Mikä ero on vanhoillis- ja esikoislestadiolaisten välillä?

Vierailija:

Vierailija:

Mitä tarkoitat rankaisemisella? Eikö synnistä nuhteleminen ole mitä suurionta rakkautta? Jos ystävä ei jaksa uskoa, hänen puolestaan rukoillaan ja hänen kanssaan puhutaan ja toivotaan että Jumala antaisi taas voimia ja halua uskoa. Mutta jos ei, niin sitten hän ei usko, eikä häntä voi pitää uskovaisena. Sekö on rankaisemista?

Toki jos tulee puhe tuosta synnistä, täytyy sanoa, että se ei ole Jumalan sanan mukaan oikein, mutta muuten pidetään ihmistä ihmisenä ja rukoillaan hänen puolestaan. Siitäkään ei kuitenkaan ole ihmiselle mitään hyötyä, että parantaa elämäänsä toisten painostuksesta ja omatunto on kuitenkin kuin kivi. Itseasiassa se on aika paha tilanne jos luulee olevansa tarpeeksi hyvä omana itsenään. Pahin mahdollinen melkein. Ihmiselle joka on langennut uskosta tulee ainut apu siitä, että Jumalan Sana saa herättää hänen OMANTUNTONSA ja hän sitä kautta pääsee taas uskomaan. Ei siinä seurakunnan ylenkatse mitään auta.

Edelleen, mielestäni ei ole seurakunnan ylenkatsetta jos ei-uskovaista ihmistä ei pidetä uskovaisena. Eihän ihmistä ylenkatsota, vaan rakastetaan ja neuvotaan ja haöutaan auttaa ja pitää huolta. Päinvastoin, on olemassa myös hempeyden synti, joka on juuri tuota että hymistellään että aijaa, et jaksa uskoa, no ei se mitään.

Tarkoitan rankaisemisella sitä että tällaista ihmistä kohdellaan eri tavalla kuin muita. Synnistä nuhteleminen ei tietenkään ole rankaisua, mutta tapa jolla se tehdään voi olla väärä. Jos ihminen on paljastunut ' pakanaksi' häneltä ei voida enää odottaa kristityn käytöstä, vaan hän on silloin samassa tilassa kuin joku joka ei koskaan ole uskonutkaan. Jos ihminen sanoo että ei jaksa uskoa, niin hän seurakuntaan kuuluvana kyllä tietää mitä se tarkoittaa ja kärsii itse eniten, ei ole toisten asia sitä taakkaa enää lisätä. Voi tukea toista, luvata rukoilla, mutta kommentit tyyliin ' oisit ollu parempi' ja kyllä noi sun teot on ihan kauheita ei kuulu asiaan. Jumala on se joka antaa uskon, ja saarnoissa kyllä sanotaan suoraan mikä on synti ja jos se Sana saa herättää tunnon, niin ihminen tulee kyllä kysymään armoa. Jos tunto nukkuu, niin toisten hyvää tarkoittavat patistelut voivat ajaa ihmisen aina vain kauemmaksi.

Sinä puhut seurakunnasta erottamisesta ja minä uskovaisena pitämisestä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Vanhoillislestadiolaisesta seurakunnasta ei eroteta ketään.

Meille olennainen asia on ihmisen usko, ei seurakuntaan kuuluminen. Ei-uskovaista ihmistä, joka kulkee vl:ien tilaisuuksissa ja on toiminnassa mukana, ei kohdella huonosti, päinvastoin, erityisen hyvin koska kaikki tietenkin toivovat että ihminen löytäisi taas uskon. Mutta ero on kuitenkin " julkinen" , siis ero uskovaisen ja ei-uskovaisen välillä. Ei olla niinkuin oltaisiin samaa porukkaa vaan ollaan niinkuin toivottaisiin että taas voitaisiin olla samaa porukkaa.

Vierailija:

Tarkoitan rankaisemisella sitä että tällaista ihmistä kohdellaan eri tavalla kuin muita. Synnistä nuhteleminen ei tietenkään ole rankaisua, mutta tapa jolla se tehdään voi olla väärä. Jos ihminen on paljastunut ' pakanaksi' häneltä ei voida enää odottaa kristityn käytöstä, vaan hän on silloin samassa tilassa kuin joku joka ei koskaan ole uskonutkaan. Jos ihminen sanoo että ei jaksa uskoa, niin hän seurakuntaan kuuluvana kyllä tietää mitä se tarkoittaa ja kärsii itse eniten, ei ole toisten asia sitä taakkaa enää lisätä. Voi tukea toista, luvata rukoilla, mutta kommentit tyyliin ' oisit ollu parempi' ja kyllä noi sun teot on ihan kauheita ei kuulu asiaan. Jumala on se joka antaa uskon, ja saarnoissa kyllä sanotaan suoraan mikä on synti ja jos se Sana saa herättää tunnon, niin ihminen tulee kyllä kysymään armoa. Jos tunto nukkuu, niin toisten hyvää tarkoittavat patistelut voivat ajaa ihmisen aina vain kauemmaksi.

