitään huomiota lapseen vaikka lapsi haluaisi ottaa kontaktin mummuun. Minulle oli järkytys huomata kuinka eriarvoisia lapset ovat. Olen todella ihmeissäni kun nyt minut on teilattu huonoksi äidiksi ja kelpaamattomaksi vaikka anoppini tapasi käydä kahvilla luonani usein ennen lapsen syntymää. Lapseni ei todellakaan ole hemmoteltu eikä ole saanut kaikkea - ei todellakaan. Eikä tule saamaankaan. Toivoisin vaan samanarvoista kohtelua lapselleni kuin mitä muutkin lapsenlapset saavat osakseen. Edes jonkun ystävällisen sanan jos se syliin ottaminen tuntuu niin vastenmieliseltä. Lapseni ei ole ollut tuon yhden kerran jälkeen enää hoidossa mummulla, kuvittelin silloin että ehkä kahdenkeskinen aika olisi auttanut tilannetta. Valitettavasti olin väärässä.



ap

Sinulle syrjimistä on se, että lapsi ei pääse joka viikonloppu yökylään mummolaan eikä viikkotolkulla reissaamaan tätien kanssa.



Sinä haluat vapaata lapsesta, kukaan ei ota lasta hoitoon (koska lapsi jo nyt näkee sinua ihan liian vähän) ja kas, sinä puhut syrjimisestä.

Mikähän lehtijuttu oli aikoinaan,että jonkun ns rikkaan suvun tyyppi hylkäsi naisen,joka oli hälle raskaana.... Olisi kiva löytää se tieto. Ei minunkaan lasten isän puoleinen suku oo tekemisissä,kun erottiin. Vaan hyvin oon pärjännyt omilla ja oman sukuni kanssa.

Minun 20v tytär ei ole nähnyt mummoaan koskaan. Eikä ole kysellytkään. Eli isänsä äiti täysin vieras hälle. Minun vanhemmat olleet paljon hoitamassa häntä,joten ovat läheisiä edelleen:)