Kotityöt rikkovat avioliiton? Kuis teillä?

kotityökriisi kärjistyy yleensä silloin, kun molemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä, mutta vain toinen jatkaa täystoimista työpäivää kotona.



Lisäksi on epäreilua, ettei arvosta sen vertaa toisen tekemää työtä, että veisi esim. omat sukkansa pyykkikoriin tai kahvikupin koneeseen. Ei kotiäitikään sentään mikään henkilökohtainen huonepalvelija ole.

Miksi kotityöt rikkovat liiton? Syytätkö miestäsi kun koet kaiken niin raskaaksi? Tutkimusten mukaanhan yh on onnellisin äiti, mut silloin sitä tekee kaiken ja on vain yksi palkka elättämässä. Riitelettekö raskaan kotiarjen keskellä?



Et ole tyytyväinen? Mut mihin et ole tyytyväinen?

Kaikessahan on lopulta kysymys siitä että oletko tyytyväinen. Riittääkö se että sinua ei hakata, ei ole sodanpelkoa, tulee vesi hanasta vai pitääkö se kantaa ulkoa, onko puolisoa, saako seksiä riittävästi, saako huomiota riittävästi. Tyytyykö elämäänsä vai ei.



Mutta mitä se ero ratkaisisi? Miksi vaadit itseltäsi niin paljon? Syökää eineksiä, oikokaa mutkia, viettäkää laatuaikaa. Pitkän suhteen salaisuus on siinä miten vähään tyydyt.

Montako aivosolua siihenkin hommaan tarvitaa? Onnistuu 5 vuotiaalta tytöltäkin

Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä mutta EI todellakaan ole vain miesten ja naisten töitä/tehtäviä joten kaikki täytyy vain sopia keskenään.



Nyt yleistettynä eikä kehenkään kohdistettuna seuraavia pohdintoja ja neuvoja. 0Näin miehenä putkiajatellen voit siis jättää kaiken tekemättä ja odottaa että terroristi miehesi on pakko ottaa osaa neuvotteluihin kun hänellä ei ole enää puhtaita vaatteita tai jokainen joutuu tiskaamaan ennenkuin saa puhtaita astioita. Tuo on tehokas tapa mutta lapsiperheessä toki hankala. Toinen tapa on ruveta (myös) pihtaamaan, sekin toimii yleensä hemmetin huonosti vaikka väliaikaisesti voi olla tehokaskin tapa varsinkin yhdistettynä ensimmäiseen.



Mitä jää siis jäljelle? Joko alistut kohtaloosi että miehesi on vetelys ja saamaton ehkä myös todella stereotyyppinen alfa uros joka pelkää erektionsa puolesta jos rupeaa naisten hommiin. Näille suosittelen ihan itsetunto terapiaa vaikkapa jossain kukkaisryhmässä, onko semmoisia? Tai sitten tosiaan yrität keskustella ja sovitte asiat ja tässä toimii samankaltainen vinkki eli kun ruokakauppaan ei kannata lähteä nälkäisenä niin tuollaiset keskustelut kannattaa tehdä hyvin levänneenä, ei missään nimessä väsyneenä.



Muistakaa myös että keskustelussa näiden kuuluisien sanojen käyttö on tehokkain tapa saada toinen puolustusasentoon ja kynnet esille ja ne ovat koskaan, ikinä ja aina.



Tämän kirjoittaja oli täysin tuntematon perheellinen mies mutta välillä kotona paljonkin aikaansaava, sanoisin että jopa huomattavasti enemmän aikaansaava kuin vaimonsa (myös sängyssä). Joten evoluutio on jostain syystä tehnyt parinvalinnan niin että vastakkaisuudet löytävät toisensa.

Nyt olen vielä lasten kanssa kotona ja huomaan itse jo kuinka olen "pilalle passannut" miehen :( Tästä kun töihin lähtee niin tulee vielä paljon itkua ja hampaiden kiristystä kun tuo ukko on tottunut täys passaukseen. Meillä meinaan mies vaihtaa ainoastaan öljyt koska en enää ikinä IKINÄ ala tappelemaan pohja panssarin kanssa. Muuten hoidan kaiken, nurmikon leikkuun, ruoat, vaatteet, halkojen hakkuun, you name it.



Olen sössinyt tässä kohtaa ja pahasti.

Sama tilanne kuin monella muulla. Lasten ollessa pieniä ja minä kotona tein kaiken. Mies oli siihen tottunut.



Mentyäni kouluun/työelämään, sain edelleen tehdä kaiken kotona, vaikka muusta oli ollut sopimus. Mies ei vain ikinä viitsinyt, jaksanut jne.



