Inhottavin tutkimus/toimenpide joka sinulle on tehty?

Synnytystapa-arvio peräsuolen kautta.

koskaan tehty perseen kautta gynekologisia tutkimuksia ja alan olla pian nelikymppinen, milloin se peräpään kautta tehdään?

Synnytystapa-arvio peräsuolen kautta.

Miten tämä eroaa normaalista peräsuolen kautta tehtävästä tutkimuksesta?

Oli todella tuskallista, en ymmärrä miten jotkut pystyvät siihen?! Paksunsuolen mutkista vielä selvittiin, mutta ohutsuolen ensimmäiseen mutkaan jäätiin. Se ei ollut pelkästään se kivun voimakkuus vaan myös laatu, jos nyt kukaan tästä ymmärtää mitään... Sellainen tunne joka tulee, kun omissa sisäelimissä möyrii jotakin sellaista, joka ei todellakaan kuulu sinne. Tehtiin sitten röntgenillä tutkimus loppuun.

kamala, silmää porataan jopa 1½ tuntia... Harmi että meillä sukuvikana.

Toki kolonoskopiassa oli kamalaa katsoa, kun se putken työntämisen näki välillä vatsan päältä, kun siinä kohoili se putkenpää. Kivutkin oli kovat, sillä vaikka suoli ei tunne kipua niin se suolen venyminen kyllä sattuu vietävästi. Minulla hoitaja paineli vatsasta putkea kulkemaanoikeaan suuntaan, ja välillä toinen piti käsistä. Välillä vaistomaisesti kädet meni siihen vatsalla, olisin halunnut homman loppuvan. Siis ihan rekatio, jolle ei voinut mitään.

Gastrossa se tukehtumisen tunne oli kamala. Mutta silti suolistoröntgen oli nöyryyttävin ja siten pahin.

Muut gynekologiset tutkimukset minusta olleet ihan ok, samoin kiireellinen sektio. No hard felings:-)

Paksusuolen tähystys menee kyllä kärkisijoille ihan siksi, että se kestää yllättävän kauan ja siihen pitää valmistautua paastolla ja suolen tyhjennyksellä kotona...



Ehkä kuitenkin inhottavinta ikinä on ollut se kun synnytyksen jälkeen TAYSissa tungetaan metallinen alusastia selän alle jälkeisiä varten. Mitään kivunlievitystä ei enää sitten saa ja se astia painaa ihan helvetillisen kipeää alaselkään. Ekan kerran ajattelin, että mulla oli nyt vaan huonoa tuuria ja huono asento, mutta kun toisella kerralla oli ihan sama juttu, ei taida olla tuurista kyse vaan alusastia vain nyt sattuu eikä ketään kiinnosta. Kärsiminen jonkun hemmetin metallipaljun vuoksi vain tuntuu niin TURHALTA kun on juuri synnyttänyt lapsen, eikä se sattunut ollenkaan niin paljon kuin tyhmä vati.



Tällä kertaa kirjoitin tästä jopa synnytystoiveisiini - ei kai voi olla mahdotonta tuota jotenkin korjata/parantaa! Sanoin kyllä viimeksikin tästä kätilölle, ja siitä huolimatta makasin tuskallinen vati selän alla ties kuinka pitkään kätilön ollessa teillä tietymättömillä niin etten voinut sille vadille edes mitään tehdä.

lapsena tehdyt korvatutkimukset, kun lääkäri otti semmosella imurilla vaikkua tms pois korvakäytävästä. Ai helkutti se oli hirveää ja sattui. Viimeinen kerta taisi olla 5.-6.luokalla, jolloin menin vanhempien suuren lahjonnan jälkeen paikalle. Lääkäri vielä rauhoitteli, että sanot sitten vaan kun sattuu, niin hän lopettaa. Ja v*tut! "Jatketaan vielä vähän"-muodostui hokemaksi ja 1-2 hoitsua piteli mua siinä väkisin paikoillaan mun huutaessa kuin syötävä :D "oon mielummin kuuro kuin kestän tätä äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää" kaikui varmaan kivasti korvapolin käytävillä. Sen jälkeen en sinne mennyt. Voisin vielä aikuisiälläkin lyödä sitä lääkäriä luottamuksen pettämisestä. mur

kamala, silmää porataan jopa 1½ tuntia... Harmi että meillä sukuvikana.

Kaihileikkaus kestää alle puoli tuntia/silmä ja on täysin kivuton. Nimim. Kokemusta on

ilman nukutuksessa. tehdään, että työnnetään kylkeen pitkä neula, jossa puudutsainetta ja samalla napsastaan koepala.

ei niin miellyttävä. Et saa hengittää, muttet vetää keuhkoja täyteen ilmaakaan ettei maksa liiku. huh

Pudendaali ja paraservikaali kun laitettiin huusin täyttä huutoa. Mitään apua niistä ei ollut! Lääkäri pyyteli jatkuvasti anteeksi, kun minua sattui niin paljon. Epiduraalia en kerennyt saamaan.



