kertokaa tähän urbaanilegendoja!
Esim. Narkkari kuori pois ihonsa, kun luuli olevansa appelssiini! :D ja älkääkä tulko marisemaan, että mene demiin näitä pistää. Mä en jaksa tehä sinne käyttäjätunnusta
Kommentit (425)
Vähän aikaa sitten sattui parikin noloa tapausta meidän Nico-Petterin kanssa kaupassa. Nico-Petteri ei osaa sanoa R-kirjainta. Mentiin kauppaan ja tapansa mukaan N-P haluaa ottaa pikkukärrit. N-P kailotti kaupassa kovaan ääneen, että "minä haluan ottaa pikku kännit!!" Voitte uskoa että hävetti!
Lisäksi ollaan Nico-Petterin kanssa sovittu, että ääneen ei jäädä ihmettelemään mitään ihmisten ulkoisia ominaisuuksia tms, vaan niistä voidaan puhua kotona. Mentiin sitten Cittariin ja siellä oli mies, jolla oli huomattavan kookas nenä. N-P katseli miestä vähän aikaa ja kajautti sitten, että "äiti, tuosta nenästä puhutaan kyllä sitten kotona!"
Uh, mistä näitä noloja tilanteita oikein riittää?
AV:n lukijat ovat kaikki keski-ikäsiä äitejä.
Nostetaan taas.
Tästäkään en tiedä onko kaupunkitarina, mutta hankala uskoa että tarinan päähenkilöiden kaltaisia olisi olemassa, nehän kuolisi viimeistään kun oppii kävelemään...
Amiksen opettaja oli käskenyt kahta oppilastaan tuomaan työtilaan pari kaasupulloa (hitsaukseen?). Pojat olivat todenneet, että kaasupullot olivat vähän hankalia kuljettaa (paino+muoto), joten päättivät sitten HITSATA niihin kahvat. Opettaja ehti väliin, ennen kuin mitään ehti tapahtua.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:19"]mies veti huumeita ja hyppäsi parvekkeelta kun luuli olevansa lintu
[/quote]
Mun serkkutyttö hyppäs amfetamiinipäissään parvekkeelta, kolmannesta kerroksesta. Luuli osaavansa lentää. Istuu lopun ikäänsä pyörätuolissa ja joutuu käyttämään vaippoja.:/
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:17"]
Täältä löytyy muutama kaupunkitarina, jotka ovatkin totta.
http://paranormal.lovetoknow.com/Scary_but_True_Urban_Legends
Sivuston nimestä huolimatta, jokaisessa on linkki, josta jutun voi tarkistaa, ainakin joku noista oli NYTimesistä.
[/quote]
Huh, nuo köydenvedossa irronneet käsivarret oli kyl karmeita! (kuvalinkki tuon jutun yhteydessä)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:17"] Täältä löytyy muutama kaupunkitarina, jotka ovatkin totta. http://paranormal.lovetoknow.com/Scary_but_True_Urban_Legends Sivuston nimestä huolimatta, jokaisessa on linkki, josta jutun voi tarkistaa, ainakin joku noista oli NYTimesistä. [/quote] Huh, nuo köydenvedossa irronneet käsivarret oli kyl karmeita! (kuvalinkki tuon jutun yhteydessä) [/quote] Vielä kun oikeasti olis linkki uutiseen niin voisi uskoa.
[/quote]
Annas kun arvaan: olet vanha ämmä, joka ei osaa käyttää Googlea... Olisit pyytänyt lapsenlastasi etsimään, hän olisi löytänyt sen sekunnissa: Ensin katsotaan mikä lehti ja numero kyseessä (The Singapore Straits Times, 28.10.1997. Sivu 18. ) Sitten etsitään ko numero ja voila: http://eresources.nlb.gov.sg/newspapers/Digitised/Issue/straitstimes19971028-1.aspx Ja tuolta voi rullata sivulle 18.
Tuon artikkelin lukemiseksi kokonaan pitäisi olla Singaporessa: "Selected articles may only be viewed from the multimedia stations at NLB Libraries."
