Onko teidän mielestä ihan ok, jos taapero menee aina itkun kanssa nukkumaan?

Toisekseen voisitte miettiä, onko lapsen pakko nukkua päikkärit päiväkodissa. Monet tuon ikäiset ei enää tarvitse päiväunia, ja kun heitä pakkonukutetaan, niin illat on sitten yhtä hulinaa.

Minä tiedän monia, jotka on ajaneet itsenä, lapsensa ja koko perheensä hulluuden partaalle "opettamalla lapsen nukahtamaan itsekseen". Se onnistuu vain, jos lapsella on tietty tempperamentti, ja monilla lapsilla sellaista ei ole. He tarvitsevat läheisyyttä nukahtamishetkessä, eivätkä he vaan silloin kykene itsenäisyyteen ja reippauteen, vaan haluavat olla hetken äidin vauvoja ja paistatella siinä äidin paijailussa ja ihailussa. Helpommalla pääsee, jos tekee nukahtamishetkestä lapselle sen päivän parhaimman hetken, sen sijaan että tekee siitä taistelutantereen, jota sekä lapsi että äiti stressaavat jo tunteja etukäteen.

Näin on, mutta ei ihan kaikissa perheissä hulluuden partaalle ole päädytty, vaikka ei ole höösätty tuntitolkulla lapsen nukkumaanmenon kanssa.

Kuinka minä arvasin jo aloituksesta, ettei kyse ole omasta lapsesta vaan kaverin/siskon/miehen?

Sille kun ei mitään voi, jos joku muu laittaa lapsensa nukkumaan eri tavalla.

Ei se kivaa ole, jos lapsi todellakin itkee yksinään. Mutta jos vaan huutaa kiukkua, niin sieläpä huutakoon.

Läheisyyttä lapsille voi antaa muutenkin kuin illalla. Vaikka heti aamulla ensimmäiseksi nautitaan aamukahvit lapsi sylissä. Ja siinähän se jaloissa pyörii, kun laitetaan ruokaa töistä tulon jälkeen.

kun on ilta ja itse on tosi väsynyt, ja antaisi vaikka vasemman kätensä että saisi hetken olla rauhassa. Ei siinä kukaan ole parhaimmillaan. Minä olen yksi noista perheenäideistä, joiden koko perhe on meinannut tulla hulluksi kun yritin vaan opettaa lasta nukkumaan itsekseen. Olin silloin vielä pääosin yksin vastuussa lapsesta ja tosi väsynyt.



Mut minä luovutin ja otin lapsen viereen ja siirsin sitten hänet omaan sänkyyn kun lapsi oli nukahtanut. Musta tuntui ettei enää ollut vaihtoehtoa, koska aloin olla joinakin iltoina niin stressaantunut, että en tosiaan ollut enää mikään hyvä äiti lapselle. Ja sehän ei ole lapsen vika, että hänellä on epävarma olla, kun tajuaa että äiti pidättelee raivoa viimeisillä voimillaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä yksikään lapsi nuku,ei voi nukkua.



Meillä menee nykyään nukkumiset (lapsi on kolme) tosi helposti. Lapsella on iso sänky johon mahtuu hyvin aikuinen viereen. Luen siinä sadun, silittelen lasta ja jutellaan päivän tapahtumista. Usein lapsi juuri sinä hetkenä kertoo ne asiat, jotka on tosi tärkeitä mutta joille ei koko päivänä oikein ole ollut aikaa. Lapsi nukahtaa siihen kainaloon yleensä vartissa, kun on ensin saanut yliannostuksen hellyyttä ja tajuaa, etten ole siitä lähtemässä mihinkään. Joskus vieläkin tulee iltoja, että minä alan kiukuttelemaan ja pomottamaan lasta, pistämään häntä väkisin nukkumaan jne. ja suoraan sanottuna se näyttää aika hirveältä kun sitä myöhemmin miettii. Minähän siinä itse aiheutan koko tilanteen ja syytän sitten lasta siitä. Ja kaikki vain siksi että lapsi on vielä niin pieni että on ihan mun armoilla ja pystyn tekemään sen.

Vaikka musta tuntuisikin, että on vaikea rauhoittua siihen lapsen viereen, niin totuuden nimessä mun pitää aikuisena ihmisenä pystyä siihen.



Tsemppiä vaan, toivottavasti tilanne jotenkin selviää.

16

On suht helpot lapset, mutta on esikoisella ollut noita itkukausiakin. Vuoden paikkeilla oli eroahdistusta, eikä hän halunnut jäädä yksin nukahtamaan. Vieressä piti olla niin kauan että hän nukahtaa. Pukkuhiljaa oppi tutin kanssa nukahtamaan yksin. Tutti oli tärkeä, mutta siitä oli pakko luopua.... 2,5-vuotiaana hän antoi tutin pois, mutta vieroitus oli kamalaa, kuukausi meni siihen että hän itki hulluna joka ilta tutin perään, eikä päikkäreistäkään tullut mitään.

Mielestäni lasta ei saa jättää yksin itkemään, mutta toki lapset on erilaisia, ja kaikille ei toimi samat tavat. Joskus auttaa yövalo tai oven raolleen jättäminen, unilaulu tai iltarukous.

Meillä esikoinen itkee aina kun hän on liian väsynyt. Silloin ei auta muutakuin jättää hänet sänkyyn itkemään, lohduttelu eikä mikään muu auta. Hän itkee hetken, ehkä max 5 minuuttia ja sitten nukahtaa.

että meillä on myös toinenkin lapsi - ja hän jää mielellään yksin sänkyynsä ja nukahtaa sinne. Hän on pikemminkin sellainen, että häiriintyy jos siihen menee. Mut mun kokemuksen mukaan monet lapset on sellaisia kuin tämä meidän kolmevuotias, että eivät saa itse unen päästä kiinni.