miesten rahoilla elävät

Minun mielestä elatusmaksut pitäisi maksaa suoraan lapsen omalle tilille.



t: Naimisissa oleva 2 lapsen äiti

Minun mielestä elatusmaksut pitäisi maksaa suoraan lapsen omalle tilille.

t: Naimisissa oleva 2 lapsen äiti

Lapsen tili on lapsen, eikä sieltä saa vanhemmat rahoja nostaa. Kun elarit on tarkoitettu lapsen elämisen maksamiseen, niin silloin ne on maksettava sille, kuka niitä hankintoja tekee.

Tietenkin tulisin toimeen, ilman mitään tukia. Meillä on iso maksettu talo, iso maksettu mökki ja paljon säästöjä. Itselläni hyvä ammatti.

Kaikki on suhteellista, eikö? Missä iso talo ja mökki on...mikä on hyvä ammatti...

Pakkohan se olisi pärjätä.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Mies on käynyt töissä ja antanut minun opiskella ja hoitaa lapsia kotona. Inhosin työtäni. Toki jos olisi pakko voisin palata työhöni, mutta kun ei tarvitse niin en mene. Se itsenäisyyden tunne ja pikku palkka ei mitenkään kompensoisi sitä työstä tulevaa ketutusta, mutta pakkotilanteessa sitä voi tehdä henkensä pitimeksi. Yhdessä ollaan kyllä ihan muista syistä kuin rahasta.



47

Pärjäsin vallan mainiosti kun erosimme.

Yhteiskunnan tukiverkolle iso kiitos.

Muutin juuri yhteen miesystäväni kanssa ja joudun elämään hetken hänen rahoillaan, ennen kuin töitä löytyy. Mies tosin tiesi tämän, joten sai valita elättääkö minua kunnes saan töitä vai onko muuttamatta kanssani yhteen. En pelkää etten voisi erota tai joutuisin roikkumaan miehessä vain rahojen takia.

Pidän siten ajattelevia ihmisiä aika selkärangattomina vössykköinä ja ovimattoina.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Mies on käynyt töissä ja antanut minun opiskella ja hoitaa lapsia kotona. Inhosin työtäni. Toki jos olisi pakko voisin palata työhöni, mutta kun ei tarvitse niin en mene. Se itsenäisyyden tunne ja pikku palkka ei mitenkään kompensoisi sitä työstä tulevaa ketutusta, mutta pakkotilanteessa sitä voi tehdä henkensä pitimeksi. Yhdessä ollaan kyllä ihan muista syistä kuin rahasta.

47

ne katoaa ne omat unelmat, ettei ole vaan miehen ja lasten jatke?

Moni tekee työtä josta tykkää...ja mies "antaa luvan"?!?

ja se malli tytöille...

eihän siinä mitään, tuossa järjestelyssä mitään jos arvostaisit vähän itseäsikin siinä sivussa

Olen todella tyytyväinen elämääni. Mies on käynyt töissä ja antanut minun opiskella ja hoitaa lapsia kotona. Inhosin työtäni. Toki jos olisi pakko voisin palata työhöni, mutta kun ei tarvitse niin en mene. Se itsenäisyyden tunne ja pikku palkka ei mitenkään kompensoisi sitä työstä tulevaa ketutusta, mutta pakkotilanteessa sitä voi tehdä henkensä pitimeksi. Yhdessä ollaan kyllä ihan muista syistä kuin rahasta.

47

ne katoaa ne omat unelmat, ettei ole vaan miehen ja lasten jatke?

Moni tekee työtä josta tykkää...ja mies "antaa luvan"?!?

ja se malli tytöille...

eihän siinä mitään, tuossa järjestelyssä mitään jos arvostaisit vähän itseäsikin siinä sivussa

Varsinaisesti mun unelmat ei ole liittyneet työhön, mutta tosiaan mies on mahdollistanut opiskeluni, joten jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä kivempiin hommiin. Tuumailen tässä nyt vielä tämän hoitovapaan loppuun että mihin suuntaan lähden. Työelämää on vielä 35 vuotta jäljellä.