Harkitsin jo eroa, mutta sitten annoin miehelle vaihtoehdot: joko hän tarttuu kotitöihin tai ne tekee siivooja. (Tai tulee ero)



Annoin sen ostaa itselleen Kunnon Imurinkin.



Lopputulos: Mies imuroi ja hoitaa tiskit, minä kaiken muun. Olen tyytyväinen, vaikka ei kai tuo koskaan opi viemään sukkiaan pyykkikoriin, tai ymmärrä mikä on luutu.

Moni sanoo että miksi olette valinneet sellaisen miehen. Voi kuulkaa, se käytös saattaa muuttua pikku hiljaa aina pahempaan ja monesti on lipsunut sellaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen on kotona lasten kanssa.



Onhan se mukavaa, kun on oppinut siihen, että voi vaan mennä ja tulla eikä tarvi olla mistään vastuussa. Kiva, kun kaikki tuodaan naaman eteen. Itse en vaan kehtais, mutta ilmeisesti miehiltä puuttuu joku emptiakyky tuolla tasolla.



Naiset, opettakaa poikanne tekemään kaikkia kotitöitä ja vaatikaa kaikilta lapsilta kaikkea sukupuoleen katsomatta.

raataville vaimoille. Tässä kyllä huomaa, että jossain määrin kannattaa olla laiska ja saamaton nainen. Mä olen se, jolle on vaikea tarttua kotitöihin oma-aloitteisesti, yleensä mies vaan ehtii tehdä ne ensin. En myöskään huomaa sotkua yhtä helposti tai en vaan jaksa tehdä sille mitään. En siis todellakaan ole sellainen kuin tässä ketjussa kuvatut miehet ja meillä on kyllä ihan siistiä ja lapsen kanssa olen aktiivisesti ja paljon (sen takia siivous ym. usein jää kun leikkisin mieluummin). Ja kyllä me suht tasapuolisesti loppujen lopuksi tehdään asioita, mutta mies on aktiivisempi.



Eli pointtini on, että tällä luonteella en olisi varmaan koskaan saanut/saanut pidettyä miestä, jonka mielestä kotityöt kuuluvat naisille. Toki oli hyvä tuuri, etten pariutunut sellaisen kanssa, jonka mielestä ne eivät kuulu kenellekään ja joka pystyy asumaan saastassa.

omat poikasi samaan vastuuseen, mitä vaadit tytöiltä.

Käytännössä: pojat eivät mene pelaamaan palloa jos tytöt päällystävät sisällä koulukirjoja. jne

Pojille kuria, vastuuta ja kotitöitä, pienestä saakka, paljon.

Laitat pojat tekemään kaiken itse.

Miksi poikien pitää kärsiä siitä että tytöt haluaa koristella kirjojaan?

Mies ei siis huolla autoja, ei vie niitä katsastukseen, ei aja nurmikkoa, ei pilko puita, ei hoida öljyä öljysäiliöön, ei korjaa lasten pyöriä ja huolla niitä, ei harrasta lasten kanssa, ei vaihda saunan kiviä, ei remontoi taloa, ei pese autoa, ei imuroi autoa sisältä jne?

Tiskikone pesee tiskit, pesukone pyykit.

Mies vain tekee halot rakentaa varastot, korjaa autot, ruohonleikkurin, vuotavat putket, katot, maalaa talon, poimii mustikat, kalat jne. jne...

ottakaa tavaksi perheneuvottelu

mll sivuilla hyviä oppaita parisuhteen toimimiseksi ja kotitöiden jakamiseksi

Poimii mustikat,kalat jne :D REPSKOPS

Joo ihan varmasti jokainen mies tekee nuo!



Harva myöskään korjaa autoa nykyään itse ja taloakin melkoisen harvoin kuule maalataan

satunnaisesti tehtäviä juttuja. Ehkä kerran, pari vuodessa. Vau.

Mies ei siis huolla autoja, ei vie niitä katsastukseen, ei aja nurmikkoa, ei pilko puita, ei hoida öljyä öljysäiliöön, ei korjaa lasten pyöriä ja huolla niitä, ei harrasta lasten kanssa, ei vaihda saunan kiviä, ei remontoi taloa, ei pese autoa, ei imuroi autoa sisältä jne?

laskettu työksi. No sekin vielä.

satunnaisesti tehtäviä juttuja. Ehkä kerran, pari vuodessa. Vau.

Mies ei siis huolla autoja, ei vie niitä katsastukseen, ei aja nurmikkoa, ei pilko puita, ei hoida öljyä öljysäiliöön, ei korjaa lasten pyöriä ja huolla niitä, ei harrasta lasten kanssa, ei vaihda saunan kiviä, ei remontoi taloa, ei pese autoa, ei imuroi autoa sisältä jne?

