Lue keskustelun säännöt.
Nuoret "varattomat" perheet
12.09.2012 |
Ollaan kolmen pienen lapsen perhe, molemmat meistä on ale 30 vuotiaita, toinen vaan käy töissä, asuntolaina, rahasta todella tiukkaa...rahahuolet saa molempien pinnan kireälle ja riidellään jatkuvasti. aina täytyy miettiä todella tarkkaan onko nyt varaa ostaa mitäkin ja mitä sitten kun kohta pitää jo ostaa lapsille taas vaatteita, riittääkö rahat sitten ruokaan. ja jatkuva laskujen kierre..huoh...asutaan jo nyt ihan liian pienessä kodissa näin isolle perheelle, mutta isompaan ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Pelkään että köyhyys kuluttaa rakkaudenkin ajallaan kun vaan tapellaan ja tapellaan...onko muilla samanlaisia ongelmia /onko ollut??? miten tätä voi jaksaa ja miten tästä selvitään, onko tämä loputonta? vertaistuki ois kiva
Kommentit (118)
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Mutta jotenkin tällasista vastauksista tulee kyllä sellainen olo, että... No joo. Liekö provo sitten. Saahan jokainen painottaa valinnoissaan niitä asioita mitä haluaa...
Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia. Herää kysymys että miten paljon sitä oikein pitäisi tässä maailmassa tienata, että lapsen voisi hankkia? Ja jos tuollaisilla tuloilla pohtii riittääkö rahat lapseen, niin tuskin sitä huoltaan rahojen riittämisestä voi oikeassa elämässä kenellekään edes ääneen sanoa ilman pöyristyneitä ilmeitä :)? Jos ei sitten ole niskassa valtavat velat. Tai jos ei kulutustottumukset ole täysin toisesta ääripäästä, eikä mistään halua tinkiä, niin sitten toki...
Olen toki samaa mieltä kuin muutama muu vastaaja, että on järkevää tehdä elämässä sellaisia valintoja, ettei päädy täysin umpikujaan. No, oikeasti niitä umpikujia ei olekaan, mutta aika ahtaita kohtia toki loputtomasti. Ja onhan tietenkin mahdollista, että tulee virhearviointeja tai ihan oikeita itsestä ja omista suunnitelmista riippumattomia yllätyksiä. Sitten vaan pärjäillään, ja mieluusti toki ennakoidaan sitäkin, että niitä yllätyksiä aina tulee.
En osaa sanoa mikä rahariitoihin auttaa. Olen itsekin alle 30-vuotias opiskeleva yhden lapsen äiti, vielä äsken mieskin oli opiskelija ja meillä myös asuntolainat yms. Mutta harvoin meillä on rahasta riidelty, ja rahat on myös aina riittäneet tarpeelliseen ja paljoon tarpeettomaankin. Enemmänkin voisi säästää ja myydä tarpeetonta pois. Yksi asia on varmaan sen ymmärtäminen, että rahasta riiteleminen ei ainakaan sitä rahaa lisää tee. Keskustella ja suunnitella täytyy totta kai, jotta molemmat tietävät missä mennään. Täytyy uskoa tulevaisuuteen ja siihen että opintojen jälkeen helpottaa (sekä valita opintolinjat niin, että työllistyminen mahdollisimman varmaa ja myös työajat järkeviä perheen kannalta jne.). Sitä ennen voi vain elää päivän kerrallaan ja yrittää tehdä jokaisesta päivästä onnellista, ja totta kai nauttia pienistä asioista. Raha totta kai helpottaa joitakin asioita elämässä, mutta on myös paljon sellaista ihanaa mitä voi itse luoda ja tuoda omaan ja perheensä elämänpiiriin vähilläkin varoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Mutta jotenkin tällasista vastauksista tulee kyllä sellainen olo, että... No joo. Liekö provo sitten. Saahan jokainen painottaa valinnoissaan niitä asioita mitä haluaa... Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia. Herää kysymys että miten paljon sitä oikein pitäisi tässä maailmassa tienata, että lapsen voisi hankkia? Ja jos tuollaisilla tuloilla pohtii riittääkö rahat lapseen, niin tuskin sitä huoltaan rahojen riittämisestä voi oikeassa elämässä kenellekään edes ääneen sanoa ilman pöyristyneitä ilmeitä :)? Jos ei sitten ole niskassa valtavat velat. Tai jos ei kulutustottumukset ole täysin toisesta ääripäästä, eikä mistään halua tinkiä, niin sitten toki... Olen toki samaa mieltä kuin muutama muu vastaaja, että on järkevää tehdä elämässä sellaisia valintoja, ettei päädy täysin umpikujaan. No, oikeasti niitä umpikujia ei olekaan, mutta aika ahtaita kohtia toki loputtomasti. Ja onhan tietenkin mahdollista, että tulee virhearviointeja tai ihan oikeita itsestä ja omista suunnitelmista riippumattomia yllätyksiä. Sitten vaan pärjäillään, ja mieluusti toki ennakoidaan sitäkin, että niitä yllätyksiä aina tulee. En osaa sanoa mikä rahariitoihin auttaa. Olen itsekin alle 30-vuotias opiskeleva yhden lapsen äiti, vielä äsken mieskin oli opiskelija ja meillä myös asuntolainat yms. Mutta harvoin meillä on rahasta riidelty, ja rahat on myös aina riittäneet tarpeelliseen ja paljoon tarpeettomaankin. Enemmänkin voisi säästää ja myydä tarpeetonta pois. Yksi asia on varmaan sen ymmärtäminen, että rahasta riiteleminen ei ainakaan sitä rahaa lisää tee. Keskustella ja suunnitella täytyy totta kai, jotta molemmat tietävät missä mennään. Täytyy uskoa tulevaisuuteen ja siihen että opintojen jälkeen helpottaa (sekä valita opintolinjat niin, että työllistyminen mahdollisimman varmaa ja myös työajat järkeviä perheen kannalta jne.). Sitä ennen voi vain elää päivän kerrallaan ja yrittää tehdä jokaisesta päivästä onnellista, ja totta kai nauttia pienistä asioista. Raha totta kai helpottaa joitakin asioita elämässä, mutta on myös paljon sellaista ihanaa mitä voi itse luoda ja tuoda omaan ja perheensä elämänpiiriin vähilläkin varoilla.
Olen tuo alkuperäinen kirjoittaja. Ei tämä ole provo. Minusta kaikki on niin kallista, se vaan on. Ja jos minä vielä jään pois töistä, niin tulot tipahtavat. Olen ihan tosissani. Enkä myöskään kuvittele, että lapselle pitää "ostaa" hyvä elämä. Haluaisin kuitenkin, että esim. lapsi saisi harrastaa mitä tykkäisi, emmekä joutuisi sanomaan, että ei käy, koska vanhemmilla ei varaa...(Ammatinveikkaus meni väärin, olen DI).
Teidän perheen tulot ovat paremmat kuin keskivertoperheen ja varmaan tulevat urakehityksen myötä vaan kasvavan.
Mihin harrastukseen tuloillanne lapsellasi ei olisi varaa? Äitiyslomalla nyt ei vauvakaan voi harrastaa vauvauintia kalliimpaa, myöhemmin varmaankin olet taas töissä tienaamassa kun lapsi on harrastusikäinen.