Mielestäni annan ihan hyvän mallin lapsille, että tilaisuuden tullen kannattaa opiskella, eikä vain tyytyä siihen työhön johon ensimmäisenä sattui pääsemään.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Mies on käynyt töissä ja antanut minun opiskella ja hoitaa lapsia kotona. Inhosin työtäni. Toki jos olisi pakko voisin palata työhöni, mutta kun ei tarvitse niin en mene. Se itsenäisyyden tunne ja pikku palkka ei mitenkään kompensoisi sitä työstä tulevaa ketutusta, mutta pakkotilanteessa sitä voi tehdä henkensä pitimeksi. Yhdessä ollaan kyllä ihan muista syistä kuin rahasta.

47

ne katoaa ne omat unelmat, ettei ole vaan miehen ja lasten jatke?

Moni tekee työtä josta tykkää...ja mies "antaa luvan"?!?

ja se malli tytöille...

eihän siinä mitään, tuossa järjestelyssä mitään jos arvostaisit vähän itseäsikin siinä sivussa

Varsinaisesti mun unelmat ei ole liittyneet työhön, mutta tosiaan mies on mahdollistanut opiskeluni, joten jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä kivempiin hommiin. Tuumailen tässä nyt vielä tämän hoitovapaan loppuun että mihin suuntaan lähden. Työelämää on vielä 35 vuotta jäljellä.

Mielestäni annan ihan hyvän mallin lapsille, että tilaisuuden tullen kannattaa opiskella, eikä vain tyytyä siihen työhön johon ensimmäisenä sattui pääsemään.

käsitys sulla on jos ajattelet että ihminen "tyytyy siihen työhön jonka ensimmäisenä sattui saamaan"

siinä on iso ero ajatteletko että miehesi mahdollistaa opiskelun jotta pääset tekemään sitä mitä mahdollisesti haluat

vai mahdollistatko sinä sen aivan itse

ja tämä taas vaikuttaa siihen millaisen mallin annat ts. onnistuuko nainen miehen kautta vai omillaan

ja unelmat jotka ei liittyneet työhön...niin, moni toteuttaa unelmansa niin että siitä sitten saakin rahaa

...yhä edelleen, uskoisin että olet ihan kyllin hyvä omana itsenäsi ja toteuttamaan juttuja ihan itse kunhan vähän saat itseluottamusta:)

jos siis elää miehen rahoilla, niin millä omilla rahoilla sitä sitten tulisi toimeen jos ero tulisikin? Jos kerran elää miehen rahoilla, niin eikös sitten ole niin, että omaa rahaa ei ole?



Vai tarkoititko, että joku nainen tienaa, mutta panee kaiken itselleen säästöön siltä varalta jos tuleekin ero? Mutta ennen sitä eroa elelee miehen rahoilla?



Vai että jos nainen elää miehen rahoilla, ja saa vaikka työttömänä peruspäivärahaa, niin tulisiko toimeen eron sattuessa sillä peruspäivärahalla, joka olisi sitä omaa rahaa?



No, minä saan sitä peruspäivärahaa ja se menee samaan pottiin kuin miehen palkka. Niillä maksetaan koko perheen kulut. Jos nyt ero tulisi, niin en tosiaankaan pärjäisi omalla rahallani, mutta kaipa mä sitten tekisin mitä vaan, koulutustani vastaamatonta työtä. Mutta ei mua hävettäisi silti hakea yhteiskunnan tukia, jos niitä tarvitsisin palkan lisäksi.



Mutta eihän miehen rahoilla eläminen tee kenestäkään kyvytöntä hoitamaan talousasioita, kuten viestistäsi annat ymmärtää. Vaikka aluksi olisi rahallisesti tiukkaa eron jälkeen, niin en mä mitenkään paniikissa olisi sen suhteen, miten talousasioita hoidetaan. Olen minäkin hoitanut oman talouteni, säästämisen ja sijoittamisen ennen kuin alettiin miehen kanssa elää yhdessä. Säästöt ja sijoitukset ovat mennyttä mutta tilalla on muun muassa kesämökki. Ja vaikken nyt tienaa mitään, niin olen minäkin meidän perheeseen aiemmin rahaa tuonut, ajoittain miestä enemmänkin.

