Nuoret "varattomat" perheet

me ollaan jo päälle 40v pariskunta, lapsia on viisi ja rahaa jää kahden auton ja viiden ihmisen ruokkimiseen ja vaatettamiseen kuussa 200-500 euroa. Sillä vaan pitää pärjätä.

Yritäs jotain myyntihommia siinä lastenhoidon sivulla. Niillä mäkin olen hankkinut voita leivän päälle (itse leivotun). Satunalleja, partyliteä, lasten tai aikusten vaatteita kotikutsuilla... Kaikki vaatteet kirpparilta ja käytetyt sinne takas. Ruokana perunaa, porkkanaa ja kananmunia.

t. jo 20 vuotta käyhäilyä

en ilkeilläkseni tai mitään sellaista, mutta _MITEN_ tuollaista elämää jaksaa? Olen itsekin ollut todella köyhä joskus opiskeluaikoina, mutta sen kesti kun tiesi että se päättyy.

Enkä todellakaan ole mikään hyvätuloinen (meitä on pari, yhteensä nettotulot noin 4500e) mutta silti nautin siitä, ettei _koko_ajan_tarvitse laskea.

Nettona n. 3800 e/kk ja kaksi alakoululaista lasta. Sillä elämme. Monet meidän ystävistämme, jotka kaikki ovat akateemisia pareja (niinkuin mekin mutta minä en ole töissä) saavat tuplasti tuon, sillä naisetkin ovat hyvissä ammateissa. Heillä on pk-seudulla (Hki-Espoo -akseli) kivat talot, sisustavat ja uusivat kotiaan säännöllisesti, lapset harrastavat kalliisti, käyvät pari kertaa vuodessa ulkomaanreissuissa MUTTA eivät mielestäni ole yhtään onnellisempia kuin mekään. Luulen tietäväni aika hyvin, sillä me naiset olemme aika hyviä ystäviä ja säännöllisesti tapaamme ja juttelemme syvällisestikin. Kaikilla on ongelmia, jotka tuntuvat välillä heikentävän onnellisuutta: riidellään, yksi pettää, toisella surua lapsesta, toisella taas kusipäämies jne. Ovat lisäksi stressaantuneita ja odottavat aina vaan niitä reissujaan. Eivät osaa nauttia arjesta...



Ei se raha oikeasti tuo sitä onnea vaikka siitä hetkellistä tyydytystä ja iloa saakin esim. uusien vaatteiden tai huonekalujen muodossa. Mutta se tyydytys ei kauan kestä...ja rahaa palaa!

jos oikeasti hankkisi lapset vasta sitten, kun on vakkari työ ja saatu lainaa tai säästöjä niin ikää on +40.



Eihän se miehiä haittaa.

onpas ärsyttävän lässyttävä asenne nuoria kohtaan. Kukahan heidät on synnyttänyt ja kasvattanut? Niinpä.

tähän tilanteeseen että kokoomus on johdossa?

Pierumammat ja pierupappat ovat pedanneet itselleen haamueläkkeet. Niitä eläkkeitä ei heille tule.

Lapsenlapsia saatte eläteiksenne, jos ei nyt ihan omaa verta niin mitäs siitä! Uutta verta.

ei siis tehdä. Kuulumme siihen akateemiseen köyhälistöön, jolla on tutkinnot ja ok-duunit mutta todella paskat palkat. Tällä palkalla ei elätä lapsiperhettä, ja mitään tukia ei saada (olemme muka hyvätuloisia).

On tosiaan turha vetää ne lukaalit ja kolmet audit tähän mutta kyllä jokaisen pitää lapsensa pystyä ruokkimaan ja vaatettamaan ilman yhteiskunnan tukia.

Ei se lapsi mikään norsu ole. :D Vai oletteko te norsuja?

Ei saatana oikeasti :D Vittu! höh öhöhöhhöhöhöhö röhöhöhhö röhöhöh

ja paljonko on ruokakulut viikossa. Mihin muuhun rahaa menee?

Näistä on helpoin lähteä karsimaan.