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Mutta jotenkin tällasista vastauksista tulee kyllä sellainen olo, että... No joo. Liekö provo sitten. Saahan jokainen painottaa valinnoissaan niitä asioita mitä haluaa... Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia. Herää kysymys että miten paljon sitä oikein pitäisi tässä maailmassa tienata, että lapsen voisi hankkia? Ja jos tuollaisilla tuloilla pohtii riittääkö rahat lapseen, niin tuskin sitä huoltaan rahojen riittämisestä voi oikeassa elämässä kenellekään edes ääneen sanoa ilman pöyristyneitä ilmeitä :)? Jos ei sitten ole niskassa valtavat velat. Tai jos ei kulutustottumukset ole täysin toisesta ääripäästä, eikä mistään halua tinkiä, niin sitten toki... Olen toki samaa mieltä kuin muutama muu vastaaja, että on järkevää tehdä elämässä sellaisia valintoja, ettei päädy täysin umpikujaan. No, oikeasti niitä umpikujia ei olekaan, mutta aika ahtaita kohtia toki loputtomasti. Ja onhan tietenkin mahdollista, että tulee virhearviointeja tai ihan oikeita itsestä ja omista suunnitelmista riippumattomia yllätyksiä. Sitten vaan pärjäillään, ja mieluusti toki ennakoidaan sitäkin, että niitä yllätyksiä aina tulee. En osaa sanoa mikä rahariitoihin auttaa. Olen itsekin alle 30-vuotias opiskeleva yhden lapsen äiti, vielä äsken mieskin oli opiskelija ja meillä myös asuntolainat yms. Mutta harvoin meillä on rahasta riidelty, ja rahat on myös aina riittäneet tarpeelliseen ja paljoon tarpeettomaankin. Enemmänkin voisi säästää ja myydä tarpeetonta pois. Yksi asia on varmaan sen ymmärtäminen, että rahasta riiteleminen ei ainakaan sitä rahaa lisää tee. Keskustella ja suunnitella täytyy totta kai, jotta molemmat tietävät missä mennään. Täytyy uskoa tulevaisuuteen ja siihen että opintojen jälkeen helpottaa (sekä valita opintolinjat niin, että työllistyminen mahdollisimman varmaa ja myös työajat järkeviä perheen kannalta jne.). Sitä ennen voi vain elää päivän kerrallaan ja yrittää tehdä jokaisesta päivästä onnellista, ja totta kai nauttia pienistä asioista. Raha totta kai helpottaa joitakin asioita elämässä, mutta on myös paljon sellaista ihanaa mitä voi itse luoda ja tuoda omaan ja perheensä elämänpiiriin vähilläkin varoilla.
Olen tuo alkuperäinen kirjoittaja. Ei tämä ole provo. Minusta kaikki on niin kallista, se vaan on. Ja jos minä vielä jään pois töistä, niin tulot tipahtavat. Olen ihan tosissani. Enkä myöskään kuvittele, että lapselle pitää "ostaa" hyvä elämä. Haluaisin kuitenkin, että esim. lapsi saisi harrastaa mitä tykkäisi, emmekä joutuisi sanomaan, että ei käy, koska vanhemmilla ei varaa...(Ammatinveikkaus meni väärin, olen DI).
Kyllä meistä monet kamppailevat ihan samojen asioiden kanssa, olen kuitenkin sitä mieltä, että asuntolaina kannattaa mielummin kun vuokralla asuminen. Vuokraa maksat toiselle, asuntolainaa lyhennät itsellesikin, korotkin ovat nyt alhaalla. Jos tekee tiukkaa, niin yrittäkää parantaa taloutta ja ottakaa lainasta muutaman kuukauden lyhennysvapaat, eli maksatte vain korot. Saatte vähän säästöön tai taloutta parempaan kuntoon. Ainakin hetken helpotuksen ja levähdyksen.
Kirpputoreja kannattaa suosia ja erityisesti lasten vaatteissa, itsekin ostan sieltä aina, eikä niitä uskoisi kirpparilta ostetuiksi.
Ruoka kannattaa tehdä itse, ja ruokia, joista syö pitkään, esim keitot, kiusaukset.. katsoo kaupassa hintoja, ja miettii mitä oikeasti tarvitsee.