Pärjäisittekö itse omilla rahoilla, jos eroaisitte ?

Itse olen eronnut ja ainoa yhteiskunnan antama tuki on lapsilisä. En saa mitään asumistukia yms. Enkä edes ole pyytänyt lapsen isältä elatusmaksuja. Ja hyvin ollaan pärjätty, ei oo edes tarvinnu luopua autosta eikä mistään muustakaan. Mutta kun vielä oltiin koko perhe yhdessä niin silloin opin tuon talousasioiden hoidon koska maksoimme kaikki menot tasan 50/50. Oli paljon helpompi erota kun tiesi, että pärjään. Eikä tarvii roikkua kenessäkään kiinni pelkän rahan takia.

maksaa kaikki puoliksi. Käymme molemmat kokopäivätyössä, minun netto 1500e, miehen netto 3700 + edut. Emme sitli roiku toisessamme rahan tai sen puutteen takia, jos ero tulisi pärjäisin. Lapset voisivat jäädä myös isälleen. Palkallani eläiis yksi. Tosin minusta on silkkaa hölmöyttä jättää elatusmaksut ottamatta, nehän on rahaa lapselle eikä sinulle.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Mies on käynyt töissä ja antanut minun opiskella ja hoitaa lapsia kotona. Inhosin työtäni. Toki jos olisi pakko voisin palata työhöni, mutta kun ei tarvitse niin en mene. Se itsenäisyyden tunne ja pikku palkka ei mitenkään kompensoisi sitä työstä tulevaa ketutusta, mutta pakkotilanteessa sitä voi tehdä henkensä pitimeksi. Yhdessä ollaan kyllä ihan muista syistä kuin rahasta.

47

ne katoaa ne omat unelmat, ettei ole vaan miehen ja lasten jatke?

Moni tekee työtä josta tykkää...ja mies "antaa luvan"?!?

ja se malli tytöille...

eihän siinä mitään, tuossa järjestelyssä mitään jos arvostaisit vähän itseäsikin siinä sivussa

Varsinaisesti mun unelmat ei ole liittyneet työhön, mutta tosiaan mies on mahdollistanut opiskeluni, joten jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä kivempiin hommiin. Tuumailen tässä nyt vielä tämän hoitovapaan loppuun että mihin suuntaan lähden. Työelämää on vielä 35 vuotta jäljellä.

Mielestäni annan ihan hyvän mallin lapsille, että tilaisuuden tullen kannattaa opiskella, eikä vain tyytyä siihen työhön johon ensimmäisenä sattui pääsemään.

käsitys sulla on jos ajattelet että ihminen "tyytyy siihen työhön jonka ensimmäisenä sattui saamaan"

siinä on iso ero ajatteletko että miehesi mahdollistaa opiskelun jotta pääset tekemään sitä mitä mahdollisesti haluat

vai mahdollistatko sinä sen aivan itse

ja tämä taas vaikuttaa siihen millaisen mallin annat ts. onnistuuko nainen miehen kautta vai omillaan

ja unelmat jotka ei liittyneet työhön...niin, moni toteuttaa unelmansa niin että siitä sitten saakin rahaa

...yhä edelleen, uskoisin että olet ihan kyllin hyvä omana itsenäsi ja toteuttamaan juttuja ihan itse kunhan vähän saat itseluottamusta:)

Toki moni toteuttaa unelmansa ilman miestä, mutta itselläni mies on mahdollistanut sen että olen voinut opiskella vaikka on asuntolainaa ja kaksi lasta. Jos mies olisi vaatinut että kulut laitetaan puoliksi, en olisi koskaan uskaltanut sanoutua irti työstä jota inhosin. Kyse siis noista taloudellisista mahdollisuuksista kohdallani. Muuten tietenkin on täytynyt itse tehdä se itse opiskelutyö, minkä suhteen olenkin aika ylpeä onnistumisestani.

