Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kokemusta ystävyydestä eri elämäntilanteissa?
16.09.2012 |
Kun tuntuu että olemme kaikessa niin eri tilanteissa ettei tästä tule mitään. Mulla on perhe, hän on naimaton, mulla ei ole autoa, hänellä on, elän ruuhkavuosia, hän vapaata sinkkuelämää, mulla huusholli miten sattuu, hänellä kaikki viimeisen päälle jne.
Kaikki nämä luovat jatkuvasti tilanteita ettei voida nähdä eikä mulla suoraan sanottuna oikeastaan ole haluakaan ylläpitää ystävyyttä, ainakaan tässä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamispaineissa.
Miten teillä on mennyt? Onko ystävyys jatkunut vai hiipunut? Onko se palannut joskus myöhemmin ennalleen?
Emme tavanneet viimeiseen kuukauteen ollenkaan emmekä olleet yhteydessäkään mutta nyt tapasimme pitkästä aikaa eikä tämä kyllä sen helpompaa ole edelleenkään :(
Kommentit (6)
mulla on ystävä, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä elämäntilanteen puolesta, hänellä kaksi lasta, asuu omakotitalossa, lemmikkejä. Minä taas asun yksin kaupungissa.
Olemme toki tunteneet kauan ja jo ennen hänen tätä perhe-elämäntilannettaan.
Emme näe kovin usein. Toki meillä on ajattelueroja mutta mielestäni olemme myöntäneet, lähtökohta on enemmän se, että voidaan olla ystäviä erilaisuudesta huolimatta. On meillä jotain yhdistäviä kokemuksia, ehkä niitä on myös tarpeeksi, jotta ystävyys tuntuu tärkeältä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä voi olla vaikka itse olisi keski-ikäinen ja toinen vanhus, toinen pomo ja toinen se alainen jne. jne. jne. Mä en oikein edes käsitä tuota sun aloitusta, koska et sä ystävyydestä taida puhua alkuunkaan vaan jostain hyötysuhteesta tai muusta vähän turhan laskelmoidusta, jotta osaisin sua sympata.
eivät murehdi sinun kämppäsi siisteydestä, tai ei tarvi nähdä koko ajan. kunnon ystävä on se jolle voit soittaa vaikka vuoden jälkeen ja keskustelu on kuin olisitte viimeksi eilen puhuneet! itselläni näitä on muutamakin. pitkiä aikoja mennään olematta missään yhteyksissä, sillä he asuvat toisessa kaupungissa
sama ei tosin taida naisilla toimia
et sä ystävyydestä taida puhua alkuunkaan vaan jostain hyötysuhteesta tai muusta vähän turhan laskelmoidusta, jotta osaisin sua sympata.
Itselläni ei ole miestä eikä lapsia, mutten silti ehdi näkemään ketään ystävistäni, edes muita lapsettomia sinkkuja, joka kuukausi. Toivottavasti kukaan ei sellaista odotakaan.
Muutamaan perheelliseen olen lakannut pitämästä yhteyttä, koska koen sen epäreiluna että minun pitää käydä istumassa heillä muutaman tunnin ajan, mutta he vetoavat aina "lapsiperheen kiireisiin" ettei tarvitsisi vaivautua sieltä kotoa ikinä mihinkään ulos. Itse kun nimenomaan haluan ystävistä vaihtelua siihen arkiseen kotona istumiseen.
-nähdään vaan prismassa, juodaan pikaset kahvit ja ostetaan ruokatavarat yhdessä, ei nähdä muuten
-nähdään vaan baarissa ja humalassa, joskus vaihdetaan viestejä viikolla, ollaan hyviä ystäviä
-käyn vain ystävälläni kylässä, hän ei käy koskaan meillä, tykkään koska heille on helppo mennä, hänelle olisi vaikeaa tulla meille koska on 3lasta
-ystävä jota en näe koskaan mutta haen hänen poikaansa meille kylään ja poika saattaa olla meillä viikonkin, emme ole puhuneet puhelimessakaan yli vuoteen, muutama viesti ollaan vaihdettu
elämä on just niin vaikeeta kuin siitä tekee. On myös ystävä jota en ole nähnyt moneen vuoteen, mutta nyt ollaan lähennytty koska molemmilla lapsia. Ja tuntuu ettei vuosia olisi välillämme ollut lainkaan, eli jutut jatkuu siitä mihin ne on päättyneet.