+Maalismussukoiden alkuviikko+ (ma-ti)

Mulla ei meinannut tulla itkusta loppua tuota Syksy79-tarinaa lukiessani, ja jotenkin ne hyvat uutiset, joista olin aikessa kirjoittaa, tuntuvatkin nyt aika merkityksettomilta.



Mutta elama jatkuu...



Eli eilen oltiin laakarissa, ja kaikki tuolla masussa hyvin. Taalla katsotaan ultralla joka kaynnin yhteydessa, ja oli siis aivan ihana taas nahda pikkuista. Kasvot olivat selkeasti pyoristyneet viime kertaan nahden, ja se alien-look oli enemmankin vauva-lookia nyt ;) Kuvia saa mukaan joka kerta, joten meilla tulee varmaan albumi olemaan jo taynna ennenkuin lapsi edes syntyy!! Hemppaa ei otettu, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Painoa on tullut viimeisen kuukauden aikana 2 kiloa, joka kai on ihan ok. Pyysin nyt mittaamaan sen Sf:n, ja se oli komeat 25cm! Muutenkin tuntuu etta masu kasvaa ihan silmissa. Mieskin sanoi kun tuli 4 paivan tyomatkalta, et oletpas sa jo iso ;) Siis niinkin pienessa ajassa oli jo tapahtunut muutosta!



Kavin taas eilen katsomassa ystavaani ja hanen melkein 5 viikkoista poikaansa. Heilla on vahan hankala alku siella kun vauva haluaisi valvoa kaikki yot, ja ilmeisesti karsii koliikista :/ Aivan ihana vauva silti, tietenkin!



voikaahan paksusti,



Browniette 25+5

Tosi pahalta tuntuu!



Itselle ei kuulu juuri kummempaa. Paniikki tuli viime viikonlopulla. Laitoin oman kysymyksen syödystä punaisesta karitsanlihasta. Vastaukset luettuani tuli kyllä aikamoinen hätä. Kyseltyäni asiaa neuvolasta, naistenklinikalta ja omalta gyneltäni uskallan luottaa siihen ettei minulla tai pikkuisella ole hätää. Sitäpaitsi karitsan liha saattaa olla kypsänäkin punaista...



Ihanaa kun liikkeet tuntuvat jo niin selvästi. Minulle ei vielä ulkopuolelle näy.



Painosta on ollut puhetta, mulla tullut n.6,5 kg lisää. Ja koko ajan tekee mieli suklaata. Tai suklaakakkua!! :) Paljonkohan sitä uskaltaa syödä...



Vielä olisi 2 kuukautta töitä. Mitenköhän ne jaksaisi?



Tänään on jollakin (hyvä nimimuisti minulla) 4d-ultra. Tule kertomaan kuulumiset!!! Itse odottelen Brunon 4d ultraa kuin kuuta nousevaa, on reilun viikon päästä.



Tapaamisesta; mulle sopisi Monkeyn ehdottama 19.12.





T. Suzy ja Milli 25+1

[color=saddlebrown] Kyllä veti hiljaiseksi, kun luki syksy79 kirjoituksen. Todella surullista, tuntuu todella pahalle.



Täällä mennään rv25+6, huomenna vaihtuu taas viikot. Lumi on häipynyt, näyttää taas todella kurjalle kun katsoo ikkunasta ulos. Toivottavasti jouluksi tulee lunta.



Työmotivaatio on kadonnut, mua ottaa päähän olla täällä. Vielä 45 päivää töitä... Pari päivää pidän vielä ylityövapaita. Olin ajattelut olla ensi maanantain pois töistä, mutta eihän se sitten sovikaan... Onneksi sentään tiistai on vapaa, kun on itsenäisyyspäivä.