30ke lähinnä taskuraha. Luuleeko joku, että joku hyvin tienaava n. 1 % suomen väestöstä, oikeasti kirjoittaisi uusavuttomien mammojen palstalle ???

eihän se TIENAAVA kirjoitakaan, vaan hänen vaimonsa. Anybody...?

Jolle tuo on taskuraha.

Terveisin, av-mamma

miksi teet tällaisen aloituksen?

ja sitten tienestit on 30 000 vuodessa!? Ei ole todellista. Tuoko nyt on jokin ylpeilyn aihe?

En käy töissä, mutta siirrän parisen tonnia kuussa omiin menoihini, laskut yms. maksan puolisoni tileiltä. Oman tilini rahoja käytän lähinnä lapsiin ja itseeni.

Jos teen isompia ostoksia, maksan ne mieheni tileiltä.

Miehelläni on uransa, jonka minä mahdollistan olemalla aina käytettävissä lasten-ja kodinhoitoon, kun hän matkustaa.

Tosin meillä käy kyllä siivooja, mutta kuitenkin, onhan perheen hoitamisessa kaikenlaista muutakin.

Olen sitä mieltä, että koska mieheni halusi lapsia ja naimisiin, mutta myös uransa, niin tämä on sitten se hinta, jonka hän siitä maksaa.

Mutta me emme ikinä ole riidelleet rahasta, siitä ei edes puhuta.

miehellesi tulisi halvemmaksi paljkata lastenhoitaja 24/365 kuin että sinä hoidat niitä. Toiseksi jos teillä käy siivooja niin ei teillä ole mitään kodinhoitoa. Normaalin kodinhoitamisessa ei mene kuin max 15 min. päivässä. Jos teillä käy siivooja niin eihän sulla ole mitään tekemistä. Minkäs ikäisiä lapset on? Tietenkin jotain teinejä.

Juuri sinun kaltaisten naisten takia naisten palkat eivät nouse eikä miehet naisia kunnioita. Oikein elvisteklette sillä että ei tarvitse mitään tehdä. Mies maksaa kaiken. Mitä jos mies sanoisi että hän jää kotiin? Menisitkö sinä tienaamaan rahaa ja elättäisit miehesi?

ja sitten tienestit on 30 000 vuodessa!? Ei ole todellista. Tuoko nyt on jokin ylpeilyn aihe?

On eri asia tienata itse rahansa kuin elää toisen rahoilla.

mutta enpä kyllä elvistelisi tuollaisella "uralla" ja tuollaisilla tuloilla! Ap ei taida oikein elää tässä maailmassa.



Minä olen aina tienannut saman kuin mieheni ja pari vuotta elättänyt koko perheen, kun mies käynnisti yritystään.



Parhaimmillaan tienasin neljä kertaa tuon.

tai vaatis ainakin tosi paljon järjestelyjä. Olen opiskelija ja nyt äitiyslomalla (minimituilla), lapsia 2. Onneks ei oo hinkua erota mistään syystä. Ainoana mieltämänäni uhkana on se mahdollisuus, että miehelle sattuu jotain ikävää - sit oltais kyllä aika kusessa rahallisesti.

"pärjäämisen kulttuuri", mikä tuntuu monile tarkoitavan että ihminen (nainen) on itsenäinen vasta kun ei hyväksy apua keneltäkään, ei taloduellista eikä esim. lastenhoidollista. Kaikki on tehtävä alusta loppuun itse, oman puoliskonkin pitäisi olla täysin erillinen ihminen, johon ei saa vahingossakaan turvautua koska voi tulla ero jne.



Minulla on aivan toisenlainen käsitys ihmisistä ja ihmistenvälisistä suhteista. Ei ihme, että niin moni uupuu kun ei saa hetkeäkään nojata muihin edes vaikeina aikoina vaan on vain pakko jaksaa ja vaikka kituuttaa ennemmin kuin elää perheyksikkönä, niin, vaikka sitten miehen rahoilla.