VAIN ELÄMÄÄ. Tuntuuko muista, että nuo laulajat

mutta toisaalta uskon, että kaikki haluu kannustaa ja huomioida toisiaan.

luulisi, että koska esitykset ovat kuitenkin niin ainutlaatuisia, että ne oikeasti herättäisivät aina suuria tunteita ja sanat tulisivat luonnostaan.

Tulee tunne, että kaikki on ihan paniikissa jo etukäteen, että mitäs jos mua ei itketäkään yhtään. Ainakin Neumannin ja Katri-Helenan kohdalla tuli sellainen tunne.

että aika rankkoja olivat nuo kuvaukset. Oliko jonain päivänä jopa 15-tuntiset. Kyllä se selvästi näkyy noissa loppupään jaksoissa. Eivät jaksa olla niin innoissaan esityksistä kuin alkujaksoissa.

Muistatteko Jarin päivän. Katri sanoi alustuksena, että kun olivat yhdessä konserttikiertueella, Jari liikuttui aina esittäessään kyseisen kappaleen. Ja sitten kun Katri esitti sen, Jartsa istui kuivin silmin koko ajan. Että se oli noloa! Yleensä liikuttuu niin helposti, miksi ei silloin?

"Kiitos!" "Ei ku sulle kiitos" Sä oot niin ihana" "Eiku sä oon ihana"

paljoa pidempää kautta ei olisi enää jaksanut katsella. Menee niin samalla kaavalla jokainen jakso, että tuo seitsemän henkeä on ihan maksimi mitä jaksaa seurata.

Tulee tunne, että kaikki on ihan paniikissa jo etukäteen, että mitäs jos mua ei itketäkään yhtään. Ainakin Neumannin ja Katri-Helenan kohdalla tuli sellainen tunne.

Ja sitten olivat tosi helpottuneita, kun: "näin ne kapteenitkin itkee" ja "no, kyllä niille

nenäliinoille nytkin tuli käyttöä".

Mun mielestä muuten ihan hyvä ohjelma, mutta en ymmärrä tota yltiöfiilistelyä, joka ei tod. tule kaikilta luonnostaan.