Hyvää päivänjatkoa maalismussukoille! [/color]

[color=green]kamalalta tuntuu että meidän joukko saattaa tästä vielä harventua. jotenkin sitä on siinä fiiliksessä että kaikki menee näillä viikoilla jo hyvin, vauvakin tuntuu niin todelliselta kun tuolla muksii jatkuvasti.. aion kyllä oikeasti olla tarkkana syömisien kanssa (siis listeriajutut yms.) ja nyt siis tarkoitan turhien riskien välttämistä. koskaanhan ei voi olla täysin varma mitä suuhun laittaa ja miten aineita on käsitelty.



ihme keli; tulin töihin sateenvarjon kanssa, välillä satoi lunta, sitten taas vettä ja nyt näyttää tulevan oikein isoja hiutaleita ja paljon:) lunta ja vähän pakkasella olisi mun toive, tällaisella välikelillä ei oikein edes tiedä mitä laittaa päälle tai kengiksi.



eilen olin tanssitunnilla. noin viisi ihmistä ihmetteli miten vielä jaksan liikkua ja kysyivät viikkoja. kun kuulivat että la. vasta maaliskuussa, tuli kaikilta kommenttia että noin iso vatsa jo. totesin vain että mun rakenne on ilmeisesti sellainen että kaikki pullahtaa ulos.. eipä (.) muuta, vatsaa kutittaa ja rasvata pitää. napa ihan paukkuu jo ja suoristelee solmuryppyjä. ei ihmetytä miten iho venyy vaan se että miten se voi siitä joskus palautua ennalleen;)



niin ja tapaamiselle käy molemmat päivät. ehkäpä keskiviikko paremmin mutta jouluviikon maanantainkin voin laittaa sopimaan;)



jihuu, uusi rv taas alkamassa, aika menee (ainakin vielä tässä vaiheessa) tosi nopsaan!



:) Caddie ja Pirpana, rv 25+0[/color]

Oli tuo syksy79 juttu aika järkytys, tosiaan sitä ajattelee jo että tässä vaiheessa kaikki on jo turvallista.... OIKEIN PALJON VOIMIA JA JAKSAMISTA HÄNELLE JA PERHEELLE!!!



Omaan (.) ei uutta, kovasti kasvaa ja liikkuu. Päälle päin ei näy, tai en oikeestaan ole pahemmin jaksanut katsoakaan.. ;o)



Tapaamisesta. Ma 19.12. sopii erittäin hyvin. Se edellinen ke pääsen taas ennen kolmea töistä, joten en varmaan jaksa osottaa kaupungiulla kauan...



Nauttikaa isosta masustannne!



V+Helmeri rv 24+6

Minullakin jälleen pidempi tauko kirjoittelussa, kun olen ollut vähän huonossa kunnossa. Viime torstaina lopulta lääkäri määräsi sairaslomalle ja olen myös tämän viikon kotona.

Minulla alkoi supistelut ihan yhtäkkiä...ekassa raskaudessa niitä ei ollut lainkaan ennen kuin tosi toimiin alettiin ja tähän mennessä ei myöskään yhtään, mutta sitten kun ilmaantuivat tulivatkin aika kovina...iltapäivisin oli töissä jo vaikea kävellä, kun niin painoi alapäähän!! Yöllä heräsin supistuksiin ja niitä tuli lopulta pitkin päivää tiheämmin tai välillä pidemmilläkin tauoilla. Vvuoto myös lisääntyi ja löytyikin lievä bakteeritulehdus ja siinä ylirasituksen (olen ravintola-alalla) lisäksi todennäköinen syys supisteluun.

Nyt kun olen kuudetta päivää levännyt olo on jo ihan erilainen ja supistuksia tulee enää muutamia enemmän iltapäivisin ja illalla, mutta siis huomattavasti on vähentynyt supistelu ja koko olo helpottunut. Olen kyllä ihan puhtaasti nukkunut mahottomia tuntimääriä ja oikeastaan nyt vasta tajuan, kuinka ylirasituunut olinkaan!! Mulla tuli niin paljon ylitöitäkin melkein huomaamatta, että kunhan ne kaikki saan laskettua, niin olen varmaan talviloman perään toisen viikon vähintään ylityövapaalla! Mutta en siis tämän kokemuksen jälkeen suosittele kenellekään ylitöitä vaan " itsekkäästi" pitää kiinni työsopimuksen tunneista ja kiitos hei. Ei todellakaan ole kukaan muu huolehtimassa hyvinvoinnistasi kuin sinä itse!!

