Lue keskustelun säännöt.
Uusi työ ei ole kivaa. Voi itku.
05.09.2012 |
Kesällä olin lomani aikana ns prehdytyksessä viikon.
Nyt olen töitä tehnyt itsenäisesti 1½ viikkoa.
Takkuaa. Tämä ei ole mua varten.
Eilen ajoin töihin, mutta en päässyt autosta pois. Pursakahdin itkuun. Tänään en päässyt sängystä ylös. Ei silti, kun valvoin koko viime yön.
En voi jatkaa tätä työtä. Mun pää ei kestä tota.
Ennemmin olen työtön.
Työsopimusta ei ole edes tehty vielä. Pomo ei ole ollut millään lailla yhteyksissä. Ei silti en minäkään.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan taida olla tarpeeksi sosiaalinen ja mun luonne ei taida olla ihan tuota varten.
Jätän suosiolla alan ja työn mainitsematta.
ap
Onhan tuo elämänmuutos, mutta eihän kukaan ole heti kypsä uudessa työssään: pitää ensin tottua uusiin työkuvioihin ja tapoihin ja rakennukseen jne.
Minusta on bullshittiä puhua, että uusi tyyppi olisi kuin osa vanhaa porukkaa heti alusta lähtien. Ei kukaan voi olla.
soittanut pomolle aamulla niin tuskin tarvii huomenna enää mennä sinne...
ei kai tavis työ voi olla noin kamalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko vain alun sopeutumisvaikeuksia jotka menisivät ohi kun jaksaisit vaan sinnitellä?
Kuten jo vastasin niin en taida olla riittävän sosiaalinen tuohon työhön + luonteeni.
En tiedä onko alun sopeutumisvaikeuksia.
Viimeksi, kun sinnittelin töissä jossa voin pahoin niin siitä seurasi se, että jäin monen kuukauden saikulle ja lopulta jäin työstä kokoaan pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi siitä maksetaan palkkaa.
Työkaveritkaan eivät ole oikeita "kavereita", vaan olet pakotettu sinne rakennukseen tekemään osuutesi työstä näiden tuntemattomien ihmisten kanssa.
Kun pääset kotiin, alkaa vapaa-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo elämänmuutos, mutta eihän kukaan ole heti kypsä uudessa työssään: pitää ensin tottua uusiin työkuvioihin ja tapoihin ja rakennukseen jne.
Minusta on bullshittiä puhua, että uusi tyyppi olisi kuin osa vanhaa porukkaa heti alusta lähtien. Ei kukaan voi olla.
Työskentelen yksin, tapaan muuta porukkaa kerran viikossa.
Tämä ei vain tunnu hyvältä. Anna aikaa...mutta kun aamut menee itkiessä. Ahdistaa ajatus, että TAAS olisi PAKKO.
ap
Vai onko vain alun sopeutumisvaikeuksia jotka menisivät ohi kun jaksaisit vaan sinnitellä?
Kuten jo vastasin niin en taida olla riittävän sosiaalinen tuohon työhön + luonteeni.
En tiedä onko alun sopeutumisvaikeuksia.
Viimeksi, kun sinnittelin töissä jossa voin pahoin niin siitä seurasi se, että jäin monen kuukauden saikulle ja lopulta jäin työstä kokoaan pois.
ap
Itsekin olen sellainen että voin kyllä tehdä monenlaista työtä enkä luule että töissä kuuluu olla kivaa, mutta mulla myös tuo epäsosiaalisuus ja suoranainen sos. tilanteiden pelko tekee kyllä sen että paljon luontevaa sosiaalisuutta vaativat työt on ihan pois kyseestä. Ei minusta tule puhelinmyyjää eikä autokauppiasta... Onneksi maailmassa on töitä joissa saa nyhertää itsekseen rauhassakin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ ei ollut ollenkaan sitä mihin olin hakenut ja siinä oli paljon muitakin työnantajasta johtuvia ongelmia, jotka huomasi muutkin kuin vain minä. Kolmannen päivän jälkeen jatkoin työnhakua...
Ehdin koeajan puitteissa löytää uuden työn ja vaikka en olisi löytänyt, olisin silti lähtenyt, koska kyseessä oli pitkä määräaikaisuus.
Kyllä sen oikeasti tietää jo muutamassa päivässä, onko työ jotain ihan mahdotonta. Mielenterveys on niin paljon työtä arvokkaampaa, että älä pilaa sitä paskassa työssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä tyyppejä jotka eivät sopeudu sitten mihinkään. Aina on jotain hirmuisen kurjaa ja kinkkistä joka työssä. Eikä sua ymmärretä, ei sitten lainkaan?
Hohhoh, eipä tää munkaan duuni mitään nauramista jatkuvalla syötöllä ole, mutta TÖITÄ ON VAAN PAKKO TEHDÄ.
Ei minulla ole varaa itkeä, jos työ ei olekkaan hirmuisen hauskaa kokoajan.
Taidat olla AP tämän pullamössösukupolven aapiskirjaesimerkki.
Monesko työpaikkasi tämä on?
Edellisen palveluksessa olin 10 vuotta.
En helpolla lähde. Olen tottunut siihen, että teen sen mitä on sovittu.
Olen muinoin rypenyt suossa.
Olen myös aikaisemmin tehnyt sijaisuuksia ja pätkätöitä ja sovitusti olen hoitanut.
ap
tai varaa aika psykologilta. Joko ala on sinulle ihan väärä tai sitten sinulla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia, jotka pitää hoitaa.
Vai valehtelitko työhaastattelussa osaavasi enemmän kuin oikeasti osaat?
Onko työsi tylsää ja puuduttavaa?
Onko palkkaus liian pieni työn vaatimuksiin nähden?
Onko työkaverit/pomo nuivia?
Mitä ilmeisimmin teet jotain myyntityötä itsenäisesti, ja homma ei ole lähtenyt ainakaan vielä luistamaan. Tiedän tunteen koska teen sellaista myös itse. Se on ihan perseestä se fiilis kun hakkaa päätä seinään, myynti ei kulje, laskut alkaa huolettaa (vaikka ei edes olisi huono tilanne) jne. ja mistään ei saa apua.
Jos et kestä sitä, sun on pakko lopettaa. Toinen vaihtoehto on "nostaa pomo seinälle" ja pyytää apua.
..mitä vähän epäilen...
Niin: sinnittelet koeajan ja etsit samalla koko ajan uutta. Sopimustasi tuskin jatketaan tuolla asenteella, hyvä jos työsuhdettasi ei pureta heti.
Eli, jos vain voit, nyt pakolla vaan, saat ainakin palkkaa hakiessasi uutta työtä.
Vai onko vain alun sopeutumisvaikeuksia jotka menisivät ohi kun jaksaisit vaan sinnitellä?