Eikö teitä tappeja huoleta, että lapsestanne tulee alimittainen?

Lyhyenä joutuu seisomaan useammin varpaillaan joten pohkeet ovat koetuksella.

Itse olen oman sukuni lyhyin, vanhempani ja siskoni ovat kaikki yli 170cm, jostain syystä itse olen jäänyt alle. Mieheni suku on niin ikään hyvin pitkää. Uskoisin, että pojastamme tulee yli 185cm ja tytöstämme yli 170cm :).

Lisäksi itsekin olen suvussani lyhyimpiä (no isovanhemmista löytyi lyhyempiä, mutta aikakin ja ravitsemustaso oli toista). Miehen suvussa kaikki ovat samaa suht pitkää sarjaa (sota-aikana yli 170cm nainen ja yli 180cm mies olivat pitkiä).

Toivon ja oletan että meillä poikamme kasvaisi siihen 180cm mittaiseksi, en usko että tulee pidemmäksi. Tyttömme jää ehkä siihen alle tai yli 165cm. Eli luulen että meillä lapsista tulee vanhempiensa mittaisia, eikä pidempiä.

Itse pidän lapsiamme lyhyinä. Ovat pituudessa olleet 0-käyrän tuntumassa, mutta monella kaverilla lapset ovat päätä pidempiä. Heillä äidit ovat yli 170cm ja miehet yli 190-200cm.

Eli suht samoista lähtökohdista samaistun itse tuohon lyhyisiin ja pidän lapsianikin lyhyinä, ihan toisin kuin teillä.

päähän se asenne, että olen heikko, minua pitää suojella. Ja tämä johtuu kanssa ihmisistä, jos ihminen normaalikokoinen, häntä ei koko ajan suojella vaan annetaan itse hoitaa asiansa. Tarkoitan jo ihan lapsia, ei kukaan kysy tavallisen kokoiselta jaksatko kantaa sen reppusi, pieneltä lapselta tuota kysytään koko ajan.



Samaan tapaan mitä lapsena pullukka (mutta aikuisensa hoikka) ihminen voi tottua siihen että kaikki koko ajan hokevat onpas siinä lihava lapsi --> ajattelee hautaan saakka olevansa läski, vaikka se lapsenpyöreys olisi kadonnut jo teini-iässä ja olisi hoikkana pysynyt.



Kaikki mitä kuulemme vaikuttaa meihin, ja siksi pienikokoisten lasten vanhempien olisi hyvä painottaa sitä että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin, sen sijaan että korostavat sitä että oot niin pikkuinen ettet pysty asiaan X --> aikuisina monille lyhyille jäänyt päälle se että olen niin pieni en pysty tähän kaipaan apua. Vaikka sitten pakkaisi isomman kokoisen repun (mutta kevyemmin) mitä muille mukaan tai muuta, sellaista mikä nostaa sen pienen tytön ajattelua siihen että hän pystyy mihin tahansa.



Pitkille ihmisille tuo yleensä tulee luonnostaan, aina kehutaan kuinka pitkä olet, ja sitä kautta saa kiitosta koko ajan. Esimerkiksi pitää laitta takan pelti kiinni, lyhyelle lapselle sanotaan --> annas minä, et sinä kumminkaan ylty. Ja pitkälle lapselle sanotaan --> saitpas hienosti pellit kiinni, olet jo parempi tuossa mitä minä.



Ja kun vastaavaa kuulee koko ajan, se vaikuttaa ja jää alitajuntaan. Eli pitkää pärjää itse ja oppii siihen, lyhyt taas siihen että aina jonkun pitää olla auttamassa. Tuo ihan oikeasti voi aiheuttaa hankaluuksia joskus, se aikuinen nainen ei ehkä uskalla erota pitkästä liitosta kun ei usko että pärjää omillaan. Ehkä ei uskalla ottaa vastuuta työpaikalla ja edetä tehtävissä kun sitten olisi omillaan eikä se pomo enää suojelisi kun itse on pomo jne.

Lyhyt ei yletä joka paikkaan. Kyllä pitkä voi auttaa.

Autetaan puolin ja toisin.

Lyhyt ei yletä joka paikkaan. Kyllä pitkä voi auttaa.

Autetaan puolin ja toisin.

Varmaan ikävä silti aina pyytää jakkaraa avuksi, eikä niitä puukenkiäkään voi joka paikassa pitää.

Joku pieni keppi voisi auttaa ja sillä sohimalla voisi saada pidempien huomion paremmin, mutta sellaisenkin kantaminen on tietysti joissain tilanteissa epäluontevaa.

Lyhyt ei yletä joka paikkaan. Kyllä pitkä voi auttaa.