Mikähän siinä onkaan, kun mun tarvii aina kaikki opetella kantapään kautta, eikä pää usko järjen ääntä! :)

Muuten siis vointi ok ja vihdoin liikkeetkin tuntuvat aivan selvinä! Masu on kovasti kasvanut ja tuon herkutteluhimon kanssa saan tehdä päivittäin töitä, jottei painoa tulisi niin hirmuisesti, kun muistaa ekastakin miten ilman suurta painonlisäystäkin se olo oli lopussa niin tukala!! ;)

Talven riemuista nauttien, Urkki 23+1

Luin pinon läpi jotenkin sumussa, kun itkin niin paljon syksy79 kirjoituksen luettuani. Oon lähdössä sinne Brunon ultraan ihan just, mutta nyt mieli NIIN maassa...miten tässä voi iloita, kun tuollaisia kauheuksia tapahtuu? Elämä on välillä niin julmaa..



Lisäksi vein eilen siskoni 15v. kultaisennoutajan lääkäriin ja pernasta löydettiin kasvain. Nyt juuri ovat menossa leikkaukseen, mutta koiraa ei herätetä enää ollenkaan jos kasvain levinnyt tai muuten paha. Eilen itkettiin ja tänään en voinut enää edes mennä sinne, kun siskoni on niin surun murtama.



Tulen myöhemmin kertomaan ultrakuulumiset, kun vaan kokoan itseni.

[color=violet]mutta itse täällä sitkeästi (lue olen koukussa) joka päivä käyn höpisemässä.



Eilen illalla luin [b]syksyn[/b] kirjoituksen ja tulipa tosi ahdistava olo ja kunnon paniikki. Ei vaan jotenkin ole ajatellut, ettei kaikki vielä olekaan niin varmaa, kuin on tähän asti olettanut. *itkettää taas* Täällä olen masuasukkaan liikkeisiin kiinnitttänyt eilisen jälkeen taas enemmän huomioo. Esikoista odottaessakin muutaman kerran panikoin, ettei liikkeitä oo tuntunut koko päivänä. Ja soitinkin silloin kättärille ja kehottivat menemään kyljelleen makaamaan ja jos ei liikkeitä tuntiin kuulu, niin sitten kättärille, mutta kyllähän tuo heti rupesi muksimaan, kun rupesi tarkkailemaan. Ilmeisesti kovasti itsekin touhutessa ei niitä heti huomaa.



Myös [b]Pinjan[/b] kirjoitus sai kyyneleet silmiin. Tuli jotenkin niin elävästi mieleen tilanne muutaman vuoden takaa, jolloin isän kanssa vietiin meijän kultaista noutajaa lääkärille, koska epäiltiin kohtutulehdusta. Siellä selvisikin, että ei oo mitään kohtutulehdusta, vaan kasvain, joka oli levinnyt joka paikkaan. Sinne jäi rakas lemmikkimme nukkumaan. Samanlaisia kauhunhetkiä eletiin tänä syksynä, kun meijän nykyinen kultsu oli eläinlääkärissä juuri kasvaimien takia, mutta ne onneksi osoittautuivat hyvänlaatuisiksi. Toivottavasti [b]Pinja[/b], siskosi koira pystytään leikkaamaan! Jaksellusta!



Omaan (.) sen verran, uutta että eilen mies tunsi ekan kerran kun mosse jumppaili masussa ja kyllä nuo jo uloskin päin näkyvät. Just nytkin potkii siihen malliin, että masu vaan tärähtelee. Eilen kävin hakemassa D-vitamiinit, ostin D-max fortea. Torstaina neuvola aamulla, saa nähdä, kuinka on Hb pudonnut, kun niin kovasti taas väsyttää.



Työpäiviä jäljellä 15!!!!

-Monkey ja mosse rv. 23+6-

[color=violet]äitipää taas vaivaa. Ehdotin itse eilen tuota 19. päivää ja eihän se mulle käykään... Mutta jos muille sopii, niin sitten tapaatte silloin ja mä yritän päästä seuraavaan tapaamiseen.



-M-

päässy..En jaksanut edes pinoa lukea kun luin tuon Syksy 79 vauvan menetys tarinan juuri ja itkettää niin mahdottomasti vieläkin..