Minulle on tehty mm. täyrykalvojen puhkaisu, nenän rustojen puhkaisu, viisurien poisto jne. mutta eivät pääse lähellekään synnytyksessä kohtaamaani kipua.

Mulla oli kurkussa mätäpaise, jonka lääkäri leikkasi veitsellä auki, ja kaikki veriset mädät valuivat suuhuni. Sain paperipussin ja hyvän kotimatkan toivotukset. Ajelin autolla kotiin se pussi sylissä, jonne syljeskelin ajaessa verta ja mätälimaa. Myöhemmin jälkitarkastuksessa jo hyvin parantumaan lähtenyt haava avattiin jollain levittimillä, ja se sattui aika vietävästi. Kyseessä oli eri lääkäri, ja hän sanoi, että yleensä sellaisen kurkkutoimenpiteen jälkeen ollaan kyllä yötä sairaalassa eikä todellakaan lähetetä heti kotiin.



Mulle tehtiin sama kombo neljä tai viis kertaa ennen kun suostuivat leikkaamaan nielurisat pois. Ei todellakaan vietetä yötä sairaalassa ton jälkeen, pikkuoperaatio.

Viimeisilläni raskaana ja letkua vaan työnnetään kurkkuun. Yökin ihan koko ajan ja hiki valui päältäni solkenaan. Lääkäri lopuksi tokaisi, että olisi pitänyt huumata minut jos en olisi ollut raskaana. Sen verran raju minulla tuo yökkäysrefleksi. Tulipahan käytyyn....



Näin kolmatta kertaa raskaana kun on niin noihin gynen tutkimuksiin on enemmän kuin tottunut. Ei ne minusta tunnu miltään. Viimeksikin lääkäri pyöritteli sormiaan kohdunsuulla, että lähtis synnytys käynnistymään. Sekään ei tuntunut miltään. Lienen sitten tunnoton alapäästäni :D



Synnytyksessä puudutus kohdunsuulle koski kyllä ja kovaa, mutta kesti vaan niin pienen hetken, että sen kesti.



Hammaslääkärissä hampaan poraaminen ilman puudutuksen toimivuutta oli aika karseaa. Hammas oli aivan tulehtunut ja ei näin ottanut puudutusta vastaan yhtään. :(

Oli todella tuskallista, en ymmärrä miten jotkut pystyvät siihen?! Paksunsuolen mutkista vielä selvittiin, mutta ohutsuolen ensimmäiseen mutkaan jäätiin. Se ei ollut pelkästään se kivun voimakkuus vaan myös laatu, jos nyt kukaan tästä ymmärtää mitään... Sellainen tunne joka tulee, kun omissa sisäelimissä möyrii jotakin sellaista, joka ei todellakaan kuulu sinne. Tehtiin sitten röntgenillä tutkimus loppuun.

Inhottavin, kamalin, kivuliain ja ällöttävin on ollut koepalojen ottaminen kohdunsuulta papakokeessa havaittujen solumuutosten seurauksena. Yök, vieläkin puistattaa.

synnytys oli kivuliain, mutta sehän ei ole toimenpide, kaikki toimenpiteet meni hyvin siellä.



Tälle kaikki varmaan nauraa, mutta pahin oli silmäluomen kääntäminen ympäri (olin n. 12v). Ei se hirveästi sattunut, mutta tuntui jotenkin niin inhottavalta ja "väärältä" -> pyörryin :D



toinen oli kortisonin pistäminen syvälle kantapäähän.

Koepalojen otto ei sattunut, mutta se huuhtelunäyte oli kamala. Keuhkoihin laitettiin pari desiä vettä ja tietenkin minua yskitti. Nielu ja nenä oli täynnä vettä ja luulin hukkuvani, menin ihan paniikkiin. Nopsasti ne kyllä sen veden sitten imaisi pois. Tutkimuspäivän iltana nousi kunnon kuume muutamaksi tunniksi.

ihan kauheeta kun sitä letkua piti niellä.tuntu että sitä yökkää koko ajan ja jossain vaiheessa pelkää tukehtuvansa.

mulle tehty kolme kertaa. Yököttää jo ajatuskin siitä.

Kolonoskopia. Sattui nimittäin niin paljon, että huusin suoraa huutoa kipulääkityksestä huolimatta. Ja toisilla sama toimenpide ei tunnu miltään...

Juu, ei ne sisätutkimuksetkaan ole helppoja, kerran olen jopa huutanut kivusta, kun lääkäri ei oikein tajunnut. Yksi epämiellyttävä kokemus liittyy myös munasolujen keräämiseen, kun neula puhkoi kohdunseinämän lisäksi muutakin. Silloinkin olen huutanut kivusta - siis ihan hysteerisestikin. Synnytyskin on mielestäni ihan kamala kokemus.

Mutta mikään ei ole ollut pahempaa kuin tämä kolonoskopia. Minäkin kuulin, että jotkut eivät tunne juuri mitään, mutta en kyllä käsitä, millaisia ilmasuolia heillä on...

ja suolentähystys.