Lisätään, että löytyi netistäkin ihan Wikin lähteistä. Ylempämä kirjoittanut kalkkeutunut ämmä olisi löytänyt ihan henkilöiden nimilläkin vaikka mitä. Mutta kun ei osaa googlata, niin ei voi mitään...
https://en.wikipedia.org/wiki/Tug_of_war ja tuolta lähteet 22-26 koskevat tätä tapausta. Koska ämmä ei osaa niitäkään sieltä etsiä, laitetaan ne tähän (paitsi 25, joka oli ylempänä ja 26, jota ämmä ei usko kun se ei itsessään sisällä klikattavia linkkejä).
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:43"]
Tämä tapahtui 1980-luvulla. Perhe lomaili eräässä Välimeren maassa. Perheen tytär kiinnitti huomiota sydäntäsärkevään vikinään,joka kuului syrjäiseltä kadulta. Pieni surkea koiranpentu ponnisteli joutumasta sadevesikaivoon. Tytär sai pelastettua pennun ja perhe mietti, mitä tehdä. Missään ei näkynyt pennun emoa. Ilmeisesti ei-toivottu sekarotuinen koira oli viskattu kadulle nääntymään. Sen lyhyt turkki oli vielä pentumaisen pörröinen ja joku oli pahoinpidellyt sitä. Hännästä oli arpeutunut tynkä jäljellä. He nostivat laihan,tärisevän pennun ostoskassiin ja kuljettivat hotellihuoneeseen niin,ettei respassa asiaa huomattu. Kahden lomaviikon aikana hyvällä hoidolla, kylvetyksellä ja ruokinnalla koiranpentu vahvistui ja virkistyi iloiseksi veijariksi. Koira hännäntynkäkin parani hyvin. Ulos he eivät voineet sitä viedä, vaan pentu teki tarpeensa lattialle,tosin onneksi useinmiten kylpyhuoneeseen,josta ne oli helppo korjata pois. Pentu kiintyi nopeasti perheen äitiinkin,joka ruokki sitä yhtä innokkaasti kuin tytärkin. Öisin emoaan vikisevä pentu pääsi sänkyyn viereen ja rauhoittui, vaikka saikin välillä juoksuhepuleita.Todellista pentuperheen elämää. Kun lähtöpäivä Suomeen tuli, perheen äiti ja tytär tekivät suunnitelman. He salakuljettaisivat pennun kotiin.Se oli helppoa,sillä tuolloin ei turvatarkastukset olleet nykyisen kaltaisia. Pentu kulki lentokoneeseen vyölaukussa. Kotiin tultuaan perheelle tuli pulmia! Perheen yksinoikeutettu, majesteetillinen kissa ei sietänyt kilpailua. Se syöksähti pennun kimppuun. Pentu juoksi henkensä edestä tyttären syliin, onneksi vahingoitumattomana. Kissa kuitenkin ehti saada pennulta opettavaisen puraisun. Täst'edes koira pysyisi makuuhuoneessa ja kissa olohuoneessa, kunnes parempi ratkaisu keksittäisiin. Eräänä aamuna kissa näytti huonovointiselta. Sen tassu oli turvonnut. Pennun purema olikin pahempi. Kissa vietiin eläinlääkärille,joka määräsi antibioottihoidon. Tutkiessaan puremajälkeä perheen oli pakko kertoa, että kissaa oli purrut koiranpentu,jonka he olivat pelastaneet etelänmatkallaan katuojasta ja salakujettaneet maahan. Eläinlääkäri meni oudon näköiseksi ja kehoitti perhettä tuomaan eläimen heti vastaanotolleen. Perhe teki työtä käskettyä. Olisiko pentu tuonut jonkin taudin mukanaan? Kun tytär nosti vikisevän pennun tutkimuspöydälle, eläinlääkäri totesi:"Näin arvelinkin puremajäljen perusteella. Te olette sitten tuoneet lemmikiksenne viemärirotan."
[/quote]
Joo, tämä on todella vanha. Jo 80-luvun alussa kuulin moneen kertaan ja olin itse niin tyhmä vielä lapsi kun olin, että levitin itsekin eteenpäin.
