Lue keskustelun säännöt.
Kyllä alkaa pistää vihaksi tämä holhoaminen ja hyvän vanhemmuuden määrittely
04.09.2012 |
ulkoapäin! Kuka helvetti sen määrittelee miten siisti kodin pitää olla tai mitkä asiat lapsen kehityksen sitten vaarantavat?
Maalaisjärki hoi, leikkaamaton nurmikko ei varmasti vaaranna yhtäkään lasta, kuten ei sekään että pyykkivuori tursuilee ja vähän on tiskejä pöydällä ja leluja levällään.
Jos lattiat ovat täynnä vaikkapa eläinten jätöksiä tms, on asia hieman toinen...
Omalla kohdalla opettaja otti vanhempainvartissa keskusteluun sen, että 8-vuotiaamme on saanut katsoa Harry Potter -elokuvan. Olemme kuulemma vaarantaneet lapsen kehityksen koska elokuva ei sovi lapsille.
Justiinsa. Ikäraja oli aikoinaan teatterissa K11/K9, eli vanhempien kanssa teatteriinkin pääsi jo 9-vuotias.
Enköhän minä äitinä tiedä mitä oma lapseni on kypsä katsomaan ja milloin?
Kommentit (62)
Minä annan nykyään lasten katsoa oman harkintani mukaan elokuvia, jotka olen itse etukäteen nähnyt, eli osaan arvioida minkä ikäiselle se sopii (olen elokuvaharrastaja).
Annanpa sinulle esimerkin: vuokrasimme kerran elokuvan, jonka ikäraja oli 12 vuotta. Vanhemmat lapsemme, jotka silloin olivat 11 ja 13, saivat katsoa elokuvaa. Kas, elokuvassa tuli eteen kohtaus jossa ihmisen pää halkaistiin kahtia!
Katsominen loppui välittömästi.Jos kerran katsot elokuvat ennakkoon, niin miten et ollut nähnyt tuota pään halkaisemista?
Näytän lapsille NYKYÄÄN elokuvia jotka olen katsonut etukäteen. Paino sanalla NYKYÄÄN.
Opin juurikin tuosta tapauksesta että ikärajamerkintöihin ei ole luottamista.
PS. Pieni talo preerialla -sarjan dvd-boksi on Suomessa k18. Että muistat sitten ettet näytä sitä alaikäisille ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla opettaja otti vanhempainvartissa keskusteluun sen, että 8-vuotiaamme on saanut katsoa Harry Potter -elokuvan. Olemme kuulemma vaarantaneet lapsen kehityksen koska elokuva ei sovi lapsille. Justiinsa. Ikäraja oli aikoinaan teatterissa K11/K9, eli vanhempien kanssa teatteriinkin pääsi jo 9-vuotias. Enköhän minä äitinä tiedä mitä oma lapseni on kypsä katsomaan ja milloin?
ensinnäkin, hän ei siis ole oikeasti omalla kohdallaan kokenut mitään tuollaista, vaan joku tuttu (jos hänkään). Silti ap puhuu omasta kokemuksestaan ja omasta kahdeksanvuotiaastaan. Eli valehtelee.
Toiseksikin hän pitää elokuvatarkastamon rajoja liian tiukkoina, ja kokee, että hän saa joustaa niistä. Nyt myöhemmin ketjussa hän taas väittääkin halunneensa avata keskustelua siitä, miten tarkastamon rajat ovat liian lepsuja ja lapsille on voitu sallia pään halkomisia sisältäviä elokuvia. Pikkuisenko tuossa nyt on ristiriitaa.
Kolmanneksikin hän itse luettelee universaaleiksi kokemiaan sääntöjä, jotka ovat hyvän vanhemmuuden kriteerejä, kuten esimerkiksi eläinten jätökset lattialla. Ei siinä mitään, ei niitä minunkaan mielestäni saa olla lattialla, koska ne ovat tautiriski - mutta siis hän itsekin määrittelee koko ajan hyvää vanhemmuutta.
Oikeasti jokainen määrittelee, mitä pitää hyvänä vanhemmuutena. Ihan jokainen. Se on sitten eri asia, miten erilaisia ne määritelmät ovat. Osa pitää tärkeänä siisteyttä, osa vaikkapa sitä, että lapset eivät katso ikäkauteensa sopimattomia elokuvia, osa niuhottaa ravinnon laadusta, neljännet liikunnan määrästä.