Teillä sentään toisella on työ, sekin on näinä päivinä jo hyvä asia. Kun hoidat lapsia kotona, niin vältytte hoitomaksuilta, jotka ovat kunnasta riippuen kolmen lapsen osalta jo lähes 600-700 euroa /kk.
Laskut kannattaa tosiaan karsia, lehdet lopettaa, miettiä mitä oikeasti tarvitsee ja mistä voisi karsia. Pyytää tarjouksia, ja kilpailuttaa vakuutuksia jne.
Sopikaa, ettei kumpikana kuluta turhia, ja jos tilanne on todella akuutti, niin ottakaa käyttöön ns. pussukka, johon nostatte joka viikko sen verran kun rahaa on käytössä, ja käytätte vain sen. Seuraavalla viikolla sitten sen viikon rahat jne.. säännöstely kannattaa. Älkää huoliko, jos ei rahaa saa säästöön, sen aika on sitten joskus.
Älkää antako rahan tulla väliinne, vaan tehkää tilanteesta voimavara, jossa puhallatte yhteen hiileen... "Kyllä me selviämme tästä yhdessä!"
Tsemppiä! :-)
Suosittelen vielä että pidätte kuukauden kirjaa kaikista menoistanne. Usein sieltä löytyy helposti muutaman kympin säästö. Esim missä mies syö päivällä. Kotiruoka eväänä tulee paljon halvemmaksi. Kaikki lehtitilaukset kannattaa lopettaa. Netistä en suosittele luopumaan. Lataa skype ja soittele vain sitä kautta. Oletteko kilpailuttaneet sähkönne, siitäkin tulee pientä säästöä. Ilman kampaamokäyntejä pärjää vuodenkin, aikuisille ei tarvitse ostaa uusia vaatteita. Kaupassa kannattaa ostaa ruokaa joka on tarjouksessa. Lainaan voi pyytää muutaman lyhennysvapaan kuukauden, saatte vähän puskurirahastoa. Jos olet hoitovapaalla, löytäisitkö satunnaistyötä viikonlopuille kun mies kotona. Esim siivousta? Hae ruoka-apua jos rahat ihan lopussa.
Iisellä oli pari vuotta sitten hetken taloudellisesti tiukkaa. Silloin helpotti kun tiesi olevan väliaikaista. Pelkästään ruokakaupassa säästimme kuitenkin useamman satasen kuussa (viisihenkinen perhe) tarkalla taloudenpidolla.
Tsempit täältäkin kaikille rahavaikeuksissa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia.
mitään erikoista ammattia tarvita. Meidän kahden opettajan perheessä nettotulot on yli 5000e/kk.
Mutta jos tuollaisilla (tällaisilla) tuloilla ei pysty lapsia elättämään niin sitten on talouden hallinta pahasti pielessä.
Onneksi suhde meni poikki ennen kuin lapsia ehti tulla. Mieluummin yksin kuin köyhässä suhteessa. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia.
mitään erikoista ammattia tarvita. Meidän kahden opettajan perheessä nettotulot on yli 5000e/kk.
Mutta jos tuollaisilla (tällaisilla) tuloilla ei pysty lapsia elättämään niin sitten on talouden hallinta pahasti pielessä.
Ei tarvitse olla "erikoinen" ammatti, tietenkään (vaikka nyt juristit ja opettajat ja lääkärit korkeasti koulutettuja ovatkin), että nettotulot on yli 5000e/kk, mutta onhan se ihan selvä että ne on kaikilla mittareilla "ihan ok":ta paremmat tulot vaikka keskimääräistä lapsiperhettäkin ajatellen. Koko maailman väestöön suhteuttaen tuollainen elintaso on ihan huipulla. (On teillä muuten opettajinakin aika hyvät tulot, jos käteen jää kahdelta yli 5000e kuussa!)