Tuli taas kaikki kauhuajatuksewt mieleen kun itsellä todettiin tänään raskausdiabeetes ja nyt pelottaa ja huolestuttaa kaikki, koska tiedän niin vähän siitä. Huomenna meen kuitenkin neuvolaan ja saan kait jotain lisä infoa ja ne mittausvälineet millä sitten voin itse mitata sokereita ja aika sitten näyttää tarvitsenko siihen insuliini lääkityksen tms. Äitiyspolillekin san lähetteen ja vauvan vointia ja painoa nyt aletaan seuraamaan. Huomenna kuitenkin olen vähän viisaampi taas..

Nyt sitten loppui herkuttelu ja pitää alkaa katsomaan kunnoolla mitä syö ja että syö usein ja vähän ja terveellisesti. Muistaen välipalat.

Palaan paremmin kertomaan kun tiän asiasta enemmän.

No niin eli monkey kyllä niitä kasvaimia löytyi suolistostakin ja koiraa ei siis enää herätetty ollenkaan...ikiunessa on tällä hetkellä. Kuulin sen ajaessani ultraan ja itkin koko matkan. On se surullista vaikka tietysti ainoa vaihtoehto. Koira oli kuitenkin jo 15v!! Onneksi siskolleni jäi 8v. toinen kultsu vielä.



Bruno kysyikin onko mulla kaikki hyvin, kun olin aika itkettyneen näköinen..sitten vielä mun sata varma tyttöolo sai pahan kolauksen, kun ultran ekalla sekunnilla näkyi pojan vehkeet selkeästi. Nieleskelin itkua, kun halusin niin kovasti tyttöä.



Joku voi nyt ajatella musta pahasti, kun näin sanon. Tottahan poikakin on tervetullut ja ihanaa, että on terve ja ihan esikoiseni näköinen!! Mä vaan olin päättänyt jo nimenkin valmiiksi tytölle ja kaikki vaatteet, lelut, varusteet olisi ollut valmiina.



Jotenkin vaan tulee sellanen voi ei- fiilis, kun kaikki saa ostaa uusiksi ja myydä vanhat ja orientoitua tähän uudelleen. Enkä ikimaailmassa vauvalle haluaisi kertoa, että äiti kuule odotti saavansa tytön, kun sinua odotti.



Saatiin yli 20 kuvaa mukaan, dvd ja kasvot todellakin nähtiin taas ihan selvästi. Otin kameralla kuvankin ultrakuvasta, mutta piuha on jo muuttokuormaan pakattu;=( Lähetän sähköpostirinkiläisille heti, kun saan hommat taas toimimaan.



Oon muuten periaatteessa 2vkoa ilman laajakaistaa, mutta täytyy käydä kirjastossa lukemassa välillä palstaa ja posteja. Huomenna siis muutetaan ja vasta 15.12. uuteen kotiin.



Lumienkeli ehdottelen jotain päivää kunhan pääsen koneelle ja kotiutumaan sinne teille päin.



rv 25+0

Kylläpä on tunteita laidasta laitaan näinä päivinä. Toisaalta sitä haluaa ja iloitseekin siitä kun joka kerta tuntee oman vauvansa liikket. Paha mieli tulee ja suru, kun toisilla ei asiaat mene niinkuin toivoisi.



Myö käytiin tänään avon kanssa kirppiksellä ostamassa ensimmäiset vaatteet tulevalle perheenjäsenelle. Vähän nuhjuisiahan nuo olivat, mutta eipä tuo haitannut kumpaakaan. Tuleva isä ei juuri noista värikoodeista perusta. Vauva on kuulemma hänelle vielä niin sukupuoleton, että ihan sama minkä värisiä on vaatteet. No, miehän en periaatesyistä pidä vaaleansinisestä/punaisesta, ja haluaisin kunnon värejä, mutta saaliiksi tuli valko,kelta,vihreää....luultavasti vanhoja äippäpakkaus vaatteita. Onpahan siinä suhteessa kuitenkin pää avattu.