Niistä voi keskustella, kiihtymättä ja melttoamatta. Opettajillekin voi sanoa rauhallisesti, että on asiaa paljon miettinyt, ja on siitä eri mieltä hänen kanssaan. Opettajien hommaa on kumminkin ottaa tuollaisiin kantaa, joten sitä ei tarvitse pitää holhoamisena ollenkaan.
Ahdistus -termin ajatellaan kuvaavan paremmin kuvaohjelmien mahdollista haitallista vaikutusta, eli lapsen mieltä liian kuormittavaa tunnetilaa. Liian ahdistavien sisältöjen seurauksena voi ilmetä erilaisia stressireaktioita, kuten esimerkiksi unihäiriöitä, häiritseviä ajatuksia tai painajaisia. Ahdistus viittaa myös vakavaan ja pitkäkestoiseen tunteeseen, josta voi olla kehityksellistä haittaa. Ahdistuksen määrittely on lähtökohtaisesti ongelmallista, koska useissa tutkimuksissa joissa ahdistusta on pyritty mittaamaan, on havaittu ahdistuksen kokemuksen olevan hyvin yksilöllinen. Ahdistuksen ja pelon aiheuttajia pyritään tässä määrittelemään kehityspsykologisesta näkökulmasta.
t. mediatutkija, joka pitää sinua täysin kelpaamattomana vanhempana.
[/quote]
Kyllä sen ihan laki määrää. Ikärajat eivät ole suosituksia vaan laki. Sinä et ole kykenevä ikärajoista päättämään. Varsinkaan alaspäin. Sen näkee jo tekstistä. Lapset sulta pitäs ottaa pois. Et näytä osaavan edes perusjuttuja
[/quote]
http://mediakasvatus.kirjastot.fi/pelit/ikarajat
Kyse on nimenomaan SUOSITUSIKÄRAJOISTA, ei missään ole laissa kielletty näyttää vaikka 3-vuotiaalle k12-elokuvia.
Ainoastaan k18-merkittyjä pelejä ja elokuvia ei esim. myydä tai vuokrata alaikäisille.
Nyt poistun kun alkaa jo kyllästyttää.
-ap
hänen tuttuaan siitä, että näyttää K-12 -elokuvia 8-vuotiaalle?
No jo on, kyllä ton takia helvettiä kannattaakin pärryytellä.
PS: olen elokuvateatterissa duunissa, ja meidän on pakko kysyä kaikilta pieniltä lapsilta ikää. Eikä niistä jousteta (10 v., jos aikuinen mukana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin.
t. 8
Omalla kohdalla opettaja otti vanhempainvartissa keskusteluun sen, että 8-vuotiaamme on saanut katsoa Harry Potter -elokuvan. Olemme kuulemma vaarantaneet lapsen kehityksen koska elokuva ei sovi lapsille. Justiinsa. Ikäraja oli aikoinaan teatterissa K11/K9, eli vanhempien kanssa teatteriinkin pääsi jo 9-vuotias. Enköhän minä äitinä tiedä mitä oma lapseni on kypsä katsomaan ja milloin?
ensinnäkin, hän ei siis ole oikeasti omalla kohdallaan kokenut mitään tuollaista, vaan joku tuttu (jos hänkään). Silti ap puhuu omasta kokemuksestaan ja omasta kahdeksanvuotiaastaan. Eli valehtelee.Toiseksikin hän pitää elokuvatarkastamon rajoja liian tiukkoina, ja kokee, että hän saa joustaa niistä. Nyt myöhemmin ketjussa hän taas väittääkin halunneensa avata keskustelua siitä, miten tarkastamon rajat ovat liian lepsuja ja lapsille on voitu sallia pään halkomisia sisältäviä elokuvia. Pikkuisenko tuossa nyt on ristiriitaa.
Kolmanneksikin hän itse luettelee universaaleiksi kokemiaan sääntöjä, jotka ovat hyvän vanhemmuuden kriteerejä, kuten esimerkiksi eläinten jätökset lattialla. Ei siinä mitään, ei niitä minunkaan mielestäni saa olla lattialla, koska ne ovat tautiriski - mutta siis hän itsekin määrittelee koko ajan hyvää vanhemmuutta.