Joka tapauksessa siihen ajatukseen, että miten sitä nyt 5000e/kk nettotuloilla pärjäisi yhden lapsen perheenä ja jos toinen jää pois töistä ja jne., sisältyy kyllä elitistinen oletus, että esim. 3000e/kk tai 1800e/kk nettotuloilla ei todellakaan pitäisi mitään lapsia hankkia, hyvä kun pysyy yksi ihminen hengissä. Ja näinhän se asia ei ole, koska kaikki ei mitenkään voi tienata mitään 5000e luokkaa kuussa. Ja ovat silti ihan tavallisia perheitä tavallista elämää viettäen, lapsineen päivineen.
eli ensin kävitte koulut, saitte töitä ja vakipaikat,hankitte autot,veneet ja asunnon.
Luuletteko olevanne jotenkin selvillä vesillä?
Elämä voi yllättää: kenestä tahansa voi tulla hetkessä Yh, voitte sairastua, menettää toimeentulonne ja säästönne..jne.
Jos jokainen odottaisi vaan sitä elämän taloudellisesti vakaata hetkeä, ei tänne monta lasta vuositaslla syntyisi! Ei kaikilla naisilla riittäisi hedelmällinen ikäkään sitä hetkeä jäädä odottelemaan.
Ei lasten onnellisuus ole pelkästään rahan riittävyydestä kiinni. Kyllä täällä pärjää pienelläkin rahalla, kun motivaatiota on. Asennekysymys se on, miten paljon materiaa tarvitsee ympärilleen,mitä on välttämätön omistaa ja mitä kuluttaa. Suurin osa ihmisistä esim. syö paljon yli tarpeensa, ostelee kaiken valmiina ja viskelee kalliit vaatteet vaan menemään kun tuli vikaostos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia.
5000e/kk nettotulot perheessä ei todellakaan vaadi kahta yksityispuolen juristia. Kyllähän progressiivinen verotus osansa hoitaa, mutta veikkaisin silti, että yksityispuolen juristi voi päästä 5000 nettotuloille yksinkin. Meillä meinaan kaksi lisääntymisikäistä valtiolla työskentelevää dippainssiä pääsee yli 5000 euron nettotuloille.
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Mutta 5000e/kk nettotulot lisääntymisikäisiltä ihmisiltä ovat äkkiseltään arvioiden suurin piirtein samaa luokkaa kuin jos perheessänne olisi kaksi yksityispuolella töissä olevaa juristia.
5000e/kk nettotulot perheessä ei todellakaan vaadi kahta yksityispuolen juristia. Kyllähän progressiivinen verotus osansa hoitaa, mutta veikkaisin silti, että yksityispuolen juristi voi päästä 5000 nettotuloille yksinkin. Meillä meinaan kaksi lisääntymisikäistä valtiolla työskentelevää dippainssiä pääsee yli 5000 euron nettotuloille.
Ja nettotulot on noin 5 000 e kuussa. Karvan alle ehkä. Ja mietin kyllä, että ei riittäisi kovin suuren perheen elättämiseen.
Tuolle joka kommentoi siihen, että elämä voi yllättää. Niin voikin! Sen takia en ymmärrä, miten ihmiset uskaltavat tehdä lapsia epävarmoihin tilanteiisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta on ja asumme Helsingissä. Vuokraan menee 1100 e kuussa. Miehellä on hieno tutkinto mutta alalla on tosi huono palkka, vain n. 2000 e/kk. Itse olen nyt kotihoidontuella kotona. Meillä ei ole varaa esim. autoon eikä matkusteluun. Kaikki lasten vaatteet ostetaan kirppikseltä. Ruoka on halvinta mahdollista ihan joka päivä. Toisaalta olemme kuitenkin iloisia siitä, että meillä ei ole suuremmin velkaa ja alallamme tulee aina olemaan varmasti töitä. Lapsemme ovat ihania, terveistä ja fiksuja ja perheemme asuu yhdellä Helsingin halutuimmista alueista. Olemme tavallaan todella onnekkaita siis kuitenkin. Vaikka tulemme olemaan aina ja ikuisesti köyhiä, sittenkin kun palaan töihin.
paitsi jos on sairastunut kulutushysteria-tautiin. Riittäähän tuosta rahasta nyt vuokraan/lainanlyhennykseen, sähkö- ja puhelinlaskuun, kotivakuutukseen ja ruokaan, ja tarhamaksuun. Ja työmatkakuluihin. Niihin pakollisiin.