Kyl mie ainakin Pinja ymmärrän, että kun on oikein asennoitunut tyttöön ja sitten tuleekin poika ja on vielä noin ikäviä uutisia just kuullut, niin pasmat menee ihan sekaisin. Itsehän toivoisin tyttöä, mutta miulla on kovin, kovin vahva poikaolo. Sukupuoli ei tee lapsesta sen ei-toivotumpaa, mutta kyllä sitä silti saa omia toiveita olla. Kyllä kuitenkin, kun tilanne vähän selkiytyy, niin se poika-fiilis löytyy varmaan siullakin=)



Noi lemmikkieläinten lopetukset voi olla tosi rankkoja. Eli jaksu hali siihen suuntaan täältä.



jossara (koiran omistaja) + matkalainen rv24+0

Jotenkin omat pienet vaivat ja kolotukset eivät oikein tunnu valittamisen arvoisilta syksy79 surullisten kuulumisten jälkeen. Kaiken kaikkiaan vointi on ihan ok.



Meillä on ylihuomenna brunon 4D ja ymmärrän kyllä hyvin Pinja72 tuntemukset. Meillä on kaksi poikaa, tyttö olisi haaveissa, ja kovin olen miettinyt miltä poikauutiset tuntuisivat. No kaksi päivää vielä saa elää jännityksessä.



Lyytikille tsemppiä raskausdiabeteksen kanssa. Toivottavasti saat neuvolasta riittävästi tietoa.



Nyt iltapalan laittoon, meillä alkaa olla aikamoinen meno kun muksut juoksee iltavillissä ympäri kämppää.

Ihan kamalaa oli tuo syksy79 homma. Kyllähän se pisti todellakin miettimään ettei edes tässä vaiheessa mikään ole varmaa vaikka eihän se ikinä ole. Kyllähän tässä on omaakin oloa miettinyt entistä enemmän. Ihan kamalaa ja pitäisi osata nauttia jos saa terveen ja elossa olevan vauvan. Nää vaan on niitä elämän asioita jota ei muista ilman kamalia muistutuksia.



Silti en vähättele pinja72 tunteita. On ihan omakohtaista kokemusta asiasta nimittäin. Mulla on kaksi vanhinta tyttöjä ja olin täysin asennoitunu kolmanteen tyttöön. Pettymys oli valtava kun poika syntyikin. Nyt tuntuu ihan hassulta. Poika kyllä lumosi äitinsä sitten täysin ja ihana äidin poika on edelleen =) Nyt kun on kumpiakin kaksi niin oikeastaan on ihan sama kumpi tulee. Tänään tuleekin nelosen 4D:ssä näistä jotka ei ole kumpaakaan sukupuolta.



Muakin kiinnostaisi kovasti tuo 3d-ultra mutta enpä taida raskia investoida näin ennen joulua siihen. Sen verran arvokasta on. Innoissani luen kyllä muiden kokemuksia.



Mistäs muusta oli puhetta. No omaan oloon ei uutta. Iskias vaivaa ja tää sää masentaa. Plääh!

[color=violet] Suru tuli tännekin Syksy79:n vauvan takia =( Taas osaan iloita oman vauvan liikkeistä kun välillä ne tuntuu jotenkin inhottavalta. En osaa kuvailla, mut välillä kun kauan paukuttaa samaan kohtaan niin ei se aina kivalta tunnu. Tietääpähän, että omassa masussa kaikki toivottavasti kunnossa.



Pinja72 kyllä mäkin ymmärrän sun pettymyksen, mutta nyt voit aloittaa rauhassa sopeutumaan ajatukseen pienestä pojan pallerosta =) ... alussa mulle oli ihan sama kumpi tulee, mutta mies toivoo tyttöä ja on muhunkin sen " tartuttanut" eli jotenkin olen mieltänyt vauvan tytöksi. Toisaalta olis kiva saada poika kun meidän suku on niin naisvoittoista (mun äiti muuten on joskus sanonut, että toivoi minusta poikaa) en siitä mitenkään loukkaantunut. Harmi vaan äidin puolesta kun 2 tyttöä sai... olis vaan tehnyt kolmannen nimittäin meidän suvussa kolmas tai neljäs on sit sitä toista sukupuolta ;)



Caddielle Minttulia taisi veikata poikaa vatsan muodon perusteella? Mulla on sen verran pieni vatsa vielä, että ei kukaan ole muodon perusteella vielä sukupuolta veikannut, innolla haluaisin kuulla mielipiteitä. Eikä tietoakaan siitä (miksi sitä viivaa nyt sanottiin mikä Caddielle oli tullut jo masuun?) nimittäin sen verran on vielä löysä tuo vatsanahka. Eikös se tule sit kun vatsan iho alkaa kiristää/olemaan pinkeä? Vai olenko nyt ihan väärässä?