Onko jo mainittu 90-luvulla sitkeästi elänyt legenda Disneylandiin kadonniesta lapsista? Sitä kauhistuneina kierrätettiin vuodesta toiseen. Silloin olin fiksumpi ja sanoin aina, että jos tuo totta olisi, niin kyllä lehdistö huutaisi asiasta.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:27"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 19:50"] Joskus kuulin sellaisen tarinan, että tyttö oli yksin kotona ja makoili sängyllään lueskellen kirjaa. Sängyn alta kuului hiljainen narahdus, ja tyttö kuvitteli sen olevan hänen koiransa joka viihtyi sängyn alla. Tyttö laski kätensä lattialle, ja koira nuolaisi hänen kättään. Tyttö päätti ruveta nukkumaan, ja kääntäessään kylkeään huomasi koiransa olevankin hänen vieressään toisella puolella sänkyä! Tyttö lähti äkkiä juosten huoneestaan pois ja soitti poliisille. Sängyn alta paljastuikin vankimielisairaalasta karannut hullu! Huuuuuuuu! [/quote] ei se noin mee :D vaan aamulla se tyttö löytää koiran kuolleena kylpyammeesta ja verellä on kirjotettu "ihmisetkin osaavat nuolla" tms. [/quote] Juu mä oon kirjottanu sen jo tonne '--'
[/quote]
On ihan turha sanoa "ei se noin mene".
Urbaanilegendan tunnusmerkki on juuri muuntuvuus. Tuhannet ja tuhannet ihmiset kehittelevät siitä aina vähän erilaisen version, mutta perusjuttu on sama.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 22:43"]
Tämä tapahtui 1980-luvulla. Perhe lomaili eräässä Välimeren maassa. Perheen tytär kiinnitti huomiota sydäntäsärkevään vikinään,joka kuului syrjäiseltä kadulta. Pieni surkea koiranpentu ponnisteli joutumasta sadevesikaivoon. Tytär sai pelastettua pennun ja perhe mietti, mitä tehdä. Missään ei näkynyt pennun emoa. Ilmeisesti ei-toivottu sekarotuinen koira oli viskattu kadulle nääntymään. Sen lyhyt turkki oli vielä pentumaisen pörröinen ja joku oli pahoinpidellyt sitä. Hännästä oli arpeutunut tynkä jäljellä. He nostivat laihan,tärisevän pennun ostoskassiin ja kuljettivat hotellihuoneeseen niin,ettei respassa asiaa huomattu. Kahden lomaviikon aikana hyvällä hoidolla, kylvetyksellä ja ruokinnalla koiranpentu vahvistui ja virkistyi iloiseksi veijariksi. Koira hännäntynkäkin parani hyvin. Ulos he eivät voineet sitä viedä, vaan pentu teki tarpeensa lattialle,tosin onneksi useinmiten kylpyhuoneeseen,josta ne oli helppo korjata pois. Pentu kiintyi nopeasti perheen äitiinkin,joka ruokki sitä yhtä innokkaasti kuin tytärkin. Öisin emoaan vikisevä pentu pääsi sänkyyn viereen ja rauhoittui, vaikka saikin välillä juoksuhepuleita.Todellista pentuperheen elämää. Kun lähtöpäivä Suomeen tuli, perheen äiti ja tytär tekivät suunnitelman. He salakuljettaisivat pennun kotiin.Se oli helppoa,sillä tuolloin ei turvatarkastukset olleet nykyisen kaltaisia. Pentu kulki lentokoneeseen vyölaukussa. Kotiin tultuaan perheelle tuli pulmia! Perheen yksinoikeutettu, majesteetillinen kissa ei sietänyt kilpailua. Se syöksähti pennun kimppuun. Pentu juoksi henkensä edestä tyttären syliin, onneksi vahingoitumattomana. Kissa kuitenkin ehti saada pennulta opettavaisen puraisun. Täst'edes koira pysyisi makuuhuoneessa ja kissa olohuoneessa, kunnes parempi ratkaisu keksittäisiin. Eräänä aamuna kissa näytti huonovointiselta. Sen tassu oli turvonnut. Pennun purema olikin pahempi. Kissa vietiin eläinlääkärille,joka määräsi antibioottihoidon. Tutkiessaan puremajälkeä perheen oli pakko kertoa, että kissaa oli purrut koiranpentu,jonka he olivat pelastaneet etelänmatkallaan katuojasta ja salakujettaneet maahan. Eläinlääkäri meni oudon näköiseksi ja kehoitti perhettä tuomaan eläimen heti vastaanotolleen. Perhe teki työtä käskettyä. Olisiko pentu tuonut jonkin taudin mukanaan? Kun tytär nosti vikisevän pennun tutkimuspöydälle, eläinlääkäri totesi:"Näin arvelinkin puremajäljen perusteella. Te olette sitten tuoneet lemmikiksenne viemärirotan."