Loput on omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsen puolella oleminen niin väärin, että ei yhtää ajatella asioita kauas kantoisemmin.
Köyhä lapsuus on aina riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Jatkuva sentinvenyttäminen aivan varmasti uuvuttaa teidät, eikä jatkuvat riidatkaan hyvältä kuullosta.
on juuri se väärä asenne, että vain varakkaista perheistä tulee onnellisia lapsia, niistä tulee juuri niitä vaativia tyytymättömiä aikuisia, jotka vain vaativat eivätkä viitsi tehdä mitään itse. Köyhästäkin perheestä tulee onnellisia lapsia kun on vain välittävät vanhemmat.
"Lapsiltasi puuttuu 1) monipuolinen ravinto. En tarkoita tällä sushia vaan sitä, että ruoka on vaihtelevaa, terveellistä ja monipuolista. Välillä vihanneksia ja hedelmiäkin, täysjyväleipää jne. Jos ruoasta joutuu kaiken aikaa tinkimään, on selvää, että lapsia on tehty enemmän kuin pystytään elättämään ja että uudemmat tulokkaat ovat oleellisesti huonontaneet jo olemassa olevien lasten hyvinvointia. 2) mahdollisuus harrastaa 3) normaalit vaatteet, urheiluvälineet ja vapaa-ajanvietto. Olen varma, että alle 10-vuotias nauttiikin mökkielämästä ja on ehkä jopa valmis luopumaan terveellisestä ravinnostakin mökkilomien hyväksi, mutta teini tarvitsee sosiaalista elämää. Monesti se sosiaalinen elämä maksaa jotakin. 4) Erilaiset elämykset esim. leirikoulut, kevätretket, huvipuistot tms. Olen varma, että pienemmät lapset nauttivat luontopoluista ja lähimetsästä, mutta isommat haluavat yleensä avartaa maailmaa."
Nythän oli kyse ajasta jolloin lapset ovat pieniä. Parin vuoden kuluttua helpottaa kun palaan töihin (usko tai älä, olemme mieheni kanssa akateemisesti koulutettuja, mutta valitettavasti valinneet alan, jolla pieni palkkaus. Mieheni tosin valmistuu vasta 1v kuluttua).
Ruoka
Perheessämme syödään hyvin terveellisesti. Tiesitkö että täysjyväleipää voi leipoa itsekin?
Vaikka emme osta mitään kauppalistan ulkopuolelta, se ei tarkoita ettemmekö söisi hedelmiä ja kasviksia. Kirjoitamme vain kauppalistaan mitä tarvitsemme, emmekä heitä ruokia roskiin. Kaviksia on itse asiassa joka aterialla. Ja toki haluamme hyödyntään oman lähituotantomme (sienet, marjat, omenat tuttavien pihasta/metsästä)kun siihen on mahdollisuus.
Tällä viikolla meidän pöydässämme on ollut eri muodoissa mm. porkkanaa,sipuleita, perunaa, palsternakkaa, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, luumua tomaattia, kurkkua, karviaisia, punaherukoita, omenoita, paprikaa, salaattia, yrttejä (vieläpä itse kasvatettuja),sieniä (kantarelli, suppilovahvero) kaalia, salaattia lisäksi kalaa kolmena päivänä (lohi, itsepyydetty kuha ja hauki), broileria (naturel vaikka onkin kalliimpaa) ja naudanlihaa.