Meillä karsittu mm.

ei tule mitään maksullisia lehtiä ei edes Aamulehteä, kirjastossa käydään joka viikko, myös videot lainataan sieltä, ei vuokrata

toinen auto myyty, säästyy bensa, vakuutus ja käyttökulut ym. Kotona oleva käyttää yleisiä ja kun palaan aikanaan töihin voin kulkea yleisillä. Ja auton myynnistä saatu raha käytettiin pesukoneeseen, toiseen pakastimeen ja jäi vielä pahan päivän varalle

teen aina viikon ruokalistan, käyn 1x viikossa isoilla ostoksilla ja max. 1-2x haen täydennystä. Ei tule tehtyä heräteostoksia, osatan vain mitä listalla on, en enää lehtiä enkä muita heräteostoksia.

leivon 1x viikossa sämpylöita/leipää + jotain herkkua pullaa/piirakkaa tms. Lapset tykkää auttaa kovasti.

ei juoda mehua/limsaa/olutta /siideriä/alkoholia kuin max 1x viikossa. Ruokajuomana maito/piimä janojuomana vesi

Mustikoita /puolukoita poimittu pakkaseen, tuttavalta saatiin käydä poimimassa viinimarjoja ja omenoita joista tehtiin mehua pakkaseen.

käydään kirpputorilla ahkerasti ostoksilla /myymässä. Ainoastaan kodinkoneet ostettu uusina esim kaikki huonekalu tmeillä on joko sukulaisten vanhoja/kirpparilta osa entrattu oman maun mukaiseksi. Esim. sohvassa irtopäällinen.

Näin me saadaan rahat paremmin riittämään. Ja joskus kun rahaa jää säästöön mietitään yhdessä mitä kivaa tehdään sillä (kylpylä/elokuvat viikonloppumatka esim. viimeksi käytiin Turussa, yövyttiin hotellissa ja käytiin Kupittaan perhepuistossa, joka oli ilmainen)

Meillä yhteiset kuukausitulot bruttona n 2300€ (sis. miehen palkka, mun kotihoidontuki, lapsilisät)

vaan mutta elämänne kuulostaa _minun_ korviini maanpäälliseltä helvetiltä. Kuinka ihmeessä jaksatte jatkuvaa kituuttamista? Ja ei, en tarkoita että että onni löytyy jatkuvasta rahanpolttamisesta, niukkuudessa eläminen pakonsanelemana kuulostaa vaan mielettömän ahdistavalta.

Ollaan kolmen pienen lapsen perhe, molemmat meistä on ale 30 vuotiaita, toinen vaan käy töissä, asuntolaina, rahasta todella tiukkaa...rahahuolet saa molempien pinnan kireälle ja riidellään jatkuvasti. aina täytyy miettiä todella tarkkaan onko nyt varaa ostaa mitäkin ja mitä sitten kun kohta pitää jo ostaa lapsille taas vaatteita, riittääkö rahat sitten ruokaan. ja jatkuva laskujen kierre..huoh...asutaan jo nyt ihan liian pienessä kodissa näin isolle perheelle, mutta isompaan ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Pelkään että köyhyys kuluttaa rakkaudenkin ajallaan kun vaan tapellaan ja tapellaan...onko muilla samanlaisia ongelmia /onko ollut??? miten tätä voi jaksaa ja miten tästä selvitään, onko tämä loputonta? vertaistuki ois kiva

Teidän täytyisi katsoa mihin ne rahat oikein katoavat, mitä oikeasti tarvitsette jne. Siis oikeasti elää pihisti. Vaatteet käytettynä jne. Me olemme samanikäisiä, iso laina, minä opiskelen, miehen tuloilla eletään (3000 e kuussa bruttona), minä teen välillä keikkaa, saan opintorahaa ja lapsilisät (yht. n. 500-600 e kuussa), kaksi lasta, auto. Hyvin on rahat riittäneet, mutta säästämme kaikessa.

