Tiedätkö ketään joka on AINA yksin?

Nuuskamuikkune. Tosin hän on kaveri muumien kanssa ja juttelee heille.

Tiina 40v. Ei sisaruksia. Ei kavereita päiväkodissa. Ei kavereita koulussa, kiusattu. Ei koskaan parisuhdetta.

Sanna 40v. Iso- ja pikkusisko, hyvin läheisiä. Paljon kavereita päiväkodissa ja koulussa. Parisuhteessa aina 14v lähtien.

Miettikää kuinka erilailla elämä voi mennä. 

Minä. Millainen olen ihmisenä? Masentunut ihmisraunio. Täysin toivonsa menettänyt. K uolemaa odotellessa, en mitään muuta enää elämässäni odota.

Minä.

Olen vähän mitä milloinkin. Pääsääntöisesti en pyri miellyttämään ketään tai olemaan ystävällinen kuin niille, joilta saan jotakin. Olen reilu ja oikeudenmukainen, enkä häiritse ketään. Elelen omaa elämääni.

Olen opetellut tavat hoitaa asiani niin, etten satuta ketään tahattomasti. Harvemmin minua kuitenkaan lähestyvät muut kuin sellaiset ihmiset, jotka haluavat minulta jotakin (haluttomina antaa mitään takaisin). Tällaiset yhteydenotot hoidan tylysti, mutta asiallisesti. Mitä rumempia keinoja henkilö käyttää, sitä rumemmilla vastaan.

Ystävällisille ja kuormittamattomille ihmisille olen iloinen, huoleton ja rento. Tulen hyvin toimeen lasten ja nuorten kanssa ja he tykkäävät minusta. Myös aikuiset, jotka keskittyvät lähinnä omiin asioihinsa, kuuluvat tähän ihmisryhmään.

Riippuu siis todella paljon henkilöstä itsestään, miten hän minuakin kuvailee. Juuri kukaan ei kuitenkaan tiedä elämästäni oikein mitään, joten arviot perustuvat aika pieneen otantaan siitä, mitä olen.

Minä. Toki osaan jutellakin.

Luulin tietäväni.

Näin vuosien ajan erään jumalaisen komean miehen lukuisia kertoja istuksimassa puiston penkillä, pyöräilemässä, kävelemässä, uimassa, tapahtumissa... AINA yksin.

Mutta nyt olen nähnyt hänet jonkun lihavan daamin kanssa kävelyllä jokusen kerran, pari kertaa myös lapsen kanssa jäätelöllä. Kerran jopa jonkun kaverin kanssa terassilla. Yleensä näen hänet kuitenkin edelleen yksin.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän viihtyy yksin. On ehkä introvertti. Luultavasti eronnut isä joka tapailee nyt näkemääni daamia. Onhan hän voinut olla myös tahtomattaan yksin, vaikka introvertti olisikin. Täysin tuntematon mies minulle, mutta paljon olen ehtinyt miettiä :)

Vastaus otsikon kysymykseen siis: enpä taida tietää.

Tiedän, itseni. Töissä sosialisoin tietysti jonkun verran, mutta vapaa-ajalla olen pääsääntöisesti yksin. En koe tätä silti raskaana, vaan koen jollain tavalla yksinäisyyteni voimavarakseni. Olen myös lapseton ja sinkku tällä hetkellä, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti olen aktiivisena deittiapeissa vaihtelevalla menestyksellä.

Nuorempana olin sosiaalisempi ja tuli kulutettua aikaa kavereiden kanssa. Mutta kaverit alkoivat vakiintumaan ja perustamaan perheitä, joten heille tuli omat kiireet. Itse olen vela, vaikken sitä julkisesti myönnäkään.

Miehillä tahtoo käydä niin, että kaverit unohtuu, kun se nainen ja perhe on hommattu. Olin toki itsekin aktiivinen yhteydenpitäjä, mutta lopulta se meni siihen, että ainoa joka piti yhteyttä olin minä. Eihän kukaan jaksa loputtomiin sellaista yksipuolista yhteydenpitoa, vaan molemminpuolinen vuorovaikutus on tärkeää.

En missään nimessä valita, elämäni meni nyt vaan näin. Elän onnellista ja hyvää elämää, ja itse asiassa introverttinä jatkuva sosialisointi on joskus todella raskasta, joten nautin rauhasta ja yksinäisyydestä. Parisuhdehaaveita on, unelmana sellainen suhde jossa ei muuteta koskaan yhteen. :)

M_42

Mä

ä

Up

en haluu olla aina yxin

Minä. Opiskelen. En tunne ketään opiskelijakaveria nimeltä. Koulussa en puhu kuin silloin, jos on jotakin kysyttävää opettajalta.

Lapsuudenystäviäni 2 kpl näen noin 2 kertaa vuodessa.

Kotona puhun lemmikeille. Parisuhdetta en halua.

Olin ennen isossa kaveriporukassa, todella sosiaalinen, urheiluharrastuksissa kapteeni jne. Pitkä parisuhde jonka lopetin. En tiedä mitä tapahtui, rupesin vain olemaan enemmän yksikseni. Matkustelen myös ulkomaille yksin.

Minä itse. Opiskelen, teen uraa. Nautin olla itsekseni.

Minä

Minä, tapaan töissä muita ihmisiä mutta muuten olen yksin. Olen yksinäisyyteni kanssa tullut siihen pisteeseen että lähestulkoon säikähdän jos joku puhuu minulle työajan ulkopuolella muutakin kuin vain kaupan kassan hein.

Minä. Työtön, sairas, köyhä- muuta sitten ei tarvitakaan! Eli saa kyllä olla pitkälti rauhassa,kun ei voi (rahallisesti)hyötyä tai ole kovinkaan jännää vertailla status- symboleita,asuntolainoja jne. kanssani, mulla kun ei niitä ole eikä tule. Ihmiset jättäneet rauhaan, mikä on melko hyväkin homma mulle, koska olin pelkkä hyväksikäytettävä kuuntelija ja palvelija näille näköjään aina.