Usko tai älä, vanhemmat lapsemme ovat jopa maistaneet sushia. Karkkipäivä meillä on kerran viikossa, ja karkitkin merkitään kauppalistaan.
Lapsemme ovat nyt 7, 4 ja 1,5 vuotiaita. Joten teininä lapsemme saavat kyllä harrastaa tai jatkaa jo olemassa olevia harrastuksiaan.
JO nyt vanhempi lapsemme harrastaa melko kallista ja harvinaista lajia, johon pelkät varusteet msksavat vuositasolla yli 2000€, toistaiseksi olemme ostaneet varusteet käytettyinä kypärää lukuun ottamatta.
Käymme talviaikaan uimahallissa n. 1 x viikossa ja 4-vuotiaamme ui jo 20 metriä. Mieluummin näin kuin 1-2 x kuussa paljon kalliimassa kylpylässä. Uimataito on paras henkivakuutus mökillämme. Nuorin 15 v. veljeni hinkuaa myös mökille kavereidensa kanssa kalaan useita kertoja kesässä.
Vaikka meille ei lehtiä tulekaan, vanhin lapsistamme oppi lukemaan jo 5 vuotiaana. Hesarin luemme verkossa ja kiinnostavat lehdet kirjastossa.
Joten aika kovia väitteitä siihen ettei pienillä tuloilla "kituuttamalla" lapsiperhe pärjäisi. Kyse on vain siitä haluaako käyttää rahansa iltasanomiin, seiskaan ja valmisruokaan, ylimäärääräisiin hyödykkeisiin, maksella kalliita kulutusluottoja... ja sitten valittaa kun aina on niin tiukkaa.
Ja siitä mitä asioita arvostaa shoppailua, luontoa, tavallista arkea omien lasten kanssa valmiista harrastuksesta/huvituksesta toiseen kulkemista
Aiotko harrastaa miehesi kanssa avioseksiä lapsen nukkuessa samassa huoneessa?
Etkö sä ole koskaan harrastanut seksiä muualla kuin sängyssä?
Terveisin kaksi lasta viisi vuotta samassa makkarissa vanhempien kanssa ja se tod ollut pois seksielämästä, päinvastoin.
Ja minä pohdin, voisimmeko elättää yhden haaveilemamme lapsen, vaikka perheemme netto on 5000e/kk, kun molemmat töissä...
Ja hyvin onnistuu! Toiseen meillä ei ole varaa.
meillä on pienin viellä niin pieni ettei töihin mennä
kun eipä oo yksikään lapsi suunniteltu vaan joka ikinen on jonkun ehkäsyvälineen pettämänä putkahtanut maailmaan
sä olet saanu tosi kurjia vastauksia :( Toisaalta monessa vastauksessa on ollut perääkin, mut jos vaan rikkailla olis varaa lapsiin, niin aika vähän muksuja tässä maassa olisi. Meillä mennään aika tiukilla, ei pahin mahdollinen tilanne, mut tiukka kuitenkin. Ollaan liki 30 vuotiaita kahden lapsen vanhempia. Ollaan mietitty asiaa niin, että me oltais molemmat tosi katkeria vanhoina, jos oltais jätetty lapset tekemättä rahan takia. Talous paranee viimeistään silloin, kun jälkikasvu lähtee omilleen. Lisäksi tää homma ei oikeesti ole niin mustavalkoinen, ku monesta vastauksesta vois päätellä. Joskus niitä lapsia vaan tulee kolme, jotkut saa kerrallakin niin monta lasta. Pitäiskö monikkoperheidenkin pitää vaan se lapsi mihin on varaa ja pistää loput adoptioon? Kyllä aina jotenkin pärjätään, usko pois. Jos muu ei auta, niin oman paikkakunnan velkaneuvoja tms osaa auttaa. Mun neuvo on, että iloitsette lapsistanne, istutte alas ja teette laskelmia. Kuulostaa tylsältä, mut on teidän tilanteessa välttämätöntä. Voimia!