Sotkunen koti = lastensuojeluilmoitus, miksi?

nauhurilta jakson jossa Kaisa "kiinteistökuningatar" Liski teki ilmoituksen sotkuisen kodin vuoksi.Taisi syynä olla kaljatölkit lasten vaatekaapissakin mutta kyllä itse olen likaisempiakin koteja nähnyt mitä tuossa jaksossa näytettiin.

No, sotkuinen koti tosiaan mielletään elämänhallinnan puutteeseen. Tai masennukseen.



Tuttavalla nro 1 on neljä lasta ja helvatin iso talo. Keittiö on aina sotkuinen, ja pyykkihuollon takia vaatteita on aina isot läjät kaappiin menossa. Eteisessä on valtavasti kenkiä ja takkeja.



Mutta perussiisti se koti silti on, vaikka epäjärjestystä onkin.



Kaverilla nro 2 on kohtuullisen kokoinen ok.talo ja kaksi lasta. Koti on kuin läävä. Sisällä kannattaa olla kengät jalassa, lattiat on tahmaiset. Lasten huoneessa on sängyt pelkät rangat, en tiedä missä lapset nukkuu kun ei ole patjoja eikä peitteitä. Keittiö on kuvottava, likaisia astioita, pyyhkimättömät pöydät, joka paikassa ruuan tähteitä, akvaariota ei ole ikiaikaan pesty. vaatekasoja, portaiden alla rojuläjä, v aatekasoja, ei mattoja missään, tapetit osin revitty ja seinät piirrelty. Piha on niinikään todella sekainen. talon seinällä lojuu rikkinäisiä leluja, potkumopoja, ym. risoja vauva-ajan muoviroinaa, turvaistuimia jne.

Lapsilla on aina kampaamattomat hiukset. todella sotkuiset, takkuiset.

Kuivunutta homeista kissan ruokaa.



Tuttava nro 3 jutteli kerran, että eräästä henkilöstä oli tehty lastens.ilmoitus, kun oli siivoamaton koti, että mikä aihe!

sanoin heti: jos se on tehty kaverista nro 2, en yhtään ihmettele ja aivan aiheesta on tehty, se koti on niin likainen epäsiisti läävä, ettei siinä pitäisi kenenkään asua.



Selitys, että äiti on yh ja tekee vuorotyötä, ei minusta pidä ihan paikkaansa, kun kuse ei ole epäjärjestyksestä vaan todellisesta epäsiisteydestä, liasta, joka on jo saamattomuutta.

Pitäisikö sinun tehdä myös niitä ilmoituksia?



Minusta sinä olet osallinen siihen että lapset kärsii jos tiedät ettei niillä ole edes patjoja.

Terve vauva ei huuda 24/7. Ja useimmissa vauvaperheissä on myös isä joten kotitöiden hoito ei pitäisi olla ylivoimaista.

Silloin kun on vauvan kanssa kotona, tärkeintä on

vauvan hoito.

Ei tuu mitään, jos äiti vaan puunaa ja vauva huutaa

itsekseen...

Kirjoitinko että on huutanut 24/7? En todellakaan.

Vauva huusi vain pienen hetken. Jos vauva ei koskaan

huuda, se ei ole enää hengissä.

Miehet ovat usein päivisin töissä.

Pitäisikö sinun tehdä myös niitä ilmoituksia?

Minusta sinä olet osallinen siihen että lapset kärsii jos tiedät ettei niillä ole edes patjoja.

Mietin sitä oikeasti.

Kynnys on kuitenkin korkea.

Kävin kodissa viimeksi joskus 3 v sitten. Silloin oli synttärit, olin järkyttynyt siitä törkyisyydestä mikä heillä oli.

En tiedä mitä tapahtui, oletan vain syyn miksi.. minä en heistä ilmoja ole tehnyt, en ääneen kellekään hänen kotiaan arvostellut, hän ei enää kutsunut minua heille kylään eikä ollut näin läheisessä tekemisissä.

Tuo Äiti on sanonut, että etsii lapsilleen tukiperhettä, mutta joko tukiperheen saaminen tai sitten perhetyön avun saaminen, en muista kumpi, edellyttäisi lastensuojelun asiakkuutta siinä pitäjässä, eikä hän halunnut tätä asiakkuutta missään nimessä. kuulin kun puhui toisen tuttavan kanssa. asia ei oltu tarkoitettu minun korvilleni.

Tuli olo, että hänellä voisi olla kokemusta lastens.ilmoituksesta omalla kohdalla.

En usko että tilanne on sen kummempi nytkään.

Tuolloin synttäreillä ajattelin, että lapset nukkuvat siellä portaiden alla olevassa sopessa, siihen oli pingotettu verho eteen mutta en tiedä oliko se nukkumasoppi vai pelkkä roinan ja tavaroiden, vaatemyttyjen yms. säilytyspaikka.

Voinhan toki neti kautta tehdä, kirjottelen vanhoja asioita kuin ne olisi tätä hetkeä.

mutta meillä mä sanoisin, että ajan ja jaksamisen puute on se, että meillä on ollut niin siivotonta toisinaan pitkiäkin aikoja.