Vältämme liikaa autoilua, emme tilaa esim. aikakausilehtiä, vertailemme ruoan hintoja, hyödynnämme tarjoukset, ostan omat ja lasten vaatteet käytettynä (paitsi haalarit ja kengät) jne. Ei ylimääräisiä reissuja, ei lomailua jne. Yhteistä perheaikaa voi viettää ihan lähiympäristössä jne.

Se jolla ei ole resursseja (henkisiä, taloudellisia, fyysisiä) edes huolehtia itsestään, ei pidä lapsiakaan hankkiman.

Kun koulut kesken, ei kummallakaan vielä vakityötä, niin siihen sitten pari kolme lasta, niin on kyllä turha itkeä, ettei ole rahaa.

Kylhä niitä lapsia syntyy ihan luonnollisestikin ilman suunnitelmia. Site niitä kuoleekin ja se on tavallaan site sun kontollas, jos et halua auttaa.

Ja meirän kontollahan ne Afrikankin vastasyntyneet on. Kylä niitä tavallaan voitais auttaa vaa annetaan kuolla niin ku tämäkin jolla oli Tismalleen sama mielipide täällä!

Etää kannattasi vähän miettimään mitä laukoo näppäimistöltään.

Nettona n. 3800 e/kk ja kaksi alakoululaista lasta. Sillä elämme. Monet meidän ystävistämme, jotka kaikki ovat akateemisia pareja (niinkuin mekin mutta minä en ole töissä) saavat tuplasti tuon, sillä naisetkin ovat hyvissä ammateissa. Heillä on pk-seudulla (Hki-Espoo -akseli) kivat talot, sisustavat ja uusivat kotiaan säännöllisesti, lapset harrastavat kalliisti, käyvät pari kertaa vuodessa ulkomaanreissuissa MUTTA eivät mielestäni ole yhtään onnellisempia kuin mekään. Luulen tietäväni aika hyvin, sillä me naiset olemme aika hyviä ystäviä ja säännöllisesti tapaamme ja juttelemme syvällisestikin. Kaikilla on ongelmia, jotka tuntuvat välillä heikentävän onnellisuutta: riidellään, yksi pettää, toisella surua lapsesta, toisella taas kusipäämies jne. Ovat lisäksi stressaantuneita ja odottavat aina vaan niitä reissujaan. Eivät osaa nauttia arjesta...

Ei se raha oikeasti tuo sitä onnea vaikka siitä hetkellistä tyydytystä ja iloa saakin esim. uusien vaatteiden tai huonekalujen muodossa. Mutta se tyydytys ei kauan kestä...ja rahaa palaa!

täällä nyt puhutaan näistä, jotka syö vaan perunaa, ei osta koskaan aikuisille vaatteita tms.

Tosin työta hakiessa työkkärissä ei pidetty siitä että luovuimme autosta. Kuulemma heikentää työnsaantia.

Saimme merkinnänkin "autoton".

Aluksi autosta luopuminen auttoi paljon, mutta nyt ei löydy töitä.



nuori pari työttömänä jo 5 vuotta

Mietityttäviä asioita jutussasi sekä neuvoja:



1. Jos olette niin köyhiä että pitää miettiä rahasta, riittääkö lasten ruokaan, niin miten sinulla on varaa istua netissä? Todennäköisesti omalla tietokoneella istut etkä minkään kirjaston sillä aika myöhään yöllä olet kirjoittanut ongelmastanne.

2. Tietääkseni kolmesta lapsesta saa lapsilisää, joilla pitäisi kattaa lapsen kuukauden menot. ei vaatteita joka kuukausi tarvitse ostaa. (ellei sitten hajota tai hukkaa niitä..)

3. Talousasiat kuntoon tilikirjalla -> kaikki kuitit säästöön, laskette tulot ja menot,katsotte missä pystyy säästämään. Esim; internet, eiköhän kirjastoissa ole kone ja netti, myös nettikahviloita missä maksuton internet yhteys yms. Vähäosaisten lapsille on kunnallisia päiväkoteja jotka ilmaisia tai kunta maksaa.

Eli vie lapset hoitoon ja mene töihin!



