2- ja 4-vuotiaiden poikien äiti totesi, etten tiedä äityydestä mitään

Eikä ollut edes eka kerta. En ole ikinä kommentoinut mitään negatiivista hänestä tai hänen lapsistaan.

ap

Vai olitko ensin kommentoinut jotenkin hänen poikiensa kasvatusta?

Mutta ilmeiseeti se ei mitään ydinfysiikkaa ole, kun moni tuttuni on onnistunut kasvattamaan pojistaan sellaisia, että heidän kanssaan voi mennä jopa ruokakauppaan. Ja lapsia olen kasvattanut viimeiset 12 vuotta.

ap

Mutta minusta onkin luonnollista, että 2- ja 4-vuotiaat SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA eivät osaa vielä kaikkia sääntöjä. Itse ne lapsilleni opetin, enkä istunut huokailemassa kuinka mahdottomia ne veitikat ovat. Kun ei niille pojille mitään voi, toista se ois tyttöjen kanssa. ap

haluaisit sanoa tälle ystävällesi että opettaisi käytöstapoja pojilleen? Olivatko tyttsi omaksuneet jo kaikki nuo tavat 2 ja 4-vuotiaina? 2

Minä kun ymmärsin, ettei ole. Mutta nyt kuitenkin esität siinäkin niin suurta asiantuntijaa, vaikka sinulle ei ole asiasta mitään kokemusta!

Joiden isommat muksut osaavat käyttäytyä. Itselläni on 4 ja 1 vuotiaat pojat. Opetan heille tapoja ja sitä hedelmää jo näkyy tässä 4-vuotiaassa, ei kuitenkaan aina! tämä kyseinen kahdenlapsen äiti on JUURI nyt siinä vaiheessa että niitä tapoja opettaa niille lapsilleen. Vaihe on rankka on kyseessä sitten tyttö tai poika lapset ja sääntjä vastaan uhmataan varmasti. HEKIN nostavat sitten hattujaan myöhemmin MUTTA sinä joka luulet olevasi parempi äiti, koska sinulla on vanhemmat lapset_sulje ovi ja pysy siellä missä oletkin, älä vain astu ulkoilmaan tai ihmisten ilmoille tuon kieroutuneen ajatusmallisi kanssa. Pikkulasten vahnhempana on välillä rankkaa.

Eikä ollut edes eka kerta. En ole ikinä kommentoinut mitään negatiivista hänestä tai hänen lapsistaan.

ap

Vai olitko ensin kommentoinut jotenkin hänen poikiensa kasvatusta?

Yritti tuollai (tökeröin sanavalinnoin kyllä) sanoa, että tietää lastensa huonon(?) käytöksen. Muutoin on kyllä täysin umpio äiti.

Itselläni on 3- ja 4-vuotiaat pojat, käyttäytyvät jo plajon paremmin kuin vaikka vuosi sitten. Mutta en kuvittele, että tyttöinä olisivat rakaisevastiu erilaisia. Olen itsekin ollut vilkas tyttö ja tuottanut varmasti tuhoa taaperoiässä. Luulen, että äiti joko automaattisesti puolusteli koska häpesi itse tai sitten saattoi toki olla vaan putkimaisesti sukupuoliroolimalleihin uskova äiti.

Ylimielisyyttä? Minusta tuo on ihan fakta.Sullakin ilmeisti hankala kasvattaa lapsiasi?

Sieltähän sitä ylimielisyyttä jo puskee :-)

kun kerrot meille niin lattean itsestäänselvyyden, ettei sen tajuamiseen tarvi edes aivosoluja hölskytellä.

Tuollaisen hohhoijaa-asian sanominen tässä yhteydessä on juuri sitä ylimielisyyttä, joka näyttää selvästi kirvoittaneen ystävässäsi halun palauttaa sinua vähän maanpinnalle.

että olen ollut ihansamassa tilanteessa kuin tuo äiti! Lapset on olleet pieniä, on sairastettu, on ollut uhmaa jne. VAIKKA OVAT TYTTÖJÄ! Tuon äidin mielestä elämä on pelkkää loikoilua jos ei ole poikalapsia. Ymmärrätkö?

ap

Joiden isommat muksut osaavat käyttäytyä. Itselläni on 4 ja 1 vuotiaat pojat. Opetan heille tapoja ja sitä hedelmää jo näkyy tässä 4-vuotiaassa, ei kuitenkaan aina! tämä kyseinen kahdenlapsen äiti on JUURI nyt siinä vaiheessa että niitä tapoja opettaa niille lapsilleen. Vaihe on rankka on kyseessä sitten tyttö tai poika lapset ja sääntjä vastaan uhmataan varmasti. HEKIN nostavat sitten hattujaan myöhemmin MUTTA sinä joka luulet olevasi parempi äiti, koska sinulla on vanhemmat lapset_sulje ovi ja pysy siellä missä oletkin, älä vain astu ulkoilmaan tai ihmisten ilmoille tuon kieroutuneen ajatusmallisi kanssa. Pikkulasten vahnhempana on välillä rankkaa.