Nyt tilanne on parempi, sillä suurin osa tavaroista on siellä, missä kuuluukin, villakoiria on vähän, tiskipöytä aika kaaos... mutta paljon paremmin kuin vaikkapa vuosi sitten. Mutta, ihan pian saattaa olla taas kaaosta. Mulla ei ole aikaa, ja kun on aikaa, olen jo niin väsynyt, että on pakko nukkua univelkoja pois. Eikä mulla ole yhtään alle kouluikäistä.

Meillä on pieni ja epäkäytännöllinen asunto. Säilytystilaa ei ole. Ei ole kodinhoitohuonetta, ei kaappitilaa, ei vaatehuonetta. Mietipä kaikki noissa paikoissa normaalisti pidettävät tavarat ja sijoita ne teidän kotiin. Saattaa olla sotkuista teilläkin.

Ei meilläkään ole kodinhoitohuonetta eikä vaatehuonetta. Kai teillä nyt sentään vaatekaapit on? Jos ei ole tarpeeksi säilytystilaa, niin sitä pitää hommata. Ikeassa ei vaatekaapit paljoa maksa, kipikipi sinne vaan. Tai kierrätyskeskuksistakin saa kaappeja varmaan puoli-ilmaiseksi. Erilaisia säilytysratkaisuja on olemassa yllin kyllin.

Ja toisekseen, jos on vähän tilaa, niin silloin kannattaa panostaa siihen että tavaraa ei ole liikaa. Kaikki mitä ei oikeasti tarvitse, niin roskiin tai kirppikselle. Ja jos asuu kerrostalossa, niin usein on häkkikomerot joihin saa roinaa säilöön.

Vaatii vähän panostusta.

kyllä minä tiedän, että jos painaisin töitä tukka putkella aamusta iltaan, meillä olisi kaikki paikoillaan ja kiiltävää. Mutta en vaan jaksa. Käyn päivätöissä, en jaksa huhkia toista työpäivää enää kotona. Haluan itsekin välillä olla vaan tekemättä mitään tai tehdä jotain, josta itse pidän. Jos sen kustannuksena on vaatteita lattialla tai tyhjä leipäpussi pöydällä, niin se on sen arvoista. Kun ei mieskään osallistu tämän enempää, niin en viitsi minäkään.

Terve vauva ei huuda 24/7. Ja useimmissa vauvaperheissä on myös isä joten kotitöiden hoito ei pitäisi olla ylivoimaista.

Silloin kun on vauvan kanssa kotona, tärkeintä on

vauvan hoito.

Ei tuu mitään, jos äiti vaan puunaa ja vauva huutaa

itsekseen...

Jokaisen elämä on yksilöllinen, ei ne isät niin vain kotitöitä tajua tehdä ja vauva voi myös valvottaa; siinä missä tuollainen supermamma selviää mistä vaan moitteetta, joku toinen saattaa olla rättiväsynyt yöheräämisistä. Jotkut myös haluaa olla lapselleen läsnä ja nauttia lapsentahtisesta elämästä, eivätkä järjestää paikkoja. Niitä kyllä ehtii. Kun mulla oli eka lapsi, nukahdin välillä istualleni pöydän ääreen ihan vain hänen hoidostaan. oli senverran iso shokki se vastuun määrä. Vauva ON tärkein. Turha huolehtia kotitöistä.

kyllä minä tiedän, että jos painaisin töitä tukka putkella aamusta iltaan, meillä olisi kaikki paikoillaan ja kiiltävää. Mutta en vaan jaksa. Käyn päivätöissä, en jaksa huhkia toista työpäivää enää kotona. Haluan itsekin välillä olla vaan tekemättä mitään tai tehdä jotain, josta itse pidän. Jos sen kustannuksena on vaatteita lattialla tai tyhjä leipäpussi pöydällä, niin se on sen arvoista. Kun ei mieskään osallistu tämän enempää, niin en viitsi minäkään.

elämässä ei taatusti muistele sitä kuinka siisti koti oli, vaan ihan muuta.

Joku käyttää verukkeena sitä että lapset sotkevat ja levittävät, vetävät pyykit naruilta jne. Missä vanhemmat ovat silloin kun taapero repii vaatteet ympäri huushollia? Pieniä lapsia pitää vahtia, se on vanhemman velvollisuus. Jos sitä ei koe tärkeänä tai siihen ei riitä voimia niin perhe tarvitsee apua.

Tämä äiti istuu ihan siinä metrin päässä ja syöttää toista lasta. Toinen repii pyykkejä puhtaanpyykin korista tai telineeltä, molemmat olohuoneen lattialla. Ja kun ne on sieltä lattialta jo poimittu sen seitsemän kertaa ja muutakin pitäisi tehdä, kuten lähteä ulkoilemaan, niin saavat siellä retkottaa hetken.

Löysääpäs sitä nutturaa hieman.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta oma mielipiteeni on että sekaisuudella (joka on joka lapsiperheessä melko normaalia, että lasten leluja on siellä täällä jne) on vissi ero sotkuisuuden ja likaisuuden kanssa.



Minua oksettaa ihmiset (näitäkin on tavattu), joilla lojuu viikonkin likaiset astiat lavuaarissa, pyykkiä ei pestä, lattiat ovat tahmeat ja likaiset. Hyi kamala. Tällaisia lapsiperheitäkin on, en tajua miten kukaan voi elää niin. On meilläkin SEKAISTA kun on lelua ja tavaraa, mutta paikat voi siivotakin ja pitää puhtaina!