Miten kertoa lapsille avioerosta??
Kertokaa kokemuksia miten olette kertoneet lapsille siitä että eroatte ja että tulevaisuudessa onkin kaksi kotia??
Sekä hyvät että huonot kokemukset ovat arvokkaita, kiitos...
Kommentit (9)
Eipä kyllä tullut mieleen pyydellä lapselta anteeksi että halusin pois parisuhteesta joka osoittautui mahdottomaksi minun kannaltani. Ennemmin olisin voinut pyytää anteeksi etten eronnut aiemmin. Niin paljon elämänlaatuni parani eron myötä ja toki se vaikuttaa lapseenkin positiivisesti.
Tsemppiä Ap,on myös hyviä eroja, eikä ero kerro epäonnistumisesta, joskus asiat vaan menevät niin.
Siis molempien vanhempien tulisi olla jo siinä vaiheessa erotilannetta, että voitte keskustella asioista jo riitelemättä ja pystytte kertomaan yhdessä asiat ja tulevat järjestelyt lapsille. Sopikaa järjestelyt ennen eropäätöstä, jotta olette yhtä mieltä puheissanne. Ja pitkäkää niistä kiinni kaikissa tulevissa vaiheissa. Ottakaa oma vastuunne erosta, olette epäonnistuneet ylläpitämään avioliittoa lasten kasvatuksen pohjana. Pyytäkää anteeksi.
tästäkin viestistä. Kiitos syyllistämisestä. Ollaan epäonnistuttu se on totta, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä että lapsen kasvatus ehdottomasti tulee kärsimään. En itse tämän prosessin tuloksena enää näe huonosti toimivaa ydinperhettä parempana ratkaisuna kuin hyvin toimivaa etäperhettä. ap
Mutta kyllähän se totta on, että eronkin jälkeen oma syyllisyys painaa vielä pitkään, sillä ydinperhettä ei saa lapsille koskaan takaisin. Parempi käsitellä niitäkin jo ajoissa, sillä käsittelemättömistä syyllisyyden tunteista kumpuaa vain viha ja riitaisuus.
Teillä on ollut perheenä varmasti myös paljon hyvää. Voitteko säilyttää esimerkiksi muutamat yhteiset lomamatkat tai ruuanlaittoillat vielä eron jälkeen? Liian usein erot päättyvät lasten kannalta huonosti, tyyliin "vaihdan parempaan kumppaniin, koska et ollut riittävä". Eli todellisia syitä ei olla edes käsitelty.
Jos ero on hyvin hoidettu ja kaksi vanhempaa toimivat kiistattomasti yhdessä, ero ei tuottane tänä päivänä suurempia ongelmia lapsille. :-)
... Lapset ovat? Uskoisin, että kertomistapa riippunee paljolti siitä. Kouluikäisen lapsen kanssa tilanteesta puhuminen on jo helpompaa, koska koulukavereissa lienee saman kokeneita. Pienemmille onkin sitten vaikeampaa selittää.
Ehdottomasti pitää olla rehellinen! Kertoa, että vanhemmat rakastavat lasta ja että ero ei johdu hänestä.
Tsemppiä sinulle!
... Lapset ovat? Uskoisin, että kertomistapa riippunee paljolti siitä. Kouluikäisen lapsen kanssa tilanteesta puhuminen on jo helpompaa, koska koulukavereissa lienee saman kokeneita. Pienemmille onkin sitten vaikeampaa selittää.
Ehdottomasti pitää olla rehellinen! Kertoa, että vanhemmat rakastavat lasta ja että ero ei johdu hänestä.
Tsemppiä sinulle!
... Lapset ovat? Uskoisin, että kertomistapa riippunee paljolti siitä. Kouluikäisen lapsen kanssa tilanteesta puhuminen on jo helpompaa, koska koulukavereissa lienee saman kokeneita. Pienemmille onkin sitten vaikeampaa selittää.
Ehdottomasti pitää olla rehellinen! Kertoa, että vanhemmat rakastavat lasta ja että ero ei johdu hänestä.
Tsemppiä sinulle!
muttei enää vauvoja.
t. ap
Siis molempien vanhempien tulisi olla jo siinä vaiheessa erotilannetta, että voitte keskustella asioista jo riitelemättä ja pystytte kertomaan yhdessä asiat ja tulevat järjestelyt lapsille.
Sopikaa järjestelyt ennen eropäätöstä, jotta olette yhtä mieltä puheissanne. Ja pitkäkää niistä kiinni kaikissa tulevissa vaiheissa. Ottakaa oma vastuunne erosta, olette epäonnistuneet ylläpitämään avioliittoa lasten kasvatuksen pohjana. Pyytäkää anteeksi.
Siis molempien vanhempien tulisi olla jo siinä vaiheessa erotilannetta, että voitte keskustella asioista jo riitelemättä ja pystytte kertomaan yhdessä asiat ja tulevat järjestelyt lapsille.
Sopikaa järjestelyt ennen eropäätöstä, jotta olette yhtä mieltä puheissanne. Ja pitkäkää niistä kiinni kaikissa tulevissa vaiheissa. Ottakaa oma vastuunne erosta, olette epäonnistuneet ylläpitämään avioliittoa lasten kasvatuksen pohjana. Pyytäkää anteeksi.
tästäkin viestistä. Kiitos syyllistämisestä. Ollaan epäonnistuttu se on totta, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä että lapsen kasvatus ehdottomasti tulee kärsimään. En itse tämän prosessin tuloksena enää näe huonosti toimivaa ydinperhettä parempana ratkaisuna kuin hyvin toimivaa etäperhettä.
ap
Mulla vähän vanhemmat lapset, mutta yhdessä kerrottiin.
Tosin asiat oli edennyt 'lasten selän takana' niin pitkälle, että mulla oli jo uusi koti heille esiteltäväksi.
Mutta itse tilanne meni niin, että istuttiin olohuoneessa ja minä puhuin. Sanoin, että me ollaan iskän kanssa kavereita, mutta halutaan asua erillämme.
Esikoinen totesi, että tämä tuli aika yllättäen, otti puhelimensa ja rupesi soittelemaan kavereilleen. Pienempi sanoi vaan että aijaa, saanko mä jo mennä?
Lisää kysymyksiä tuli sitten myöhemmin. Olin yrittänyt miestäkin siinä briiffata, että ei ole tarkoitus selittää kaikkea kerralla.
että isä muuttaa omaan kotiin ja että tästä lähtien hänellä on kaksi kotia, isin koti ja äidin koti.
Ei kysellyt enempiä, joskus puhelee siitä miten menee isän luo, ei muuta. En lähtenyt hirveästi asiaa lapsen kanssa puimaan kun asia ei tuntunut häntä askarruttavan.