Lapseni ei kelpaa miehen suvulle

Ihmettelin aina, kun vieraillessa oli jokin outo tunne, enkä tiennyt, mistä se johtuu. Aikuisena sain kuulla :(.



Eniten ihmetyttää se, että pienelle lapselle kostettiin näin. Minä esim. teini-iässä olin se, joka oli eniten isovanhemmilla apuna, kävin mm. siivoamassa jne. Ehkä alitajuisesti hain hyväksyntää? Mutta tosiaan, piian rooli olikin sitten se ainoa, mihin kelpasin. Nyt molemmat isovanhemmat ovat kuolleita (toinen ehti kuolla, ennenkuin sain asiasta tietää) ja asialle ei enää mitään voi. Harmittaahan tuo edelleen ja tuntuu siltä, että mummola ei oikea mummola koskaan ollutkaan.



Isäpuolen suku oli sellainen, että kulissit piti pitää aina kaiken uhallakin pystyssä. Nyt meistä "silloisista" serkuksista minä olen se, joka on yhteiskunnan silmissä menestynyt parhaiten. Joten ehkä tästä kaikesta oppi jotain sisukkuuttakin?

Älä ap välitä noista jotka pelkästään haluavat pahoittaa mielesi. Sinulla on kertomasi mukaan täysi syy olla pahoillasi.



Pystyisitkö, tai pystyisikö miehesi, ottamaan asiaa suoraan puheesi? Kysymään, mistä kiikastaa?

mummo on lapselle oikea mummo? Lapsen isä on nykyinen miehesi ja puhut nyt hänen äidistään?



Tästä kun saa myös sen käsityksen joistain viesteistä, että lapsi on sinun ja entisen miehesi.

Minä olen isovanhemmille kertonut, etten tule sietämään sitä, mikäli aikovat kohdella lapsiamme eriarvoisesti toisiinsa nähden. (Tällaisen alkamista oli selvästi havaittavissa.) Totesin omanneeni itse sellaiset isovanhemmat, joille koin olevani vähäarvoisempi ja sen vuoksi heidän on joko kohdeltava lapsia tasavertaisesti tai sitten me emme vieraile lainkaan. (Kauniisti siis selitin, en näin lyhysti ja tylysti.) Mutta nyt kaikki on kunnossa ja kyläillään :)

sanoa suoraan omille vanhemmilleen että jos eivät hyväksy hänen toista lastaan tasavertaisena toisen kanssa, sitten ei tapaa kumpaakaan.

Äsken kerroit että olet mummon mielestä parasta

Miehelle? Ristiriitaista.

Lukisin rivien välistä että lapsesi on jotenkin poikkeava. Ehkä käytöksestään, ulkonäöltään tms erilainen ja mummo jotenkin vierastaa lasta. Jotain tässä nyt on.

Jostain syystä miehen isovanhemmat eivät hyväksy uusperhettänne ja siksi eivät lastakaan teidän suhteestanne.

En osaa kuitenkaan auttaa.. Tsemppejä sinne

Ellei mies nyt sitten sattumoisin osaa keskustella asiasta heidän kanssaan fiksusti.

selvästi lapsellekin päin naamaa osoittaa että eivät häntä hyväksy, niin silloin kyllä kannattaa moisia kyläilyjä välttää.



Meillä taas sellainen tilanne että miehen vanhemmat eivät hyväksy minua, ja minulle kettuilevat myös siitä että lapsetkin ovat jotenkin minun "saastuttamiani" mutta silti käyttäytyvät lapsia kohtaan asiallisesti. Olemme tehneet siis niin että mies käy vain lasten kanssa siellä ja minä en lainkaan, koska se vaan kiristää sekä anopin että minun hermoja jos nähdään toisemme.

Jotain muuta tässä taustalla on. Tuskin suku huvikseen ja lämpimikseen lasta hyljeksyy. Jotain muuta on taustalla syynä, josta ap vaikenee. Ikävää tietty on että se projisoidaan lapseen.

tässä nyt olisi miehen paikka puhua sukulaisilleen! Et sinä sille oikein mitään voi tehdä. Miten hän asiaan suhtautuu? Levittelee käsiään, vai eikö edes huomaa mitään?

vaimon lapsia äpäröiksi. Lapsiparkoja ei päästetty edes sisään. Kyse oli kuitenkin pienistä koululaisista.



Sedän vaimon lapset olivat ihan avioliitossa syntyneet aikanaan ja eron jälkeen setäni oli heille hyvin tärkeä isäpuoli. Mutta jotkut vanhat ihmiset eivät näe, ettei lapsi ole esine. Kertoo paljon heidän arvoistaan ja maailmastaan.

ja tasa-arvoiseen kohteluun ei riitä rahkeet eikä sydän.

Meillä vaarin "uusi vaimoke" ei hyväksy minua eikä meidän tytärtä (esikoinen). Mutta isä ja poika(kuopus) kyllä kelpaa.

Äitini mies taas pitää tyttöä fiksuna ja ihanana mutta pojasta ei pidä ja on sen ihan sanonutkin. En voi kun ihmetellä moista käytöstä aikuisilta ihmisiltä kun kysy on sentään lapsista :(

Anoppini oli mielissään kun mieheni alkoi seurustelemaan kanssani. Ja todella onnellinen kun menimme naimisiin. Olen kuulema parasta mitä miehelleni on sattunut. Sen tähden en juuri voi ymmärtää miksi lapseni ei kelpaa :(



ap

koska ei hyväksy sitä että mieheni erosi ja otti kouluttamattoman. Hänen ex-miniänsä oli hienosta suvusta ja jonkun neuvoksen tytär.Minä en ole käynyt kuin peruskoulun.

Minua ei huoleta.Pitää vaan ottaa asia niin että kun mummu ja aari tarvitsevat apua tai olisivat sitten aikanaan tulossa rippijuhliin tms. ylppäreihin niin en välitä kutsua.Itse on asenteensa valinnut.

Lapsi tajuaa vasta sitten kun näkee että hän ei ole toivottu joukkoon.

Keskittykää toisiinne ja viettäkää yhdessä hienoja hetkiä.

Älä itse paljasta lapselle että isovanhemmat eivät hänestä pidä.

että lopettaisin kyläilyt ja tapaamiset. Jos syytä kysytään, vastaisin asiallisesti, että en halua pitää yhteyttä sukuun, joka syrjii yhtä lasta. Eihän se ole lapsen vika, ettei ole ns. samaa verta. Kyllä aikuisten pitäisi silti osata suhtautua asiallisesti ja ystävällisesti. Jos ja kun ei onnistu, antaa olla.



Ja olisin myös niin ilkeä, että kun sitten isovanhemmat tarvitsevat apua, en menisi apuun. Mies toki päättää omasta puolestaan, mutta minä en tällaisille ihmisille apuani tarjoaisi, itsepä ovat kantansa tehneet selväksi.

esim. sille anopille?

Meillä on ydinperhe, jossa on yksi lapsi. Poika on ollut isovanhemmille alusta asti kaikki kaikessa ja tunne tuntuu olevan molemminpuolista :)



Jos nyt kuvittelisin, että meille tulisi mieheni kanssa ero, niin voisin kuvitella mieheni vanhempien ottavan vielä suuremman kasvatusvastuun ja että he surisivat eroa yhdessä lapsenlapsensa kanssa.



Miksi siis isovanhempien pitäisi yhtäkkiä hyväksyä poikansa uusi puoliso ja näiden yhteinen lapsi? Pystyisitkö siihen itse?