Autetaan puolin ja toisin.

Varmaan ikävä silti aina pyytää jakkaraa avuksi, eikä niitä puukenkiäkään voi joka paikassa pitää.

Joku pieni keppi voisi auttaa ja sillä sohimalla voisi saada pidempien huomion paremmin, mutta sellaisenkin kantaminen on tietysti joissain tilanteissa epäluontevaa.

Itse olen oman sukuni lyhyin, vanhempani ja siskoni ovat kaikki yli 170cm, jostain syystä itse olen jäänyt alle. Mieheni suku on niin ikään hyvin pitkää. Uskoisin, että pojastamme tulee yli 185cm ja tytöstämme yli 170cm :).

Lisäksi itsekin olen suvussani lyhyimpiä (no isovanhemmista löytyi lyhyempiä, mutta aikakin ja ravitsemustaso oli toista). Miehen suvussa kaikki ovat samaa suht pitkää sarjaa (sota-aikana yli 170cm nainen ja yli 180cm mies olivat pitkiä). Toivon ja oletan että meillä poikamme kasvaisi siihen 180cm mittaiseksi, en usko että tulee pidemmäksi. Tyttömme jää ehkä siihen alle tai yli 165cm. Eli luulen että meillä lapsista tulee vanhempiensa mittaisia, eikä pidempiä. Itse pidän lapsiamme lyhyinä. Ovat pituudessa olleet 0-käyrän tuntumassa, mutta monella kaverilla lapset ovat päätä pidempiä. Heillä äidit ovat yli 170cm ja miehet yli 190-200cm. Eli suht samoista lähtökohdista samaistun itse tuohon lyhyisiin ja pidän lapsianikin lyhyinä, ihan toisin kuin teillä.

Meillä lapset ovat vasta leikki-ikäisiä, mutta sekä poika että tyttö ovat kasvaneet vauvasta asti plussakäyrillä, ja ovat noin vuotta vanhemman kokoisia. Kasvukäyrät olleet tasaisia, joten veikkaan, että kavavat pitkähköiksi... ei se vanhempien pituus varmaan aina ole se määräävä juttu.

Tehän olette pitkiä, kai nyt teidän lapsennekin kasvavat pitkiksi? Eikö tämän ketjun kysymys ollut se, pelkäävätkö tapita lapsiensa jäävän lyhyiksi?

T. nainen 164 cm, joka on ihan normaalipituinen ja jonka 180 cm mies on pitkä.

Itse olen oman sukuni lyhyin, vanhempani ja siskoni ovat kaikki yli 170cm, jostain syystä itse olen jäänyt alle. Mieheni suku on niin ikään hyvin pitkää. Uskoisin, että pojastamme tulee yli 185cm ja tytöstämme yli 170cm :).

Lisäksi itsekin olen suvussani lyhyimpiä (no isovanhemmista löytyi lyhyempiä, mutta aikakin ja ravitsemustaso oli toista). Miehen suvussa kaikki ovat samaa suht pitkää sarjaa (sota-aikana yli 170cm nainen ja yli 180cm mies olivat pitkiä). Toivon ja oletan että meillä poikamme kasvaisi siihen 180cm mittaiseksi, en usko että tulee pidemmäksi. Tyttömme jää ehkä siihen alle tai yli 165cm. Eli luulen että meillä lapsista tulee vanhempiensa mittaisia, eikä pidempiä. Itse pidän lapsiamme lyhyinä. Ovat pituudessa olleet 0-käyrän tuntumassa, mutta monella kaverilla lapset ovat päätä pidempiä. Heillä äidit ovat yli 170cm ja miehet yli 190-200cm. Eli suht samoista lähtökohdista samaistun itse tuohon lyhyisiin ja pidän lapsianikin lyhyinä, ihan toisin kuin teillä.

Meillä lapset ovat vasta leikki-ikäisiä, mutta sekä poika että tyttö ovat kasvaneet vauvasta asti plussakäyrillä, ja ovat noin vuotta vanhemman kokoisia. Kasvukäyrät olleet tasaisia, joten veikkaan, että kavavat pitkähköiksi... ei se vanhempien pituus varmaan aina ole se määräävä juttu.

Olen 152 cm ja pojat on yli 180 senttisiä.

mä on sitten ihan kääpiö jos useimpien mielestä 160cm on lyhyt :) mä oon tasan 150cm mies 180cm että saa nähdä miten pitkä pojasta tulee... minulle se on ainakin ihan sama yhtä rakas se on silti

pituus herättää ivallisia kommentteja puoleen ja toiseen :o En tarkoita pelkästään provokatiivista aloitusta, vaan isoa osaa koko ketjusta.