Oikeasti jokainen määrittelee, mitä pitää hyvänä vanhemmuutena. Ihan jokainen. Se on sitten eri asia, miten erilaisia ne määritelmät ovat. Osa pitää tärkeänä siisteyttä, osa vaikkapa sitä, että lapset eivät katso ikäkauteensa sopimattomia elokuvia, osa niuhottaa ravinnon laadusta, neljännet liikunnan määrästä.
Niistä voi keskustella, kiihtymättä ja melttoamatta. Opettajillekin voi sanoa rauhallisesti, että on asiaa paljon miettinyt, ja on siitä eri mieltä hänen kanssaan. Opettajien hommaa on kumminkin ottaa tuollaisiin kantaa, joten sitä ei tarvitse pitää holhoamisena ollenkaan.
Mutta kas kun ne muiden säännöt on erilaisia kuin ap:n omat, joten tottahan ne ovat sitten vääriä ja holhoavia ;-DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan nykyään lasten katsoa oman harkintani mukaan elokuvia, jotka olen itse etukäteen nähnyt, eli osaan arvioida minkä ikäiselle se sopii (olen elokuvaharrastaja).
Annanpa sinulle esimerkin: vuokrasimme kerran elokuvan, jonka ikäraja oli 12 vuotta. Vanhemmat lapsemme, jotka silloin olivat 11 ja 13, saivat katsoa elokuvaa. Kas, elokuvassa tuli eteen kohtaus jossa ihmisen pää halkaistiin kahtia!
Katsominen loppui välittömästi.Jos kerran katsot elokuvat ennakkoon, niin miten et ollut nähnyt tuota pään halkaisemista?
Näytän lapsille NYKYÄÄN elokuvia jotka olen katsonut etukäteen. Paino sanalla NYKYÄÄN.
Opin juurikin tuosta tapauksesta että ikärajamerkintöihin ei ole luottamista.
Jaa-a, enpä tiedä kuinka varteenotettava elokuvaharrastaja olet, jos vasta vanhimpien lapsiesi ollessa 11 ja 13 olet tajunnut, että kaikki elokuvat eivät todellakaan sovellu sen ikäisille.
Ja elokuvien uudet ikärajasuosituksetkin ovat sinulta ilmeisesti jääneet huomaamatta?
Perustelujasi olisi helpompi uskoa, jos kommentointisi ei olisi niin agressiivista. Mutta provohan tämä vain oli, etkä edes kovin kauan jaksanut muiden vastauksia lukea, kunnes päätit poistua ;). Säälittävää.
Opettajan tehtävä ei ole puuttua kasvatukseen, vaan hänen tehtävänsä on opettaa.
Muutenkin ketuttaa tää holhousyhteiskunta, viedään vanhemmilta kasvatusvastuu pikku hiljaa. Esim täällä kerätään parhaillaan listaa, ettei energiajuomia sais myydä alle 15 vuotiaille. Kassojenko pitää kytätä ja kasvattaa lapset tässä asiassa?! Kyllä se vanhempien tehtävä on opettaa muksunsa tuossakin järjenkäyttöön ja kohtuullisuuteen.
pienillä päätöksillä viedään vanhempien valtaa pois, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimitaan samoin. Tunnen lapseni paremmin kuin elokuvatarkastamo.
Kyllä voin tietää, tuo nyt on ihan diipadaapaoletuksia taas...Kyseessä ei ole se ettei olisi "munaa" sanoa lapselle ei. MINÄ päätän mitä asioita kiellän ja mitä en, ei opettaja eikä elokuvatarkastamo.
Ja paljon riippuu lapsen persoonasta. Pelokas ja painajaisia herkästi näkevä lapsi ei saisi tuota Potteria katsoa.
Ikärajat nyt vain on elokuvatarkastamossa määritelty. Se ei tarkoita että ikärajamerkintää pitäisi sokeasti uskoa (varsinkaan kun kaikkia elokuvia ei edes esikatsella siellä tarkasti vaan luoteaan ulkomaisiin ikärajamerkintöihin). Minä annan nykyään lasten katsoa oman harkintani mukaan elokuvia, jotka olen itse etukäteen nähnyt, eli osaan arvioida minkä ikäiselle se sopii (olen elokuvaharrastaja).