[/quote]
Joo, tämä on todella vanha. Jo 80-luvun alussa kuulin moneen kertaan ja olin itse niin tyhmä vielä lapsi kun olin, että levitin itsekin eteenpäin.
Onko jo mainittu 90-luvulla sitkeästi elänyt legenda Disneylandiin kadonniesta lapsista? Sitä kauhistuneina kierrätettiin vuodesta toiseen. Silloin olin fiksumpi ja sanoin aina, että jos tuo totta olisi, niin kyllä lehdistö huutaisi asiasta.
[/quote]
Tuo "koira olikin rotta" -juttua kerrotaan yleensä Meksikosta (ainakin USAlaiset kertoo VAIN sieltä, mut ehkä sitä kerrotaan yleisimmistä loma-alueista muutenkin, amerikkalaiset kun usein lomailee Karibialla tai Meksikossa, me Välimerellä).
Joo, nuo Disneylandin kadonneet lapset on kyllä urbaanilegendaa. Kuolemia ja loukkaantumisia niissä kyllä on tapahtunut: https://en.wikipedia.org/wiki/Incidents_at_Disneyland_Resort Tämä koskee siis pelkästään Anaheimin Disneylandiä, tässä Orlando: https://en.wikipedia.org/wiki/Incidents_at_Walt_Disney_World sitten Pariisi: https://en.wikipedia.org/wiki/Incidents_at_Disneyland_Paris ja vielä Tokio: https://en.wikipedia.org/wiki/Incidents_at_Tokyo_Disney_Resort
Ja tässä oli siis vain Disneyn puistot.
Mummotunnelissa eli Tenakujalla eli Viagrapiazzalla on hurja meno, tartutaan pakaraan ja rintamukseen, hyvä ettei sepalukseen.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:20"]
työkaverin sedän naapurin serkku oli matkustanut ruotsin laivalla ja tavannut discossa hehkeän ruotsalais neitosen ja muutaman drinkin jälkeen olivat sitten menneet hyttiin lemmiskelemään ja seuraavana aamuna kun mies oli herännyt neito oli jo häipynyt ja mennessään vessaan oli vessan peiliin kirjoitettu huulipunalla "vilkommen till AIDS klubben"...
Ei kun se hoito lähetti paketissa tapetun kissan raadon, ja uhkaustekstin: "Tämä kissa kuoli nopeasti, mutta sinä kuolet hitaasti -sinulla on AIDS."
Ja se tapahtui hotellissa etelänmatkalla.
[/quote]
[/quote]
Toi huulipuna on yleisempi, toista en ollut edes kuullut ennen kuin nyt...
Matkailuun liittyvä tämäkin:
Perhe oli asuntovaunullaan kiertämässä Suomea, ja olivat sitten taas pysähtyneet yhdelle leirintäalueelle. Tällä leirintäalueella olikin sitten telttaporukka, joka mekasti keskellä yötä. Aamulla perheen isä kävi valittamassa leirintäalueen respaan, josta luvattiinkin käydä puhumassa tuolle joukolle.
Loppuaika leirintäalueella olikin sitten rauhallisempaa, tuo rymyjoukko oli nyt kohtelias. Isä epäili, että tekisivät vielä jotain, kun olivat vähän liiankin kohteliaita, mutta mitään ei tapahtunut.
Kun perhe sitten oli saanut lomakierroksensa päätökseen, oli kameran filmin kehittämisen aika. Tiedättehän miten se ennen meni, vietiin/lähetettiin filmirulla kehitettäväksi, saatiin kuvat semmoisissa kuorissa negatiivien kanssa takaisin. No, kun kuvat tulivat, niistä selvisi jotain karmeaa: nuo miehet olivat heidän asuntovaunussaan ja ekassa kuvassa pitelivät perheen hammasharjoja käsissään hymyillen leveästi. Seuraavassa nämä miehet pyllistivät peffat paljaina kameralle. Ellette jostain syystä arvaa mitä seuraavassa kuvassa näkyi, niin minäpä kerron: hammasharjojen päätypuolet pistivät ulos miesten takamuksista.
Ja tuo leirintäalue oli ollut matkan alkupäässä...