En usko että tilanteesi on niin paha, mitä väität.

Esimerkiksi teillä on asuntolaina, joten miksi ette myy asuntoanne? Missäpäin asutte? Muuttakaa halvemmalle paikkakunnalle, kyllä sieltäkin töitä saa. Laskujen kierteestä voi puhua velkaneuvojalle. Ja ehkäisy on keksitty, samoin SÄÄSTÄMINEN lapsia sekä tulevaisuutta varten.



Toivottavasti ette kuulu siihen valtaväestöön jotka tekevät lapsia vain rahan takia ja tajuavat sitten vasta kun äitiysrahan ja muut tuet saa, ettei se niin tuottoisa lapsi ollutkaan.



Itselläni myös kolme lasta, talo joka kokonaan maksettu itse, työpaikka, työssäkäyvä aviomies, kolme autoa, eikä mitään lasku kierrettä tms.. Hoidettiin asiat hyvin. Katsottiin että talous on kunnossa ennen kuin lapsia tulee. En todellakaan halunnut lapsia valtion elätettäväksi, vaan itse elätämme, ihan lasten aikuis-ikään asti, saavat sitten opiskella itselleen hyvän ammatin sekä mennä töihin ja elättää itse itsensä. Minun lapsistani ei sossupummeja tule.

Mitään sen hävettävämpää asiaa en tiedäkään kuin pummia sossun luukulla.



Ehkä teidän kannattaisi etsiä lapsillenne parempi koti, missä on talous kohdillaan.. Lapset tarvitsevat huolenpitoa mikä tarkoittanee myös sitä että on ruokaa riittävästi, vaatteita tarpeen ja sään mukaisesti, ja pysyvä katto pään päällä.



Varmasti rakastat lapsiasi, niinkuin muutkin äidit, mutta pelkkä rakkaus ei riitä ruokkimaan heitä eikä pitämään terveinä.



Ajattele lasten kannalta, mitä he haluavat ja tarvitsevat ja tärkeintä; Mikä on heille hyväksi?



Ja Suomessa on tukiperheitä; mitkä huolehtii lapsistasi esimerkiksi viikonloppuisin jos sinulla olisi vaikka viikonlopputyötä.



Mieti tarkkaan, millaisen tulevaisuuden ja millaiset elämän eväät haluat lapsillesi antaa!

Täällähän on joskus niissä päivähoitoketjuissa jotkut uhonneet, että muuttaisivat koko perheen kanssa kerrostalokaksioon keskustaan (vanhemmat lapset pois tutusta koulusta, kavereista ja harrastuksista ja koko viisihenkinen perhe 40 neliöön), jotta kuopuksen ei tartte mennä alle viisivuotiaana tarhaan...

Oikeasti valinnoilla voi tehdä paljon, ja niitä perheitä on paljon joissa lapsen edun edelle menevät mennen tullen äidin helpommalla pääseminen työelämässä. Juu; nyt me puhutaan asioista niin kuin ne ovat.

eli ensin kävitte koulut, saitte töitä ja vakipaikat,hankitte autot,veneet ja asunnon.

Luuletteko olevanne jotenkin selvillä vesillä?

Elämä voi yllättää: kenestä tahansa voi tulla hetkessä Yh, voitte sairastua, menettää toimeentulonne ja säästönne..jne.

Jos jokainen odottaisi vaan sitä elämän taloudellisesti vakaata hetkeä, ei tänne monta lasta vuositaslla syntyisi! Ei kaikilla naisilla riittäisi hedelmällinen ikäkään sitä hetkeä jäädä odottelemaan.

Ei lasten onnellisuus ole pelkästään rahan riittävyydestä kiinni. Kyllä täällä pärjää pienelläkin rahalla, kun motivaatiota on. Asennekysymys se on, miten paljon materiaa tarvitsee ympärilleen,mitä on välttämätön omistaa ja mitä kuluttaa. Suurin osa ihmisistä esim. syö paljon yli tarpeensa, ostelee kaiken valmiina ja viskelee kalliit vaatteet vaan menemään kun tuli vikaostos.