Hei AP! Oisit kirjoittanut, että sulla on kaksi poikaa, ja sun mielestä tyttöjen äidit ei tiedä äitiydestä mitään! Jo ois tullut päinvastaisia kommentteja :D

Palstalla ap on aina väärässä!!!!

Joiden isommat muksut osaavat käyttäytyä. Itselläni on 4 ja 1 vuotiaat pojat. Opetan heille tapoja ja sitä hedelmää jo näkyy tässä 4-vuotiaassa, ei kuitenkaan aina! tämä kyseinen kahdenlapsen äiti on JUURI nyt siinä vaiheessa että niitä tapoja opettaa niille lapsilleen. Vaihe on rankka on kyseessä sitten tyttö tai poika lapset ja sääntjä vastaan uhmataan varmasti. HEKIN nostavat sitten hattujaan myöhemmin MUTTA sinä joka luulet olevasi parempi äiti, koska sinulla on vanhemmat lapset_sulje ovi ja pysy siellä missä oletkin, älä vain astu ulkoilmaan tai ihmisten ilmoille tuon kieroutuneen ajatusmallisi kanssa. Pikkulasten vahnhempana on välillä rankkaa.

että tämä kyseinen kommentti on voinut tulla ihan asiattomasti. Etkä ap millään lailla ole arvostellut tätä poikien äitiä. Usein vaan valitettavassti on niin, että kun itse on mennyt jonkun elämän vaiheen ohi, tuntee jotenkin selviytyneensä siitä voittajana ja mytätunto ja empatia puuttuu. Olen itse karttanut muutamaa ihmistän pikkulapsia aikana ihan tietoisesti siitä syystä, että vaikka he eivät sitä suoraan sanoneet, tiesin heidän ns.arvostelevan kasvatus tapojani. Ja haluan vielä huomauttaa, etten ole mikään ääri esimerkki vaan kasvatin lapsia ihan normi tapojen ja yleisten sääntöjen mukaan... 2

Minulla on van yksi nyt 11-vuotias poika, joka on ollut aina suht helppo tapaus. Uskoo puhetta, on aina ollut positiivinen ja aurinkoinen, ja empaattinen lapsi. Toki varmaan on otettu yhteenkin, mutta tosi harvoin ja ei yleensä samasta asiasta. Lapsen sairastelu on tuonut esiin tiikeriäitiä, kun syytä ei helposti löydetty, mutta nyt sekin asia on ok ja kontrollissa :-). Mutta kyllä pojan äitinää on mukava olla :-) ( ei silti, että minulla tyttöjä vastaan mitään olisi, mutta en usko että sukupuoli siinä niin tärkeää on. Ystäväni tytär oli varsin vahvatahoinen luupää pienenä)

Sinähän se ylimielinen olet, kun retostelet kasvatustaidoillasi.

Aina noi teinien äidit unohtaa millaisia ne omat lapset oli pienenä.

Mun pojat oli tosi raskaita pienenä ja kuule kyllä niitä on kasvatettu aivan tarpeeksi.

Äiti jonka pojat on nyt 8v. 11v.

Enkä minä kyllä sanoisi, ettei sukupuolella ole mitään väliä. Kyllä tytöissä ja pojissa on eroja. Pojat ovat fyysisempiä ja raisumpia luonnostaan kuin tytöt. Ja se näkyy ihan ensimmäisestä elinpäivästä lähtien siinä miten vauva huiskii tai millainen imemisote on.



Meilläkin on temperamenttinen ja hulivili tyttö. Mutta se on sitä tyttömäisellä tavalla. Ja se tyttömäinen tapa on sitä, että nyrkit ei heilu niin paljon ja huuto ei ole sellaista karjumista.



Toki tytöilläkin on sitten kommervenkkinsa, en sitä väitä. Mutta minusta on ihan puppua yrittää väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä onko lapsi tyttö vai poika. Kyllä sillä on väliä.

jos ei sillä pojalla ole samaa ikäluokkaa olevaa veljeä. Niissä perheissä, joissa on tyttö ja poika, ei välttämättä ole kokemusta siitä, miten kaksi poikaa leikkii, kommunikoi, otta yhteen keskenään. Se on erilaista kuin poika-tyttö-parilla.