Annanpa sinulle esimerkin: vuokrasimme kerran elokuvan, jonka ikäraja oli 12 vuotta. Vanhemmat lapsemme, jotka silloin olivat 11 ja 13, saivat katsoa elokuvaa. Kas, elokuvassa tuli eteen kohtaus jossa ihmisen pää halkaistiin kahtia!
Katsominen loppui välittömästi.
Tämä on siis sinusta sopivaa katsottavaa 12-vuotiaalle, koska ikärajamerkinnässä sanottiin niin?
Toisekseen, lapsemme eivät katso näitä elokuvia koskaan yksin huoneissaan, vaan vanhempien kainalossa sohvalla. Jälkikäteen keskustelemme elokuvista. Katsomme usein myös "näin tehtiin"-materiaalin, joten lapsemme tietävät miten elokuvat tehdään, jolloin niiden pelottavuus vähenee.
Joten kaikella ystävyydellä, älä ala jeesustella minulle...
Opettajan tehtävä ei ole puuttua kasvatukseen, vaan hänen tehtävänsä on opettaa. Muutenkin ketuttaa tää holhousyhteiskunta, viedään vanhemmilta kasvatusvastuu pikku hiljaa. Esim täällä kerätään parhaillaan listaa, ettei energiajuomia sais myydä alle 15 vuotiaille. Kassojenko pitää kytätä ja kasvattaa lapset tässä asiassa?! Kyllä se vanhempien tehtävä on opettaa muksunsa tuossakin järjenkäyttöön ja kohtuullisuuteen. pienillä päätöksillä viedään vanhempien valtaa pois, ei kiitos.
Vai miksi tuo nyt oli sinusta vanhempien vallan rajoittamista.
Kyllä ne kassat kyttää jo nyt esim. sitä, onko tulitikkujen ostaja 18-vuotias vai ei, joten miksei tuotakin voisi kytätä. Aika harvoin vanhemmat ovat iltapäivisin paikalla kontrolloimassa sitä, mitä esim. kymmenvuotias yltyy kaveriporukan koheltaessa ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla opettaja otti vanhempainvartissa keskusteluun sen, että 8-vuotiaamme on saanut katsoa Harry Potter -elokuvan. Olemme kuulemma vaarantaneet lapsen kehityksen koska elokuva ei sovi lapsille. Justiinsa. Ikäraja oli aikoinaan teatterissa K11/K9, eli vanhempien kanssa teatteriinkin pääsi jo 9-vuotias. Enköhän minä äitinä tiedä mitä oma lapseni on kypsä katsomaan ja milloin?
ensinnäkin, hän ei siis ole oikeasti omalla kohdallaan kokenut mitään tuollaista, vaan joku tuttu (jos hänkään). Silti ap puhuu omasta kokemuksestaan ja omasta kahdeksanvuotiaastaan. Eli valehtelee. Toiseksikin hän pitää elokuvatarkastamon rajoja liian tiukkoina, ja kokee, että hän saa joustaa niistä. Nyt myöhemmin ketjussa hän taas väittääkin halunneensa avata keskustelua siitä, miten tarkastamon rajat ovat liian lepsuja ja lapsille on voitu sallia pään halkomisia sisältäviä elokuvia. Pikkuisenko tuossa nyt on ristiriitaa. Kolmanneksikin hän itse luettelee universaaleiksi kokemiaan sääntöjä, jotka ovat hyvän vanhemmuuden kriteerejä, kuten esimerkiksi eläinten jätökset lattialla. Ei siinä mitään, ei niitä minunkaan mielestäni saa olla lattialla, koska ne ovat tautiriski - mutta siis hän itsekin määrittelee koko ajan hyvää vanhemmuutta. Oikeasti jokainen määrittelee, mitä pitää hyvänä vanhemmuutena. Ihan jokainen. Se on sitten eri asia, miten erilaisia ne määritelmät ovat. Osa pitää tärkeänä siisteyttä, osa vaikkapa sitä, että lapset eivät katso ikäkauteensa sopimattomia elokuvia, osa niuhottaa ravinnon laadusta, neljännet liikunnan määrästä. Niistä voi keskustella, kiihtymättä ja melttoamatta. Opettajillekin voi sanoa rauhallisesti, että on asiaa paljon miettinyt, ja on siitä eri mieltä hänen kanssaan. Opettajien hommaa on kumminkin ottaa tuollaisiin kantaa, joten sitä ei tarvitse pitää holhoamisena ollenkaan.