Kävikö mielessäsi tuota kirjoittaessasi, että kun on hankittu autot, veneet ja asunnot on sitten hankittu myös "varakassa" kun paha päivä koittaa.

Jos joskus mieheni ja lasten kanssa köyhdymme (mitä ei tule kyllä tapahtumaan) niin meillä silti on veneet, autot, kesämökkejä, lomaosakkeita mitä myydä pois :)

Kyllä olemme rikkaita ja hyvin ylpeänä hymyilen sillä että tyttärelläni on kallis Chanelin takki sekä Pradan korkokengät koulussa päällään kun toiset ostavat kirpparilta ja pukeutuvat kuin pummit. Kateelliset köyhät.. Ja olen onnellinen kun tyttäreni sanoo ystävilleen mamma betalar och pappa betalar. poikamme täytti 18 vuotta, ja miten ihanaa oli kuulla ''mutsi, faija te ootte täydelliset vanhemmat'' saatuaan lahjaksi uuden Bentleyn. minä ja mieheni olemme syntyneet kultalusikka suussa ja lapsillemme annoimme saman. Parempaa elämää en voisi edes toivoa, koska sellaista ei ole. Miksi me paremmin toimeentulevat lahjoittaisimme köyhille rahaa, jotka eivät sen eteen muuta tee, kuin istuvat hattu kädessä kadulla. Menkööt töihin. Olemme me jonkinverran anteliaita, me adoptoimme hyvin köyhistä oloista Nigeriasta pienen tytön, kun halusin toisen tyttären ja itseltäni kohtu poistettu kahden lapsen jälkeen. Voin kertoa, että adoptio tyttäremme pääsee nopeasti makean elämän makuun. Meillä on hyvin kaunis talo, meren rannalla, asumme arvostetulla asuinalueella, minne ei kuka tahansa edes pääse. Lainatakseni poikaani: katsos kun köyhät itkee,samalla kun me nauramme.

nimim; Money, Maserati, money, beautiful, money, diamonds, money = LOVE!

^^^ Kaikki mitä netissä lukee on totta!!

tää menee varmana ihan aloituksen ohi, mutta juttelin tuossa hiljattain yhden toisen yh:n kanssa. Hän valitteli että kun on ollut tiukkaa, on pitänyt aina laskea mihin rahat riittää ja mihin ei.



No ihan hetkeä aikaisemmin sama ihminen sanoi, että hän on tottunut juomaan joka ilta muutaman tölkin siideriä tai olutta, ja tupakkaakin kuluu aski päivässä.



Mun laskujen mukaan tuolla samaisella yh:lla menee siis kuukaudessa 250-300 euroa tupakkaan ja sidukkaan.



Itsekin olen yh, saan minimielarit kelalta eikä lasten isä osallistu elatukseen mitenkään (on hankkiutunut köyhäksi). Silti en ole koskaan ollut peeaa. Rahaa ei mene tupakkaan, viinaksiin, ravintolaan, meikkeihin, lehtiin eikä mihinkään "turhaan". Kaikki hankinnat mietin tarkkaan, ostan käytettyä ja myyn ylimääräiset pois. Näin ollaan menty jo vuosikausia ja rahaa on riittänyt matkusteluunkin.



Elämä on valintoja.

eli ensin kävitte koulut, saitte töitä ja vakipaikat,hankitte autot,veneet ja asunnon.

Luuletteko olevanne jotenkin selvillä vesillä?

Elämä voi yllättää: kenestä tahansa voi tulla hetkessä Yh, voitte sairastua, menettää toimeentulonne ja säästönne..jne.

Jos jokainen odottaisi vaan sitä elämän taloudellisesti vakaata hetkeä, ei tänne monta lasta vuositaslla syntyisi! Ei kaikilla naisilla riittäisi hedelmällinen ikäkään sitä hetkeä jäädä odottelemaan.

