Onko oikein tietoisesti tehdä lapsi yksin?

Sen enempää intohimoja tää aihe ei mussa herätä suuntaan eikä toiseen mutta toteanpa vaan että kyllähän tää maailma on jo täynnä muutenkin niitä isättömiä ja äidittömiä, yyhooksi tultu joko raskauden alettua tai sen aikana tai sit synnytyksen jälkeen ja ihan täyspäisiä lapsia ovat silti. Lisäksi kuulostaa siltä että tuttusi on todella halunnut lapsen kun on hoitoihin asti lähtenyt niin miksei myös lapsensa hyvin hoitaisi.

Harkitsin samaan joskus aikoinani, ja otin asian jo puheeksi vanhempieni kanssa.

Yllätyin että se oli isäni mielestä loistava ajatus; saisin sisältöä elämääni, hän sanoi.



(Löysin kuitenkin miehen ja olen lopunviimein saanut perustaa ihan oikean perinteisen perheen.)



Lasen isän on olemassa, ainakin jossain. Ei ole muiden asia miten vanhemmat asiansa järjestävät.

Minä olen tällainen lapsi. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että minulla olisi pitänyt olla oikeus isään? Sitä nyt ei vain ole ollut enkä ole sellaista osannut kaivatakaan ja aivan riittävät elämisen puitteet sain kahden äitini kanssa.



Kotona oli aina turvallista olla, eikä äidillä kyllä ollut koskaan poikaystäviäkään tai mitään ongelmia. Koen, että äitini omistautui lähes kokonaan minun hoitamiseeni ja työssäkäyntiin.



Ainakin sitä mieltä olen voimakkaasti, että parempi se, että ei isää lainkaan kuin huono, arvaamaton ja ties millä lailla ongelmainen isä.



Tuohon en osaa oikein kommentoida, että pitäisikö jokaisella olla oikeus tulla äidiksi. Ainakin jos luonnonmenetelmällä raskautuu, niin ei kai siinä muutakaan voi, tottakai lapsi on oikeus pitää.



Nyt kuin itselläni on lapsi, niin en ole tullut ajatelleeksi, että lapselta puuttuisi isoisä. Toisenkaan puolen isoisää ei ole, koska mieheni isä on edesmennyt. Että mummoilla joutuu lapseni pärjäämään :)

Minulla on kaksi kaveria, jotka molemmat ovat tehneet lapsensa yksin, ja heistä kumpikaan ei ole hyvä äiti. Heillä oli alunperinkin se asenne, että lapsi tehdään tähän maailmaan heitä varten, hoivaamaan heitä, rakastamaan heitä, suojaamaan heitä maailmaa vastaan ja tuomaan heidän elämäänsä sisältöä. Näistä lähtökohdista äitiys ja lapsi on aina pettymys, koska eihän pieni lapsi pysty äitiään hoivaamaan, vaan on täysin riippuvainen äidin hoivasta ja äidin antamasta lämmöstä - asioita, joita nämä rikkinäiset ja epäkypsät äidit eivät ole osanneet lapsilleen antaa.