Wii pelin ikäraja oli 16 kun sama peli xboxille oli 11. Annoin pojan hankkia pelin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olimme molemmat 5-vuotiaan poikani kanssa kotosalla flunssassa, katsoimme yhdessä rennosti sohvalla pötkötellen Spiderman-elokuvan. Ikäraja taitaa olla 12-vuotta. Poika oli ihan onnessaan ja minä tyytyväinen kun saatiin pitkä iltapäivä kulumaan. Juteltiin läpi elokuvan, että tämä ja tuo tässä ei ole oikeasti totta, ihminen ei muutu hämikseksi eikä lennä. Ja lyöminenkin on vaan satua, joka kuuluu hämismaailmaan hyvisten ja pahisten kesken. Hämismaailmassa on supersankareita, jotka voivat tehdä juttuja mitä me ihmiset oikeasti emme tee.
Sorppa nyt vaan ammattikasvattajat.
seurassa KYMMENVUOTIAS, ei yhdeksänvuotias tai kahdeksanvuotias.
Sinulla ei oikeasti ole kamalasti lihaksia etukäteen arvioida, miten lapsi reagoi tuollaisiin. Sinuna jättäisin sen asiantuntijoiden ratkaistaviksi ainakin noin päin eli jos haluaisit katsoa/antaa katsoa elokuvan ENNEN ikärajan täyttymistä.
Opettaja voi siten ihan hyvin sanoa, että se elokuva ei sovellu vielä kahdeksanvuotiaalle.
Olen aika varma, ettei hän heti väittänyt sinun vaarantaneen lapsesi kehitystä, vaan moinen nousi esiin, kun aloit inttää ja väkyttää vastaan.
Eiköhän hän oman lapsensa tunne paremmin kuin SINÄ. Täällä on aivan liian lammasmaista porukkaa ja kasvatusvastuu ja asiantuntijuus on annettu muualle. Samoin nämä ulkopuoliset "asiantuntijat" eivät luota vanhempiin juuri lainkaan.
Puuttuisivat oikeisiin asioihin, tuollainen on ainoastaan naurettavaa.
P.S. Aiemmin Potterien ikäraja kyllä oli 11 v. Ja on niin täysin eri asia katsoa elokuvaa vanhemman kanssa yhdessä, jos sitä käsitellään yhdessä ja vanhempi seuraa lapsen reaktioita. Vuosi sinne tai tänne ei todellakaan merkkaa mitään.
Ja kenenkään kehitys ei todellakaan vaarannu siitä, vaikka pari kertaa lapsuudessa on jonkun inhimillisen erehdyksen tai virhearvion takia nähnyt liian pelottavan elokuvan, haloo.
Naurettavaa puuttua tuollaiseen.
Mun lapsen kaverit pelaa k-18 pelejä ja ovat 8v.
Sitä en hyväksy itsekkään,mutta Potterit on ok 8v.
Mä kyllä ihmettelen niitä, jotka jakaa täällä väärää tietoa.
Kannattaa ihan käydä katsomassa FINNKINON SIVUJA.
Mä sanon lapselle, että kotiasioista ei puhuta, sillä nykyään ei teidä mihin pikkuasioihin joku puuttuu.
joka asiasta on joku ottamassa itselleen päätösvallan tavallisen ihmisen yli. Eihän täällä saisi syödä suklaata tai perunalastuja, katsoa Indiana Jonesia tai pelata lentosimulaattoripelejä 10-vuotiaan kanssa, kun heti on joku kuuluttamassa kadonnutta vanhemmuutta. Ihme että nämä tantat sallivat vielä huvipuistot. Lähivuosina varmaan suljetaan nekin, samoin kuin kotipizzat ja mäkkärit.
Sitten vaan kaikki kotiin neulomaan ja lukemaan tarkoin valittua kirjallisuutta: 10-vuotiaalle voisi jo ehkä äiti lukea vaikka Risto Räppääjää.
seurassa KYMMENVUOTIAS, ei yhdeksänvuotias tai kahdeksanvuotias. Sinulla ei oikeasti ole kamalasti lihaksia etukäteen arvioida, miten lapsi reagoi tuollaisiin. Sinuna jättäisin sen asiantuntijoiden ratkaistaviksi ainakin noin päin eli jos haluaisit katsoa/antaa katsoa elokuvan ENNEN ikärajan täyttymistä. Opettaja voi siten ihan hyvin sanoa, että se elokuva ei sovellu vielä kahdeksanvuotiaalle. Olen aika varma, ettei hän heti väittänyt sinun vaarantaneen lapsesi kehitystä, vaan moinen nousi esiin, kun aloit inttää ja väkyttää vastaan.