Ja edelleen ' jänkään' sitä et ei Raamattu neuvo erottelemaan kohtelun perusteella niinkuin itse sanoit ' eriporukkaan' kuuluvaksi henkilöa joka ei ole enää uskossa. Siis minun mielestäni yleisessä tilanteessa kenenkään ei tarvitsisi edes tietää jos joku on joutunut pois uskomasta.... vain hänen lähimmät ihmisensä joiden kanssa hän asioistaan puhuu ja jotka ovat esim olleet häntä nuhtelemassa tekevät sillä tiedolla jotain. He voivat rakkaudella muistuttaa häntä yms. JOs asia olisi koko seurakunnan tiedossa, siellä voisi TODELLINEN rakkaus olla kaukana nissä juoruissa ja muissa joita ihmisjoukossa väkisin leviää...

Ei tule mitään virallisia ilmoituksia, tietenkään.

Jos joku on menettänyt uskonsa, ei se mikään juoru ole. Meille nämä asiat on ihan julkisia, ei mitään salaisuuksia.

Minun mielestäni Raamattu nimenomaan neuvoo erottelemaan eri porukkaan: " pidä häntä pakanana ja publikaanina" .

Ja se on käytännössä seurakunnasta erottamista jos kaikki puhuvat jostain ihmisestä että oletko kuullut ja supi supi älä sitä enää tervehdi yms.



Ei sellaisen ihmisen ole enää helppo tulla kuulemaan Sanaa, sitä ainutta lääkettä joka voisi hänen uskonsa parantaa.

Ei me varoitella toisiamme että älä enää tervehdi jne...läheiset ihmiset voivat kertoa surullisen uutisen ko henkilön lähipiirille, ja se aiheuttaa surua, ei tosiaan mitään oletko kuullut supi supi juoruamista. Ei tämmöinen asia ole mikään kuohuttava, kun näitä tapahtuu kokoajan.

Ja yleensä henkilö kertoo asian itse, sehän on tietysti puhuttu läpi ja selväksi ensin hänen kanssaan, ja monesti käy niinkin et hlö itse ei tervehdi Jumalanterveellä ja näin tuo julki ettei enää ole uskovainen. Ei se niin mene että yhtäkkiä muut vaan lakkaavat tervehtimästä.

Vierailija:

Ja se on käytännössä seurakunnasta erottamista jos kaikki puhuvat jostain ihmisestä että oletko kuullut ja supi supi älä sitä enää tervehdi yms.

Mutta Jumala yhdistää kaikki kristityt. Vaikka osa kristityistä ei tunnusta

toistensa oikeutta Jumalan lapseuteen.

Minun mielestäni tällaiset asiat kuitenkin ovat enemmän rippi-isän ja ihmisen ja hänen lähimpiensä asioita. Mitä laajemmalle asiat leviävät, sitä enemmän niihin liittyy ei-toivottojua juttuja mukaan. Pahansuopia ajatuksia yms.... Raamattu kyllä sanoo että pidä pakanan ja publikaanina, MUTTA Jeesus RAKASTI juuri tälläisia ihmisiä, eikä varmasti erotellut heitä sen kummemmin muista. Jos joku on ' pakana ja publikaani' se ei tarkoita muuta kuin ENEMMÄN rukousta hänen takiaan. EI painostusta, ei mitään minkä hän voisi kokea negatiivisena. Lempeää nuhtelua näkyvistä synneistä lähimpien ihmisten taholta. Jos koko seurakunta olisi koko ajan sanomassa ett kuule ei noin voi... ja teepä tuostakin parannus, niin mahtais tämä uskosta luopunut pysyä kaukana moisesta paikasta. Kuitenkin ainut ihmisen kautta tuleva apu, on JUMANLAN SANA.

Vanhoillislestadiolaiset eivät pohjaa niin täysin Raamattuun kuin esikoisl., esim. El nainen peittää päänsä Sanan kuulossa, Vl. nainen ei. Tämä asia on suoraan sanottu Raamatussa. Toinen suoraan Raamatusta oleva neuvo on ' kullan ympäri ripustaminen' joka asiayhteydessään tarkoittaa ettei uskovan tulisi käyttää koruja, paitsi naisen kihla- ja vihkisormusta, vl.t ovat muuttaneet tuon kohdan koskemaan vain lävistyskoruja.



