Mikä olisi syy joka saisi sinut menemään avioon alle 25-vuotiaana?

Tunne siitä, että olin löytänyt sielunkumppanin, jonka kanssa haluan kasvaa ja vanhentua yhdessä.



t. 20-v:nä naimisiin, kristallihäät vietetty ja elämä yhdessä on ihanaa. :)

naimisiin alle 25-vuotiaina.

Tästä aikaa jo 10 vuotta ja edelleen onnellisesti yhdessä!

Halusin mieheni ja mies halus mut. Haluttiin olla virallisesti yhtä.

Syitä oli lukuisia. Tunne ja varmuus siitä, että on löytänyt itsestään puuttuvan palasen, rakkaus ja varmuus yhteisistä unelmista. Arvot ja päämäärät yhteiset.

Naimisiin alle 25-vuotiaana, yhteisiä vuosia yhdessä 13 ja juuri äsken miehelleni sanoin, että häntä kovin paljon rakastan.

mut kun ei ollut sopiva elämäntilanne eikä kumppani!

Halusin olla yhdessä mieheni kanssa ja olin rakastunut häneen. Nyt olemme kyllä eronneet.

Suurin syy oli arvot. Tuskin muuten oltaisiin menty naimisiin, jos minulla ei olisi kristilliset arvot. Ilman sitä oltaisiin varmastikin eletty avoliitossa.

Nopeutti suunnitelmia. Tosin ilman vauvaa häät olisi silti ehtinyt olla ennen kuin kumpikaan olisi ollut 25. Kahden vuoden kihla-aika muuttuikin puoleksi vuodeksi.

Mulla oli 25 vuotiaana jo kolme lastakin. Nyt 36 vuotiaana edelleen saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa.

Ja voisinkin kyllä mennä alle 25-vuotiaana naimisiin jos tuo mies vaan tajuaisi kosia! Oon nyt siis 23-v ja meillä jo yhteinen lapsikin. Tsoin jos hän tänä vuonna vielä kosisi niin voi olla ettei vuoden sisään ehdittäis häitä järjestää (tai olisi varaa niitä vielä järjestää... :D).

tuolloin ehkä voinut mennäkin naimisiin nykyisen puolisoni kanssa. Arvelin vain silloin, että työpaikkojen hakeminen mm. toiselta puolen maata olisi helpompaa "sinkkuna" kuin juuri avioituneena nuorena naisena, jonka odotettaisiin pian jäävän äitiyslomalle. Eipä tarvinnut työhaastatteluissa selitellä, oletko ihan oikeasti valmis muuttamaan tänne monen sadan kilometrin päähän töihin ilman puolisoa.



Menimme sitten aikanaan naimisiin ja hankimme sen lapsenkin, mutta ehdinpä saamaan työkokemusta ja elämänkokemusta monesta paikasta.

kolme vuotta aiemmin alkanut seurustella täydellisen aviomiesehdokkaan kanssa. Siinäpä se syy. Miksei voisi mennä naimisiin nuorena, jos on varma siitä, että elämänkumppani on löytynyt? Emme me hankkineet lapsia ennen kuin 28-vuotiaana. Opiskelimme ensin opintomme loppuun, reissasimme, biletimme ja hankimme työpaikat.

Menin naimisiin ollessani 23v. Olimme silloin seurustelleet kolme vuotta, asuneet yhdessä lähes saman ajan ja olleet vuoden kihloissa. Olin tuolloin ja olen edelleen rajattoman rakastunut mieheeni. Nyt avioliittoa on takana 13v ja meillä on onnellinen perhe.

Minulle ap:n esittämä kysymys on ihan kummallinen. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt odottaa yli 25 vuotiaaksi?

Rakkaus, pitkä parisuhde, lakiseikat ja toive lapsesta.



Näistä syistä menin naimisiin 6v seurustelun jälkeen mieheni kanssa ollessani 21-vuotias.



Miehen mielestä lapsia ei voinut ajatella avoliittoon ja yhteinen asuntolaina yms seikat olisi vaatineet paperitöitä lakimiehelle ellei oltaisi menty avioon tuolloin.



Mutta tärkein syys on rakkaus. Kestänyt edelleen tähän päivään saakka. Nyt siis olen 30v.

Menin naimisiin 23-vuotiaana, että pystyimme elämään yhdessä. Ilman avioliittoa olisimme olleet eri maissa.

mieheni kanssa. Olin 25, kun menimme naimisiin. Mies kosi minua minun 25v. syntymäpäivänäni.

jos silloinen avomieheni olisi kosinut. Pidin häntä sielunkumppaninani. Onneksi ei kosinut, sillä meille tuli ero parin vuoden kuluttua. Sielunkumppani alkoi tuntua enemmän veljeltä kuin rakastajalta.

oltiin seurusteltu yli 7 vuotta ja kihloissakin 6. Tuntui että oli aika ottaa seuraava askel ja tehdä lapsi. Olen sen verran vanhanaikainen, että halusin lapsen avioliittoon.

Olimme rakastuneita ja olleet virallisessa avoliitossa vuoden verran, yhdessä kuitenkin jo 5v ja kihloissa 3v.



Oli tunne että olemme luodut toisillemme ja halusimme mennä naimisiin ennen perheen perustamista. Esikoinen syntyi ollessani 23-vuotias.

Olin rakastunut mieheeni, ja hän oli (on edelleenkin) ominaisuuksiltaan sellainen, että tiesin haluavani viettää loppuelämäni hänen kanssaan.



Nyt naimisiinmenosta on jo yli 20 vuotta aikaa. Voin täysin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut sellaista hetkeä, että olisi katunut naimisiinmenoamme tai edes miettinyt, oliko se oikea ratkaisu.