Meillä on muuten ultra ens viikolla taas NKL:lla ja toivottavasti nyt vauva suostuis paljastamaan strategiset paikkansa. Haluaisin myös rauhassa sopeutua ajatukseen pienestä pojasta jos sellainen on tullakseen =) Alunperin oli tarkoitus mennä Tapio Kurjelle siihen 3D ultraan, mutta jouduin viime viikon ajan perumaan ja menis niin lähelle rv30 kun seuraavan kerran pääsis, että ei sit mennäkään. Mä kun en sinne Brunolle halua kun se on niin lyhyt aika ja hirvittävä hinta kuitenkin. Nyt vielä kun on saikulla niin täytyy vähän tarkemmin katsoa mihin rahat laittaa.



Onko kellään muulla tullut jo maitoa rinnoista? Katjuska muistanko oikein, että sulla on jo tullut? Mulla tuli ekaa kertaa pari päivää sitten. Aamulla ihmettelin kun mun käsivarsi oli märkä ja luulin, että olenko mä jotenkin onnistunut sen kuolaamaan, mutta kun vähän silmiäni sain siristettyä niin huomasin (kun sivuttain olin), että rinnan kohdalla oli lakanassa 5x5cm märkä läntti eli jotain esimaitoa taisi tulla =) Sen jälkeen ei ole tullut paitsi jos puristaa nänniä niin tippa nousee jotain kirkasta nestettä. Ajattelin jo silloin, että nytkö sitä jo joutuu loppuraskauden pitämään liivinsuojuksia, mutta tuohon yhteen kertaan se toistaiseksi jäi.



Äh, että miehen äiti ottaa päähän! Jatkuvasti haukkuu ainutta poikaansa ja sit hänen rahankäyttöään kun ei mukamas saa tarpeeksi säästettyä. Sit oli kuulema nyt ruvennut valittamaan miksi meidän piti ostaa niin kalliit (479¿) vaunut kun ne mitä hän on katsellut on enimmillään maksanut kuulema 200¿. Siis vois joskus vähän miettiä sanomisiaan ja vähemmän puuttua meidän elämään. Oon yrittänyt olla puuttumatta niiden asioihin, mutta toi kyllä otti päähän niin mua ja miestäkin. Varsinkaan kun ei viimeisillä rahoilla niitä vaunuja ostettu ja hyvin tullaan taloudellisesti toimeen. Mikään ei vaan tunnu olevan hyvin. Mä olen kuulema eka tyttöystävä ketä vanhemmat ei ole haukkuneet vaan ainoastaan kehuneet ja sit ne on sanonut mun miehelle, että mä muka jätän hänet jos hän ei ala tienaamaan säännöllisesti ja kunnolla, huoh ja voi luoja. Ovat molemmat korkeasti koulutettuja ja inhottaa katsoa kuinka mun mies kärsii kun vanhemmat ei tunnu olevan häneen millään tapaa tyytyväisiä.



Joo no mut nyt täytyy lopetella,



N82 & pikku-fisu rv 26+3

(taitaa muuten jo melkein kilon tuo pikkuinen painaa=)

[color=violet]Täällä äsken kävin lukaisemassa pikapikaa viestit ja nyt itkettää. Lohdutushalit [b]Pinjalle[/b] ja siskolle. Mutta muistakaa, että kaikki ihanat muistot koiraystävän kanssa jää teille. Kylläpä tuli kova ikävä omaa koiraa, joka asustelee maalla äidin ja isän kanssa.

Öitä!

-M-

Täällä on tosiaankin mieli maassa ihan kaikilla. Syystä tai toisesta. Itselläkin on edelleen mielettömän paha ja vaikea olla Syksy79:n tapauksen johdosta. Lisäksi Pinjan kirjoitus sai minut pillittämään. Kovasti jaksuja Pinja sinulle! Minä en ainakaan vähättele tuntemuksiasi lainkaan. Hienoa että uskallat sanoa ne ääneen. Moni ei varmasti sanoisi vaikka samaa mieltä olisikin. Sekavat tunteet jo valmiiksi sinulla oli ennen ultraan menoa ja uutinen pojasta tuli varmasti pienenä shokkina.