Kymmenen käskyn mukaan huoruus on synti, ihmisen koreilun halu on tämän synnin ilmentymä. Vanhoilliset ovat tässäkin asiassa ' hieman' oikaisseet. Osa ns. koreilusta on ok toiset asiat ei.... siis kiharat ok hiusten värjäys ei...



Oleellinen opillinen asia on myös siinä mitä Raamattu opettaa syntien anteeksi saarnaamisesta, joka valta on siis jätetty uskoville ihmisille. Raamattu siis sanoo että ....saarnatkaa heille anteeksiantamusta ' kätten päälle panemisen kautta' ... eli Raamattu neuvoo tähän uskon perustapahtumaan ihmisten välisen kosketuksen, vl.t ovat luopuneet tästä ainakin tavallisessa seurakäytännössä.



Tässäpä tällaisia pikkujutuilta kuullostavia, joilla on kuitenkin syvempi merkityksiä. Raamatun mukaan opin on oltava puhdas, täysin, muuten se ei enää ole oikea.

Sieltä löytyy heidän mukaansa se oikea oppi ja sieltä kysytään neuvoa pulmatilanteissa.



Vanhoillislestadilaisilla ei tällaista ole, vaan he luottavat siihen, että Pyhä Henki ohjaa ja neuvoo kaikkialla missä uskovaisia on. Ei ole olemassa mitään " oikeammin" uskovaisia.



Esikoislestadiolaiset myös korostavat enemmän Lestadiuksen merkitystä, kun taas vanhoilliset suhtautuvat enemmän niin, että Lestadius oli yksi uskovainen, ei mitenkään jalustalla.



Vanhoillisia on eniten, n. 10X se määrä mitä esikoislestadiolaisia.

Emme meikkaa, emme kulje viimeisen muodin mukaan, hiukset ovat peruspitkät, siististi kiinni. Emme pukeudu palajastavasti, emme käytä muita koruja, kuin naisten kihla- ja vihkisormuksia.

hauskaa että täällä on muitakin esikoisia... luulin että lähinnä vanhoillisia löytyy täältä.. Tervehdys täältä Norjan puolelta, ehkä joku tunteekin minut...



Eroksi vanhoillisista sanoisin vielä, että jos joku vanhoillisista ei tee parannusta synnistä (=tunnusta sitä), niin hänet " potkitaan" pois. Eli ei kuulu enää herätysliikkeeseen. Esikoisilla ei ketään ajeta pois, käytetään raamatun oppia siihenkin tilanteeseen (mennään ja nuhdellaan kahden kesken, ja jos se ei auta niin otetaan kolmas osapuoli mukaan jne.)

Vierailija:

mennään ja nuhdellaan kahden kesken, ja jos se ei auta niin otetaan kolmas osapuoli mukaan jne.)

Mites sitten jos esikoinen ei nuhtelujenkaan jälkeen halua tehdä parannusta synnistä?

Meitä kuitenkin opetetaan elämään niinkuin kerroin... esim ilman koreutta.

Hän joka meikkaa ja ' koreilee' on tottelematon Jumalan sanalle,

Paitsi jos ihminen elää julkijumalattomasti, ns. teoillaan kieltää uskonsa niin ei kai häntä voi pitää uskovaisena.



Mut ei siis minkään yksittäisen asian takia " potkita pois" .

Raamattu sanoo ' pidä häntä pakanana ja puplikaanina... miten tällaista sitten kohdellaan. Häntä rakastetaan vielä enemmän, rukoillaan että hän näkisi vikansa ja katuisi. Hänen kanssaan ollaan, pyydetään sanan kuuloon yms yms. Missään tapauksessa ei syrjitä ei potkita pois, vaan pidetään huolta niinkuin muistakin ihmisistä, ehkä jopa paremmin.

raamatussa lukee että " pidä häntä pakanana ja publikaanina" .



Ja se ei tarkota että hylätään ja pidetään toisarvosena ihmisenä. Jeesus rakasti eniten juuri näitä pakanoita ja publikaaneja.

Teillä taitaa olla nyt väärä käsitys vanhoillisten tavoista. Jos vl ns. elää synnissä, kyllä häntä rakastetaan sitä enemmän ja rukoillaan hänen puolestaan jne., ei missään nimessä aleta hyljeksiä ja syrjiä ihmisenä.

Samoin menetellään niinku tuo joku el mainitsi. Mennään juttelemaan, ja halutaan auttaa. Ketään ei syntiensä takia aleta syrjimään, kaikkihan me ollaan syntisiä.