Nainen oli kutsuttu hienoihin juhliin. Hän halusi pukeutua tilanteen edellyttämällä tavalla ja päätti uuden asun ostamisen sijaan vuokrata jotain paikallisesta pukuvuokraamosta. Sopiva asu löytyi, ja nainen pääsi juhlimaan iloisissa merkeissä - kunnes illan edettyä tuupertui kuolleena maahan. Selvisi, että naisen vuokraama puku oli ollut aiemmin ruumiin päällä, ja siihen oli imeytynyt formaldehydiä, mikä naisen elimistöön siirtyessään tappoi hänet.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 02:19"] [quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 02:15"] > 80-luku, jolloin pipoa epäcoolimpaa ei ollut. Höpöhöpö. Kun oli sen verran lämmintä, että pipotta selvisi, niin ei käytetty. Ihan samalla tavalla kuin ihan nykyisinkin. Kun oli kylmää, niin kyllä ne pipot veti päähän joka jamppa. [/quote] Mut ei se coolia silti ollut. Koulun kovikset oli pakkasellakin avopäin. Pitkiä kalsareita ei myöskään kovikset käyttäneet. [/quote] Ainakaan 90-luvun alussa, kun olin teini, meidän yläasteella ei pipoa käyttänyt kukaan. Ei tarvinnut olla edes erityisen kovis. Se vaan oli niin hirveän noloa. [/quote] sama ja joskus tuli polettua pyörällä märän tukan kanssa kovalla pakkasella kun mopo oli rikki. Oli tukka jäässä ja ihan helvetin kylmä.
[/quote]
Arggghhh! 80-luvulla ei niin paljon käytetty hupputakkeja. Kun tuli, valehdellaan vaikka, -20, niin kyllä ne pipot laitettiin päähän. Myöhemmin vedettiin huppu päälle. Eli pipoja ei ehkä niin suosittu, mutta ei ne niin epäcooleja ollut, ettei niitä käytetty silloin, kun niitä ihan oikeasti tarvittiin. Ja ne koviksetkin teki näin.
Muuten, esmes viime talvena en kertaakaan käyttänyt pipoa enkä pitkiä kalsareita. Aika siistii! Näin keski-ikäisenä!
[/quote]
No meillä 90-luvun alussa ei tosiaan mitään huppuakaan vedetty päähän. Parinkymmenen asteen pakkasessa hyvinkin käveltiin kilometritolkulla, ilman pipoa. Mutta ehkä silloin 80-luvulla olitte vielä fiksumpia.
[/quote]
No, voi jee nyt vaan. Sanotaan nyt sit vaikka -25. Mutta se raja tuli vastaan.
Vielä yksi koulumaailmaan sijoittuva:
Nuorella opiskelijalla oli ollut vaikeaa yliopistossa, ja vanhemmat oli turhautunut tähän. Ne ilmoitti, että ellei pääse seuraavasta tentistä läpi, he lopettaa elättämisen ja poika saa etsiä työtä (jota ei paikkakunnalla ollut kuin hyyyvin epämiellyttäviä ja/tai vaarallisia, tarina ei yleensä tapahdu Suomessa, joten opintotukea poika tuskin saa). Tyttöystäväkin oli ilmoittanut jättävänsä, koska ei halua seurustella luuserin kanssa, ja jalkapallovalmentaja aikoi potkia pojan pois koulun joukkueesta, ellei koulumenestys parane.
Kun poika istui sitten luentosalissa ja sai eteensä tuon tärkeän tentin, hän menetti toivonsa: hän oli kyllä lukenut tenttiin, mutta tajusi, että ei osaisi vastata mihinkään kysymykseen. Niinpä hän tunki lyijykynät (ne puiset, ei täytettävät) sieraimiinsa ja iski päänsä pulpettiin niin, että kynät tunkeutuivat syvälle. Kuolema huomattiin vasta kun papereita palautettiin.
Ja sitten muutama nolo/tuhma.