Lyytikille myös jaksuja raskausdiabeteksen kanssa! Toivottavasti saat paljon tietoa ja tukea. Onneksi nykyään voidaan seurata sekä sinun että vauvasi vointia niin hyvin että riskit voidaan minimoida.



Oma päiväni on sujunut vähän sumussa juuri tuon Syksy79:n kirjoituksen vuoksi. Töissä oli uskomattoman raskasta ja monet kysyivät että onko minulla itsellä jokin hätänä. Kaikki ymmärsivät pahan oloni kun kerroin mikä mieltäni painaa. Kaikki yrittivät lohduttaa että ei sellaista tapahdu minulle ja kaikki sujuu varmasti loppuun asti hyvin mutta mistä sitä tietää. Tässä vaiheessa kuvittelee että riskiviikot ovat takana mutta eilen heräsin siihen todellisuuteen että vielä vauvan syntymänkin jälkeen täytyy ottaa huomioon se tosiasia että kaikki ei välttämättä suju hyvin. Ei tietenkään saisi elää sillä tavalla että odottaa vain pahinta mutta tällä hetkellä en oikein osaa olla ajattelemattakaan. Eilisilta meni täysin itkiessä ja mies yritti lohduttaa mutta koki lopulta parhaimmaksi olla vain hiljaa ja pitää minua sylissään. Mitkään sanat eivät olisi oloani parantaneet. Miksi tämän raskausajan pitää olla näin herkkää? Minä itken jopa uutisia katsoessani. Tänäänkin tuossa alkuillasta itketti kun katsoin Dr. Philiä (ei kyllä kuulu mun vakisarjoihin..) ja siellä on pitkään seurattu erästä perhettä jossa on 13- ja 15-vuotiaat tytöt joista tämä vanhempi tyttö on raskaana. Tämän päiväisessä jaksossa tämä tyttö synnytti ja päätti pitää lapsensa. Tytön raskaus on repinyt perhettä melkoisesti suuntaan ja toiseen eikä ongelmat ole loppuneet vauvan syntymään. No joka tapauksessa minulla meni puoli paketillista Nessuja sitä katsoessa. Tosi toopemaista mutta tämmöinen minä olen. Tämä herkkyys tuskin helpottuu loppua kohden yhtään. Ja sitten se tunnemyräkkä mikä vauvan syntymän jälkeen todennäköisesti tulee.. Huh huh! Toivottavasti se olisi edes hitusen helpompaa.



Muuten ei (.) kummempia. Vauveli on tänään tunkenut ahkeasti jalkojaan minun kylkiluideni väliin ja se on tehnyt kipeää. Ja päätä alkoi tuossa alkuillasta särkeä. Varmaan liiasta itkemisestä ja pienestä stressistäkin. Toivottavasti stressi vähän helpottaa edes hetkellisesti kun saan perjantaina palauttaa graduni tarkistettavaksi. Meillä on molemmilla onneksi vapaa viikonloppu tiedossa ja sen aiomme viettää kyllä todella rennosti. Huomenna aamuvuoroon ja sitten ei tarvitsekaan tosiaan mennä töihin ennen ensi viikkoa. Tekemistä silti riittää eli ei ole pelkoa että toimettomana pitäisi olla.



Mutta nyt mies kolistelee ovella. Tulee nimittäin vasta nyt töistä.. Mä olen nyt halin tarpeessa. Oikein rentouttavaa iltaa kaikille ja toivottavasti huomenna paremmilla fiilareilla!



Lily & Nappo 26+6

[color=lightsteelblue] Mä olen ihan ryytynyt viikonlopun pikkujouluristeilyn jäljiltä... on noi risteilyt rankkoja reissuja, vaikka selvinpäin onkin. Niin, koko viikonloppu risteilyllä duunikaverien kanssa ja vielä selvinpäin... eipä tarvii toiste tehdä, kyllä tää on nyt nähty.

Mulla meni nenä ihan tukkoon laivalla, ikinä aikaisemmin ei ole mennyt. Johtuu varmaan niistä ilmastoinneista sun muista... Tukholmassa tuli käytyä, räntää satoi vaakasuoraan, mutta sitkeesti vaan kävelemään. Mukaan tarttui vähän vaatteita vauvalle, aivan ihania juttuja siellä.