No ei oo tollasia ongelmia kun olen mieheni valinnut paremmin ja lisäksi valinnut lapsettomuuden. Sulle kuitenkin sanoisin ensihätään neuvoksi, että ostakaa niitä kodinhoitopalveluja.

Mies ei siis huolla autoja, ei vie niitä katsastukseen, ei aja nurmikkoa, ei pilko puita, ei hoida öljyä öljysäiliöön, ei korjaa lasten pyöriä ja huolla niitä, ei harrasta lasten kanssa, ei vaihda saunan kiviä, ei remontoi taloa, ei pese autoa, ei imuroi autoa sisältä jne?

On pikkuisen eri asia viedä auto kerran vuodessa öljynvaihtoon kun pitää koti päivittäin kunnossa, miettiä onko lapsilla varusteet kunnossa, onko kaapissa ruokaa, onko päivällinen pöydässä jne jne jne!!

Ja vaikka en olekaan ap, se voisi olla kuin tismalleen minun kirjoittamaa tekstiä.

Ja ei, eipä ole meillä kertaakaan edes nurmikkoa leikannut vaikka tässä talossa olemme asuneet kolme vuotta. Lumityöt sentään talvella tekee jos sattuu olemaan kotona.

Alkaa vähän väsyttää. Sanoisin asiasta jos en tietäisi että negatiivisen palautteen vastaanottaminen on minun miehelle hiton vaikeata. Hänessä kun ei ole mitään vikaa ja arvostelu aikaansaa vaan kolme päivää mykkäkoulua. Huoh.

samoin molemmat vie omansa katsastukseen ja renkaidenvaihtoon. Puita ei pilko kukaan kun ei ole takkaa/uunia. Ei ole mitään öljysäiliötä. Lasten pyöriä korjaa, kun sanon asiasta noin miljoona kertaa ja ostan osat valmiiksi. Saunan kiviä vaihdetaan joka toinen vuosi, jos silloinkaan ja se tehdään yhdessä. Remonttia ei osaa tehdä eikä siis tee kumpikaan. Auton pesee kone huoltoasemalla. Auton imurointia ei miehen mielestä tarvita eli mä imuroin molempien autot.



Oliko vielä jotain?



Ei ap, mutta samassa loukussa.

ei toisinaan tee mitään, VAIKKA pyytäisin/käskisin/puhuisin nätisti/karjuisin ja itkisin. (ja ei se tee niitä miesten töitäkään, ainakaan kaikkia, mä vein esim. auton huoltoon viimeks ja remppasin kotiamme) Oman työnsä hän kyllä hoitaa, hyvin ja tunnollisesti.



On tehty kotityölistaa ja sovittu työnjaosta ja merkattu paperille ylös, ei vaikutusta (pidempiaikaista).



No, mä (me) oon päättänyt hoitaa homman niin, että jään kohta kotiäidiksi, ja aion olla kotiäiti niin kauan, kunnes lapset vähän isompia.



Näin tulee mun mielestä win-win-tilanne, miehen ei tarvi tehdä inhoamiaan kotitöitä, mä saan tehdä ne (tykkäänkin niistä, siis mikäli ei tarvi tehdä väsyneenä työpäivän jälkeen) eikä mun tarvi käydä töissä (työ on mulle ns. "pakollinen paha").



Mä hoidan kodin ja lasten asiat, mies tienaa talouteemme rahat.



Tiedän, että monen mielestä tää on "tosi kamalaa" tällainen ns. perinteinen jako, mutta tää passaa varmasti meille. (Ja eläkkeistäni ei tarvi huolehtia, ystävälliset huolehtijat... eikä aikuiskontaktienkaan puutteesta.)



Sitten, kun lapset ovat kasvaneet eikä kotitöitä enää oo niin paljoa, voin palata työelämään. Ja kyllä, olen sellaisella alalla, että työllistyn lähes 100% varmasti vaikka sitten viiskymppisenäkin.

Joo, pesukone pesee ne pyykit ja tiskikone tiskit, mutta niin kyllä autonkin korjaa autokorjaaja ja katsastaa katsastusmies. Talonmaalaus tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa eikä remontitkaan nyt ole mitään jokapäiväistä hommaa normaalisti. Kivan piian joku kyllä tuntuu silti saaneen itselleen....



Kotihommat pitäisi mennä puoliksi, jos molemmat kerran käy töissäkin. Ja lastenhoito. Ymmärrän hyvin, että avioliitto alkaa tilanteessasi tuntumaan enemmänkin työleiriltä. En osaa sanoa, että miten saisitte asiat oikealle radalleen, mutta jotain on tapahduttava miehesi päässä, jotta tajuaa tilanteen.