Teini-ikäinen tyttö oli ollut kotona yksin, ja oli alkanut himoamaan.. no, tiedätte mitä. Dildoa ei omistanut, eikä kynttilöitä ollut sopivia, vain paksuja pöytäkynttilöitä ja kakkukynttilöitä. Keittiöönkin kurkkasi, jos olisi banaani, kurkku tai porkkana. Ei ollut. Grillimakkaroita oli (joissain versioissa hotdogeissa käytettäviä kapeita mutta pitkiä nakkeja). No, semmoisen hän sitten tunki tiedätte-kyllä-minne, mutta se meni katki, eikä hän saanut loppuja ulos. Nolotus oli liian suuri että olisi mennyt lääkäriin (ihan turhaan, lääkärit löytää kaikkea mielenkiintoista vaginoista ja anuksista, ainakin erään herran perästä oli löytynyt hillopurkki :D), joten hän päätti odottaa, että tulisi. No sehän alkoi luonnollisesti mätänemään, ja tyttö sairastui pahoin. Päivystyksessä sitten saivat sen pois.
Vähän ylläolevan kaltainen: vanhapiika oli valittanut alapään hajua ja kipuja. No, gyne tarkisti ja veti sieltä ulos mädäntyneen klöntin. Se klöntti oli naudan kieli, jonka nainen oli ostanut lihatiskiltä ja sitten tunkenut sen "sinne".
Ja tämä ei ole edes urbaanilegenda, tätä oikeasti tapahtuu, mutta urbaanilegendan tavoin moni kertoo sen tapahtuneen kamun kamulle, eikä ihme kyllä koskaan itselle. Miksiköhän ;) Eli, mies kävelee päivystykseen vaivalloisen oloisesti ja pyytää että mieslääkäri katsoisi, kun on vähän miehisempi juttu kyseessä. No, onneksi mieslääkäri on vapaana ja tutkii miehen. Ja mitäs löytääkään? Veitikka on ihan tummanvioletti. Selitys löytyy nopeasti, sen juuressa on sormus. Mies kertoo halunneensa kokeilla mahtuuko "se" sormuksesta läpi. No, päivystyksissä on tämän takia leikkurit (no, ei ihan tällaisten takia, vaan sormusten poistoon esim murtuneesta tai muuten turvonneesta sormesta).
Otetaan vielä yksi, tällä kertaa vähän tuonne tuonpuoleiseen viittaava. Tukholman metrossa nimittäin oli käytössä yhdessä vaiheessa (eivät tietääkseni ole enää) metrojuna (C5-sarja), joita ei oltu maalattu mitenkään, vaan niissä oli hohtava alumiinipinta. Tästä syystä se tunnettiin nimellä Silverpilen, Hopeanuoli.
Junasta liikkuu legendoja. Siihen jos astui yöllä, saattoi kadota iäksi tai löytää itsensä väärältä asemalta tunteja junaan nousun jälkeen. Ja jos siihen nousee, se on joko tyhjä, tai täynnä kummituksia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Silverpilen
Mitäs muuta?
...
Otetaan tähän väliin taas urbaanilegendana kerrottu, mutta tosi tarina. Kaliforniassa kaksi junaa törmäsi toisiinsa. Toinen oli matkustajajuna, toinen tavarajuna. Yhden menehtyneistä kännykkä soitteli hänen sukulaisilleen useita tunteja miehen kuoleman jälkeen. Kännykän avulla ruumis löydettiin, mutta kumma kyllä kännykkä itse jäi kadoksiin. http://www.historicmysteries.com/phone-calls-from-the-dead/
Tässä on tuosta onnettomuudesta: http://gizmodo.com/5050222/death-toll-rises-to-26-in-la-train-crash-engineer-may-have-been-text-messaging-at-the-time
Puheluista: http://www.historicmysteries.com/phone-calls-from-the-dead/
Chuck Peck -nimellä haettuna löytyy lisää.
Meh, aioin laittaa tähän juttua kadonneesta kaupungista, mutta se olikin creepypasta. Halukkaat löytävät sen täältä: http://creepypasta.wikia.com/wiki/The_Disappearance_of_Ashley,_Kansas
Olin eilen Prismassa ja siellä minun edessäni kassajonossa oli pieni, n. 5-vuotias tyttö äitinsä kanssa. Tyttö olisi halunnut ostaa karkkia, mutta äiti ei antanut. Tyttö sanoi sitten äidilleen, että "jos et osta niin minä kerron mitä näin eilen illalla!" "Siitä vaan", äiti hymähti. "Minä näin kun sinulla oli isin pippeli suussa", tyttö kajautti kovaan ääneen. Sen jälkeen kaupasta poistui melko punainen äiti!!