Ei lasten onnellisuus ole pelkästään rahan riittävyydestä kiinni. Kyllä täällä pärjää pienelläkin rahalla, kun motivaatiota on. Asennekysymys se on, miten paljon materiaa tarvitsee ympärilleen,mitä on välttämätön omistaa ja mitä kuluttaa. Suurin osa ihmisistä esim. syö paljon yli tarpeensa, ostelee kaiken valmiina ja viskelee kalliit vaatteet vaan menemään kun tuli vikaostos.

Kävikö mielessäsi tuota kirjoittaessasi, että kun on hankittu autot, veneet ja asunnot on sitten hankittu myös "varakassa" kun paha päivä koittaa.

Jos joskus mieheni ja lasten kanssa köyhdymme (mitä ei tule kyllä tapahtumaan) niin meillä silti on veneet, autot, kesämökkejä, lomaosakkeita mitä myydä pois :)

Kyllä olemme rikkaita ja hyvin ylpeänä hymyilen sillä että tyttärelläni on kallis Chanelin takki sekä Pradan korkokengät koulussa päällään kun toiset ostavat kirpparilta ja pukeutuvat kuin pummit. Kateelliset köyhät.. Ja olen onnellinen kun tyttäreni sanoo ystävilleen mamma betalar och pappa betalar. poikamme täytti 18 vuotta, ja miten ihanaa oli kuulla ''mutsi, faija te ootte täydelliset vanhemmat'' saatuaan lahjaksi uuden Bentleyn. minä ja mieheni olemme syntyneet kultalusikka suussa ja lapsillemme annoimme saman. Parempaa elämää en voisi edes toivoa, koska sellaista ei ole. Miksi me paremmin toimeentulevat lahjoittaisimme köyhille rahaa, jotka eivät sen eteen muuta tee, kuin istuvat hattu kädessä kadulla. Menkööt töihin. Olemme me jonkinverran anteliaita, me adoptoimme hyvin köyhistä oloista Nigeriasta pienen tytön, kun halusin toisen tyttären ja itseltäni kohtu poistettu kahden lapsen jälkeen. Voin kertoa, että adoptio tyttäremme pääsee nopeasti makean elämän makuun. Meillä on hyvin kaunis talo, meren rannalla, asumme arvostetulla asuinalueella, minne ei kuka tahansa edes pääse. Lainatakseni poikaani: katsos kun köyhät itkee,samalla kun me nauramme.

nimim; Money, Maserati, money, beautiful, money, diamonds, money = LOVE!

Tosin työta hakiessa työkkärissä ei pidetty siitä että luovuimme autosta. Kuulemma heikentää työnsaantia.

Saimme merkinnänkin "autoton".

Aluksi autosta luopuminen auttoi paljon, mutta nyt ei löydy töitä.

nuori pari työttömänä jo 5 vuotta

missään ei mitään, asutko ihan käsivarressa asti jos viiteen vuoteen ei ole saanut _mitään_ työtä?

Ja kaikki on yhteiskunnan vikaa?

Savu nousee päästä...

eli ensin kävitte koulut, saitte töitä ja vakipaikat,hankitte autot,veneet ja asunnon.

Luuletteko olevanne jotenkin selvillä vesillä?

Elämä voi yllättää: kenestä tahansa voi tulla hetkessä Yh, voitte sairastua, menettää toimeentulonne ja säästönne..jne.

Jos jokainen odottaisi vaan sitä elämän taloudellisesti vakaata hetkeä, ei tänne monta lasta vuositaslla syntyisi! Ei kaikilla naisilla riittäisi hedelmällinen ikäkään sitä hetkeä jäädä odottelemaan.

Ei lasten onnellisuus ole pelkästään rahan riittävyydestä kiinni. Kyllä täällä pärjää pienelläkin rahalla, kun motivaatiota on. Asennekysymys se on, miten paljon materiaa tarvitsee ympärilleen,mitä on välttämätön omistaa ja mitä kuluttaa. Suurin osa ihmisistä esim. syö paljon yli tarpeensa, ostelee kaiken valmiina ja viskelee kalliit vaatteet vaan menemään kun tuli vikaostos.