Eiköhän hän oman lapsensa tunne paremmin kuin SINÄ. Täällä on aivan liian lammasmaista porukkaa ja kasvatusvastuu ja asiantuntijuus on annettu muualle. Samoin nämä ulkopuoliset "asiantuntijat" eivät luota vanhempiin juuri lainkaan. Puuttuisivat oikeisiin asioihin, tuollainen on ainoastaan naurettavaa. P.S. Aiemmin Potterien ikäraja kyllä oli 11 v. Ja on niin täysin eri asia katsoa elokuvaa vanhemman kanssa yhdessä, jos sitä käsitellään yhdessä ja vanhempi seuraa lapsen reaktioita. Vuosi sinne tai tänne ei todellakaan merkkaa mitään. Ja kenenkään kehitys ei todellakaan vaarannu siitä, vaikka pari kertaa lapsuudessa on jonkun inhimillisen erehdyksen tai virhearvion takia nähnyt liian pelottavan elokuvan, haloo.
Ap tai muutkaan "minä tiedän parhaiten kaikesta kaiken" -vanhemmat eivät ole todennäköisesti nähneet itse ko. elokuvaa. He eivät ole alan - siis mediatutkimuksen, mediaväkivallan ja lastenpsykiatrian - asiantuntijoita, ainoastaan vanhempia.
Kyse ei ole vuodesta sinne tai tänne, vaan neljästä vuodesta sinne tai tänne. Se ikäraja on kumminkin nyt 12 vuotta, josta voi asiantuntijoidenkin mielestä joustaa alaspäin VAIN kaksi vuotta, jos se vanhempi on läsnä. Ap ja sinä haluaisitte joustaa vielä kaksi vuotta lisää. Aika moguleita olette, kun niin varmuudella "tiedätte", ettei lapsi siitä saa painajaisia pitkänkään aikavälin sisällä.
Se nimittäin on kyllä niin, että painajaisiin ja neurooseihin ei tarvita välttämättä kuin yksi ainoa paha kuva. Kukin voi muistella lapsuudestaan, millaiset asiat aiheuttivat painajaisia. Itse näin varhaisteininä tv-sarjan, jossa vaimo tappoi epämiellyttävän miehensä ja paloitteli ja hautasi lattian alle. Vaikka prosessia ei kovin inhorealistisesti näytettykään, näin asiasta vuosia painajaisia aina silloin tällöin. Enkä edes ole mikään "herkkä" ihminen ollenkaan.
Että haloo vaan itsellesi.
Loppupeleissä kyse on siitä, MITÄ IHMEEN HYÖTYÄ SAAVUTETAAN ANTAMALLA LAPSILLE LIIAN VARHAIN PELOTTAVIA ELOKUVIA JA PELEJÄ? Mitä he menettävät, jos joutuvat odottamaan vuoden tai pari?
Ai juu, mutku se on niin tylsää kieltää lapselta mitään....
seurassa KYMMENVUOTIAS, ei yhdeksänvuotias tai kahdeksanvuotias. Sinulla ei oikeasti ole kamalasti lihaksia etukäteen arvioida, miten lapsi reagoi tuollaisiin. Sinuna jättäisin sen asiantuntijoiden ratkaistaviksi ainakin noin päin eli jos haluaisit katsoa/antaa katsoa elokuvan ENNEN ikärajan täyttymistä. Opettaja voi siten ihan hyvin sanoa, että se elokuva ei sovellu vielä kahdeksanvuotiaalle. Olen aika varma, ettei hän heti väittänyt sinun vaarantaneen lapsesi kehitystä, vaan moinen nousi esiin, kun aloit inttää ja väkyttää vastaan.