Mutta ap:n pointtihan jäi näköjään ymmärtämättä. Jatkakaa toki tappelua asian vierestä.

.2-4v. pojat voi olla aika mahdottomia!

itsellä vilkas temperamenttinen 4 vuotias poika ja olen todella ärtynyt myös muutamiin ihmisiin joiden oma lapsi on ollut ns.rauhallinen lapsi. Nämä "hyvät äidit" sitten puuttuvat lapsen kasvatukseen kun olemme käymässä esim. heillä kylässä. Puututaan heti pöydässä syömisiin ja juomisiin ja sanotaan mitä pitäisi tehdä ennenkuin itse ehdin edes saada suuta auki järkevässä ajassa.

JA en todellakaan anna lapseni käyttäytyä miten tahansa ja ojenna ruokapöydässä yms! Mutta kun komentelu on sitä luokkaa että "syö nyt tai ruokaa ei tule ennen iltaa" niin tuo ei minusta kuulu heidän tehtäviin.. eivät he tiedä mitä meidän päivään on kuulunut aiemmin, koska olemme syöneet, tai mitä lapsi ei tykkää syödä.. tai että jos haluaisinkin tämän kerran antaa vähän periksi ja antaa lapsen syödä sen kaksi keksiä( kun nyt kerran kylässä ollaan )..

minulle tulee tuolloin ainakin aina todella ärtynyt olo että kävellään minun ylitse ja "ollaan muka parempaa kasvattajaa". Eri asia jos itse olen sanonut jo kyseiset asiat ensin ja tämä toinen sitten myötäilee perässä..



Saatat olla juuri tälläinen vanhempi etkä älyä että jotkut sanomiset ovat vaan ärsyttäviä ja oikeasti lapset on ERILAISIA temperamentiltaan, vaikka luulet että sinun lapset on nyt vaan kasvatettu hyvin...



Ja todellakin TIEDÄN että lapset ovat erilaisia. Minä ja siskoni olimme pieninä kilttejä ja todella ujoa lapsia jotka pelkäsivät suorastaa toisia lapsia. Että kyläilessä sitä istuttiin tuppisuuna äidin sylissä. Ja tämä ei ollut kyllä kasvatuksen ansiota.. että on siinä mummolla ihmettelemistä meidän pojan kanssa ja saa kuulla "ei meidän tytöt kyllä koskaan". joo ei niin..

Ylimielisyyttä? Minusta tuo on ihan fakta.Sullakin ilmeisti hankala kasvattaa lapsiasi?

Sieltähän sitä ylimielisyyttä jo puskee :-)

kun kerrot meille niin lattean itsestäänselvyyden, ettei sen tajuamiseen tarvi edes aivosoluja hölskytellä. Tuollaisen hohhoijaa-asian sanominen tässä yhteydessä on juuri sitä ylimielisyyttä, joka näyttää selvästi kirvoittaneen ystävässäsi halun palauttaa sinua vähän maanpinnalle.

Vaikka poikani ovat jo aika isoja ja osaavat jo käyttäytyä niin en kyllä koskaan unohda sitä raskautta mitä pojat eläämääni toivat.

Varsinkin vilkas poika on tosi raskas kasvattaa.

Naurattaa aina välillä kun kuopus 8v. ihmettelee jonkun pienen käytöstä, kun itse on ollut paljon pahempi.

Kerron aina pojalleni, että pienet lapset opettelevat käyttäytymään ja ei se aina onnistu.

Itse en koskaan puhu mitään kenenkään äiteydestä.

37 luot toivoa tähän maailmaan! Ihana asenne. olet tervepäinen ja hyväksyvä äiti. kiitos että teitä vielä on olemassa

ehkä ap:n kaveri on tokaissut kommentin ajattelematta sitä sen enempää. Itsellä on 3 poikaa ja kaikki ovat hyvinkin erilaisia. Ei todellakaan voi imemisotteesta ja vauvan huitomisesta erotella. Poikien villiys ja kovaäänisyys on suuresti liioiteltua, sitäkin kai on, mutta suurin aika vähä-äänistä leikkimistä. Kyllä ne tytötkin osaa kovalla äänellä leikkiä ja kirkua. Joka tapauksessa, ei äitiys lapsen / lasten sukupuolesta riipu.

Äitiys on subjektiivinen kokemus. Et tiedä, millaista on olla hänen lastensa äiti, mutta siihen se tietämättömyys jääkin.

haastavampi kasvatettava kaikessa kuin poika. Että turha on yleistää ja huokailla poikien vaikeutta ja tyttöjen helppoutta.

Kyllä se on ihan lapsesta kiinni eikä sukupuolesta.