Kävikö mielessäsi tuota kirjoittaessasi, että kun on hankittu autot, veneet ja asunnot on sitten hankittu myös "varakassa" kun paha päivä koittaa.

Jos joskus mieheni ja lasten kanssa köyhdymme (mitä ei tule kyllä tapahtumaan) niin meillä silti on veneet, autot, kesämökkejä, lomaosakkeita mitä myydä pois :)

Kyllä olemme rikkaita ja hyvin ylpeänä hymyilen sillä että tyttärelläni on kallis Chanelin takki sekä Pradan korkokengät koulussa päällään kun toiset ostavat kirpparilta ja pukeutuvat kuin pummit. Kateelliset köyhät.. Ja olen onnellinen kun tyttäreni sanoo ystävilleen mamma betalar och pappa betalar. poikamme täytti 18 vuotta, ja miten ihanaa oli kuulla ''mutsi, faija te ootte täydelliset vanhemmat'' saatuaan lahjaksi uuden Bentleyn. minä ja mieheni olemme syntyneet kultalusikka suussa ja lapsillemme annoimme saman. Parempaa elämää en voisi edes toivoa, koska sellaista ei ole. Miksi me paremmin toimeentulevat lahjoittaisimme köyhille rahaa, jotka eivät sen eteen muuta tee, kuin istuvat hattu kädessä kadulla. Menkööt töihin. Olemme me jonkinverran anteliaita, me adoptoimme hyvin köyhistä oloista Nigeriasta pienen tytön, kun halusin toisen tyttären ja itseltäni kohtu poistettu kahden lapsen jälkeen. Voin kertoa, että adoptio tyttäremme pääsee nopeasti makean elämän makuun. Meillä on hyvin kaunis talo, meren rannalla, asumme arvostetulla asuinalueella, minne ei kuka tahansa edes pääse. Lainatakseni poikaani: katsos kun köyhät itkee,samalla kun me nauramme.

nimim; Money, Maserati, money, beautiful, money, diamonds, money = LOVE!

-rouva ja sen piloille hemmotellut lapset ei asu naapurissa..

Melkein säälin sua.

täällä on yksi toinen nuori varaton perhe..



olemme hieman alle 30 vuotiaita ja meillä on kaksi lasta. Minulla on opinnot loppusuoralla ja mies on töissä. asutaan vuokralla kolmiossa pk-seudulla ja se on lähes tonnin.. asuntohakemukset on vetämässä edullisempaan mutta eihän sieltä mitään kuulu kun ei olla asunnottomia.. joten tuntuu että ollaan tässä kämpässä loukossa.. kirpparilta ostetaan lähes kaikki paitsi lasten kengät oikeastaan.. haluaisin että lapsilla olisi laadukkaat vaatteet en siis mitään muotimerkkivaatteita vaan esim. goretex kengät ja reimatec haalari vaikka käytettynäkin, koska olen ne hyviksi havainnut.. itsellemme ei osteta tuskin mitään uutena.. meille ei tule lehtiä, vakuutukset on halvimpia ja vaan tapaturmavakuutukset, kotivakuutus ja liikennevakuutus.. kohta jään kotihoidontuelle koska en halua laittaa vauvaa vielä päiväkotiin. kyllä pitää myöntää että kun on tiukkaa niin henkisesti on raskasta ja sitä päivää odotamme että molemmat ovat töissä. enää noin vuosi pitäisi kituuttaa. emme saa ole sossuasiakkaita ja rahaa on jonkin verran säästössä asuntotilillä. rahaa menee ruokaan liikaa, mutta halutaan antaa lapsille terveellistä ruokaa eikä aina syödä makaronia yms..kasvikset on aika kalliita kun niitä tarvitsee paljon.. emme tupakoi tai käytä alkoholia..bruttotulot on kuussa noin 2800e

Saisit opintotuen kotihoidontuen lisäksi. Tarvitsetteko todella autoa pk-seudulla, etenkin kun sinä olet kotona eikä lapsia tarvitse kuskata?