Eiköhän hän oman lapsensa tunne paremmin kuin SINÄ. Täällä on aivan liian lammasmaista porukkaa ja kasvatusvastuu ja asiantuntijuus on annettu muualle. Samoin nämä ulkopuoliset "asiantuntijat" eivät luota vanhempiin juuri lainkaan. Puuttuisivat oikeisiin asioihin, tuollainen on ainoastaan naurettavaa. P.S. Aiemmin Potterien ikäraja kyllä oli 11 v. Ja on niin täysin eri asia katsoa elokuvaa vanhemman kanssa yhdessä, jos sitä käsitellään yhdessä ja vanhempi seuraa lapsen reaktioita. Vuosi sinne tai tänne ei todellakaan merkkaa mitään. Ja kenenkään kehitys ei todellakaan vaarannu siitä, vaikka pari kertaa lapsuudessa on jonkun inhimillisen erehdyksen tai virhearvion takia nähnyt liian pelottavan elokuvan, haloo.
Ap tai muutkaan "minä tiedän parhaiten kaikesta kaiken" -vanhemmat eivät ole todennäköisesti nähneet itse ko. elokuvaa. He eivät ole alan - siis mediatutkimuksen, mediaväkivallan ja lastenpsykiatrian - asiantuntijoita, ainoastaan vanhempia.Kyse ei ole vuodesta sinne tai tänne, vaan neljästä vuodesta sinne tai tänne. Se ikäraja on kumminkin nyt 12 vuotta, josta voi asiantuntijoidenkin mielestä joustaa alaspäin VAIN kaksi vuotta, jos se vanhempi on läsnä. Ap ja sinä haluaisitte joustaa vielä kaksi vuotta lisää. Aika moguleita olette, kun niin varmuudella "tiedätte", ettei lapsi siitä saa painajaisia pitkänkään aikavälin sisällä.
Se nimittäin on kyllä niin, että painajaisiin ja neurooseihin ei tarvita välttämättä kuin yksi ainoa paha kuva. Kukin voi muistella lapsuudestaan, millaiset asiat aiheuttivat painajaisia. Itse näin varhaisteininä tv-sarjan, jossa vaimo tappoi epämiellyttävän miehensä ja paloitteli ja hautasi lattian alle. Vaikka prosessia ei kovin inhorealistisesti näytettykään, näin asiasta vuosia painajaisia aina silloin tällöin. Enkä edes ole mikään "herkkä" ihminen ollenkaan.
Että haloo vaan itsellesi.
Loppupeleissä kyse on siitä, MITÄ IHMEEN HYÖTYÄ SAAVUTETAAN ANTAMALLA LAPSILLE LIIAN VARHAIN PELOTTAVIA ELOKUVIA JA PELEJÄ? Mitä he menettävät, jos joutuvat odottamaan vuoden tai pari?
Ai juu, mutku se on niin tylsää kieltää lapselta mitään....
8-vuotiaana ensimmäisen Harry Potterin, ja siihen aikaan elokuvan ikäraja oli 11, jolloin sen pääsi elokuviin katsomaan aikuisen kanssa 9-vuotiaana. Ota selvää asioista ennen kuin teet itsestäsi täyden pellen vouhkaamisellasi.
Toisekseen, elokuvatarkastamon työntekijöillä tuskin on lastenpsykiatrian tutkintoa. Joten rohkenen kuitenkin väittää, että vanhempi tuntee lapsensa paremmin ja tietää mikä kyseiseen lapseen vaikuttaa milläkin tavalla, kuin elokuvatarkastaja (tai joku vieras mediatutkija sen paremmin).
Elokuvien ikärajat ovat lisäksi suosituksia, eli se tosiaan tarkoittaa että omaa harkintaa voi käyttää...
Lisäksi väität ettei ap ole edes katsonut ko. elokuvaa? Ainakin itse hän sanoi katsovansa etukäteen kaikki lapsilleen näyttämänsä elokuvat. Voitaisiinko täällä joskus keskustella asiallisesti ja luottaa siihen mitä keskustelukumppanit kertovat, eikä aina alkaa tehdä niitä omia oletuksia joita sitten huudellaan totuutena? Kukaan ei kuitenkaan sitä totuutta ap:n tapauksesta tiedä, paitsi hän itse.
Minä uskon, että sinä et ole nähnyt näitä elokuvia, muuten et varmaan jaksaisi edes vaahdota niistä.
Kyllä sen ihan laki määrää. Ikärajat eivät ole suosituksia vaan laki. Sinä et ole kykenevä ikärajoista päättämään. Varsinkaan alaspäin. Sen näkee jo tekstistä. Lapset sulta pitäs ottaa pois. Et näytä osaavan edes perusjuttuja