No, tuli ainakin syötyä hyvin, mutta levättyä ei saanut yhtään, mä en pysty ikinä laivalla nukkumaan kunnolla. Tax freestäkin ostin niin paljon, että sain ilmaisen risteilyn... [/color]

Eli aikoihin en ole kerennyt käymään, mutta nyt on verkot jumissa, joten töitä ei voi tehdä. Onneksi nettiin pääsee. Tässäpä hyvä tilaisuus kirjoitella parit rivit kuulumisia. En jaksa lukea päiviä taaksepäin, joten en tiedä onko avoinna olevia kyvymyksiä tai muita galluppeja, mutta toivon kaiken olevan kaikilla hyvin tai parempaan päin.



Nyt sitä lunta sitten vihdoin ja viimein tulee ja oikein urakalla. Heti on pirteämpi olo. Vai johtuakko siitä, että olen viime viikon ollut selästä saikulla ja saanut levätä ihan rauhassa. Ei ole ollut työstä stressiä, joten yötkin on nukuttu, eikä pyöritty. Näyttää siltä, että tämä työssä istuminen ei vieläkään toimi, joten tässä odottelen kyytiä lääkäriin ja eiköhän saikku ole taattu. Toisaalta ei harmita yhtään.

Masu on kasvanut oikein urakalla ja välillä vihloo, kun tyyppi päättää olla jomman kumman kyljen kohdilla ja venyttää itsensä oikein täyteen pituuteen. Sepä on julman tuntuista, mutta hauskan näköistä, kun toinen puoli mahasta on ihan littana ja toinen kohti taivasta. Sit vielä isku kylkiin nyrkillä tai kantapäällä ja mun olotilan ankeus on taattu. Joutuu kirjaimellisesti tönimään toista keskemmälle mahaa. Eli pakko olla tyttö, jos meidän suvun v...umaisiin naisiin on tulossa. Miehet on niin lepposia. Taas yksi vihje sukupuolesta- tai toive... Ens viikolla on sokereiden vuoksi äitiyspolilla ultraa ja ajattelin kysäistä sukupuolta, jos kaikessa ylhäisyydessään viitsivät sitä katsoa. Ei millään jaksa odottaa sinne maaliskuulle asti.

Mutta periaatteessa sujuu hyvin. Närästys on helpottanut, luultavasti alkaakseen pahana uudelleen. Siihenkin kummasti auttoi saikku. Miten lie mahdollista. Saan nukkua ihan ok. Välillä ei pissareissuja ollenkaan. Joten väsymyskin on vähentynyt. Ei pahoja liitoskipuja. Ei pahoinvointeja. Iho parempi kuin aikoihin. Eli ihan kuin maailma olisi mallillaan. Mutta nyt kyyti jo kutsuukin. Eli äkkilopetus. Palataan asiaan ehkä ens viikolla.

Yks kilpikonna ja 26+5

Lauantaina isi oli siis auttamassa vähän sisustelemaan, vai pitäiskö sanoo remontoimaan koska nyt olis ohjelmassa seinän paikkailua ku siinä vaiheessa ku kysyin että oletko varma että reiän merkki on siinä, oli pora uponnu jo seinään 30 senttii väärään paikkaan =)



Tuli sitte lunta ja vihdoinki sain kaivettuu talvivaatteet esille, no toppatakin kanssa voi luovuttaa saman tien, mahtuu kyllä kii mut maha vetää helmaa sen verran ylös että kylmähän siinä tulee ja koirien kanssa on pakko kuitenki ulkoilla. Kävin Tarjoustalossa eilen ja samalla katsoin takit läpi, jostain syystä yks puolipitkä toppatakkimalli oli alennettu, 25e niin aivan sama vaikkei XL kokoista muuten siistiä telttaa tulis enää koskaan käytettyy, eipähän tarvi palella.



Mites muilla hammaslääkärit?? Täällä Vantaalla kun soitin elokuussa niin sain ajan nyt joulukuulle, ja vaihtoehdot tietysti keskellä päivää klo 13 tai 13.30 =)



Sera ja masu asukki 23+2